Yleistä keskustelua musiikista ›

porcupine: Lundia on ollut jonkinlainen standardi levyjen säilytyksen suhteen. Tukevia ja muunntelavissa. Esim. 208-korkeisiin tikkaisiin menee hienosti viisi lp-riviä ja yksi seiskatuumasrivi, eikä jää hukkatilaa. Niitähän saa huokeesti kierrätyskeskuksista ja toimii hyvin, kunhan ei vaan käytä liian pitkiä hyllylevyjä. Itsellä leveimmillään 80x30 cm hyllyt, metriset vaatis jo tukipaloja (joita mulla ois ylimääräisinä, vinkvink).
 
Lundia toimii aina tähän(kin) tarkoitukseen. Tukipaloja metrin pituisiin hyllyihin? En ole sellaisia tarvinnut, omassa Lundiassa on 100x40cm hyllylevyjä, joista neljä on täynnä LP-levyjä, eikä ole notkahtanut tai vääntynyt mitenkään. Jatkopaloina tuohon hommasin pienempää hyllylevyä 50x40cm ja tikaskorkeus on se 208cm.
 
Lundian hieno puoli on se että se kestää lähes loputtomiin, voi purkaa ja koota esim. muutoissa vaikka kuinka monta kertaa eikä mene miksikään, aina vaan toimii. Yritäpä tehdä sama jollain jysk-lastulevypaskalla niin ei tuu mitään, muuta kuin jätelavan täytettä.

slowdive: Onkohan LP-levyjen "comebackin" myötä tullut mitään uusia ideoita levyjen säilytykseen - tai yleisesti, miten täällä porukka levyjänsä säilöö?
 
Itellä ei mitenkään kauhean isoja määriä levyjä ole, mutta pikkuhiljaahan nuo lisääntyy. Kohta koittaa ratkaisujen rajapyykki kun alkaa tuommosen lappeellan olevan Expedit -lokerikon alarivi olla täynnä. Onko kukaan uskaltautunut kokeilemaan kestääkö noissa ne ei-maata-vasten olevat hyllyt vinyylien painoa? Ei taida kestää..
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10196431/#/70103085
 
Muutenkin olisi halua nostaa levyjä ylemmäs lattianrajasta kun täällä loikkii niin lapsia kuin kanikkakin, niin ei tarvisi hermorauniona hyllyään vartioida. Ja olishan tuo muutenkin miellyttävämpi jos ne olis käsillä ilman lattialla konttailua.
 
Tilat on rajalliset, ja ulkonäkökin merkkaa. Tuollainen Zomokin voisi olla ihan OK, mutta ylemmäshän tuokin pitäisi saada enkä välttämättä oikein keksi tapaa miten - ilman että tulee typerän näköinen & kiikkerä rakennelma..
Jotain tuollaista levykauppatyyppistä esillepanoa voisi silti ihan hyvin vaikka harkitakin.
http://www.zomo.de/images/product_images/popup_images/448_1.jpg
 
Expedit kestää kyllä, mutta kasaamisessa on syytä kiinnittää huomiota siihen että kaikki menee ohjeen mukaan. Ja jos se tulee täyteen vinyyliä, niin kiinnittää kulmaraudalla seinään. Netissä pyörii kuva vinyylien alla rysähtäneestä Expeditistä, mutta se on ollut ymmärtääkseni väärin kasattu, joten kantavuus ei ole ollut suunnitellulla tasolla.
 
Itse menin pitkään Lundian kanssa, mutta kalustuksen suhteen maku muuttui vähän pömpöösimmäksi, joten levyhyllyt ovat nykyään Ikean Markör-sarjaa. Tuota ei valitettavasti enää tehdä, mutta käytettynä tuntuu liikkuvan jonkin verran.

Lundia on ollut meikäläisenkin luottoratkaisu (80x30 cm hyllyt), mikä ei opiskelukämppävaiheen jälkeen oikein ole sisustukseen sopinut ja siksi pidetty pois olohuoneesta.
 
Isomman remontin yhteydessä menee nyt sisustus uusiksi ja samalla saan tuotua uudessa - sisustusarkkitehtikielellä - säilyttimessä osan vinyyleistä olohuoneeseen.
 
Iskun Today -sarjasta saa koottua suhteellisen asiallisen - tästä vähän tietoja, vaikkakaan ollenkaan tuon näköinen ei tuleva dsydeemini olekaan:
 
http://www.isku.fi/tuote/hyllystot/1439/today
 
Elikä: elementin leveys 52 ja korkeus 67 cm + yksi hylly sekä pystyovikorkeus 69 cm mahdollistaa oven taakse piiloon melkein 1 m LP-levyjä (testasin levyillä, että mahtuu kahteen kerrokseen päällekäin).
 
Noita voi kasata vierekkäin ja päällekäin ainakin kahteen kerrokseen tarpeen mukaan. Uskoisin tuon runkojen ml. ylä/alatasot kestävän, mutta jos välihyllyt jossain vaiheessa alkaa notkumaan, voi sitten vaihtaa paksummat/ lujemmat tilalle. Kävin sellaisen lokakuussa kampanjahintaan tilaamassa ja siihen pääsen roudaamaan autotallissa evakossa olleita levyjä kahdeksisen metriä vasta joskus vajaan kuukauden kuluttua. Loppujen on edelleen tyydyttävä Lundiaan toisissa tiloissa.
 
Todayn totesin tilankäytöltä so. mitoitus LP-levyjen kannalta parhaaksi (tosin saranat ovat riesana tässäkin tilaa viemässä ja siihen pitää vielä jokin elegantti ratkaisu keksiä.
 
ed: kyllähän tuo linkin kuvan systeemikin on semmoinen, että halutessa voi esim. laittaa ovellisiin kaappeihin yhteensä 2 m levyjä ja "rouva" voi asettaa muumimukinsa ;-) näytteille lasiovien taakse - tai sitten kaikki ovet umpinaisia ja tilaa onkin neljälle levymetrille. Levysoittimen ja elektroniikan voi asettaa senkin päälle- tai laittaa elektroniikan ylempien (liuku)ovien taakse - tai jos haluaa levyt ylemmäksi, voi vaihtaa matalat osat alimmaksi ja levykaapit päälle. Iskuista löytyy valmiiksi koottuja malleja niin voi mallailla paremmin mittasuhteita ja ratkaisujen tomivuutta ... make your own...

Groovelover: Tukipaloja metrin pituisiin hyllyihin?
 
Mulla on hyllyt 30 cm syviä, ja niissä on näkynyt metrisissä notkahdusta jo kirjahyllykäytössä, joten en uskaltaisi käyttää 30x100 ilman lisätukea. Ilmeisesti toi 10 cm lisää syvyydessä antaa hyllylevyille reippaasti lisää ryhtiä?

Hiton harmillista, että nykysinkin vinyyleissä on niin paljon laadunvaihteluja. Toi edellisellä sivulla sivuamani tapaus (Opethin Deliverancen tuplalevypainos läpikuultavilla valkosilla levyillä) osottautu alkuhämmästelyn hälvettyä täysin toimivaksi, ne sisäspiraalit näyttää vaan menevän niin kieroon toisiinsa nähden että se hämäs. Deliverance, samoin ku omistamani Damnation on molemmat Music On Vinyl- lafkan läpysköitä ja niissä ei kyllä ollu mitään pahaa sanottavaa (paitsi että Damnationissa ei ollu lyriikoita mukana alkuunkaan). Laadukkaita, aivan täysin tasasia 180g levyä ilman minkäännäköstä epäkeskisyyttä.
 
Muutamat suomalaisten bändien julkasut, kuten Viikatteen kaks uusinta levyä sekä Mokoman Luihin ja Ytimiin ja avopuolisolle ostamani Chisun Kun Valaistun 2.0 on kaikki ollu aivan täyttä priimaa ilman valituksen aihetta. Kaikki noista Mokomaa lukuun ottamatta on 180g, mut silti M:n levy on sekin aivan moitteeton. Suomalaiset levylafkat taitaa kattoa aika tarkkaan, että missä painattavat levynsä, kun on noin tasasta laatua, vai onko jollain muulla toisenlaisia kokemuksia? Chisun albumi on muuten painettu kahdelle levylle ilmeisesti ihan siitä syystä, että eivät ole halunneet ottaa riskiä sijoittamalla kappaleita lähelle levyn keskiötä, jossa saattais pienen prässäysepäkeskisyyden tapauksessa kuulua helposti "vouvaamista", joten jättivät parin kappaleen tilan aina levyn keskeltä käyttämättä ja tällöin kappaleet mahtu vaan kahdelle levylle.
 
Monissa ulkomaisissa lätyissä on kuiteki ollu jonkunnäköstä falskia. En tiiä missä noi Maidenin uusintapainosvinyylit on prässätty, mutta molemmissa omasta hyllystä löytyvissä (Powerslave ja Somewhere in Time) esiintyy keskiötä lähestyttäessä sävelkorkeuden vaihteluja, jotka kertoo miusta lievästä epäkeskeisyydestä. Kohinaa niissä omissa kappaleissani ei kuvavinyylin sielunelämästä huolimatta ole, ainakaan minkännäköseks häiriöks asti, joten se kuvan painaminen on ainakin tehty suhteellisen laadukkaasti. Myös Clutchin Earth Rocker oli aika kiero läpyskä, eikä homma täysin parantunu sen toisenkaan kopion kohdalla, mut kuiteki sen verran et saa olla aika tarkka sävelkorva, et kuulee ne tässä nykysessä kappaleessani esiintyvät sävelkorkeuden heittelyt. Jos kattoo levyä sen tasosta kun se pyörii soittimessa, niin tulee kyllä ihmeteltyä et miten hitossa se voi tollasena epäkeskisenä ralliratana olla ylipäätänsä mitenkään kuunneltava :D

Stalkah:
 
...
Chisun albumi on muuten painettu kahdelle levylle ilmeisesti ihan siitä syystä, että eivät ole halunneet ottaa riskiä sijoittamalla kappaleita lähelle levyn keskiötä, jossa saattais pienen prässäysepäkeskisyyden tapauksessa kuulua helposti "vouvaamista", joten jättivät parin kappaleen tilan aina levyn keskeltä käyttämättä ja tällöin kappaleet mahtu vaan kahdelle levylle.
 
...
... En tiiä missä noi Maidenin uusintapainosvinyylit on prässätty, mutta molemmissa omasta hyllystä löytyvissä (Powerslave ja Somewhere in Time) esiintyy keskiötä lähestyttäessä sävelkorkeuden vaihteluja, jotka kertoo miusta lievästä epäkeskeisyydestä.
 
Enpä ole vouvaamista ko. syystä itse huomannut - linenkö sitten sellainen puukorva?
 
LP-levyn puoliskolla 16-17 minuuttia on selvästi "standardia" vajaampi, mutta takaa kyllä huolellisesti tehtynä hyvät soundin myös basson ja dynamiikan osalta. On koettavissa mm. monilta 70-luvun funk -levyiltä. Mikä on Chisun levyn kokonaiskesto? Yli 40 min kesto on joka tapauksessa maksimi asialliselle äänentoistolle ja sen yli meneville on luontevaa tehdä levy tuplaksi. Yli 70 minuutin cd:stä tulee tupla-LP:n mitta.
 
Keskiön lähellä toki on kaiverruksessa haasteensa. Näitä juttuja löytyy netistä perusteellisemminkin miten vaan jaksaa lukea.
 
Ennen cd-kautta esim. Broncon ja K-Telin kokoelmille saatettiin ujuttaa 30 minuuttia musaa/puoli - - mahdollisimman monta hittibiisiä myyntiä vauhdittamaan siis. ... soundit on varsinkin dynamiikan osalta melko melko heikot.
 
Epäkeskeisyys aiheuttaa erityisesti säröä. Sävelkorkeuden vaihteluja ei meikä puukorva ole, vissiin musiikin muuten niin viedessä, havainnut - pitääpä kuunnella sillä korvalla jatkossa, että onko tosiaan noin.
 
Voisiko olla kuitenkin, että kaiverruslaite olisi ollut niin huono, että kaiverrusnopeus olisi vaihdellut?

Noita vanhoja vinyylejä haaliessa oon huomannut että kotomaan prässäystaso 80-luvulla oli monasti huomattavasti korkeampi kuin ulkomailla. Hyvä me.

Muistaakseni 80-luvulla ja 90-luvun alussa täällä myytiin paljon Kanadassa prässättyjä uusintapainoksia, ja ne oli aika vaihtelevan tasoisia ja usein omasta mielestä ohuempia kuin vaikka brittiläiset, saksalaiset tai kotimaiset vastaavat.
 
Tuosta pituudesta sen verran, että taitaa nykyään olla cd:n (tai mikä se pääformaatti sitten onkaan) keskimääräinen pituus olla sellainen että suosiolla pitäisi aina lp-versio olla tuplavinyyli. Alle 40 min levyt olivat ainakin cd:n huippuvuosina selvästi poikkeus.

Leikari: Enpä ole vouvaamista ko. syystä itse huomannut - linenkö sitten sellainen puukorva?
 
LP-levyn puoliskolla 16-17 minuuttia on selvästi "standardia" vajaampi, mutta takaa kyllä huolellisesti tehtynä hyvät soundin myös basson ja dynamiikan osalta. On koettavissa mm. monilta 70-luvun funk -levyiltä. Mikä on Chisun levyn kokonaiskesto? Yli 40 min kesto on joka tapauksessa maksimi asialliselle äänentoistolle ja sen yli meneville on luontevaa tehdä levy tuplaksi. Yli 70 minuutin cd:stä tulee tupla-LP:n mitta.
 
Keskiön lähellä toki on kaiverruksessa haasteensa. Näitä juttuja löytyy netistä perusteellisemminkin miten vaan jaksaa lukea.
 
Ennen cd-kautta esim. Broncon ja K-Telin kokoelmille saatettiin ujuttaa 30 minuuttia musaa/puoli - - mahdollisimman monta hittibiisiä myyntiä vauhdittamaan siis. ... soundit on varsinkin dynamiikan osalta melko melko heikot.
 
Chisun levyn kokonaiskesto on jossain 47 min tienoilla. En tietysti oo aivan varma, et minkä takia se on rykästy kahelle levylle, mut äkkiseltää vois uskoa et toi keskiön lähirundien käyttökammo ois osasyynä, koska se on tosiaan vaikeeta.
 
Epäkeskeisyys aiheuttaa erityisesti säröä. Sävelkorkeuden vaihteluja ei meikä puukorva ole, vissiin musiikin muuten niin viedessä, havainnut - pitääpä kuunnella sillä korvalla jatkossa, että onko tosiaan noin.
 
Voisiko olla kuitenkin, että kaiverruslaite olisi ollut niin huono, että kaiverrusnopeus olisi vaihdellut?
 
Toki on aika lailla mahoton vaan levyn pyörimistä tuijottelemalla levyä kuunnellessa arpoa, että johtuuko mahdollinen vouvaaminen nyt sitten epäkeskisyydestä (jolloin äänivarsi liikkuu tasaisesti eestaas sivusuunnassa) vai kaiverrusnopeudessa tapahtuneista vaihteluista. Tota jäljempää ja sen vaikutusta musiikin toistumiseen en ite tullu ees ajatelleeks ennen ku sen sanoit, mut tilanteessa jossa esiintyy sekä äänivarren vatkausta ja sävelkorkeuden heittelyitä on mahoton sanoa et mikä sen voivaamisen nyt sit oikeesti aiheuttaa. Eikä sillä oikeestaa oo merkitystäkään, koska levykohtaset ongelmat ei oo korjattavissa ku levyä vaihtamalla (paitsi ehkä lievä kierous), eli jos soitin on kunnossa ni ei oo ku siedettävä :D
 
Siitä, aiheuttaako epäkeskisyys sävelkorkeuden heittelyä ja / tai (varsinkaan) säröä miulla ei oo oikeeta faktatietoa, mut sen verran fysiikkaa kuvittelen tajuavani, et ainaki sävelkorkeuteen väitän sen vaikuttavan: mitä keskemmälle kiekkoa mennään, sitä isommaks heittelytaajuus muuttuu (eli äänivarsi näyttää heiluvan nopeemmin ees taas levyn keskiosaan nähden sitä laajemmin, mitä pahemmin kaiverruksen keskitys on mennyt pieleen) ja varsinki nopeat sävelkorkeuden vaihtelut kuuluu selkeemmin "puukorvallekin".
 
Tää tarkkakorvaisuus jonka soittiharrastus on tuonu on välillä aikamoinen kirous vinyyleitä kuunnellessa, vaikka asenteeni tähän hommaan on aika "jalat maassa" - tää meininki on osa vinyylien maailmaa, ei sille minkään mahda ja tästä syystä oon oppinu vähitellen sietämään tota paremmin. Onneks noita sinnepäin-painoksia ei kuitekaa oo omassakaan hyllyssä paljoa, se vaan ottaa pannuun jos niitä on se ykskin, kun lähtökohtasesti tarkotuksena ois kuunnella niitä vinyyleitä eikä ostaa koristeiks.

Voisi kuvitella että jos kaiverruksen keskitys on mennyt persiilleen niin vaikutus keskipakovoiman ansiosta olisi suurempaa reunalla. Tosin sen taajuus (toistuvuus) kasvaa keskelle mennessä. Erikoinen ilmiö. Mulla on vain kuusi metriä levyjä eikä ole tullut vastaan.
Sen ymmärrän miksi esim. 47 minuuttinen levy laitetaan sovinnolla kahdelle vinyylille. Säröä on vähemmän levyn alussa.

Kailis: Voisi kuvitella että jos kaiverruksen keskitys on mennyt persiilleen niin vaikutus keskipakovoiman ansiosta olisi suurempaa reunalla. Tosin sen taajuus (toistuvuus) kasvaa keskelle mennessä. Erikoinen ilmiö. Mulla on vain kuusi metriä levyjä eikä ole tullut vastaan.
Sen ymmärrän miksi esim. 47 minuuttinen levy laitetaan sovinnolla kahdelle vinyylille. Säröä on vähemmän levyn alussa.
 
Kyllä, keskipakoisvoima on suurempi ulompana, mutta en kyllä ihan ymmärtänyt, että mitä hait sillä. Joka tapauksessa sävelkorkeuden heittelyn aiheuttamaa häiritsevyyttä korostaa lähinnä juurikin se heittelytaajuuden nousu keskemmälle mentäessä. Näin siis, jos se johtuu epäkeskisyydestä, mistä se ei kuitenkaan (läheskään) aina johdu, vaan niinkuin aiemmin jo puhuttiin ni tää vois johtua ihan niistä kaivertaessa keskiötä lähestyessä tapahtuneista pienistä kaiverrusnopeuden muutoksista.

slowdive: Onkohan LP-levyjen "comebackin" myötä tullut mitään uusia ideoita levyjen säilytykseen - tai yleisesti, miten täällä porukka levyjänsä säilöö?

 
Olen säilyttänyt sekä Lundiassa että expedit-tyylisessä lokerikossa vinyylejä ja molemmat olivat ihan kelvollisia. Tarpeeksi monta muuttoa tehneenä mietin, että joku fiksumpikin ratkaisu voisi olla. Expedit on se mikä on, eli se käy siihen tilaan minkä se vaatii. Lundialla on vähän sama ongelma, vaikka hyllyväliä voikin muuttaa ja hyllyjä ja tikkaita on erikokoisia.
 
Muuttohärdellistä keksin, että jos olisi sopivan kokoisia kuutioita, niin ne toimisivat samalla muuttolaatikkoina levyille. Niinpä teetin mdf-levystä sisämitaltaan hiukan vinyyliä suurempia kuutioita joita voi laittaa vierekkäin ja päällekkäin tilan mukaan. Tämä ratkaisu toimii lähes tilassa kuin tilassa. Kuutioita voi laittaa ikkunan alle pari päällekkäin tai ehjällä seinäpinnalla kasata vaikka kattoon saakka. Muutama ylimääräinen kuutio antaa samalla mukavan näyttelytilan yksittäisille levynkansille tai vaikkapa vanhalle radiolle tai mille tahansa esineelle ja samalla keventää "äänitearkiston" ilmettä. Sopiva korkeus (2 kuutiota päällekkäin lienee paras) antaa tukevan pöytätason levysoittimelle ja muille laitteille. Käytän aina kuution sisällä yhtä vinyylien säilytykseen tarkoitettua muovista "vinkkeliä", että levyt pysyvät siististi pystyssä ilman että kuution ahtaa aivan täyteen.
 
Teetin samalla erimittaisia sokkeleita, ettei alinta kuutioriviä tarvitse laskea lattialle. Näin kuutioseinämä näyttää siistiltä "kalusteelta". Vinyyleissä on sen verran painoa, ettei näitä kuutioita tarvitse mitenkään kiinnittää toisiinsa, kovin helposti eivät lähde liikkumaan.
 
Tämä säilytysjärjestelmä on ollut oman kokemukseni mukaan paras mahdollinen, mutta tokihan niitä levyjä pitää olla aika paljon ennen kuin tällaista kannattaa käydä tekemään. Itselläni on n. 12 metriä vinyylejä, eli 30 säilytyskuutiota tarvitaan näiden säilyttämiseksi. Nyt alkaa olla tilanne se, että pitäisi taas teettää lisäkuutioita tai ryhtyä myymään joutavimpia levyjä raskaalla kädellä pois. Itse teetin kuutiot paikallisessa ammattioppilaitoksessa, varmaan kalustefirmat tai puusepätkin noita tekevät. Näppärimmät toki hoitavat tuonkin homman omin käsin.

Palaset on hieno.
http://farm4.static.flickr.com/3293/3150962537_4b1f8f0cbd.jpg

Expeditille täältä myös kannatusta. 2x4 makuultaan, päällä 2 soitinta ja pieni kaksikanavainen mikseri, korkeus on sellaisenaan juuri passeli minulle. Ei huolta tukevuudesta. Toimiva ratkaisu ja edullinenkin.

Kailis: Palaset on hieno.
http://farm4.static.flickr.com/3293/3150962537_4b1f8f0cbd.jpg
 
On. Mulla on vähän vajaa kymmenen Palaset-lootaa käytöstä. Osa levyillä, osa laatikostona.

kimmo:
..
Niinpä teetin mdf-levystä sisämitaltaan hiukan vinyyliä suurempia kuutioita joita voi laittaa vierekkäin ja päällekkäin tilan mukaan.
 
...
 
Kuulostaa hyvältä systeemiltä - pistäpä kuva nähtäville.
 
Kuinka paksusta levystä tehtyjä? Paljonko tulivat maksamaan? Millainen pintakäsittely?
 
- -
 
Palasetin sivuilta vilkaisin - lokerikko ei vissiin enää valmistuksessa? tai en vain löytänyt. Nehän on kyllä arvokkaita, vaan siistejä ja hyvejä...
 
- -
 
Oma uusi Today-hyllystö on koottu - muuten hyvä, mutta saranat vievät aina vähän hyötytilaa. Vihdoin kuitenkin pölyltä suojassa - siis ihan siisteysnäkökulmasta...

kimmo: Olen säilyttänyt sekä Lundiassa että expedit-tyylisessä lokerikossa vinyylejä ja molemmat olivat ihan kelvollisia. Tarpeeksi monta muuttoa tehneenä mietin, että joku fiksumpikin ratkaisu voisi olla. Expedit on se mikä on, eli se käy siihen tilaan minkä se vaatii. Lundialla on vähän sama ongelma, vaikka hyllyväliä voikin muuttaa ja hyllyjä ja tikkaita on erikokoisia.
 
Muuttohärdellistä keksin, että jos olisi sopivan kokoisia kuutioita, niin ne toimisivat samalla muuttolaatikkoina levyille. Niinpä teetin mdf-levystä sisämitaltaan hiukan vinyyliä suurempia kuutioita joita voi laittaa vierekkäin ja päällekkäin tilan mukaan. Tämä ratkaisu toimii lähes tilassa kuin tilassa. Kuutioita voi laittaa ikkunan alle pari päällekkäin tai ehjällä seinäpinnalla kasata vaikka kattoon saakka. Muutama ylimääräinen kuutio antaa samalla mukavan näyttelytilan yksittäisille levynkansille tai vaikkapa vanhalle radiolle tai mille tahansa esineelle ja samalla keventää "äänitearkiston" ilmettä. Sopiva korkeus (2 kuutiota päällekkäin lienee paras) antaa tukevan pöytätason levysoittimelle ja muille laitteille. Käytän aina kuution sisällä yhtä vinyylien säilytykseen tarkoitettua muovista "vinkkeliä", että levyt pysyvät siististi pystyssä ilman että kuution ahtaa aivan täyteen.
 
Teetin samalla erimittaisia sokkeleita, ettei alinta kuutioriviä tarvitse laskea lattialle. Näin kuutioseinämä näyttää siistiltä "kalusteelta". Vinyyleissä on sen verran painoa, ettei näitä kuutioita tarvitse mitenkään kiinnittää toisiinsa, kovin helposti eivät lähde liikkumaan.
 
Tämä säilytysjärjestelmä on ollut oman kokemukseni mukaan paras mahdollinen, mutta tokihan niitä levyjä pitää olla aika paljon ennen kuin tällaista kannattaa käydä tekemään. Itselläni on n. 12 metriä vinyylejä, eli 30 säilytyskuutiota tarvitaan näiden säilyttämiseksi. Nyt alkaa olla tilanne se, että pitäisi taas teettää lisäkuutioita tai ryhtyä myymään joutavimpia levyjä raskaalla kädellä pois. Itse teetin kuutiot paikallisessa ammattioppilaitoksessa, varmaan kalustefirmat tai puusepätkin noita tekevät. Näppärimmät toki hoitavat tuonkin homman omin käsin.
 
kuulostaa komialta! Pistä kuvaa!

Onko pro-jectit mallista riippumatta laadukkaita? Ekaksi "oikeaksi" levariksi olisi hakusessa. Onko näistä halvimmista kokemusta? http://www.kruunuradio.fi/verkkokauppa?ItemCategory=18&Item=1193
http://www.verkkokauppa.com/fi/prod … Ject-RPM-1-3-Genie-levysoitin-musta
http://musiikincom.valmiskauppa.fi/ … ct-essential-levysoitin-p-1077.html

Mulla oli tuollainen Essential, jolla korvasin Technicsin 80-luvun muovisorvin - kyllä se ainakin sitä parempi oli. Kallistuisin kyllä itse 150-250€ hintaluokassa ostamaan vanhemman paremman pään soittimen. Esimerkiksi Dual 505-4 liikkuu tuohon hintaan helpostikin, ja on muuten hyvä. Ostaa vielä sellaisen, johon on huollot tehty.
Myin reilu vuosi sitten Essentialin, laitoin 20€ lisää ja ostin Dualin välipyörävetoisen 1219 -soittimen, joka on kai lähes lippulaivamalli ollut aikoinaan. Dualin lisäksi esimerkiksi Garrard, Thorens ja Lenco ovat (mallista riippuen) hyviä

WinterMad: Mulla oli tuollainen Essential, jolla korvasin Technicsin 80-luvun muovisorvin - kyllä se ainakin sitä parempi oli. Kallistuisin kyllä itse 150-250€ hintaluokassa ostamaan vanhemman paremman pään soittimen. Esimerkiksi Dual 505-4 liikkuu tuohon hintaan helpostikin, ja on muuten hyvä. Ostaa vielä sellaisen, johon on huollot tehty.
Myin reilu vuosi sitten Essentialin, laitoin 20€ lisää ja ostin Dualin välipyörävetoisen 1219 -soittimen, joka on kai lähes lippulaivamalli ollut aikoinaan. Dualin lisäksi esimerkiksi Garrard, Thorens ja Lenco ovat (mallista riippuen) hyviä
 
Jep, kiitos neuvosta, ja paria käyettyä on tullu käytyä kattomassa mutta oon tullu siihen tulokseen et korjaaminen vie niin paljoon rahaa et ostaa jo uuden sillä rahalla. Kuuntelu olis sitä luokkaa et löytyy n. 20 kpl vinyylejä(vasta), ja enemmän tulee kuunneltua koneelta, eli mikään hifistelijä ole vielä(hyvät kajarit kattottuna jo yms.). Täytyy vielä tsiikailla toreja ja huuto.nettejä, mut mikään "paska" se essentialkaan ei ollu?