Yleistä keskustelua musiikista ›

Jokapaikanapina: Jos Them Crooked Vultures tulis tänä vuonna niin olis kyllä kova sana!
 
Komppaan tätä. Ainakin maistiaisten perustella vaikuttas tosi hyvälle.

No niin, mitkäs ne olivat niitä odotetuimpia levyjä? Mitkä tuottivat pettymyksen ja mitkä osoittautuivat odotuksen arvoisiksi.
 
Omalla kohdallani odotuksen arvoisia olivat Alice In Chainsin Black Gives Way To Blue, Kissin Sonic Boom, Ace Frehleyn Anomaly ja Pearl Jamin Backspacer.
 
Pettymykseksi lasken U2:n No Line On The Horizonin ja Eminemin Relapsen, jotka olivat ihan jotain muuta, kuin mitä niistä ennakkoon odotin.

Harvinaisen huono levyvuosi mun kannalta, ei tullu niitä levyjä juurikaan.

Pearl Jam ei pettäny. Ja tuliko myös Bruce Springsteenin uusin tänä vuonna? Jos tuli, niin se on toinen onnistuja.

Callistoa odotin paljon, enkä turhaan. Vuoden paras lätty.

Mew oli odotetuin, mutta kyllä Converge ylitti odotukset eniten. Mastodon floppasi omalla kohdallani.

Tässäpä summaa:
 
Ulver - ei levyä
Front Line Assembly - ei levyä
Katatonia - tuli sitten vuoden kovin levy pihalle!
Fear Factory - no tavallaan ilmestyi, vaikka julkaisu ensi vuoden puolella. Hieno paluu vanhaan meininkiin, mutta ei mikään kummoinen.
Cannibal Corpse - aikamoinen pettymys oli. Suunnatonta rimpuilua ilman mieleenpainuvia biisejä.
Dark Funeral - ehkä oli turhan kovat odotukset ATS:n jälkeen, niin sellainen keskitason levy tuli
Devin Townsend - Ki oli ihan kohtuullinen, muttei erikoinen. Addicted kului hetkessä puhki, kuten odottaa saattoi.
Necrophagist - ei levyä
Rammstein - yllättävän hyvä levy tuli, varsinkin kun Rosenrotin jälkeen odotukset olivat alhaalla suossa
Unit: 187 - ei levyä
Dream Theater - vähän hukkunut levy. Kaksi ekaa biisiä jees, loput jotenkin pinnallista

Borknagar - ei levyä
Amorphis - aika heikko tapaus
Vader (EP ja CD) - eipä jäänyt levystä mitään mieleen
The Project Hate MCMXCIX - samaa ongelmaa kuin Vaderilla, vähän kuin ylijäämiä
Slayer - ihan kohtuullinen, muttei maailmaa mullistava
Daath - ei näin. Ei todellakaan näin.
Iron Maiden - ei levyä
The Prodigy - ylitti odotukset, parhaimmillaan kovaa settiä
Halford - jokin joululevy tuli, joka on jäänyt kuuntelematta kiinnostukseen puutteen vuoksi
The Sin:Decay (?) - ei levyä
Samael - ei säääh.... miksi? :S

author: Mew oli odotetuin, mutta kyllä Converge ylitti odotukset eniten. Mastodon floppasi omalla kohdallani.
 
Converge teki kyllä ihan huipun lätyn, Mastodon samaten. Paha noista on sanoa kumpi yltää vuoden kovimmaksi. Molemmat pumput laajensivat soundiaan mukavasti, eikä kummankaan biisimateriaalissa ole valittamista. Ehkä Mastodonin levyä voi pitää vielä kunnianhimoisempana...
 
Mew'n uusin oli jotenkin laimea ja vaikeasti hahmotettava - ei yllä vanhempien tasolle. Bändi tuntuu ajoittain kadottavan ideat tuohon loputtomaan soundikikkailuun sun muuhun progeiluun.
 
Katatonia teki kanssa jotenkin mitäänsanomattoman levyn, ei tuosta montaa iskusävelmää löydy - ja nekin kuulostavat ihan liikaa Opethilta.Taisi loppua bändin nousujohteinen meno Viva Emptinessiin...
 
Baroness yllätti mut kovasti Red Albumilla, sillä tuo Blue ei ihan yhtä omalaatuista ja tarttuvaa settiä tarjonnut, vaikka pätevä lätty sekin oli sinänsä.
 
Kylesan kovasti hehkutettu Static Tensions oli musta jotenkin snadisti tasapaksu, vaikka bändi saikin lätyllä aika mukavasti irti tuosta kahden rumpalin rytinästä. Lisää dynamiikkaa vaan seuraavalle, niin homma toimis ehkä albumimitassa paremmin.
 
Isis jatkoi laimeaa "kevyt-Tool" -linjaansa, joka ei musta toimi ollenkaan samalla tenholla kuin vaikka Oceanicin sludgempi jyrä. Nuo Turnerin puhtaat jollotukset ei vieläkään oikein itelle maistu. Voisivat hommata bändiin ihan oikean laulajan, sillä ei noilla Turnerin rajoittuneilla taidoilla kuuhun mennä.

Jos sitä uskaltais vihdoinkin kirjoittaa jotain tänne muusikoiden.nettiinkin.
 
2009 ei ollut ihmeellinen. Paria levyä tuli odoteltua, ja nämä levyt kyllä odotukset aika pitkälti lunastivatkin. Alla lyhyehkö listaus:
 
-Kotimaisista ensimmäinen oli Absoluuttisen nollapisteen Musta hiekka -niminen levytys, ja tämän tituleeraisinkin vuoden levyksi. Ei ehkä Abson paras levy, muttei huonoinkaan. Todella hyviä raitoja löytyy useampikin, eivätkä levyn huonoimmatkaan kappaleet varsinaisesti huonoja ole. Erikoismaininta kosketinosastosta.
 
-Toinen odoteltu kotimainen oli Jarkko Martikaisen soololevy Toivo, joka allekirjoittaneelle pienoinen pettymys oli. Tosin väitän, että vika on kuuntelijassa eikä kuunneltavassa, sillä tälläinen miespluskitara-meininki harvoin uppoaa.
 
-Suomen ulkopuolisista artisteista Porcupine Treen The Incident-levyä odoteltiin, mutta lievä pettymys oli sekin. Hyviä irtobiisejä levyltä löytyy (mm. Drawing the Line, Time Flies & I Drive the Hearse), mutta kokonaisuutena ontuu. Liikaa heviä meikäläisen makuun.
 
-Ulkomaisista maininnanarvoisia ovat myös Devin Townsendin Ki ja Addicted -nimiset plaatat. Miehen parhaimpiin levyihin ei kumpikaan lukeudu, mutta Devinin ollessa kyseessä se ei haitanne. Hänen parhaat levynsä kun ovatkin sitten aika helvetin hyviä. Ki loistaa nimenomaan rauhallisemmissa fiilistelypaloissa ja Addicted sitten niissä reippaammissa poppiksissa. Perushyviä levytyksiä.
 
Kai sitä vois alkaa vähän muitakin bändejä pitämään silmällä, kun kerran jopa noin montaa levyä tuli odoteltua (ja näin ollen myös ostettua). Onhan noita levyjä näköjään meinaa ilmestynyt.

Voisin mäkin nyt postaa aiheesta:
 
Vuos sit tämmöstä:
 
Antony And The Johnsons - pettymys, muttei mikään huono
Pintandwefall - parhaimmillaan onnistunut, kokonaisuutena pettymys

Helmikuussa:
Regina - odotukset täyttävä, eli silkkaa loistavuutta
Joose Keskitalo - odotukset täyttävä, mutta turhankin raskas teemoiltaan
Tuomo - en oikein päässyt sisään
Trail Of Dead - jälleen kerran ihankiva.
Röyhkä & Rättö & Lehtisalo - juuri niin hyvä, kuin odotinkin
Callisto - aivan ylipitkä ja sitä myötä tylsä.

Maaliskuussa:
Bonnie 'Prince' Billy - en jaksanut edes tsekata
John Parish & PJ Harvey - en myöskään jaksanut tsekata
Maj Karma - armotonta paskaa. ehkäpä vuoden pettymys.

Jossain vaiheessa vuotta, todennäköisesti keväällä:
Magenta Skycode - sinkku tuli vaan, loistava.
Risto - pettymys. puolet turhaa kuraa.
Mew - hyvä, mutta kahden täydellisen levyn jälkeen pettymys.
Massive Attack - tulee helmikuussa vasta. ep lupailee onnistumista.
Belle & Sebastian - ei kai ees tullut
Manic Street Preachers - paras levy sit vuoden 98
Glassjaw - ei tullut
rubik - keskinkertaisen debyytin jälkeen vuoden levy - ja aivan puskista.
PMMP - puoltatoista biisiä vaille täydellinen levy. bändin paras. odotukset suorastaan ylitettiin.
Murmansk - debyytin charmi puuttui. ei silti huono.

Ja jossain vaiheessa vuotta ovat ilmoittaneet uudesta albumista mm:
Arcade Fire - ei tullut. toukokuussa pitäis
Interpol - keväällä tulee
Muse - megalomaaninen ja läpeensä turha pohjanoteeraus.
Sonic Youth - tasaista laatua, mutta SY tehnyt 2000-luvulla parempiakin.
LCD Soundsystem - keväällä tulee
Sufjan Stevens - en tsekannut BQE:tä. Osavaltiolevyä odottelen.
Queens Of The Stone Age - ei tullut. Them Crooked Vultures oli sieluton, ylipitkä ja tylsä. Groovas sentään, mutta ei olis kiinnostanut ketään, ellei siellä olis ollut Grohl-Homme-Jones tekemässä.
Paavoharju - ei tullut
Absoluuttinen Nollapiste - Ei mestariteos, mutta vaihteeks taas hyvin onnistunut, tosin vaikeesti aukeava levy.
Scandinavian Music Group - Ihankiva, vaikka folk-taika hukattiin pahasti.
Mondo Cane - ei tullut.
Crystal Castles - ei tullut.
Ulver - ei tullut.

Ozzyneito: rubik - keskinkertaisen debyytin jälkeen vuoden levy - ja aivan puskista.
 
Mitvit!?
 
Minusta debyytti oli kenties silloisen julkaisuvuoden yksi hienoimmista suomalaisista pop-levyistä, mutta tämän vuoden lätty ihan kuraa. No oli siinä ehkä EP:llisen verran julkaisukelpoisia biisejä, mutta aika rauhassa on saanut levyhyllyssä maata muuten.

Levyvuosi oli mielestäni erittäin kova. Seuraavaksi muutamia väsyneitä ajatuksia:
 
Amorphis - Skyforger
Yksi vuoden kovimpia levyjä mielestäni. Täydentää mahtavasti kahta aiempaa levyä.
 
Alice in Chains - Black Gives Way To Blue
Perushyvä levy. Muutamalla lisäkuuntelulla selvinnee enemmän.
 
Between The Buried And Me - The Great Misdirect
Muutaman kuuntelun perusteella erittäin kova levy. Ei ehkä yhtälailla parhautta mitä Colors, mutta mielestäni Alaskaa parempi levy. Vaatinee lisäkuunteluja.
 
Converge - Axe To Fall
Tykkään. En sano muuta.
 
Devin Townsend Project - Ki, Addicted
Kuuluvat ehdottomasti vuoden parhaimpiin levyihin omalla kohdallani. Ehkä jopa top-5:een?
 
Isis - Wawering Radiant
Toimii minulle. Muita levyjä en ole kuullut joten vertaaminen on hieman vaikeaa.
 
John Frusciante - The Empyrean
En ole vielä muodostanut varsinaista mielipidettä. Positiivinen kuva on kuitenkin jäänyt.
 
John Mayer - Battle Studies
Parin kuuntelun perusteella hieman hengetön kokonaisuus verrattuna edeltäjäänsä, joka taas onkin genressään vähintäänkin maailmanparas.
 
Katatonia - Night Is The New Day
Tykkään, vaikka tämä levy ei ehkä iskenyt ensikuulemalta yhtä kovaa mitä edeltäjänsä. Opethmaisuutta havaittavissa.
 
Killswitch Engage - s/t
Liikaa samojen ideoitten kierrättämistä, eikä levyssä ole juurikaan mitään pureskeltavaa. Hevipäivinä menee taustamusiikkina. Easy listening-metallia.
 
Lamb of God - Wrath
Tästä levystä ei ole painunut mieleen juuri mitään erityistä kohtaa tai biisiä. Vaatii ehkä lisää kuuntelua. Mojovia riffejä ja kellarihenkistä soundimaailmaa.
 
Mastodon - Crack The Skye
Ehkä vuoden paras? Tämän levyn myötä tutustuin yhtyeeseen ja nyt onkin diskografia hyllyssä. Ei voi hehkuttaa tarpeeksi. PARASPARASPARASPARSA!
 
Megadeth - Endgame
Kertakuuntelulla ei kyllä nostattanut mitään fiiliksiä. Tasapaksua suorittamista Dave & The Bandilta.
 
Muse - The Resistance
Eeppisiä pop-sävellyksiä. Pidän.
 
Pearl Jam - Backspacer
Muutaman kuuntelun perusteella erittäin vahva levy.
 
Porcupine Tree - The Incident
Me likes. Kuunneltava kokonaisuutena läpi.
 
Profane Omen - Inherit The Void
Taisi käydä käydä kuten pelkäsinkin, eli vaikuttaisi siltä että eivät pystyneet lyömään debyyttiään Beaten Into Submissionia. Lisäkuuntelua luvassa.
 
Slayer - World Painted Blood
Kuivaa soundia ja aina yhtä ihanaa, turpaanvetävää Slayeria. Levyä ei vielä löydy hyllystä mutta varmasti se sinne eksyy kunhan kerkeää.
 
Them Crooked Vultures - s/t
Voi luoja. StoneageZeppelinFighters onnistui.
 
Viikate - Kuu kaakon yllä
Perushyvä Viikate-levy ja samalla lipsahdus rankempaan suuntaan. Kotimaisista bändeistä parhaimmistoa ehdottomasti.
 
Äkkiseltään ei tule muita levyjä mieleen...

The Prodigyn uutukainen Invaders Must Die maaliskuussa.
Tuli ja oli selkeästi parempi kuin odotin, vaikkei täysosumasta voikaan puhua.

Steve Vain Real Illusions Pt 2 on kesto-odotuksessa, ehkä ensi vuonna, luultavasti kuitenkin ei.
Ei tullut, eikä välttämättä tulekaan, uusimpien tietojen mukaan.

Satrianin Flying In A Blue Dream täyttää 20v, Surfingin kaltainen juhlapainos olisi ok.
Ei juhlapainosta, vaan uusi bändiprojekti Chickenfoot. Vain ok, jos sattuu olemaan sillä päällä.
 
Odotuslistallani on lähinnä kokoelmia ja uudelleenjulkaisuja, täysin uudet tulevat eteen sitten kun tulevat.
Uudelleenjulkaisuja ei sitten tullut hankittua yhtään. Uutukaisista Amorphiksen Skyforger oli itselle kova juttu, htin hieno teos.
 
Aivan uutena löytönä tuli Portico Quartet. Maukasta.

Muutamia vuoden kohokohtia ja joitain ajatuksia
 
Alice in Chains - Black Gives Way to Blue
Vuoden paras levy ja yksi koko vuosituhannen parhaita. Sanattomaksi veti
 
Baroness - Blue Record
Hyvin mieluisa uusi tuttavuus juuri tämän levyn myötä. Ensi levyllle toivon enemmän räyhäosuuksia
 
Mastodon - Crack the Skye
Mastodon vei biisinkirjoituksen ihan uudelle tasolle tällä levyllä. Loistava levy ja juuri sellainen jota mielellään kuuntelee kun haluaa rentoutua ja syventyä täysin musiikkiin.
 
Pearl Jam - Backspacer
Taas kerran Pearl Jam teki sen.
 
Goatwhore - Carving Out the Eyes of God
Tylyä black/death paahtoa.
 
Sepultura - A-Lex
Molemmat Cavalerat on nyt sitten lähtenyt mutta sepä ei estä Sepulturaa tekemästä edelleen loistavia levyjä.
 
Obituary - Darkest Day
Todellinen death metalin legenda joka ei näytä väsymisen merkkejä
 
Sunn O))) - Monoliths & Dimensions
Hui, pelottavan kuulosta kamaa mutta todella koukuttavaa
 
Merauder - God Is I
Sitä aitoa ja alkuperäistä metallista hardcorea legendoilta. Tiukinta sitten Master Killerin.
 
Isis - Wavering Radiant, Kylesa - Static Tensions, Fu Manchu - Signs of Infinite Power, Immortal - All Shall Fall
Muutama levy joilta on vasta pari maistiaista kuunneltuna tai ei ollenkaan mutta lukeutunee silti vuoden parhaimpiin ilman muuta.