Yleistä keskustelua musiikista ›

Tässäpä omien eniten kuunneltujen levyjen kärkeä sellaisten osalta, joita olen myös viimeisen 12 kk aikana kuunnellut enemmänkin:
 
Delerium - Spiritual Archives (julkaistu 1991, eka kuuntelut joskus 2003)
Arcana - Le Serpent Rouge (julkaistu 2004, jolloin myös kuuntelin ekat kerrat)
Katatonia - Last Fair Deal Gone Down (julkaistu 2001, ekat kuuntelut 2007)
 
Vieläkin toimii niin maan pirusti.

Eppu Normaali - Repullinen hittejä
Mamba - Meille vai teille
Lordi - The Arockalypse
 
Näihin ei vaan kyllästy.

King's X - Faith Hope Love
King's X - Gretchen Goes to Nebraska
Faith No More - Real Thing

Hector: Nostalgia
Hendrix: Band of Gypsies
Astor Piazolla: Guitar Music

Nuita on kyllä niin monta... :) Mutta joka tapauksessa tässä mun kolme:
 
1. Samael - Passage
2. Samael - Solar Soul
3. Slayer - God Hates Us All

Ohho...näemmä omia näkemyksiä kestosuosikeista ihan etusivulla, vuodelta 2004. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin lista on hiukka erinäköinen. Nämä eivät (välttämättä) ole mitään maailman parhaita levyjä tjsp, vaan matskua joka on selvinnyt ihastumisasteelta pitkän tähtäimen rakkaussuhteeseen. Tai ainakin "soitellaan vieläkin"-asteelle :)
 
Jukka Poika & Jenkkarekka - Vapautunut Viihdyttäjä, 2003. Lemppari reggae-lätty, kuuntelen usein. Jälkikasvu tykkää myös.
 
Filter - The Amalgamut, 2002. Asiallinen rumpukonehevitekele. Tulee edelleen kuunneltua. Hyvät biisit todella tiukkoja, hyvittää helposti muutaman laahaavan fillerin.
 
Akira Yamaoka - Silent Hill 3 soundtrack, 2003. Tunnelmallista ja toisinaan kuumottavaa taustamusaa kaikenlaiseen tekemiseen. Ei varsinaisesti kuunneltavaksi niinkään, mutta täyttämään tyhjyyttä ahdistuksella.

Leo Lindgren: Ohho...näemmä omia näkemyksiä kestosuosikeista ihan etusivulla, vuodelta 2004. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin lista on hiukka erinäköinen.
 
Sama, paitsi että lista ei ole yhtään eri näköinen. Ramonesin kolmea ekaa tulin tähän ketjuun laittamaan, mutta ei tarvitse kun olen tehnyt sen jo. Kestosuosikki on kestosuosikki.

Onpas hankalaa jo määrittää omalla kohdalla 'kestosuosikki', mutta noin parin viime vuoden aikana eniten ovat kuunteluaikaa luultavasti saaneet:
 
The Band: The Band
Minulla kesti hitaasti syttyvillä hoksottimillani yllättävän pitkään (vuosia) päästä perille tämän yhtyeen hienoudesta, mutta nyttemmin tämä lätty soi aina silloin tällöin, ja aina vaan sieltä on löytävinään jotain uutta ihasteltavaa. Karheassa maanläheisyydessään ja konstailemattomuudessaan ylittämätön.
 
Jethro Tull: Thick As A Brick
Ei ollut ensimmäinen Tull -levyni, mutta eniten silti bändin tuotannosta soittoaikaa nykyjään saapi. Jopa kakkospuolen alun lyhyen häröilyn kestää, kun tietää mitä tulee seuraavaksi. Harvoinpa on mikään porukka saanut aikaiseksi tähän tyyliin tiivistettyä oivallista hulluutta (tai neroutta) näin komealla toteutuksella. Lisäpisteitä levy saa vielä siitä, että kyseessähän on käsittääkseni alun perin progekenttää ja etenkin ns. teemalevyjä parodioiva julkaisu, jota nykyään pidetään klassikkona. Eikä syyttä.
 
Uriah Heep - Travellers In Time (Anthology I)
1990-luvun puolivälissä hankkimani kahden levyn kokoelma pölyttyi hyllyssä vuosia, kunnes lopulta otin sattumalta kuunneltavaksi - ja kiitos tämän levyn löysin paitsi em. Jethro Tullin, myös mm. Camelin, Deep Purplen ja pari muutakin vähemmälle kuuntelulle jäänyttä yhtyettä. Ja biiseistä mainittakoon vaikkapa 'July Morning' - voiko parempaa olla?

Hei tää on aika vaikea kysymys.....se riippuu millä tuulella on milloinkin...
 
1. Stingin levyt, niissä on paljon hyviä juttuja ja biisejä tietty.
 
2.Sanoisin Tom Jobimin eli Antonio Carlos Jobimin sävellykset , joita eri artistit ovat esittäneet ja levyttäneet.
 
3.Vaikeaa sanoa ,ettei kukaan nyt unohtuisi ,mutta kyllä se Jimi Hendrix oli jotain ainutlaatuista ja edelleen vahvaa musaa kaikilla mittareilla arvioiden...

Kattelin, että onpa typerä galluppi mutta vastataan nyt sitten.
Kauhukseni huomasin, että täähän on mun alottama eikä ole kyllä mitään muistikuvaa :)
 
Mutta kuitenkin ~9v jälkeenpäin ei lista ole juuri muuttunut. Edelleen aiemmin mainitut potkii "pyllylle" ja tulee kuunneltua silloin tällöin.

Black Sabbath - Paranoid: Ensimmäinen maistiainen Sabbathin maailmaan. Albumille on tullut jotenkin legendaarinen status elämässäni.
 
Guns n Roses - Appetite for Destruction: No tämä taas oli ensimmäinen levy GNR:ltä ja sai minut entistä enemmän tajuamaan rockin parhauden.
 
Black Sabbath - Heaven and Hell: Tämä albumi tutustutti minut laulajaan nimeltä Ronnie James Dio. Mahtavuutta.

The Beatles - Abbey Road
Mielestäni kaikkien aikojen paras levy. Loistavia biisejä, hyvät saundit, kivaa vaihtelua sekä tyylillisesti että eri laulajien myötä, nerokas loppusikermä, hyvät vibat. Olisin voinu myös kyllä listata Please Please Men, joka on yhtä täydellinen kokonaisuus ja aiheuttaa kuunnellessa yhtä hyvät vibat, mutta Abbey Roadin musiikillinen nerokkuus kuitenkin vie voiton.
 
Ramones - Ramones
Olisi voinut olla myös mainio paluu juurille nimeltä Too Tough to Die, mutta debyytin kuulin ensin, joten se siis. Yksinkertaisesti todella hyvä levy ja myös mukavan lyhyt. "Get in, fuck around, get out", kuten Tom Waits sanoi (Tosin omasta Bad as Me -levystään, joka oli ihan huono, mutta pätee tähän, eritoten kun Ramones ja Waits ovat tehneet mainioita kovereita toistensa musasta). Ramones on niin kuin vinksahtanut sarjakuvabändi. Hahmot ovat loistavia (sekä soittajat että tekstien hahmot), hulvaton konsepti tehdä 70-luvun puolessavälissä pelkistetty surtrock-levy, nerokas konsepti tehdä surfrockia aivan uudella pörisevällä saundilla, melodiat jää kaikkien päähän, laulajien oudot äänet ja koko kokoonpanon look. On siistiä, että vaikka Ramones aloitti osaltaan punkin, niin niiden musassa on aina ollu läsnä paljon tosi ei-punk-elementtejä. Musiikki on laulettavaa, on yllättävän paljon kivoja stemmoja, on kaikkia kivoja 60's-juttuja niinku taputukset ja tamburiinit, ja on myös toisinaan muutama lyhykäinen soolokin.
 
Songs from the Heart: A History of American Folk Music
Kokoelma vanhaa amerikkalaista folkkia ja pikkasen bluesiakin. Kyseessä siis pääasiassa ennen 60-lukua tehtyä trad-kamaa, ei siis Dylania tällä. Tästä löytyy mm. Woody Guthrie, Josh White, Leadbelly ja Dock Boggs. Ainoa vika on, että Pete Seegeria ei oo levyllä, vaikka veljensä Mikea kuullaankin. Tän levyn kautta löysin yhden suurimmista suosikeistani, mainiotakin mainiomman Dave Van Ronkin.

Alice in Chains - Dirt
Red Hot Chili Peppers - Blood Sugar Sex Magic
YUP - Homo Sapiens

Vain kolme pitäisi valita? Melko vaikeata, mut yritetääs.
 
Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet
 
Tosi kummallista, mutta en ole oikein lämmennyt muille Porcupine Treen levyille läheskään yhtälailla. En edes Deadwingille, vaikka onhan sekin hyvä. Fear of a blank planet on melko kylmän- ja synkänoloinen tekele. Kuunnellessa tulee mieleeni heti pimeät syysyöt ja kylmä totuus siitä, että kohta taas tulee ns. ikuisuudelta tuntuva pimeä kausi.
 
Faith No More: Angel Dust
 
No tämä veti kyllä pään pyörälle aikoinaan ja viihtyi soittimessa kuukausitolkulla. Todella monipuolinen levy.
 
Pink Floyd: Animals
 
Mitäpä tähän paljoa sanomaan? Tolkuttoman hyvä kokonaisuus ja hienoja fiiliksiä.

Rush - Moving Pictures
Van Halen - Van Halen
Extreme - Pornograffitti