Yleistä keskustelua musiikista ›

joku muu sikko: Olen monesti miettinyt että onko koko rap musiikki lähtenyt tuosta biisistä. Muistan selvösti kun kuulin sen eka kertaa silloin kun se ilmestyi. Ihmettelin jo silloin että enpäs ole ennen kuullut kun puhutaan musiikin päälle ilman laulumelodiaa.
Kuka kertoisi tehtiinkö tuollaista jo ennen tuota Abba miesten mainiota biisiä. Kertsihän siinä on maukas ja ihan oikeaa musiikkia
 
Ainakaan missään rapmusiikin historiikissa ei mainita sanallakaan tuota kappaletta. En usko, että 70-luvun Bronxissa olisi hirveesti luukuteltu valkoisten kermaperseskandien iljettävää limapoljentoa. Mut hauskahan se on mielikuvitella kaikenlaista.

Henri Henri Olavi: Ainakaan missään rapmusiikin historiikissa ei mainita sanallakaan tuota kappaletta. En usko, että 70-luvun Bronxissa olisi hirveesti luukuteltu valkoisten kermaperseskandien iljettävää limapoljentoa. Mut hauskahan se on mielikuvitella kaikenlaista.
 
Mutta oletko ajatellut miksi valkoiset kermaperseskandit alkavat kuuntelemaan Bronxin miesten musiikkia?
 
Siihen on tarvittu aina joku "aasin silta". Ainakin jos historiallisesti asiaa katsotaan. Aikoinaan se oli Elvis, joka toi silloisen mustan miehen musiikin populääriksi "valkoiselle" väestölle. Ennen sitä se oli vain marginaali musiikkia.
 
Räpin kohdalla se saattoi olla juuri tuo Bangkok biisi omalta pieneltä osaltaan, ja joku Beastie boys ja Eminem myöhemmin.
 
Ei tässä ole juuri siitä kysymys, että kuka teki ja mitä ihan faktisesti ensimmäisenä, vaan siitä asiasta josta homma lähtee tosissaan liikkeelle ja suuren yleisön suosioon.

Pop Corn: Räpin kohdalla se saattoi olla juuri tuo Bangkok biisi omalta pieneltä osaltaan, ja joku Beastie boys ja Eminem myöhemmin.
 
Ei tässä ole juuri siitä kysymys, että kuka teki ja mitä ihan faktisesti ensimmäisenä, vaan siitä asiasta josta homma lähtee suuren yleisön suosioon.
 
Tai sit siitä, kun katsottiin Sky Channelilta ja myöhemmin MTVltä jenkkiräppiä. Sieltä me ne ainakin bongattiin ja hyvin monet muutkin sen ajan muksut Suomessa (Helsingissä). Mut voihan se olla, että joku on jossain landella kuullut kun mummi soittaa Bangkok-stygeä ja kelaillut, et mageeta kamaa, täytyy metskaa samanlaista.

Henri Henri Olavi: Tai sit siitä, kun katsottiin Sky Channelilta ja myöhemmin MTVltä jenkkiräppiä. Sieltä me ne ainakin bongattiin ja hyvin monet muutkin sen ajan muksut Suomessa (Helsingissä). Mut voihan se olla, että joku on jossain landella kuullut kun mummi soittaa Bangkok-stygeä ja kelaillut, et mageeta kamaa, täytyy metskaa samanlaista.
 
Miten mulla on sellainen kuva, että Sky Channelin alkuaikoina ei kyllä räppiä juurikaan tullut, paitsi Beastie boysia ja ehkä joskus harvoin jotain Run DMC:tä. Joskus 90-luvulla vasta alkoi tulemaan enemmän. Kun Beastie boys oli tehtävänsä tehnyt.
 
Sitten voi ajatella sitäkin, että kuka sen musiikin sinne valikoi ja miksi. Yks asia johtaa toiseen jne. Ehkä joku MTV:n moguli päätti ottaa "riskin" räpin suhteen, who knows.
 
Nykyisen populäärimusiikin umpisurkea tila johtuu omasta mielestä suurelta osin siitä, että nuorille "pakkosyötetään" musiikkia hyvin kapea-alaisesti. Pelataan liian varman päälle, ilman minkäänlaisia riskejä. Ja tämän vuoksi musiikki jämähtää liian tylsäksi, mitä nykyin räppi on.
 
Tällaista pohdintaahan tämä vain on.

Pop Corn: Ehkä joku MTV:n moguli päätti ottaa "riskin" räpin suhteen, who knows.
 
Luulenpa, että siinä vaiheessa kun MTV oli hetken katsellut millaisissa mittasuhteissa rap liihottaa 80-luvun puolessa välissä, ei siinä paljon riskiä ollut.
 
Nykyisen populäärimusiikin umpisurkea tila johtuu omasta mielestä suurelta osin siitä, että nuorille "pakkosyötetään" musiikkia hyvin kapea-alaisesti. Pelataan liian varman päälle, ilman minkäänlaisia riskejä. Ja tämän vuoksi musiikki jämähtää liian tylsäksi, mitä nykyin räppi on.
 
Tällaista pohdintaahan tämä vain on.
 
Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta onneksi ei kukaan pakota kuuntelemaan populäärimusiikkia hetkeäkään.

joku muu sikko: Olen monesti miettinyt että onko koko rap musiikki lähtenyt tuosta biisistä. Muistan selvösti kun kuulin sen eka kertaa silloin kun se ilmestyi. Ihmettelin jo silloin että enpäs ole ennen kuullut kun puhutaan musiikin päälle ilman laulumelodiaa.
Kuka kertoisi tehtiinkö tuollaista jo ennen tuota Abba miesten mainiota biisiä. Kertsihän siinä on maukas ja ihan oikeaa musiikkia
 
Onhan meillä näitä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=G4H9k-d9fBk

joku muu sikko: Jou, öh,öh, who knows, brotha. Öh.
 
Jaa aivan, sinutkin taidettiin tiputtaa pää edellä lattiaan.

Pop Corn:
 
Nykyisen populäärimusiikin umpisurkea tila johtuu omasta mielestä suurelta osin siitä, että nuorille "pakkosyötetään" musiikkia hyvin kapea-alaisesti. Pelataan liian varman päälle, ilman minkäänlaisia riskejä. Ja tämän vuoksi musiikki jämähtää liian tylsäksi, mitä nykyin räppi on.
 
Tällaista pohdintaahan tämä vain on.
 
Nykyisin on napinpainalluksen takana enemmän ja vaihtelevampaa musaa, kuin koskaan. Vain aktiivsimmat harrastajat käyttävät aikaa sen persoonallisen musan nimenomaiseen etsimiseen. Muut, jotka ovat vain musiikin kuluttajia, kuuntelevat sitä, mitä soittolistat tarjoavat tai viimeisin bloggari suosittelee.
 
Ongelma on mielestäni enemmänkin tarjonnan määrä. "Levy-yhtiöaikaan" oli "edistykselliset firmat", joiden tarjontaa kuuntelivat diggarit, ja sitten olivat mainstream firmat, jotka keskittyivät massoihin. Tarjontaa oli niin vähän, että omien mieltymysten mukaista oli paljon yksinkertaisempi löytää, kun kuumimpia nimiä oli joka tyylisuunnassa alle kymmenen. Nykytekniikka mahdollistaa tietysti myös aivan hillittömän intensiiviset promokampanjat, mikä korostaa muutamien aktuelleimpien nimien esilläoloa.
 
Tähän pätee kai vähän sama, kuin TV-kanaviin. Usein luullaan, että kanavien paljous lisää vaihtoehtoja. Tutkimusten mukaan käy päinvastoin. Kun kilpailu kovenee, useimmat seuraavat samoja, myyvimpiä trendejä, muuten ei ole asiakkaita.

jannu: Mitä musaa pitää kuunnella, että tulee noin perin omahyväiseksi?
 
Minusta kenenkään ei "pidä" kuunnella mitään, jos ei halua tai tykkää - eikä olla perin eikä kurinkaan omahyväinen. Itse kyllä kuuntelen musiikkia laidasta laitaan ja joka genressä on helmensä, jopa virsissä ja toki sellaisia on rap-musiikissakin. En mielelläni sano, että joku musiikki tai artisti on sinänsä perseestä, mutta yleensä kuitenkin perustelen syyn, kuten tuossa aiemmin vessa/hissi-musa taustalla ja täydellinen yllätyksettymyys. Sanoja tulee tietyllä mielellään murteellisella tavalla lausuttuna - sori vaan - aika köpösti ja väkinäisesti rimmattuna samaan mölinä-ääneen ja lippalakkimies huitoo kuin vakuuttaakseen sanomansa käsillä alaspäin. Mikki tietysti on samalla tavalla kourassa kuin suuremmilla staroilla (tässä voi verrata pitkätukkahevimiehiin). Toki näissä artisteissa ja biiseissäkin on omat eronsa ja joskus kertsi on ihan siisti. Väkisin tulee mieleen, ettei biisin eteen ole silti tehty paljonkaan töitä, ainakaan jos vertaa tuohon Bangkok-biisiin, joka on varsin taidokas kokonaisuus.

Kalmo: Nykyisin on napinpainalluksen takana enemmän ja vaihtelevampaa musaa, kuin koskaan. Vain aktiivsimmat harrastajat käyttävät aikaa sen persoonallisen musan nimenomaiseen etsimiseen. Muut, jotka ovat vain musiikin kuluttajia, kuuntelevat sitä, mitä soittolistat tarjoavat tai viimeisin bloggari suosittelee.
 
Ongelma on mielestäni enemmänkin tarjonnan määrä. "Levy-yhtiöaikaan" oli "edistykselliset firmat", joiden tarjontaa kuuntelivat diggarit, ja sitten olivat mainstream firmat, jotka keskittyivät massoihin. Tarjontaa oli niin vähän, että omien mieltymysten mukaista oli paljon yksinkertaisempi löytää, kun kuumimpia nimiä oli joka tyylisuunnassa alle kymmenen. Nykytekniikka mahdollistaa tietysti myös aivan hillittömän intensiiviset promokampanjat, mikä korostaa muutamien aktuelleimpien nimien esilläoloa.
 
Tähän pätee kai vähän sama, kuin TV-kanaviin. Usein luullaan, että kanavien paljous lisää vaihtoehtoja. Tutkimusten mukaan käy päinvastoin. Kun kilpailu kovenee, useimmat seuraavat samoja, myyvimpiä trendejä, muuten ei ole asiakkaita.
------
 
Hyvä pohdinta, mutta ehkä katson tätä vinkkeliä hieman eri tavalla:
 
Tarjontaa oli niin vähän, että omien mieltymysten mukaista oli paljon yksinkertaisempi löytää, kun kuumimpia nimiä oli joka tyylisuunnassa alle kymmenen.
 
Kyllä niitä bändejä ja soittajia oli ennenkin joka kylässä. Musiikintekijöitä kokonaisuudessaan oli kuitenkin varmasti vähemmän, mutta toisaalta "levyttämisen asteelle" päässeet artistit olivat (pakosta) laadukkaampia, koska levyttäminen oli huomattavan kalliimpaa. Nykyään levyn voi tehdä muutaman vuoden asiaa harrastanut, lähes nolla budjetilla. Tekninen laatu on monesti ok, musiikillinen ei niinkään.
 
Mutta oli miten oli, ja johtuipa se mistä seikasta hyvänsä, ennen suuren yleisön tietoisuuteen tuli huomattavasti monipuolisempaa musiikkia. Ja musiikkimaku kehittyi laajaksi, ei välttämättä heti, mutta "siemen" jäi itämään. Nykyään näin ei ole, ja sen hyvän (ja monipuolisen) musiikin löytäminen vaatii itseltä aktiivista otetta, kuten sanoit. Tämä on harmi nuorisoa ajatellen.
 
Nykyisin on napinpainalluksen takana enemmän ja vaihtelevampaa musaa, kuin koskaan.
 
Tämä on tietysti selviö, kun joka päivä tulee uutta musaa, eikä se vanhakaan mihinkään katoa.

Pop Corn: No onhan esim. Cohen harrastanut paljon "puhelaulua". Ja toisaalta esim. (Esa Pakarisen) "Rovaniemen markkinoilla" vois katsoa olevan aika räppimäistä.
 
Rovaniemen markkinoilla oli Kauko "Justeeri" Käyhkön hitti vuodelta 1951. Tarkkuutta. Esahan levytti klassikkostygen "Lentävä kalakukko" samana vuonna. Sinänsä hauskaa, että samanniminen elokuva julkaistiin vasta pari vuotta myöhemmin.

Funkånaut :Tarkkuutta.
 
No sen takia siinä oli sulut. Hoksaavaisuutta!
 
Pakarisen versio on se tunnetuin.

Vessajono: Tuskin. Rapper's Delight oli ilmestynyt kuitenkin jo viisi vuotta aikaisemmin.
 
Ja Gil Scott-Heron tykittelin menemään vuonna 1974 näin. https://www.youtube.com/watch?v=qGaoXAwl9kw
 
Pop Corn: No sen takia siinä oli sulut. Hoksaavaisuutta!
 
Pakarisen versio on se tunnetuin.
 
Nå ei se kyllä ole. Esan nimellä julkaistiin Rovaniemen markkinoilla vasta vuonna 1970. https://www.youtube.com/watch?v=PJJ_zmDWGqc

Pop Corn:
Nykyisen populäärimusiikin umpisurkea tila johtuu omasta mielestä suurelta osin siitä, että nuorille "pakkosyötetään" musiikkia hyvin kapea-alaisesti. Pelataan liian varman päälle, ilman minkäänlaisia riskejä. Ja tämän vuoksi musiikki jämähtää liian tylsäksi, mitä nykyin räppi on.
 
Tällaista pohdintaahan tämä vain on.
 
Ei kenellekään pakkosyötetä munsta yhtään mitään. Jos nuorten korvaa kutittelee jokin, joka ei sinun tai minun aivoissa aiheuta kuin kasvaimia, niin se ongelmahan ei ole silloin muiden kuin meidän päässä.
 
Näissä "ennen kaikki oli paremmin" -keskusteluissa on aina sama masentava ongelma, eli totaalinen näköalan puute; populaarimusiikki on vuosi vuodelta rikkaampi ja täyteläisempi kokonaisuus, mutta oman kuplan turvallisen samea kuvakulma estää monia asiaa toteamasta. Eri asia sit, onko se nykyinen kokonaisuus kovinkin pirstaloitunutta.
 
Omasta mielestäni surullisinta on, että musiikia elävien ja hengittävien piirissä käydään vielä tänäkin päivänä kepulaisen kahvipöytäkeskustelun tasoisia "räppi/hevi/jatsi/kaikki on paskaa" -tyylisiä aivupieruiluita ja vielä siten, että asioiden syvällisempi pohdinta ja perustelu johtaa lähinnä pelkkään poteroitumiseen. Popin koko tähän päivään asti poukkoillut historia on aivan helvetin mielenkiintoinen ja vituttaa ihan kyrpänä, kun sen kokonaisia rönsyileviä suuntauksia kuitataan jollakin puolihuolimattomalla puhelaulun vihaamisella ja sen jälkeen jatketaan sen oman kuolleen rakokastelinta rämpyttäneen nistin puolijumalan kuvan kanssa rinkirunkkaamista.

jannu: Ei kenellekään pakkosyötetä munsta yhtään mitään. Jos nuorten korvaa kutittelee jokin, joka ei sinun tai minun aivoissa aiheuta kuin kasvaimia, niin se ongelmahan ei ole silloin muiden kuin meidän päässä.
 
Näissä "ennen kaikki oli paremmin" -keskusteluissa on aina sama masentava ongelma, eli totaalinen näköalan puute; populaarimusiikki on vuosi vuodelta rikkaampi ja täyteläisempi kokonaisuus, mutta oman kuplan turvallisen samea kuvakulma estää monia asiaa toteamasta. Eri asia sit, onko se nykyinen kokonaisuus kovinkin pirstaloitunutta.
 
Omasta mielestäni surullisinta on, että musiikia elävien ja hengittävien piirissä käydään vielä tänäkin päivänä kepulaisen kahvipöytäkeskustelun tasoisia "räppi/hevi/jatsi/kaikki on paskaa" -tyylisiä aivupieruiluita ja vielä siten, että asioiden syvällisempi pohdinta ja perustelu johtaa lähinnä pelkkään poteroitumiseen. Popin koko tähän päivään asti poukkoillut historia on aivan helvetin mielenkiintoinen ja vituttaa ihan kyrpänä, kun sen kokonaisia rönsyileviä suuntauksia kuitataan jollakin puolihuolimattomalla puhelaulun vihaamisella ja sen jälkeen jatketaan sen oman kuolleen rakokastelinta rämpyttäneen nistin puolijumalan kuvan kanssa rinkirunkkaamista.
 
Mun mielestä taas surullista on, että kyynisestä lowest-effort paskasta ei nykyään muka voitais puhua ansaitusti ja objektiivisesti paskana ilman tällaisia tekstimuuripuolusteluja. Kaikki musiikki ei mun mielestä vaan todellakaan rikasta tätä maailmaa, koska sitä on niin helppo tehdä ilman rakkautta ja harkitsemattomasti. Niin usein oman artistisen identiteetin löytäminen uhrataan narsistisen omaneduntavoittelun ja johonkin "skeneen" sopimisen takia heti lähtökuopissa. Onneksi aika aina näyttää mainosbannereiden mentyä, että missä kunkin aikakauden ja genren biiseissä oli aitoa sisältöä ja pysymisvoimaa.
 
Onneksi maailmalla rap osaa myös kantaa vastuun huippusuosiostaan. Artistit ovat huippulahjakkaita ja kellään muulla korvaamattomia taiteilijoita, joilla on kunnianhimoa ja sanottavaa sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti.

Funkånaut: Nå ei se kyllä ole. Esan nimellä julkaistiin Rovaniemen markkinoilla vasta vuonna 1970. https://www.youtube.com/watch?v=PJJ_zmDWGqc
 
Nåå, väittäisin että suurin osa niistä jotkaa tuntee ton linkin version paremmin, ei enää tunne mitään. Tai sit dementia vaivaa.
 
Mut samapa tuo, spelar ingen roll. Sovitaan vaikka niin.

jannu: Ei kenellekään pakkosyötetä munsta yhtään mitään. Jos nuorten korvaa kutittelee jokin, joka ei sinun tai minun aivoissa aiheuta kuin kasvaimia, niin se ongelmahan ei ole silloin muiden kuin meidän päässä.
 
Tässä kohtaa ongelma on kyllä ainoastaan sun aivoissa.
 
Mä en tee eroa musiikin tyylilajin vuosimallin tai artistin iän perusteella. Joku keskinkertainen roots tyylinen blues(rock) esimerkiksi, on musta aivan helevetin tylsää. Samaa veiviä jo triljoonatta kertaa. Ennemmin mä meen esim. Cheekin tai Tuiskun keikkaa katsomaan (tosin tuskin toista kertaa). Eminemin keikkalipusta mä voisin maksaa tuplat. (Avicii tais olla joku aika sitten mun Spotifyissa soitetuin artisti, tosin eihän se räppiä ole)
 
Näissä "ennen kaikki oli paremmin" -keskusteluissa on aina sama masentava ongelma, eli totaalinen näköalan puute; populaarimusiikki on vuosi vuodelta rikkaampi ja täyteläisempi kokonaisuus, mutta oman kuplan turvallisen samea kuvakulma estää monia asiaa toteamasta. Eri asia sit, onko se nykyinen kokonaisuus kovinkin pirstaloitunutta.
 
Ainoa masentava ongelma tässä on totalitääriset ihmiset, joille kaikki on mustavalkoista. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
 
Kuplassa eletään tyypillisesti silloin kun ollaan nuoria (10-20v). Mikään muu ei ole mitään, muuta kuin ne muutamat omat idolit. Pikkuhiljaa, toiset aikaisemmin toiset myöhemmin, aletaan toivottavasti ymmärtämään ja nauttimaan asioista hieman laajemmin. Henkilölle itselleen harmi, jos ei.
 
Monet asiat olivat toki ennen paremmin. Esim. se että nuoriso liikkui enemmän ulkona leikkien ja pelaillen, sekä kommunikoi enemmän kasvotusten toisten kanssa. Paradoksaalisesti, netti näyttää monella tapaa rajoittavan enemmän kuin avaavan nuorten elämää. Pysytään siinä omassa kuplassa ja omissa jutuissa netin kautta samanhenkisten kanssa, eikä juuri liikuta sieltä omasta huoneesta mihinkään. Myös se oli ennen paremmin, että populäärimusiikki oli monipuolisempaa.
 
Totta kai moni asia oli ennen myös huonommin. Asia ei ole taaskaan mustavalkoinen.
 
Omasta mielestäni surullisinta on, että musiikia elävien ja hengittävien piirissä käydään vielä tänäkin päivänä kepulaisen kahvipöytäkeskustelun tasoisia "räppi/hevi/jatsi/kaikki on paskaa" -tyylisiä aivupieruiluita ja vielä siten, että asioiden syvällisempi pohdinta ja perustelu johtaa lähinnä pelkkään poteroitumiseen. Popin koko tähän päivään asti poukkoillut historia on aivan helvetin mielenkiintoinen ja vituttaa ihan kyrpänä, kun sen kokonaisia rönsyileviä suuntauksia kuitataan jollakin puolihuolimattomalla puhelaulun vihaamisella ja sen jälkeen jatketaan sen oman kuolleen rakokastelinta rämpyttäneen nistin puolijumalan kuvan kanssa rinkirunkkaamista.
 
Mun nähdäkseni, tässä keskustelussa olet lähinnä sinä ollut siellä poterossa ampumassa.
 
Viittasit ilmeisesti kitaransoittoon? Hyvä, otetaan siitä esimerkki.
 
Yngwie Malmsteen on nopea ja teknisesti taitava tiluttaja kitaristi. Jos en olisi aikaisemmin kuullut, ja sitten kuulisin pari kaverin biisiä, haluaisin varmasti kuulla lisää. Mutta kun se herran lopputuotanto on sitä samaa: Nopeaa harmonisen molliskaalan sahausta biisin alussa, keskellä, lopussa ja väliosissa. Uusi biisi ja sama uusiks. On and on. Sietämätöntä.
 
Räpin kanssa on vähän sama juttu. Itselle tämä valkeni konkreettisesti, kuten ensimmäisessä tämän ketjun viestissä kerroin, kun seurasin Elastinen feat. ohjelmaa. Sama nopea räppilyritys joka ainoaan biisiin. Uusi biisi ja sama uusiks. On and on. Alkoi oksettamaan. Sietämätöntä. Tietysti räppi on paljon isompi asia kuin Elastinen.
 
Enkä tällä kaikella tarkoita sitä, että saman asian toistossa mitään absoluuttisen pahaa on. Sitähän se poppimusiikki luonteeltaan monesti on. Saa ihan vapaasti tykätä Elastisen räpistä tai Ynkän sooloilusta. Tämän ketjun aihe kuitenkin on "Rap musiikin sietämättömyys" eli täällä keskustellaan siitä mikä räpissä raastaa. Jos sua vituttaa se, että toisia ihmisiä on alkanut räppimusiikki ärsyttämään, niin perusta vapaasti oma ketju sille "Rap musiikkia sietämättömien sietämättömyys"!
 
Täällä sä olet noine runkkausjuttuinesi ainut runkkari, ja pusakkasi selässä on urheiluseura "Vetelin kuivat" logo.

Pop Corn: Tämän ketjun aihe kuitenkin on "Rap musiikin sietämättömyys" eli täällä keskustellaan siitä mikä räpissä raastaa. Jos sua vituttaa se, että toisia ihmisiä on alkanut räppimusiikki ärsyttämään, niin perusta vapaasti oma ketju sille "Rap musiikkia sietämättömien sietämättömyys"!
 
Toisaalta yksi osa räp-musiikin kiistanalaisesta raastavuudesta on se että jonkun mielestä se ei ole raastavaa (niin kuin esim. minun mielestä ei ole). Tämäkin on yksi osa alue josta voimme tässä threadissa väitellä (ja näinhän me juuri teemme).
 
Vähän niin kuin "Kiss, maailman maagisin bändi" -threadiin voi mennä sanomaan että "Ei Kiss ole kyllä minun mielestä maailman maagisin bändi", mielellään perustelujen kera tietty. Threadin otsikon teesi muuttuu kiistanalaiseksi (niin kuin tässä threadissa on käynyt). Valitettavasti otsikko "Räp musiikin sietämättömyys" sisältää myös keskustelua siitä "onko räppi sittenkään sietämätöntä?". Enjoy.
 
Mutta jos luet jannun viestin uudelleen hänhän puhuu musadiggarien poteroitumisesta näin yleisellä tasolla. Tai tod. näk. tarkemmin ottaen mnet:n foorumeilla. Nimittäin itse en näe tällaista musagenrejen intohimoista vihaamista kun keskustelen oikeassa elämässä itseni ikäisten (=alle kolmikymppisten) ihmisten kanssa. Bändeistä voi toki olla montaa mieltä (ja niistäkin voi toki väitellä) mutta en ole kuuri kuullut kenenkään milleniaalin haukkuvan kokonaista musagenreä maan rakoon. Äskeisen lauseen ilmiö tuntuu kuitenkin olevan mnetin pitempiaikaisten käyttäjien yksi peruspilareista.
 
-----------------------------------
 
Toisena peruspilarina ovat sitten henkilökohtaiset solvaukset kuten esim:
 
Pop Corn: Täällä sä olet noine runkkausjuttuinesi ainut runkkari, ja pusakkasi selässä on urheiluseura "Vetelin kuivat" logo.
 
Menee oikeasti aika huonosti kun sua nuorempi ihminen joutuu muistuttamaan käytöstavoista.

Spedemix: Mutta jos luet jannun viestin uudelleen
 
Kehotan sua tekemään saman, ennen kuin heittelet puskista:
 
Spedemix: Menee oikeasti aika huonosti kun sua nuorempi ihminen joutuu muistuttamaan käytöstavoista.
 
Jannu toi runkkuringit, vitut ja kyrvät keskusteluun, vastauksena mun hyvin maltilliseen yleisluonteiseen kirjoitukseen.
 
Toisekseen, ei ole kovin kohteliasta puuttua puskista kahden henkilön väliseen keskusteluun. Varsinkin kun on selvästi nähtävissä, että henkilöt puhuvat toisilleen. Ei vaadi kovin paljon pelisilmää huomata tätä.
 
Spedemix: Vähän niin kuin "Kiss, maailman maagisin bändi" -threadiin voi mennä sanomaan että "Ei Kiss ole kyllä minun mielestä maailman maagisin bändi", mielellään perustelujen kera tietty. Threadin otsikon teesi muuttuu kiistanalaiseksi (niin kuin tässä threadissa on käynyt). Valitettavasti otsikko "Räp musiikin sietämättömyys" sisältää myös keskustelua siitä "onko räppi sittenkään sietämätöntä?". Enjoy.
 
No ei voi mennä sanomaan. Tuohan on todella moukkamaista ja lapsellista, jos noin tekee. Eikä siinä mikään muutu "kiistanalaiseksi". Musiikin diggaaminen on vain ja ainoastaan subjektiivinen makuasia, jos Kiss on susta maailman paras, niin silloin se on susta maailman paras. Vain sinä itse siitä päätät. On täysin hedelmätöntä lähteä kiistelemään siitä.
 
Tämä ketju on kuitenkin edelleen omistettu niille, joidenka mielestä rap on sietämätöntä ja minkä takia se on sietämätöntä. Ei siinäkään ole mitään "kiistanalaista". Toisaalta, kuten olet ehkä huomannut, juuri kenenkään mielestä kaikki räppi ei ole sietämätöntä.
 
Mä itse pysyn poissa "Justin Bieber" ylistys-ketjuista. Mä en siitä diggaa, mutta musta on tosi ok jos jotkut tykkää. Täytyy olla aikamoinen spede (pun intended) jos lähtee pikkutyttöjä kiusaamaan. Se ei ole todellakaan "enjoy".
 
Ja vielä yks juttu. Mä en ole ikääni kertonut, että ihan turhaan sä sillä spekuloit. Mut jos mä lähden leikkiin mukaan, niin sun kirjoituksista päätellen sä olet kyllä aika nuori, 16-18v ?
 
Ei tarvi kertoa. Sillä ei ole väliä. Kaikki tarvittava informaatio on tekstissä.

Popcorn on oikeassa. Jos säikeen nimi viittaa siihen että voi tulla kertomaan negatiiviset käsityksensä rapistä niin turha tulla jeesustelemaan ihmisten ahdaskatseisuudesta.
 
Otsikko on vaan paradoksaalinen - rap ei ole musiikkia