Yleistä keskustelua musiikista ›

Askr: ..mutta itse valitsisin ennemmin sen steriilin täydellisyyden huonouden ominaisuudeksi, sillä virheet tosiaan hyvin nopeasti ovat antoisia.
 
Jonkun kitarajumalan "maanantaikappale" voisi olla siis täydellistä huonoutta. Malmsteen, Vai, mitä näitä nyt on. Joku asiaan perehtynyt voisi antaa vinkin jostain kohtuuttoman epäonnistuneesta tilutussävellyksestä.

Ultrasonido: Jonkun kitarajumalan "maanantaikappale" voisi olla siis täydellistä huonoutta. Malmsteen, Vai, mitä näitä nyt on. Joku asiaan perehtynyt voisi antaa vinkin jostain kohtuuttoman epäonnistuneesta tilutussävellyksestä.
 
Saamme valokeilaan myös ah niin ihanan fuusiomusiikin kaikkine luotaantyöntävine mausteineen. Ja Frank Zappan.
 
E: Koska yhtye The XX vaikutti niin läpeensä huonolta, otin hommakseni kuunnella Spotifysta heidän viime vuonna ilmestyneen levynsä. Minulle tulee siitä mieleen että Velvet Undergroundin ja The Curen latuja hiihdellään toinen suksi umpihangessa ja sauvat poikki vähän väliä kaatuillen. On todella huono. Soundeissa ei ole mitään kiinnostavaa, laulaminen on todella syvältä, perkussiiviset äänet keskihintaisesta kotiurusta reväistyjä, sävelmät piinallisen maneerisia ja ilmaisullisesti älyttömiä, täysin köyhiä. Tällaisia levyjä on tehty englanninkielisissä maissa paljonkin mutta tämä on tähän mennessä kuulemistani huonoin. Siellä on myös amerikkalaiselta kuulostava bändi nimeltä Xx, joka on oikeastaan aika hyvä ja täysin eri orkesteri kuin kaamea The XX.

Ultrasonido: Jonkun kitarajumalan "maanantaikappale" voisi olla siis täydellistä huonoutta. Malmsteen, Vai, mitä näitä nyt on. Joku asiaan perehtynyt voisi antaa vinkin jostain kohtuuttoman epäonnistuneesta tilutussävellyksestä.
 
Tony McAlpine.
 
Saamme valokeilaan myös ah niin ihanan fuusiomusiikin kaikkine luotaantyöntävine mausteineen. Ja Frank Zappan. äppäppä!

Sinänsä mielenkiintoista, että tätä foorumia lukuun ottamatta The xx:ää on lähinnä ylistetty yhtä lailla sekä puskaradiossa että musiikkimediassa

Coran: Sinänsä mielenkiintoista, että tätä foorumia lukuun ottamatta The xx:ää on lähinnä ylistetty yhtä lailla sekä puskaradiossa että musiikkimediassa
 
Elämän eläminen vaatii aina toisinaan jonkinlaista näkökulmaa, sapluunaa. Muuten voi kadottaa tosiasiat näkyvistään ja alkaa ajelehtia. Myös musiikkiasioita on hyödyllistä tarkastella välillä siltäkin kannalta mikä on huonoa ja mahdollisimman huonoa eikä vain siltä, mikä on kenenkin mielestä tai kenenkin mielestä absoluuttisesti hyvää. Kyllä siinä kuva todellisuudesta tarkentuu ja yksinkertaisesti paranee.
 
Musiikkimedia on aina ollut pääasiassa musiikkiteollisuuden kumileimasin, jonka mielipiteillä ei ole useinkaan mitään arvoa. Puskaradion arvostus kuvaa vain sitä, ettei kukaan voi olla niin väärässä etteikö maailmasta löytyisi kymmeniä tuhansia ellei miljoonia joiden mielestä hän on täysin oikeassa.
 
Pitkään on niin sanottu indie-alternative saanut pitää rockmusiikin uskottavinta valtikkaa käsissään. Indiebändit ovat rauhassa saaneet olla kammottavan huonoja ja lehdet jotka kerran olivat laatuunkäypiä musiikkilehtiä ovat muuttuneet indie-orientoituneiksi lehdiksi. Jäsen Jormaz kiteytti asian toteamalla että hänen mielestään indieartistien huonous on synnynnäistä. On jälleen asennekysymys arvostaako synnynnäistä vai hankittua huonoutta enemmän.

Coran: Sinänsä mielenkiintoista, että tätä foorumia lukuun ottamatta The xx:ää on lähinnä ylistetty yhtä lailla sekä puskaradiossa että musiikkimediassa
 
Tokihan jotkut haluaa kuunnella bändejä joita "kukaan muu" ei kuuntele, ja helppoahan se on kun vaan valkkaa tarpeeksi paskan bändin. Musiikkimedia sitten on ihan oma lukunsa.

Tarkoitin lähinnä, että musta on kiinnostavaa, miten eri tavalla suomalaiset muusikot (/musiikinharrastajat) arvottavat musiikkia kuin em. tahot. Onko esimerkiksi The xx:n maine muilla soittajaorientoituneilla foorumeilla yhtä heikko? Kuten sanoin, bändihän on toki ollut median (ei vain lehdistön, vaan myös musiikkiin keskittyvien nettisivustojen) ja hipsterien suosikki, mutta myös tavikset ovat tykänneet; kotimaassaan bändi on myynyt platinaa ja voitti taannoin myös Mercury-palkinnon.

velipesonen: Jäsen Jormaz kiteytti asian toteamalla että hänen mielestään indieartistien huonous on synnynnäistä.
 
Tässä on paljon sanottu ja vieläpä kovinkin loogisesti. Indieartistit ovat siksi rippuumattomia, koska he eivät istu suurten sapluulaan - tai siis toisin sanoin, heidän laatutasonsa ei riitä suurille. Aina löytyy niitä indiepromoottoreja, jotka ovat valmiita tuottamaan näitä kyvyttömiä suuruuksia, sillä indiepromoottorin kaltaisella musiikkikäsityksellä varustettuja ihmisiä on riittävästi, jotta näiden levyjen tuottaminen on jollakin tasolla kannattavaa. Aivan kuin Euroshopper mozzarellallakin on ostajansa - hän ei erota ala-arvoista substanssista. Suurin suomalainen indiesoopan levittäjä on muuten Radio Helsingin DJ Anna Cadia.
 
Laulaja-lauluntekijä -viitekehys ei ole yhtä hälyttävän kehnotasoista, mikä johtunee siitä, että sopimuksen saaneilla tekijöillä on usein takana ainakin vuosikymmenen perinne laulunkirjoittamisessa. Tätähän indiepiirit nimeenomaan eivät halua, vaan jonkin asteista musiikillista invaliditeettiä tai epämuodostuneisuutta se tavoittelee.

Epämuusikko: äppäppä!
 
Zappa onnistuu yleensä tylsimmilläänkin olemaan jotenkin huvittava hieman M.A.Nummisen tapaan, ja pitkäveteisimmissäkin ja korviapiinaavimmissakin kitarasoolo-osuuksissa on melodisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta löytyisikö sieltä tuotannon seasta jotain mikä välttyisi kaikelta tältä?
 
Ehdotin jo Pete Townshendia kaikkein huonoimman musiikkikappaleen tekijäksi, vaikka todennäköisesti olin väärässä. Entäs Zappa sitten? Townshendin tapaan perinpohjaisesti työhönsä paneutuva puolihullu kitaranvinguttaja, jonka suhteellisuudentaju on saattanut pettää useamminkin, vaikkeivät sitä kaikki tahdo suosiolla myöntää.

Coran: Sinänsä mielenkiintoista, että tätä foorumia lukuun ottamatta The xx:ää on lähinnä ylistetty yhtä lailla sekä puskaradiossa että musiikkimediassa
 
Itse tsekkasin tuon aikoinaan vinkistä, en ymmärtänyt, sitten havaitsin kehut, radio helsingin 10 pistettä jne, yritin ymmärtää tarmokkaammin mutta ymmärsin vähemmän. Onhan bändin tunnelmaa verrattu Badalamentiin Chris Isaakiin jne, mutta minusta se jää tyypilliseksi taidelukiopläjäykseksi, mitä se onkin, oliko ne nyt Elliot schoolista vai mistä. Tytön lontoonmumina-aksentti, bändin vieraantunut asenne ja se soitannollinen kömpelyys, joka tarjotaan jonkinlaisena sääntöjen yläpuolisuutena, kuvataide- taideorientoituneilla pakon sanelemana kun ei osaa, musikanteilla tahallista ehkä edellisen imitoimiseksi tyylin nimissä, tämä kaikki on niin kauan kuin muistan ollut coolin ilmentymä. Joskus näkemyksellistä, tästä en löydä kuin tyylilajimaneereja ja kömpelyyttä. Onhan asiassa oma gloriansa, joka voi jossain vaiheessa viehättää, en kiellä. Ehkä jokaisella ikäluokalla on xxnsä.

Niin juu, eikös samaa "sääntöjen yläpuolista taidekouluisuutta" ole myös John Lennonin kynäilemä ja Beatlesin George Martinin tuottamana toteuttama I Am the Walrus? Vai saako sitä tällaisessa ketjussa edes mainita? Mutta siis tuo brittien taidekouluasenne on tuottanut lähes pelkkää roskaa jo kolmekymmentä vuotta eli siitä lähin kun punk näivettyi uudeksi aalloksi. Tai uusi aalto korvasi punkin.

En tiedä muuten, mutta ennen kaikkea tää on hirveän tervehdyttävää pohdiskelua. Ei niinköstä olekaan yksin näiden ajatusten kanssa.

Todella vaikea sanoa kaikkein huonoimmat, mutta tässä on niitä todella huonoja:
 
* Kaikki Justin Bieberin biisit (kaikkein huonoimpia)
* Cheekin kaikki biisit
* Tea - Tytöt tykkää (kaikkein huonoimpia)

UriahHeepisgreat: Todella vaikea sanoa kaikkein huonoimmat, mutta tässä on niitä todella huonoja:
 
* Kaikki Justin Bieberin biisit (kaikkein huonoimpia)
 
Mutta on tuostakin jotain ihan siedettävää saatu aikaiseksi. Kuuntelepa tuota:
 
http://www.youtube.com/watch?v=QspuCt1FM9M
 
Ihan leppoisaa rentoutusmusaa.

UriahHeepisgreat: Todella vaikea sanoa kaikkein huonoimmat, mutta tässä on niitä todella huonoja:
 
* Kaikki Justin Bieberin biisit (kaikkein huonoimpia)
* Cheekin kaikki biisit
* Tea - Tytöt tykkää (kaikkein huonoimpia)
 
Näitä kahlatessa tulee jo vanhalle kaiken mukamas nähneelle jyyrällekin uskonpuute; pitäisikö keksiä täysin oma kategoria sille mikä on kaiken mahdollisen alapuolella. Nämä ovat alle kaiken arvostelun, paitsi ehkä Tytöt tykkää on jotain keskinkertaisuuden suuntaan ujosti viittaavaa. No, todella kovaa taistoa odotettavissa XX:n, Cherry Pien ja Freaxxin kanssa.
 
On vain mukava että aina vain uusia umpihuonoja esityksiä ilmestyy kisaamaan piikkipaikasta. Mutta osaatko kertoa, mitkä Justin Bieberin tai Cheekin kappaleista olisivat ne kaikista heikoimmat ja miksi?

Urheilutapahtumien teemabiisit. Mieleen palautui Salpausselän kisojen 2003(?) vuoden tunnuslaulu muistaakseni nimeltä "Salpausselän lapset". Kappale oli aivan järkyttävä, mutta vaikka se ei ole pyyhkiytynyt pois mielestä, niin se tuntuu hävinneen pois ainakin internetistä, josta ei saa edes esittävää yhtyettä selville. Siis musiikillisesti ja melodisesti kauhea, laahaava, ontto, hapuileva ja huono. Sanoituksista on jäänyt elävästi mieleen kohta: "Salpausselän lapsille elämä on suuri hiihtokilpailu." Uskon että farssin taustalla oli vieläpä jotain paikallisen musiikkilukion porukkaa tms.
 
Tuo laulu on minulle konkreettinen muistutus siitä miksi urheilutapahtumia kannattaa välttää niissä esitettävän musiikin(ja tietty myös loputtoman mainonnan) vuoksi. Usein urheiluun liittyvissä tilaisuuksissa musiikki on sattumanvaraisesti valittua, esittäjiensä huonointa antia. Esim. edellämainitussa talviurheilutapahtumassa soitettiin ainakin 2000-luvun alkupuolella sekaisin jotain Kikan, Matti Nykäsen(no tossa on tietty joku linkki talviurheiluun) tai vaikkapa Im your barbie girl, tai Tamacotchin tapaisia lauluja. Ajatus varmaan oli että ne piristävät ja nostavat tunnelmaa. Itse tunsin vain suurta ahdistusta, melusaasteesta jota ei päässyt pakoon missään.
 
Ja kyllähän jääkiekkopeleissä taitaa olla sama tilanne, siellä soitetaan uudestaan ja uudestaan jotain AC/DC:n, Queenin, Thin Lizzyn tai Alice Cooperin kaikkien aikojen epäonnistuneimpia tai tylsimpiä kappaleita, koska niiden tahdissa on mahdollisesti kännisen katsojan helpompi taputtaa ja riemuita, ja että 20 vuodessa hitaimmatkin ovat oppineet jo sanat. Lisäksi kappaleita soitetaan vain lyhyinä otteina alusta lopusta tai keskeltä, niin kuin ne olisivat jotain laumojen käytöstä ohjailevia äänimerkkejä. Toisinaan väliin laitetaan sopivasti jotain huumorilauluja kuten Ihanaa leijonat tai Dirlandaa Ja vaikka joku kappaleista olisi joskus ollut vielä MELKEIN kohtuullinen, on ylisoittaminen julkisissa tilaisuuksissa liuottanut pois sen vähän hyvän mitä siinä oli.
 
Onko niin että urheilupiireissä on enemmän ihmisiä jotka eivät vaan välitä musiikista? Tai pitäisikö sanoa että eivät välitä musiikin musiikillisesta puolesta, eivätkä siten tajua millaista vauriota huonon, inspiroimattoman, köyhän, virikkeettömän, sieluttoman siis sanalla sanoen paskan musiikin jatkuva huudattaminen voi ihmislapsissa ja kulttuurissa aiheuttaa.

Tuosta tulikin mieleen, että Radio Mafian paskalistassa oli kerran biisi "Vaajakosken Pelikaanit Nousee Kakkosdivariin". Biisin nimi kertonee, miksi se on tehty. Se on porautunut mun corpukseen erittäin hirveänä kokemuksena. Camp-arvoa sillä toki oli, mutta einyssaatana.

Etelä-Amerikkalaista musiikkia tähän väliin. Huonous välittyy kyllä yli kielimuurien. Hyvää uutta vuotta kaikille vaan.
 
Jos joskus on ärsyttänyt kadulla esiintyvä playback-intiaaniorkesteri, niin kuuntelepa tämä perulainen mestariteos.
 
Artisti on Amapolta de Arahuay, ja kappale Quiero brindar. Aivan järkyttävät epätahtiset taustat, ja käytännössä yksi ja sama melodianpätkä koko biisin, joka ei sekään oikeen onnistu.
 
http://www.youtube.com/watch?v=D9GF2_6ujPk
 
Delfín Quishpe - Torres Gemelas
Ecuadorilainen artisti sävelsi tämän 2001 vuoden New Yorkin terroiskun uhreille. Ei noin huonosti voi laulaa ihminen ja mikä ristiriitainen tunnelma tosta tulee, ihan kun se olisi pilaa ja pilkkaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=NecoBo0BhEk

Ultrasonido:
Ja kyllähän jääkiekkopeleissä taitaa olla sama tilanne, siellä soitetaan uudestaan ja uudestaan jotain
 
Tää raivostuttaa ihan tosissaan. LAIF IS LAIV NÄÄ NÄÄ NÄÄNÄNÄÄ. Onneks tulee käytyä harvoin lätkämatseissa. Viimeksi jouduin HIFK:in fanikatsomoon Neanderthalin ihmisten sekaan.

Ultrasonido: Delfín Quishpe - Torres Gemelas
Ecuadorilainen artisti sävelsi tämän 2001 vuoden New Yorkin terroiskun uhreille. Ei noin huonosti voi laulaa ihminen ja mikä ristiriitainen tunnelma tosta tulee, ihan kun se olisi pilaa ja pilkkaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=NecoBo0BhEk
 
Vastaan haasteeseen patrioottisella USA-hapatuksella. Aletaan kyllä olemaan jo aika syvällä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=KP2u9CvPgwg