Yleistä keskustelua musiikista ›

Autoissa on runsaasti teknisiä ominaisuuksia jotka voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen ja näitä asioita voidaan pitää faktoina. Esimerkiksi kiihtyvyys 0-100 voidaan mitata nykyään riittävän luotettavasti, eikä se kiihtyvyys siitä muutu miksikään minkään mielipiteen voimasta. Silti jokainen voi tahollaan miettiä, että onko se kiihtyvyys omalta kannalta enemmän vai vähemmän merkittävä asia. Näiden mitattavissa olevien arvojen perusteella ei voida pitää yhtään autoa absoluuttisesti toista parempana, koska jokainen voi valita tarpeensa mukaisen auton. Autossakin on myös monia seikkoja jotka on täysin makuasioita, toiset tykkää että ohjaus on kevyt ja toiset pitävät jäykästä mutta tarkasta ohjauksesta. Toiset tarvitsevat paljon tilaa ja toiset taas auton joka on pieni ja ketterä parkkeerata ahtaissakin paikoissa. Tekniikan Maailmahan esimerkiksi laittaa autot antamiensa pisteiden mukaiseen järjestykseen, mutta jokainen voi vapaasti olla eri mieltä pisteiden määrästä ja myös siitä miten näitä painotetaan.
 
Myös musiikkikappaleista voitaisiin alkaa eritellä teknisiä tietoja esimerkiksi nuottien määrä per minuutti, nuottien kokonaismäärä, nuottien korkeuden suurin vaihteluväli, kappaleen kesto jne. mutta mitkä olisi sellaisia faktoja joilla sinä lähtisit kappaleista muodostamaan tuollaista taulukkoa mikä TM:n autovertailuissa julkaistaan? Käykö että teet sellaisen esimerkkitaulukon?
 
EDIT: niin korjaan, että TM:n pistetaulukossa on sellaisia kohtia, joista voit olla eri mieltä, mutta esimerkiksi taloudellisuus ja suorituskyky eivät ole mielipiteen mukaisia asioita vaan ne ovat pelkkää faktaa. Silti voit omalla kohdallasi painottaa noita arvosanoja joko vähän tai paljon, millä on suuri merkitys lopputulokseen.
 
En jaksa ruveta väittelemään kanssasi, jos musiikillinen hahmotuskykysi on sitä luokkaa että rinnastat nuottien määrän ja auton tekniset ominaisuudet keskenään. Eihän TM:n arvosteluissa arvostella sitä, montaako pulttia autoon on käytetty, voi hyvä tavaton. Sillä ei nimittäin ole paskankaan merkitystä lopputuloksen kannalta. Jossain spesifissä kilpailussa saattaa olla.
 
Ymmärrätkö että musiikissa on sellaisia teknisiä ominaisuuksia kuin harmonia, rytmi, melodia, muotorakenne, sovitus, soiva lopputulos joka muodostuu useasta tekijästä, kuten tuotanto (joka vaikuttaa myös edellisiin), soitto, äänitys, miksaus, masterointi jne.
 
Samalla tavalla kuin voitaisiin TM:ssä sanoa että (en tod. ole autoekspertti, yritän parhaani)
 
"moottorin osien valinnassa, rakenteessa, sijoittelussa ja tehossa on käytetty epätavallisia ratkaisuja, joista muodostuu kuitenkin erinomainen lopputulos. Moottori on hiljaisimpia kuulemiani ja juuri sopivan tehokas tämänkaltaiseen autoon normaaliajossa. Lisäksi moottori on säädetty siten että yläkierroksilla vääntömomentti on voimakkaampi kuin normaalisti, josta... Itse kaipaisin pääautooni ehkä piirun verran tehokkaampaa moottoria, mutta tämäkin on erinomaisesti onnistunut ratkaisu.", levyarvostelussa voitaisiin todeta:
 
"harmoniassa on käytetty omituisia ratkaisuja, jotka kuitenkin sanoja kuunnellessa muuttuvat täysin järkeviksi. Eteerinen, leijuva tunnelma joka on niin ominaista Quasimodon kappaleille, viedään vielä astetta pidemmälle Anna mulle pyllyä -kappaleessa, jossa utuiset, laajat, paikoin jopa 6-ääniset soinnut muodostavat modaalisia kadensseja jotka tukevat äärimmäisen voimakkaasti laulajan julkituomaa tarinaa. Aluksi kummalliselta kuulostavat, hetkittäin esiintyvät riitasoinnut ovat täysin perusteltuja kun niiden ymmärtää korostavan tekstissä esiintyviä henkilöhahmojen välisiä ristiriitoja. Sovituksessa on vielä lisäksi rakennettu kappaleeseen suuri kaari, niin että kun alun massiivisilla kitaravalleilla on ensin herätetty kuulijan huomio ja kaikki pudotetaan pois, sointuhajotukset ovat koko ajan kappaleen edetessä kirkkaampia ja laajempia, jolloin kappale tuntuu kasvavan ja kehittyvän koko ajan, eikä 7 minuutin kesto tunnu lainkaan pitkältä... Itse vihaan suomeksi laulettua rock-musiikkia, eikä Quasimodo ole poikkeus tähän sääntöön, levy ei varmasti päädy aktiivikuunteluun; mutta täytyy myöntää että bändi on vienyt musiikkinsa ja progressiiviseen vivahtavan pop/rock-genren niin pitkälle että ne, jotka bändistä ja tyylistä pitävät, todennäköisesti kusevat hunajaa. 5 tähteä, ehdottomasti."
 
Comprende?

Ymmärrätkö että musiikissa on sellaisia teknisiä ominaisuuksia kuin harmonia, rytmi, melodia, muotorakenne, sovitus, soiva lopputulos joka muodostuu useasta tekijästä, kuten tuotanto (joka vaikuttaa myös edellisiin), soitto, äänitys, miksaus, masterointi jne.
 
Comprende?
 
Joo en mä ole sitä väittänyt etteikö noista asioista voisi hienoja juttuja puhua ja ne varmaan avaavat levyarvostelussa jollekin sitä levyä ja sen sisältöä, mutta se alkuperäinen pointti on mulla ollut kokoajan ja on edelleen, että vaikka sinä heität mitä hyvänsä jargonia kehään, niin kaikki on kuitenkin pelkkää mielipidettä. Eikä ole olemassa mitään jalostuneempaa mielipidettä. Jokaisen mielipide on aivan yhtä arvokas, joten minkäänlaista paremmuusjärjestystä ei voida kappaleille asettaa. Euroviisuissa voidaan kisailla ja ihan mitäsattuu, mutta koskaan ikinä ei voida asettaa musiikillisia teoksia parhausjärjestykseen. Sitä minä siinä alkuperäisessä kannassani toin esille, johon sitten tartuit.

Joo en mä ole sitä väittänyt etteikö noista asioista voisi hienoja juttuja puhua ja ne varmaan avaavat levyarvostelussa jollekin sitä levyä ja sen sisältöä, mutta se alkuperäinen pointti on mulla ollut kokoajan ja on edelleen, että vaikka sinä heität mitä hyvänsä jargonia kehään, niin kaikki on kuitenkin pelkkää mielipidettä. Eikä ole olemassa mitään jalostuneempaa mielipidettä. Jokaisen mielipide on aivan yhtä arvokas, joten minkäänlaista paremmuusjärjestystä ei voida kappaleille asettaa. Euroviisuissa voidaan kisailla ja ihan mitäsattuu, mutta koskaan ikinä ei voida asettaa musiikillisia teoksia parhausjärjestykseen. Sitä minä siinä alkuperäisessä kannassani toin esille, johon sitten tartuit.
 
Ei mihinkään absoluuttiseen järjestykseen, tietenkään, koska aivan kuten sanoit, ja mitä minä olen sanonut koko ajan, kukaan ei voi estää ketään pitämästä jostain jos joku jostain haluaa tykätä. Mutta voidaan arvostella lopputuloksen tasoa kyseisen genren ja ajanjakson sisällä ja sitä, onnistuuko kappale tavoitteissaan. Näitä asioita levyarvostelijan pitäisi mielestäni arvostella, ei levyarvostelun tarkoitus ole määrittää sitä mistä kukaan saa tykätä ja mistä ei.
 
Lainaanpa joutessani tähän sen mun alkuperäisen pätkän mistä tämä inttäminen lähti:

Ei millekkään levylle kuulu yhtään sen enempää 1 kuin 5 tähteä. Ainoa mittari millä jonkunlaista mittausta levyn hyvyydestä voitaisiin tehdä on sen myyntimäärät, mutta kun tähänkin vaikuttaa levyn sisältöä enemmän artistin pärstä ja kuteet, sekä mainostus + lehdistön ja radion sekä television kiinnostuminen, niin sekin voidaan pudottaa hyvyyden mittausperusteista pois.
 
Led Zeppelinin Stairway To Heaven on ihan sitä samaa skeidaa kuin Lovexin Guardian Angel, kummallekin kuuluu täysin yhtä perustellusti yksi tai viisi tähteä. Millään rationaalisilla perusteilla noiden paremmuutta ei voida laittaa järjestykseen. Musiikin hyvyys on jokaisen kuulijan oma asia, eikä se mielipide jalostu faktaksi vaikka useampi kokisi samoja fiiliksiä.

Ja tuota mieltä olen edelleen. Jos sinä taas olet sitä mieltä, että joku kappale oikeasti on jotain toista parempi, niin sun täytyy esittää mulle ne faktat mihin tuollainen väite perustuu.
 
Ei kappale ole toista parempi, vaan se voi onnistua paremmin pyrkimyksissään ja lopputulos voi olla paremmin tai huonommin tehty verrattuna siihen mikä on yleinen taso. Tällaiset asiat ovat aina aika-, kulttuuri- jne. sidonnaisia, yleisestä estetiikkakäsityksestä riippuvaisia asioita.
 
Absoluuttista, kaikenkattavaa ja aina pätevää arvostelua ei tietenkään ole olemassa, paitsi se Deep Purple -fakta-luettelo jonka joku edellä esitti. Ei se Mersukaan enää 100 vuoden päästä ole 5 tähden auto.

Lainaanpa joutessani tähän sen mun alkuperäisen pätkän mistä tämä inttäminen lähti:
 
Ei millekkään levylle kuulu yhtään sen enempää 1 kuin 5 tähteä. Ainoa mittari millä jonkunlaista mittausta levyn hyvyydestä voitaisiin tehdä on sen myyntimäärät, mutta kun tähänkin vaikuttaa levyn sisältöä enemmän artistin pärstä ja kuteet, sekä mainostus + lehdistön ja radion sekä television kiinnostuminen, niin sekin voidaan pudottaa hyvyyden mittausperusteista pois.

Led Zeppelinin Stairway To Heaven on ihan sitä samaa skeidaa kuin Lovexin Guardian Angel, kummallekin kuuluu täysin yhtä perustellusti yksi tai viisi tähteä. Millään rationaalisilla perusteilla noiden paremmuutta ei voida laittaa järjestykseen. Musiikin hyvyys on jokaisen kuulijan oma asia, eikä se mielipide jalostu faktaksi vaikka useampi kokisi samoja fiiliksiä.
 
Ja tuota mieltä olen edelleen. Jos sinä taas olet sitä mieltä, että joku kappale oikeasti on jotain toista parempi, niin sun täytyy esittää mulle ne faktat mihin tuollainen väite perustuu.

Jos nyt välillä siitä itse levystäkin jotain tämän taistelun keskellä. Eli kyllä tämä meni jopa hieman yli odotusten vaikka jo pari kertaa livenä nähneenä odotin todella paljon. Livenähän nuo Marzin jutut toimii yleensä vielä paljon paremmin.
 
Erityisesti jousisovitukset oli todella hienoja ja massiiviset kuorojutut toimi loistavasti. Monenlaisia tunnelmia ja välillä niin monitasoista progeilua että aijai.. Myös nuo paljon parjatut lyyrikat toimi mun mielestä varisn hyvin. Marzi tekee asiat hieman eri tavalla ja mun mielestä tuo ilmaisu toimii todella hyvin. Välillä pelleilyä ja välillä synkistelyä. Ja tietenkin huikeaa kitarointia vaikka sitä jatsimpaa settiä jäin hieman kaipaamaankin. Mä diggasin. Viiden tähden levy. Olisi vaan Marzi-setä ollut aikoinaan yhtä hyvä opettaja kuin soittaja niin olisin ehkä edennyt johonkin tältä muusikoiden.netin asteelta..

Hah, hyppäsin suoraan viimeiselle sivulle, kun ajattelin siellä arvosteltavan jo Marzin levyä. Sitten nää puhuukin autojen suorituskyvystä ja Lovexista. Onhan se hauskaa, ettei keskustelu ainakaan jää paikalleen jumittamaan.

Niin, keskusteluilla on tapana rönsyillä ja kriitikkokeskustelu lähti kuitenkin käyntiin Nymanin levyn arvosteluista. Mielestäni tässä on tullut esiin oikein mielenkiintoisia näkökulmia levyarvosteluista, mutta eihän se kaikille käy, että esitetään perusteltuja ja pitkiäkin mielipiteitä.
 
Eihän tästä mitään tule, jos aina täytyy rajata keskustelu millin tarkasti otsikon mukaiseen aiheeseen.

Niin, keskusteluilla on tapana rönsyillä ja kriitikkokeskustelu lähti kuitenkin käyntiin Nymanin levyn arvosteluista. Mielestäni tässä on tullut esiin oikein mielenkiintoisia näkökulmia levyarvosteluista, mutta eihän se kaikille käy, että esitetään perusteltuja ja pitkiäkin mielipiteitä.
 
Eihän tästä mitään tule, jos aina täytyy rajata keskustelu millin tarkasti otsikon mukaiseen aiheeseen.
 
No joo, mutta nää menee aina ihan turhaksi paskanjauhamiseksi. Sitäpaitsi nää musiikin arvostelun perusteet käydään n. jokatoisessa ketjussa läpi, kun mukanokkelat
pilkunnu*****sen grandchampionit heittää ne auto-ym. vertaukset kehiin. Sitten kun myöhemmin joku haluaisi lukea Marzin levystä, joutuukin seuraamaan tätä wannabe-sokrateiden henkien taistoa monta sivua.

En ole aikaisemmin itkenyt fuusiokeikalla (vaikkakin kyseinen termi on tässä kohdassa halventavaa).
 
Mutta eilinen kokonoaisvaltainen kokemus, jota myös Marzi Nymanin keikaksi tituleerattiin, aiheutti minussa emotionaalista hyökyä. Tätä seurasi tosin pitkästi aikaa suurta intoa painua takaisin treenikämpille, myöskin toivottu ja positiivinen reaktio. Tämä minussa harvinaisia tunteita herättänyt kappale siis oli Kulkuriveljeni Jan. Marzin kappaleista myös tykkäsin aivan valtavasti, ei todellakaan mitään peruskitarasankari-osastoa. Erityisplussa kuitenkin edellämainitun kappaleen lisäksi Hendrixin Stone Freen soittamisesta! Täyden kympin keikka, ISO miinus vain 45:sen olemattomalle promootiolle. Missä keikkajulisteet? Onneksi jokunen mainos jossain oli ollut, ja puskaradio toimi jotenkuten.

Lopputuloksen arviointi on valitettavasti monen kohdalla se, jossa mennään metsään - se on se osa-alue, jota on vaikein arvostella ja joka usein menee mutu-pohjalta, koska harvalla ihmisellä on tarpeeksi resoluutiota arvostella musiikkia niin syvästi kuin siihen vaadittaisiin. Levyarvostelijan vaan pitäisi pystyä säilyttämään objektiivisuutensa ja arvostella levy ilman "tää kolahtaa muhun"-kerrointa ja erikseen sitten sen kanssa.
 
En ole varma, onko kellään ihmisellä tarpeeksi resoluutiota arvostella musiikkia niin syvästi kuin siihen vaadittaisiin. Tai ainakaan aikaa.
 
Musta arvostelu ja musiikkitieteellinen tutkielma ovat kaksi eri asiaa.

Musiikki kriitikot on ihan kuninkaita, kaikki mitä ne kirjoittaa on totta ja pitää uskoa.Onhan niillä sentään vuosikausien kokemus musiikista ja levyjen arvioimisesta.

Musiikki kriitikot on ihan kuninkaita, kaikki mitä ne kirjoittaa on totta ja pitää uskoa.Onhan niillä sentään vuosikausien kokemus musiikista ja levyjen arvioimisesta.

Eihän sitä muuten musiikkikriitikoksi pääsisikään!

Ei kappale ole toista parempi, vaan se voi onnistua paremmin pyrkimyksissään ja lopputulos voi olla paremmin tai huonommin tehty verrattuna siihen mikä on yleinen taso. Tällaiset asiat ovat aina aika-, kulttuuri- jne. sidonnaisia, yleisestä estetiikkakäsityksestä riippuvaisia asioita.
 
Oon tässä kuunnellu kahta tuoretta levyä..toinen Stellan ja toinen Marzin..Marzi tuntuu keräävän kiitokset kriitikoilta ja Stella sai ainakin Rumbalta kovaa kritiikkiä..
 
Jos arvostelun peruste on onnistuminen pyrkimyksessään voi sanoa, että Stella on onnistunut tuottamaan hyvän kuuntelua kestävän pop/rock albumin...Marzin pyrkimykset on hieman kysymysmerkki, sillä eihän kukaan voi tietää, mitä sellainen taiteilija hakee..voidaan vain olettaa, että hän onnistui.
Mitä tulee aika- ja kulttuurisidonnaisiin asioihin, kriitikot tuntuvat haukkuvan levyt, jotka edustavat massoille myytävää musiikkia. Kyllä..Stella edustaa sitä, mutta eipä kriitikot ole sakottaneet Marzia Outo tyttö biisistä, jonka sävellykseen on osallistunut ulkopuolinen henkilö, ja sävelletty selvästi sitä varten, että myyntiluvut nousisivat.
Tärkeä seikka arvostelussa tuntuu myös olevan uuden luominen. Minun mielestä perussointu biiseihin hienojen laulumelodioiden tekeminen on haasteellisempaa kuin outojen äänimaisema biisien fiilistely.
 
E: ja älkää luulko, että haukun Marzin levyä...ihan noin vertauskuvana.

No sanotaan nyt jotain tähän kaikkien parjaamaan kritiikki-offtopikointiin
 
Mutta voidaan arvostella lopputuloksen tasoa kyseisen genren ja ajanjakson sisällä ja sitä, onnistuuko kappale tavoitteissaan. Näitä asioita levyarvostelijan pitäisi mielestäni arvostella, ei levyarvostelun tarkoitus ole määrittää sitä mistä kukaan saa tykätä ja mistä ei.
 
Mun mielestä on aika kyseenalaista, että kriitikko voisi tietää sitä mitkä ovat ne pyrkimykset joihin bändi on musiikillaan tähdännyt. Tämän lisäksi jos nämä pyrkimykset sidotaan johonkin vanhaan viitekehykseen, niin se tarkoittaa automaattisesti parempia pisteitä sellaiselle jotka pysyvät kiinni vanhassa trendissä, voidaanko tätä muka pitää aina hyvänä asiana?
 
Ei kappale ole toista parempi, vaan se voi onnistua paremmin pyrkimyksissään ja lopputulos voi olla paremmin tai huonommin tehty verrattuna siihen mikä on yleinen taso. Tällaiset asiat ovat aina aika-, kulttuuri- jne. sidonnaisia, yleisestä estetiikkakäsityksestä riippuvaisia asioita.
 
Mutta mikä on parempaa? Joskus tarkempi soittaminen on parempaa, joskus taas väljempi fraseeraus on "autenttisempaa", mä tässä kyseenalaistaisin nimenomaan sen objektiivisen referenssipisteen olemassaolon. Sä jotenkin tunnut luulevan, että kulttuurin tai musiikkigenren sisällä on olemassa sellainen objektiivinen viitekehys jonka lähestymistä voidaan mitata - mun mielestä tämä on ajatuksena absurdi, ainakin jos sillä jotenkin yritetään antaa ulos musiikin hyvyyttä.
 
Voidaan kyllä aina valita jonkinlainen piste johon sitten ihan matemaattisesti voidaan noita verrata, mutta kuten jo sanottua se olisi musiikintutkimusta ei mitään musiikkikritiikkiä. Jotenkin koko se ajatus, että tällaisia mittareita on, on jotenkin perverssiä. Koska usein tuntuu olevan juuri niin, että parhaimmissa levyissä (tai klassikoiksi nousseissa) ei välttämättä kaikki ole mitenkään kohdallaan, eikä sieltä löydy niitä objektiivisia mittaripisteitä miksi ne nousivat, ainoa syy siihen on, että yleensä ne on vaan kuulostanut helvetin hyviltä. Jotenkin tollanen usko johonkin hyvyyden universaalikaavaan (vaikka aikakausisidonnaiseen) on mun mielestä omituinen.
 
Arvostelussa voidaan kyllä erotella erilaisia elementtejä mitä levyltä löydetään, eli pysyä kuvailevalla tasolla. Mutta ehkä tähän pätee vähän sama erottelu kuin etiikassa, että pelkkä deskriptiivinen taso - asioiden objektiivinen kuvailu - ei kerro vielä mitään niiden hyvyydestä tai pahuudesta, se arvostelmapuoli tulee sitten erikseen. Ja mun nähdäkseni kriitikoiden tehtäviin kuuluu painottua myös siihen arvostelevaan puoleen. Tämä vaatii välttämättä irrottautumista pelkästä kuvailevasta otteesta, ja siirtymistä myös sille alueelle jota ei voi mitenkään objektiivisesti tai absoluuttisesti mittauttaa.

Ostinaatio, olet hyvin pitkälti samoilla jäljillä mun ajatusten kanssa.

Hurja yhdistelmä: Helvetin kova soittaja ja helvetin kova säveltäjä.
Ei se hullummin laulakkaan.
 
Siis, oletko tosissasi?? Turha tiluttelija, onneton säveltäjä, ja ärsyttävä laulaja+ vielä säälittävä sanoittaja. Kenelle tämä levy on tehty??
 
Ja vielä niistä lehtiarvioista. Kumpihan on nykyään ammattitaitoisemmin tehty lehti.. Soundi vai Musa (tai riffi)? Veikkaan jälkimmäistä? Soundi on tullut mulle jo 15 vuotta mut nyt aattelin et kohta riittää... ihan suosikki tai MIX tasoa nykyään.

Siis, oletko tosissasi?? Turha tiluttelija, onneton säveltäjä, ja ärsyttävä laulaja+ vielä säälittävä sanoittaja. Kenelle tämä levy on tehty??
 
Minusta se on aivan loistava levy.
Sanoitukset ovat paikoittain vähän kyllä huonoja, mutta muuten aivan loistava levy.
Mutta onhan se niin että you can't please everyone.

No joo, mutta nää menee aina ihan turhaksi paskanjauhamiseksi. Sitäpaitsi nää musiikin arvostelun perusteet käydään n. jokatoisessa ketjussa läpi, kun mukanokkelat
pilkunnu*****sen grandchampionit heittää ne auto-ym. vertaukset kehiin. Sitten kun myöhemmin joku haluaisi lukea Marzin levystä, joutuukin seuraamaan tätä wannabe-sokrateiden henkien taistoa monta sivua.
 
Hahha! +
 
Just piti itekin avautua, että kauheeta paskanjauhantaa ja molemmat on vielä kaikenlisäksi suunnilleen samaa mieltä.

Aika harvinaisen selvä kahtiajako on näissä Marzi-levyn mielipiteissä.

Siis, oletko tosissasi?? Turha tiluttelija, onneton säveltäjä, ja ärsyttävä laulaja+ vielä säälittävä sanoittaja.
 
Huh, kaikkia sitä vapaalla liikkuukin..