Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyään tuntuu, että kukaan muu ei kuuntele The Krispiesiä, Lemonatoria, tai edes The Black Crowesia.
 
Ja gospelmaailmaan itsekin osallistuneena en voi edelleenkään ymmärtää Terapian suosiota, mutta tämä kommentti tulee puhtaasti musiikillisesta vinkkelistä. Tuntuu, että tuolla bändillä oli kantavana ajatuksena sama kuin 90 prosentilla tuon ajan suomigospelbändeistä: ihan sama, osataanko soittaa, sovittaa saati tehdä hyviä biisejä, kunhan yritetään väkevästi julistaa sanomaa.
 
Eihän tämä aihe varmaan muuten kirvoittaisi tekstiä, mutta kun tutustuin yhtä aikaa esim. Bass 'n Helenin Valo-levyyn ja Terapian muutamiin julkaisuihin; ero musiikillisessa ja tuotannollisessa vaivannäössä on ihan jokaisella mitattavissa olevalla akselillla sen verran iso, että ehken edes tähän hätään sano enempää. Kuunnelkaa ja päättäkää itse.

Jucciz: Nykyään tuntuu, että kukaan muu ei kuuntele The Krispiesiä, Lemonatoria, tai edes The Black Crowesia.
 
Ja gospelmaailmaan itsekin osallistuneena en voi edelleenkään ymmärtää Terapian suosiota, mutta tämä kommentti tulee puhtaasti musiikillisesta vinkkelistä. Tuntuu, että tuolla bändillä oli kantavana ajatuksena sama kuin 90 prosentilla tuon ajan suomigospelbändeistä: ihan sama, osataanko soittaa, sovittaa saati tehdä hyviä biisejä, kunhan yritetään väkevästi julistaa sanomaa.
 
Eihän tämä aihe varmaan muuten kirvoittaisi tekstiä, mutta kun tutustuin yhtä aikaa esim. Bass 'n Helenin Valo-levyyn ja Terapian muutamiin julkaisuihin; ero musiikillisessa ja tuotannollisessa vaivannäössä on ihan jokaisella mitattavissa olevalla akselillla sen verran iso, että ehken edes tähän hätään sano enempää. Kuunnelkaa ja päättäkää itse.
 
Onhan tuo kyllä ihan totta, että Bass 'n Helen oli melkoisesti eri tasolla Terapiaan verrattuna. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että aivan kaikkea ei pysty musiikillisella "paremmuudella" perustelemaan, toiset bändit vaan uppoaa ja toiset ei. Vähän sama kuin missä tahansa muussakin musiikkigenressä, vaikka biisimateriaali olisi miten taitavaa tahansa, ei se silti välttämättä saa aikaan sellaista kipinää kuin toinen saman lajin bändi. Jos joku tuon pystyisi selittämään että mistä tuo johtuu, niin... sitten sen kai pystyisi selittämään.
 
Vähän samaa kastia esimerkiksi on, genreen liittyen, Olli Heleniuksen muut bändit. Esimerkiksi aikoinaan L-60 ja Fivestar Prophet olisivat ehkä olleet enemmän "omaan makuuni" tyylilajinsa puolesta sopivia, mutta kumpikaan noista bändeistä ei onnistunut herättämään lukuisista yrityksistä huolimatta minkäänlaista mielenkiintoa. Bass 'n Helen sen sijaan toimi aikoinaan todella hyvin.

Tuomoo: Onhan tuo kyllä ihan totta, että Bass 'n Helen oli melkoisesti eri tasolla Terapiaan verrattuna. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että aivan kaikkea ei pysty musiikillisella "paremmuudella" perustelemaan, toiset bändit vaan uppoaa ja toiset ei. Vähän sama kuin missä tahansa muussakin musiikkigenressä, vaikka biisimateriaali olisi miten taitavaa tahansa, ei se silti välttämättä saa aikaan sellaista kipinää kuin toinen saman lajin bändi. Jos joku tuon pystyisi selittämään että mistä tuo johtuu, niin... sitten sen kai pystyisi selittämään.
 
Vähän samaa kastia esimerkiksi on, genreen liittyen, Olli Heleniuksen muut bändit. Esimerkiksi aikoinaan L-60 ja Fivestar Prophet olisivat ehkä olleet enemmän "omaan makuuni" tyylilajinsa puolesta sopivia, mutta kumpikaan noista bändeistä ei onnistunut herättämään lukuisista yrityksistä huolimatta minkäänlaista mielenkiintoa. Bass 'n Helen sen sijaan toimi aikoinaan todella hyvin.
 
Juu, kyllähän moni tykkääminen perustuu lopulta asioihin, joita on hyvin hankala mitata - varsinkin kun ne usein liittyvät tilanteisiin, jotka vain itse on kokenut.
 
Aikanaan kun Taisteluni-biisin kuulin ekaa kertaa keikalla joskus 1994 tai 1995, en nähnyt tätä tulevan:
https://www.youtube.com/watch?v=Gg5nl_4zfb0
 
Mitäköhän muuten Miika Collianderille kuuluu? Kaveri oli ihan mykistävän hyvä kitaristi jo silloin 25 vuotta sitten. Irinan bändissähän hän ainakin oli jonkun aikaa, mutta sittemmin tuntuu kadonneen kuin maan alle.

Jucciz: Mitäköhän muuten Miika Collianderille kuuluu? Kaveri oli ihan mykistävän hyvä kitaristi jo silloin 25 vuotta sitten. Irinan bändissähän hän ainakin oli jonkun aikaa, mutta sittemmin tuntuu kadonneen kuin maan alle.
 
Ei mitään tietoa, en ole kuullut mitään sitten tuon Irina-yhteistyön jälkeen. Juha Tapion kanssa hän on myös tehnyt jonkin verran yhteistyötä, mutta käsittääkseni joillakin vanhemmilla levyillä.
 
Näemmä hän on ollut mukana myös joissakin elokuvamusiikkihommissa, ainakin IMDB:n mukaan. Mutta kovettu kitaristi oli/on hän.

Pohjannaula. No joo, tykkää siitä vaimokin. Ai että kun kaipaan niitä intensiivisiä keikkoja. Puolisen tusinaa kertaa tuli bändi nähtyä ja aina oli hyvä meininki. Välillä kiersi yleisössä sahtipönikkäkin. Samuli Mäkisalon baritoni sopi yhtyeeseen todella hienosti eikä soittopuolessakaan ollut valittamista.
 
Tässä näytteeksi Veistäjä, yksi suosikkikappaleistani:
https://youtu.be/Z9zfbL_KmeE

Coil, Skinny Puppy, Troum, Arktau Eos tulevat näin lonkalta mieleen. Varmaan toki maailmalla niitä kuunnellaan paljonkin, mutta kaveripiirissäni tai ihmisistä keitä tunnen, ei yksikään.

Fatboy Slim. Mukavaa taustamusaa autolla ajellessa.
 
I have to praise you like I shouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu....

The Counting Crows, Midnight Oil, Dar Williams.
 
Kaksi ensimmäistä oli ysärillä pinnalla joo, mutta harva enää kuuntelee.

Kuuntelen usein Black Crowesia fillaroidessani, etenkin kahta ekaa levyä. Helvetin hyviä.

Hep! Counting Crows! Kuuntelen parhaillaan bändin "Across A Wire - Live in New York" -tuplaliveä. Itse "löysin" bändin tuossa pari vuotta sitten kun rupesin muistelemaan 90-luvulla esillä olleita bändejä joista ei itsellä sittemmin ole ollut juuri havaintoja (Crash Test Dummies, Spin Doctors, mitä näitä nyt oli). "Mr. Jones" -biisiä kuuli aikoinaan radiossa, siitä muistin bändin jotenkin. YouTuben tarjonnasta pomppasi ekana esille "Round Here" -kappale; kuuntelin vähän aikaa, tuli kovasti 70-luvun alun Springsteen mieleen (jo ilman Thunder Road -välikettäkin!).
Levyt "August and Everything After", "Recovering the Satellites", "This Desert Life" ja "Hard Candy" tuli hankittua tuon liven ja "Live at Town Hall" -DVD:n lisäksi. Mukavaa kuunneltavaa varsinkin ns. hitaina iltapäivinä kun ei ole kiire mihinkään. Biisien live-sovitukset ovat mukavan erilaisia ns. alkuperäisiin nähden. Dvd:ltä löytyvässä haastattelussa on hauskaa kun Adam Duritz sanoo jotain siihen tyyliin ettei pidä itseään syvällisenä sanoittajana - hän pyrkii vain tekemään sanoituksia jotka kuulostavat hyviltä laulettuina; ei sellaisia joita kannattaisi koota kirjan kansien väliin.

Ja ketjun aiheeseen palatakseni: mahtaneeko kukaan muu kuunnella meksikolaista bläkkisbändiä nimeltä Ravager? Laitoin just "Storm of Sin" -levyn soimaan - 32 minuuttia vauhdikasta räähkimistä ja sen verran hellittämätöntä menoa että eihän tästä voi olla tykkäämättä. Laulustakin saa paikoitellen selvää... Kansivihkosta lukiessa huomaa että ahkerasti on englannin sanakirjalla käyty ja Lovecraftia luettu vaikka järkevien lauseiden muodostaminen vähän onnahteleekin ("Bestial usurp of sin invades / My fury and honor so proudly pervades / Winds of sacrilege enrapture / Through this realm of storming iron").
Lisäksi bändin kaksisivuista, suorastaan pursuavan riemun ja uhon vallassa kirjoitettua terveisiä & kiitos -listaa on vaihteeksi hauska lukea; ilmeisten kollegabändien ja ns. uskottavien esikuvien (Deathin Chuck Schuldiner, Carcass, Morbid Angel) lisäksi kiitellään paitsi KISSiä, myös Mozartia, Beethovenia, isiä, äitejä ja muita sukulaisia, metsiä, eläinkuntaa ja maailmankaikkeutta, vanhoja videopelejä, NBA-koripalloa... "I want to dedicate my work in STORM OF SIN to all what I believe and have faith, to mighty Cuthulhu and all his evil staff (...), to all kind of inspiration to my mortal way of life: Evil, Weed, Gore, Beer, Alcohol, Porn, Hot Babes, Lsd, Metal Music..."
Alun perin löysin bändin kun selailin Metal Archives -sivustoa ja laitoin hakukenttään mahdollisimman ilmeisiä ja/tai pöljiä bändin nimiä (tyyliin Evil Destroyer tai Bitch Mutilator), nähdäkseni onko kaikki mahdolliset hevibändin nimet jo keksitty...

Inter Arma, en kyl kohta kuuntele itekkää ku uusin cover levy oli aivan hirvee.

Eipä paljon tuttavapiirissä kuunnella Kate Bushia tai vaikkapa Kotoa (https://www.youtube.com/watch?v=BrbP3muhl4A). Bushin Kick Inside-levy on kyllä mielestäni mainio (https://www.youtube.com/watch?v=k2mt7_Xe7Lg). Samoin on joskus tosiaan kiva fiilistellä 80-luvun syntikkamusaa ( tai italodiscoa) mitä tuli tenavana kuunneltua. Niin ja onhan tuo Katuhaukka-sarjan tunnarikin aika huippu ainakin niille, jotka olivat junnuja kyseisenä aikakautena: https://www.youtube.com/watch?v=2i7ppYRLmeQ
 
Eräs bändi on myös, millä sai kaverit vilkuilemaan kelloa ja tuumailemaan kotiin lähtöä oli tämä Marillion: https://www.youtube.com/watch?v=D_5kc3tleEY
 
EDIT: P.S Täältä löytyy myös yksi Black Crowesin kuuntelija.

iec:
 
Eräs bändi on myös, millä sai kaverit vilkuilemaan kelloa ja tuumailemaan kotiin lähtöä oli tämä Marillion: https://www.youtube.com/watch?v=D_5kc3tleEY
 

 
No höh - tuohan on aikakautensa merkkiteoksia ja kestänyt aikaakin hyvin

Lunnu: No höh - tuohan on aikakautensa merkkiteoksia ja kestänyt aikaakin hyvin
 
Ja Misplaced Childhoodissa on oman levykokoelman hienoin kansi :)

Matthew Good. Hieno laulunkirjoittaja ja pitkä ura takana jo 90-luvun puolivälistä, mutta ei kovin moni tiedä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xvF … Xj_IvZI&ab_channel=DawsonPearse

Henri Henri Olavi: Coil, Skinny Puppy, Troum, Arktau Eos tulevat näin lonkalta mieleen. Varmaan toki maailmalla niitä kuunnellaan paljonkin, mutta kaveripiirissäni tai ihmisistä keitä tunnen, ei yksikään.
Arktau Eos kyllä huikea yhtye, kaikenkaikkiaan.

Liisa Akimof, Tawaramarkkinat, Akimovskaja Sisters & Brothers. Karmilan Moon ja Mooncakes.

Laitanpa tännekin tämän Thomas Bergersenin Humanity Chapter IV:llä olevan Cruising In Space...
 
https://open.spotify.com/track/10Pv … QRwPblhsG?si=HowzDJ__QdKk_6qS5RAPbA
 
Tää on niinku mulle tehty ja tällä tyypillä vaan levyt paranee koko ajan mitä se on 10 vuotta nakkonu musaa tonne Spotifyyn.

carnation: Matthew Good. Hieno laulunkirjoittaja ja pitkä ura takana jo 90-luvun puolivälistä, mutta ei kovin moni tiedä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xvF … Xj_IvZI&ab_channel=DawsonPearse
 
Tällä oli kyllä upeita kappaleita, näitä tuli kuunneltua tässä tovi sitten useampikin kappale, ja sen jälkeenkin näihin on tullut palattua.