Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei, mutta jos haluaa kuunnella musiikkiaan pienessä känässä (?)
 
Sua ei pelota että se vähän levyä kalliinpi tietsikka menee rikki kännissä sekoillessa?

Taas ne ihmiset jotka siitä musiikista oikeasti piittaavat ja ovat tähänkin mennessä ostaneet niitä levyjä, ostavat niitä aivan varmasti jatkossakin.
 
Sitoutuisitko henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen, siitä, että tämä väittämäsi pätee joka ikiseen ihmiseen, joka ikisen levyn kohdalla?

Että et uskalla parinkympin levyä käsitellä kännissä, mutta useamman satasen tietokoneen näpyttely ei polta yhtään?
 
Tietokone on minulle vain masiina, aito cd-levy on rakkaampi. Siinä on se ero. CD:llä on tunnearvoa, tietokoneella ei.
 
Näin on. Kyllä niitä ilmaisia ja ihan laillisia näytteitä on satavissa ihan riittävästi tutustumista varten. Tässä on taas yksi esimerkki tosta "selittelevästä teinistä".
 
Ei ole moneltakaan riittävästi. Paskalla laadulla keskeltä biisiä joku 30sekuntia ei anna mielestäni tarpeeksi hyvää kuvaa, etenkin jos on vain kolmesta biisistä vaikka levyllä on 20 biisiä.
Ja btw, olen jo yli 20-vuotias, joten en ole enää mielestäni kovin "teini".
 
Niin, ajat ovat erilaiset siinä, että nykyään se netti on olemassa. Äh en ihan oikeasti tajua. Mitkä ympäristötekijät? Minä taas olen leijonanosan omista levyistäni ostanut nimenomaan ennen mp3-aikaa. Kummasti sitä tietoa saa jos vain sitä haluaa.
 
Kaverini eivät monetkaan kuuntele samanlaista musiikkia kuin itse kuuntelen. Ja siihen aikaan kun en omistanut tietokonetta ja mp3-formaattia ei ollut käytössä laajemmin, en saanut oikein mistään aitoja levyjä. Asuin keskellä korpea, jossa valomerkkikin tuli postikortilla. Tai olisi tullut, jos olisi ollut baari. Ei siellä ollut edes ruokakauppaa. Joten hieman eri asia kuin jossain ydin-Helsingissä aivan keskustassa jossa musiikkilevyliikkeitäkin on joka välissä.

Silloin kuuli radiosta muutakin musiikkia kuin tätä ylikansallista soittolistaschaissea. Nykyään näihin valtavirran ulkopuolisiin artisteihin ja musiikkityyleihin on tutustuttava vaihtoehtoisissa medioissa. Itsekin 80-luvulla opiskeluaikoina paljonkin levyjä ostaneena jotenkin tämä nykyään joka tuutista tuleva soittolistakama ei vaan jotenkin jaksa kiinnostaa, mieluummin sitten kuuntelee niitä 80-luvulta peräisin olevia oikeita CD:tä jotka edelleenkin toimii kaikissa laitteissani.
 
Joo, onneksi en silloin aikoinaan hirveästi radiota kuunnellut. Tietolähteinä toimi kaverit, kirjat, lehdet ja levykauppa. No rehellisyyden nimiss eniten tulee kuunneltua noita vanhoja vinyylejä, jotka toimivat tietysti siihen tarkoitukseen tehdyssä erikoisessa vinyylisoittimessa.
 
Eipä näin vinyyliajan kasvattina osaa pitää sitäkään kauhean merkillisenä, että levyt toimivat vain niitä varten tehdyissä erityisissä soittimissa.

Aiempana ollut tonnikalavertaus ei tietenkään sovi suoraan sellaisenaan. Maksaahan vaikka asiallinen rannekello 100-200,- euroa ja parempaan voi heittää tonnin ilman, että on vielä hirveätä pröystäilyä. Tuotteen koko ei ole peruste hinnalle - jalostusaste nostaa kilohintaa. Tonnikalavertaus antaa kyllä pohdittavaa:
 
Tonnikalaa myydään halvalla koska tuotantopaikan palkka-, raaka-aine yms. kustannukset ovat halvat, jalostusaste alhainen ja rotaatio hyllyssä nopea (so. varastointikustannukset alhaiset - ei sido pääomaa..)
 
CD-levyt ovat yksikköhinnaltaa kalliita, koska sisältö tuotettu pääasiassa länsimaisella palkkatasolla, tuotanto on työvaltaista, tuotteen markkinointikulut suuri osa kustannuksista, segmentoituneet markkinat ---> paljon erilaisia tuotteita ---> hidas kierto hyllyssä --> varastointikustannukset so. pääoma sidottu.
 
Musiikkialan tuotantoteknologia on kehittynyt huimaa vauhtia - jotain tehottomuutta on, kun kustannukset eivät ole laskeneet. - - - tai aikaa vaan käytetään turhan nysväämiseen liian hienoilla laitteilla. Liekö tuotantokustannukset karanneet käsistä?
 
70 minuuttia cd:n kestona on liikaa - harva artisti kykenee täyttämään sitä täysipainoisesti & harva jaksaa myöskään kuunnella varsinkaan putkeen. "Albumin" keston voisi rohkeammin rajata todellisen annin mukaan - tuotantokustannukset ovat silloin pienemmät ja hinnassakin voisi näkyä. Musiikin "kilohinta" alas"
 
Halpoja sinkkuja kansalle - esimerkkejä on, että niillä kauppa käy - suuret levy-yhtiöt osoittivat aikaan muutoksenhaluttomuuttaan kun tuomitsivat sekä artistien, musiikkibisneksen ja asiakkaiden edun mukaisen käytännön.
 
Hintajoustosta musiikkialalla ei vissiin ole koskaan kuultu. Alahan on miehitetty menestymättömillä muusikoilla, jotka leikkivät bisnesmiehiä. Ekonomit kehiin!
 
Musiikkia pitäisi myydä paljon ja halvalla. Silloin kauppa käy, hinnat laskee, mutta homma on kannattavaa. Kotikopiointia ei viitsi harrastaa jos parilla eurolla saa suosikkibiisinsä nätisti painetussa pahvikotelossa tms. Halvat hinnat toimivat kuin veronalennukset --> lisää kulutusta ja kaikki ovat onnellisempia.
 
Levyteollisuus ei osaa luoda levyjenostokulttuuria - sen aika taisi mennä muutenkin kun ihmiset tottuvat kuuntelemaan miljoonavehkeillä tuotetut äänitteensä ämpäritallenteina. Levyihin ei osattu luoda lisäarvoa - samalla olisi pitänyt laskea hintoja. Levyteollisuuden pitäytyminen pitkään pelkästään perinteisessä helposti rikkoutuvassa muovikotelossa osoitti myös kyvyttömyyttä katsoa ympärilleen ja muuttaa toimintatapojaan. MP3-kulttuuria on, että biisit ostetaan kannettavaan eikä niitä olla säilömässä diggarikokoelmiksi. Tallenteisiinkin pitäisi voida suhtautua yhtä kevytmielisesti - heitetäänhän iltapäivälehdetkin pois. Päivän hitit edullisesti ja parin kuukauden jälkeen roskiin tai kaverille ellei kiinnosta itse säilyttää. Äänitteen ostamisen pitäisi olla iloinen impulssiostos - nythän normaali-ihminen tuntee niskassaan tuhlaussyytköksiä maksaessaan parin biisin vuoksi cd:stä sen yli kaksikymppiä.
 
Ainoa mitä nämä ahneiden amerikkalaisten musiikkikustantamojen ja levylafkojen sekä deedeeärrälisen ja neukkulaisen valvontayhteiskunnan ristisiitoksena syntyneet kotimaiset musiikkibisnesihmiset keksivät on, että pitää lisätä kansalaisten valvontaa.
 
Siis: levy-yhtiöt (yhdessä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa) haluavat urkkia kotejanne ja tietokoneitanne - eivätkä yleensä niin tiedostavina esiintyvät rock-muusikotkaan sormeaan nosta tälle isovelivalvoo -mentaliteetille.
 
Loppukaneetti: Levylafkat, Alaspää ja kumppanit! - olette surkeasti epäonnistuneet työssänne musiikialan kehittämisessä - surkeasti menneisyyden juoksuhautoihin juuttuneet vanhentunein asein varustautuneet jenkkikulttuuri-imperialistien kanssa liittoutuneet juoksupojat eivät ole nähneet omaa etuaan

Mielestäni se on kyllä aika tekopyhää levy-yhtiöiden väittää, että mp3-formaatti olisi syönyt heiltä tuloja aivan hirveästi.

No niin.
 
Mielenkiiintoista. Kirkkain silmin väität, että "laiton" MP3-jakelu ei syö "hirveästi" levy-yhtiöiden tuloja.
 
Se, että itse käytät MP3-formaattia esikuunteluun ei tarkoita, että muut tekisivät niin. Esikuuntelu on lähinnä musiikkidiggarien hommaa.
 
Tilannehan on se, että tällä hetkellä kasvaa sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt levykaupassa, koska ilmainen nettilataaminen on itsestäänselvyys.
 
Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös tavasta.

Tietokone on minulle vain masiina, aito cd-levy on rakkaampi. Siinä on se ero. CD:llä on tunnearvoa, tietokoneella ei.
 
Äänitä kasetille sitten ne levyt. Soundikin paranee kun häviää se CD-levyn luonnoton kihinä.

Ja btw, olen jo yli 20-vuotias, joten en ole enää mielestäni kovin "teini".
Hoho! Teini onkin enemmän mielentila- kuin ikäkysymys.

Ei ole moneltakaan riittävästi. (...) etenkin jos on vain kolmesta biisistä vaikka levyllä on 20 biisiä.
 
Tsekkaa nyt se AMG tässä välissä.

Edelleen kaikista selityksistä huolimatta: Varastaminen on päin persettä - oli sitten musabisneksen tila mikä hyvänsä. Mä en ole kuullut vielä yhtään varastamisen oikeuttavaa selitystä.

Chemo: Mitä väliä on pyöritellä sellaista, että "sehän warettaa sen MC Silakkakinkun sitten jos ei saa waretettua MC Maksapalleroa, eihän se olisi kuitenkaan mitään ostanut". Entä jos mitään, ei sitä Silakkakinkkuakaan, olisi voinut warettaa? Jos ainoa tapa saada musaa olisi mennä kauppaan ja ostaa sitä? Olisikohan vähän relevantimpaa käyttää tätä lähtökohtana, jos tuolla asialla pitää spekuloida.
 
Mikael: Ehkä parempi olis tutkia, jotta kuinka monta levyä se warettaja ostaisi enemmän mikäli warettaminen ei olisi mahdollista.
 
Mitä yritin ilmaista on, että tässä mainitussa warettajaporukassa on se osa ihmisiä (kuinka suuri, sitä en tiedä), jotka eivät osta yhtäkään levyä eivätkä aio maksaa musiikistaan. Jos artistin A musiikkia ei saa ilmaiseksi, he tyytyvät siihen ja lataavat jotain muuta kivaa kuulemaansa. Jos mitään musiikkia ei saa ilmaiseksi, he eivät kuuntele sitä ja tulevat varsin mainiosti toimeen ilmankin. Se, että laskee jokaisen levyn jonka tällainen ihminen lataa automaattisesti tulonmenetykseksi artistille/yhtiölle/tms., on väärää matematiikkaa.
 
Spekulointi siitä "jos warettaminen ei olisi mahdollista" ei ole enää nykymaailmassa relevanttia. Tiedonsiirron myötä myös oikeuksilla suojattujen materiaalien levittäminen on tullut jäädäkseen.

Soundikin paranee kun häviää se CD-levyn luonnoton kihinä.
 
Että mä menen kauppaan, ostan paketin tyhjiä CD:tä, tulen maksaneeks kasettimaksun, enkä kuitenkaan saa kopioida niille ostamiani alkup. levyjä esim autokäyttöön missä levyt tuppaa naarmuntuun?

Mielenkiiintoista. Kirkkain silmin väität, että "laiton" MP3-jakelu ei syö "hirveästi" levy-yhtiöiden tuloja.
 
Pahoittelen epäselvää ilmaisuani. Toki se syö paljon levy-yhtiön tuloja, mutta tarkoituksenani oli sanoa, että JOS warettaa netistä, niin se EI AUTOOMAATTISESTI tarkoita sitä, että levy jää ostamatta.
 
Se, että itse käytät MP3-formaattia esikuunteluun ei tarkoita, että muut tekisivät niin. Esikuuntelu on lähinnä musiikkidiggarien hommaa.
 
Aivan. Tuo on totta. Mutta yleensä musadiggarit kuuntelevat pääosin muuta kuin perusradioränkytyksiä, joten jos he ottavat mp3:t esikuuntelutavaksi, he todennäköisimmin ne myös ostavat.
Wareteinixpeeloxit jotka imuttavat purkkapoppia mitä kaista vain kestää, eivät levyjä ostaisi kyllä kuitenkaan. Mieluummin ostavat niilläkin rahoilla röökiä ja bisseä.
 
Tilannehan on se, että tällä hetkellä kasvaa sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt levykaupassa, koska ilmainen nettilataaminen on itsestäänselvyys.
 
Tämä on totta, ja erittäin valitettavaa. Mutta ne, jotka oikeasti arvostavat musiikkia, ostavat ne aitoina. Ne, keille musiikki on vain välttämätöntä taustamölyä, eivät levyjä ostaisi kuitenkaan elleivät todella halvalla saisi.

Esikuuntelu on lähinnä musiikkidiggarien hommaa.
 
Levyjen ostaminen on lähinnä musiikkidiggarien hommaa.

Joku voisi tehdä aiheesta tutkimuksen, jossa selvitettäisiin kuinka moni warettaja ostaisi kaikki hakemansa levyt jollei niitä netistä saisi.
 
Tälläkään ei ole Nahkis mitään merkitystä. Ainoa oleellinen asia on: jos taiteilja ei halua, että hänen teostaan levitetään jollakulla tavalla, niin hän ei sitä oikeutta anna. Tällöin waretuspuoli sekä jako- että imupäässä haistattaa artistille pitkät paskat.
 
Jos Markuun ja muiden todistusten mukaisesti warettaja onkin yhteishyvällisesti "levittämässä musaa", niin miksi hän ei tee diiliä artistin kanssa? Ja kysy artistilta, haluaako tämä olla mukana noitten ämpeekolmosten levityksen kanssa. Kun näin ei tehdä, tämä warettaja tykkää, että vitut artistista.
 
Markuu mm. ihmetteli, miten tää tekijänoikeuksien murtaminen vaikuttaa bisnekseen. No, esimerkiksi koko Nokian tulevaisuusstrategia pohjaa siihen! Esimerkiksi Ngagen koko ideahan on, että sillä loudataan matskua, mistä "ei tartte maksaa mitään". Siis vitut artistista, siitä luovasta ja bisneksessä heikoimmasta osapuolesta. Levy-yhtiöiden kanssa on sentään diili, mutta eihän se levy-yhtiöidenkään omistajia suuresti harmita, jos yksi kustannus eli tekijöiden tekijänoikeudet jää pois välistä. Samat omistajathan näillä mediafirmoilla on.
 
Samoin esimerkiksi ko. Nokia kertoi Hesarissa about vuosi sitten, että heillä on tavoitteena juuri näitä Ngageja sun muita varten perustaa mahdollisesti oma levy-yhtiö, jonka idea on, että mitään ei makseta kenellekään paitsi ihan tuntipalkka studiotöistä. Tekijänoikeuskorvaukset sun muut joutuisi kukin artisti perimään erikseen jokaiselta lataajalta. Mitä luulette, että tapahtuu? Kävisikö niin, että ne "onnekkaat", jotka sinne Nokialle pääsisivät, yrittäisivät rokottaa mahd. suurta tuntipalkkaa ja unohtaisivat tekijänikeuden, koska sitä olisi mahdotonta valvoa? Entä sitten kaikki ne, jotka jäisivät sen tuntipalkan ulkopuolelle?
 
Muutamat puolustelevat sillä, että näin saadaan huono musa markkinoilta. Eli ajavat väkivaltaisin toimenpitein sensuuria. Sillä mitä muuta se on, kun halutaan päättää kaikkien puolesta, mikä on hyvää?
 
Olikohan Juntunen kun totesi, että verkot ovat isoja ja vahvoja. Niinhän ne olisivatkin hyviä, isoja ja vahvoja työkaluja, mutta kuten aina uusien teknisten innovaatioiden tullen, niiden hallinnasta käydään sotaa. Nyt warettajien iloisesti jeesaamina ovat isot monopolit ottamassa niitä haltuunsa osaksi omaa liiketoimintaansa. Eikä tarvitse edes uhrata suuria kehitysmäärärahoja, kun työkin tehdään heidän puolestaan.
 
Mutta siis kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ei nää ole vakeita asioita. Pitää vain miettiä, mikä on oikein. Ja länsimaisessa yhteiskunnassa katsotaan oikeaksi, että tekijä päättää itse omasta luovasta työstään. Olisi kiva tietää, miksi esimerkiksi Zammy ja Markuu vähät siitä tuntuvat välittävän?
 
Plussaa Jormazille selväjärkisestä kirjoituksesta.

Mitä yritin ilmaista on, että tässä mainitussa warettajaporukassa on se osa ihmisiä (kuinka suuri, sitä en tiedä), jotka eivät osta yhtäkään levyä eivätkä aio maksaa musiikistaan.
Mun mielestä tällanen porukka vois olla ihan hyvin ilman mitään musaa.

Tilannehan on se, että tällä hetkellä kasvaa sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt levykaupassa, koska ilmainen nettilataaminen on itsestäänselvyys.

 
Näinhän se ikävä kyllä on. Näkeehän sen jo siitä kun seuraa TOP40 listaa.
 
1. Smurffit
2. Eppu Normaali
3. U2
4. Britney Spears
5. Helmut Lotti
6. Eminem
7. Carola
8. Tomi Metsäketo
9. Vesa-Matti Loiri
10. Mamba
 
Eli näistä voisi olettaa karkeasti nykynuorison suosikkeja olevan ainoastaan Brtiney ja Eminem, U2 voi rajatapauksessa teiniinkin upota. Smurffit menee periaatteessa aikuisten piikkiin koska ne ostetaan perheen pienimmille. Eikös musiikin suurimmat fanit ja intohimoisimmat diggfarit ole niitä teineistä ylöspäin meneviä nuoria jotka ainakin ennen olivat levyjen suurimpia ostajia ja fanaattisimpia puolestapuhujia. Kyllä tuo lista kertoo mun mielestä, että jossain on vika, on se sitten warettamisessa tai liian korkeissa levyjen hinnoissa. Nuoret ei enää osta levyjä kuten ennen.

Tsekkaa nyt se AMG tässä välissä.
 
Katsoin jo. Kaatui nettiselain kahdesti AMG:n etusivulle. Ei oikein anna hyvää kuvaa, jos toimii vain jollakin Internet Explorerilla.
 
Noh, koetin IE:llä, ja kappas kummaa - Ei käsitystäkään bändistä nimeltään Silentium (eikä myöskään levystä Infinita Plango Vulnera).
 
Noh, Ensiferum. Ainoastaan Iron. Ei sampleja paremmasta, ekasta levystä.
 
Aika hiljaista tuntuu olevan...

Levyjen ostaminen on lähinnä musiikkidiggarien hommaa.
 
Mutta purkkapoppihan nimenomaan on lähes aina ollut se eniten myyty musiikinlaji. Siitä saadulla voitolla on sitten maksettu näiden vakavampienkin artistien tuotantokustannukset.

Ohimennen, jos palataan hetkeksi alkuperäiseen aiheeseen tästä doesnt-music-industry-suck -keskustelusta:
 
Luin aamun Hesarista että Finreactorin ylläpitäjiltä aiotaan ehkä vaatia vahingonkorvauksina imaginäärisiä "menetettyjä tuloja" eli käytännössä kait myyntihintaa jokaisesta jaetusta tuotteesta. Tuosta saa varovaisellakin arviolla kasaan aika massiviset korvaussummat. Plus tähän vielä lisäksi sakot + muut tuomiot.
 
Mitenkään rikosta väheksymättä, niin tuntuu kohtuuttoman kovalta. Tietysti kyseessähän on selvä pelotusisku, saa sitten nähdä menevätkö oikeasti läpi oikeudessa, mutta varmaan muutkin vastaavat palvelimet sulkeutunevat aika nopeasti riskin pelossa.