Yleistä keskustelua musiikista ›

Kefiiri: Itse poltetut CD:t pilaantuvat välillä hyvinkin riuskasti mutta liekö kukaan havainnut kaupallisten levyjen lakanneen toimimasta? En muista kuulleeni. Mutta ei CD:lle ihan loputtoman pitkää säilyvyyttä ymmärtääkseni ole luvattu.
 
Niissä on valtavia eroja. Mulla on edelleen soitossa polttamani CD vuodelta 1995 ja pari muutakin about saman aikakauden polttoja. Sitten on levyjä jotka olen heittänyt roskiin toimimattomina parin vuoden jälkeen. Mä poltin aina 1:1 nopeudella levyt, että kestävät paremmin. En tiedä onko sillä vaikutusta, mutta niin joskus ysärillä kuulin/luin. Myös polttavan aseman laatu vaikuttaa levyn laadukkuuden ohella. Itse asiassa heitin kaikki poltetut CD:t roskiin aikoja sitten paitsi juuri muutaman ysärillä poltetun, koska niitä on mahdotonta saada sopuhintaan ostettua.

Kefiiri: Itse poltetut CD:t pilaantuvat välillä hyvinkin riuskasti mutta liekö kukaan havainnut kaupallisten levyjen lakanneen toimimasta? En muista kuulleeni. Mutta ei CD:lle ihan loputtoman pitkää säilyvyyttä ymmärtääkseni ole luvattu.
 
Arkistoitavuus oli ongelma, mutta en tiedä onko se enää keskiössä, kun pilvipalvelut ovat kai vähän muuttaneet asetelmaa. Mulla on jokunen kasarin puolella ostettua ja hyvin soivat edelleen.

Kefiiri: Itse poltetut CD:t pilaantuvat välillä hyvinkin riuskasti mutta liekö kukaan havainnut kaupallisten levyjen lakanneen toimimasta?
 
Kyllä vaan olen. Osa 1990-luvun CD-sinkuista on mennyttä kamaa. Tietty soittimen kuntokin vaikuttaa luettavuuteen. Ja kaikilla äänitteillä on rajattu säilyvyyys, johon voi vaikuttaa olosuhteilla.
 
Ensimmäisen kuulennon 1" (korjattu kahdesta yhteen) datanauhat ovat muuttuneet rautaoksidin ja muovin yhdistelmäksi. Sisältö on muuttunut mössöksi. Siltä osin, kuin nauhoja on jäljellä. Osa jyrättiin ja käytettiin uudelleen, osa vanheni.

Vuonna 1995 Philips CDR570-soittimella poltetut levyt ovat yhä ok. Oli aika savotta polttaa vajaa parikymmentä tuntia kasettidemoja ceedeelle reaaliajassa sillä aikanaan. Sillä täytyi se tyhjä rako kappaleiden väliinkin tehdä manuaalisesti, ja tasot täytyi säätää tarkkaan mittareita seuraten tai meni ruvelle. Hyvä peli se on kuitenkin.
 
Yhden demokassun poltto ceedeeksi kesti jotain kolme tuntia kaikkine säätöineen. Ensin erillinen dekki, sieltä piuhat polttajaan, kassun pyörittely kohdilleen, tarkasti kaksi masiinaa käyntiin ja stop. Jotkin kassut ovat kärsineet ajan hampaan edessä. Yläpäät hävinneet kokonaan ja suhinaa piisaa. Harmittaa kun kolme demokassua ysäriltä katosi maailmaan tuuliin. Kolmisenkymmentä omaa biisiä yhteensä, gone. Niitä kun tuli silloin annettua lainaan soittajille, yms, ja sille tielle helposti jäivät.
 
Ei musabusiness kasarillakaan monelle mikään kultakaivos ollut, ainakaan keikkailu. Smackinkin tyypit manaavat kirjassa, ettei niistä keikoista mitään käteen oikein jäänyt kun kaikki meni kuluihin. Levymyynnistä tietysti sai jotakin, ja radiosoitosta. spiritti oli kasarilla niin eri tehdä musaa. Viaton. Nykyään on aika kyyninen tunnelma. Kuunteleeko nykynuoriso enää lauluja? Siis kokonaisia biisejä, tekstejä? Tuntuu että musa ja mainokset ovat tulleet lähes samaksi. Lyhyitä jinglejä, tapettia.

Kasettien ääni on kyllä yllättävän hyvin säilynyt, mutta se tukivärkki ("harja") joka painaa nauhan äänipäätä vasten on monesti kadottanut huopaosan. Jos jaksaa vaihtaa ehjän harjan (tai vaihtoehtoisesti siirtää nauhakiekot ehjään kasettirunkoon), omat demot saa vielä kuuluviin :)
 
Mälsää jos kuulennon nauhat ovat pilalla, eivätkös toisaalta monet huomattavasti vanhemmat studionauhat toimi edelleen hyvin? Missä raketin takakontissa lienevät niitä avaruusnauhoja säilyttäneet.

shuffle: Nykyään on aika kyyninen tunnelma. Kuunteleeko nykynuoriso enää lauluja? Siis kokonaisia biisejä, tekstejä? Tuntuu että musa ja mainokset ovat tulleet lähes samaksi. Lyhyitä jinglejä, tapettia.
 
Eiköhän musiikki ole nykymuorille taustaa jollekin muulle toiminnolle. Enpä ole kuullut yhdenkään nuoren ihmisen laillani vain istuvan sohvalla ja kuuntelevan musiikkia tekemättä mitään muuta. Tosin jopa minäkin sorrun välillä esim. kesken hyvän levyn katsomaan näitä muusikoiden netin viestejä ja jopa vastaamaan. Kyllähän se tämä "media" tuntuu menevän nykyään aika lyhyeksi, kohta ei taida kiinnostaa muu ku ne tiktokin 10 sekunnin pätkät ja vastaavat.

Englantilainen dj Mark Devlin on sanonut että ihmisten huomiokyvyn jänneväli, englanniksi attention span, on alle 30 vuodessa pudonnut kahdesta ja puolesta minuutista 45 sekuntiin. Siis alle kolmannekseen entisestä.
 
Eli että tanssilattialle tanssimaan tuleva ihminen alkoi ennen kaivata jotain muuta eli uutta biisiä kahden ja puolen minuutin päästä ja tänään sitten 45 sekuntia riittää että alkaa se napina että eikö jotain muuta voisi heittää kehiin.
 
Eli 90-luvun puolivälissä tuo huomiokyvyn jänneväli varmaankin oli tavallisen iskelmän tai pop- tai rocklaulun virittämä, näin voisi olettaa. Nyt on sitten jonkin aikaa eletty aikaa että se on kenties tv-mainoksen tai jonkin videopelin tilanteen virittämä. Sen voisi myös kuvitella olevan hardcore-punkin virittämä mutta tuskin on koska ei se hc ole ollut niin suosittua kuin sen lyhyen aikaa 1982-83.

Henri Henri Olavi: Niissä on valtavia eroja. Mulla on edelleen soitossa polttamani CD vuodelta 1995 ja pari muutakin about saman aikakauden polttoja. Sitten on levyjä jotka olen heittänyt roskiin toimimattomina parin vuoden jälkeen. Mä poltin aina 1:1 nopeudella levyt, että kestävät paremmin. En tiedä onko sillä vaikutusta, mutta niin joskus ysärillä kuulin/luin. Myös polttavan aseman laatu vaikuttaa levyn laadukkuuden ohella. Itse asiassa heitin kaikki poltetut CD:t roskiin aikoja sitten paitsi juuri muutaman ysärillä poltetun, koska niitä on mahdotonta saada sopuhintaan ostettua.
 
Sama juttu. Ja jostain syystä tuntuu, että joko tyhjät cd-levyt tai polttavat asemat on huonolaatuisempia kuin ennen. Tosi usein poltot epäonnistuu tai levyt toimivat huonosti. Ja olen kokeillut useita merkkejä ja koneita.

StJerky: Sama juttu. Ja jostain syystä tuntuu, että joko tyhjät cd-levyt tai polttavat asemat on huonolaatuisempia kuin ennen. Tosi usein poltot epäonnistuu tai levyt toimivat huonosti. Ja olen kokeillut useita merkkejä ja koneita.
 
Saattaapi johtua ohjelmistakin. Minä en hirveästi ATK:sta ymmärrä, mutta liikkeessä sanoivat, että koneessani oleva Windows Media Playeria ei enää päivitetä, siis vuosia sitten. Siinäpä alkoki sitte semmonen, että oli vaikeata polttaa levyjä täyteen, siis laittaa kahta yhdelle CD:lle mahtuvaa levyä siihen. Kun laitoin ne levyt sinne media playeriin valmiiksi polttoa varten, se aina herjasi, että virhe jossaki kappaleessa. Jos ne laitto uudelleen, niin saatto sanoa sen virheen sitte eri kappaleessa. Jos vaan laittoi sen yhden levyn, niin ei virheitä ollenkaan, vaikka aiemmin oli ilmoittanut jossaki kappaleessa olevan, kun kahta yritti samalle levylle. Jossaki vaiheessa kyllästyin ja lopetin koko polton. Mulla oli jollaki aiemmalla pöytökoneella semmonen poltto-ohjelma, että se poltti jopa tauotta tarvittaessa, tää viimeisin laitto aina kappaleiden väliin sen neljän sekunnin tyhjän eikä sitä pystyny muuttamaan. Taitaa lienee nykyään olla tuo CD-levyjen poltto aika vähäistä, ovat sen takia antaneet noitte ohjelmoen rapautua.

Pieni polttonopeus ja levy kun istuvat toisiinsa kuin isä äitiin, jälki on kelvollista. Suuret nopeudet ja ala-arvoiset levyt on kuraa.

Kefiiri: Kasettien ääni on kyllä yllättävän hyvin säilynyt, mutta se tukivärkki ("harja") joka painaa nauhan äänipäätä vasten on monesti kadottanut huopaosan. Jos jaksaa vaihtaa ehjän harjan (tai vaihtoehtoisesti siirtää nauhakiekot ehjään kasettirunkoon), omat demot saa vielä kuuluviin :)
 
Kahden vetoakselin dekki toistaa nauhat mainiosti myös ilman huopaa.

Mortte: Saattaapi johtua ohjelmistakin. Minä en hirveästi ATK:sta ymmärrä, mutta liikkeessä sanoivat, että koneessani oleva Windows Media Playeria ei enää päivitetä, siis vuosia sitten.
 
Joo. Ennen sai koneen mukana jonkun Neron tai Adaptecin ohjelman, jolla sai tehtyä todella hyvät levyt menuineen. Media Player on ihan paska ja freewaret ei ole toimineet sen oaremmin. Polttonopeus ei ole vaikuttanut.

Henri Henri Olavi: Niissä on valtavia eroja. Mulla on edelleen soitossa polttamani CD vuodelta 1995 ja pari muutakin about saman aikakauden polttoja. Sitten on levyjä jotka olen heittänyt roskiin toimimattomina parin vuoden jälkeen. Mä poltin aina 1:1 nopeudella levyt, että kestävät paremmin. En tiedä onko sillä vaikutusta, mutta niin joskus ysärillä kuulin/luin. Myös polttavan aseman laatu vaikuttaa levyn laadukkuuden ohella. Itse asiassa heitin kaikki poltetut CD:t roskiin aikoja sitten paitsi juuri muutaman ysärillä poltetun, koska niitä on mahdotonta saada sopuhintaan ostettua.
 
Mulla on muutama kaupasta ostettu cd mennyt kuuntelukelvottomaksi.

2randpo: Kahden vetoakselin dekki toistaa nauhat mainiosti myös ilman huopaa.
 
No tosiaan... tuommoista en huomannut ajatellakaan!

Vielä kasarilla oli joka tuppukylässä jonkinlainen lava ja siellä nuoriso kokoontui, kun bändejä kävi soittamassa. Nykyään kun on puhelimet ja tietokoneet, niin porukka ei lähde enää mihinkään kun voi kotonakin olla ja näkee ja kuulee halutessaan muutakin kuin oman kylän bändejä. Vieläpä ilmaiseksi jos ei sitten jostain syystä halua erikseen maksaa...
 
Nykyään voi jokainen tehdä levyn melko huokeilla kustannuksilla jos aiempaan vertaa. Mitä sillä levyllä sitten tekee kun päältä on myyty puoliväkisin kavereille ja sukulaisille levyt ja keikkoja on vähemmän vuodessa kuin yhdessä kädessä on sormia. Keikoista ei saa rahaa ja levyjä ei osta kukaan. Vaikka olisi hyväkin bändi niin homma on niin miinuksella ettei sitä kukaan jaksa kovin montaa kymmentä vuotta. Siihen päälle jokaisen soittajan työ ja perhe vielä päälle. Aikamoinen sissi saa olla jos 50 tai vielä vanhemmaksi tuollaista jaksaa.
 
Kun ruohonjuuritasolta ei nouse juurikaan bändejä, niin loput onkin sitten enemmän tai vähemmän kaupallista musaa. Jopa monet metallibändit ovat vain särökitaroilla soitettua iskelmää. Vaikka maailmassa on paljon ihan hyvääkin musaa, niin sen löytäminen vaatii melkoisesti vaivaa. Ehkä jazz puolella asiat on musiikin puolesta kaikista parhaiten, mutta kuuntelijan/asiakkaan on hyvin vaikea löytää sitä.
 
Ja turhaan minäkin tässä valitan, kun kuuntelen suurimmaksi osaksi ennen ysäriä tehtyä musaa. En käy keikoilla, koska kiinnostavia keikkoja ei tässä lähellä ole. En osta levyjä, koska se mitä kuuntelen löytyy jo kotoa tai sitten kuuntelen youtubesta tai spotifystä.

Epämuusikko: Mulla on muutama kaupasta ostettu cd mennyt kuuntelukelvottomaksi.
 
Mullakin jokunen vuosien varrella. En muista montako ja mitä levyjä.

mpekkanen: Vielä kasarilla oli joka tuppukylässä jonkinlainen lava ja siellä nuoriso kokoontui, kun bändejä kävi soittamassa. Nykyään kun on puhelimet ja tietokoneet, niin porukka ei lähde enää mihinkään kun voi kotonakin olla ja näkee ja kuulee halutessaan muutakin kuin oman kylän bändejä. Vieläpä ilmaiseksi jos ei sitten jostain syystä halua erikseen maksaa...
 
Nykyään voi jokainen tehdä levyn melko huokeilla kustannuksilla jos aiempaan vertaa. Mitä sillä levyllä sitten tekee kun päältä on myyty puoliväkisin kavereille ja sukulaisille levyt ja keikkoja on vähemmän vuodessa kuin yhdessä kädessä on sormia. Keikoista ei saa rahaa ja levyjä ei osta kukaan. Vaikka olisi hyväkin bändi niin homma on niin miinuksella ettei sitä kukaan jaksa kovin montaa kymmentä vuotta. Siihen päälle jokaisen soittajan työ ja perhe vielä päälle. Aikamoinen sissi saa olla jos 50 tai vielä vanhemmaksi tuollaista jaksaa.
 
Kun ruohonjuuritasolta ei nouse juurikaan bändejä, niin loput onkin sitten enemmän tai vähemmän kaupallista musaa. Jopa monet metallibändit ovat vain särökitaroilla soitettua iskelmää. Vaikka maailmassa on paljon ihan hyvääkin musaa, niin sen löytäminen vaatii melkoisesti vaivaa. Ehkä jazz puolella asiat on musiikin puolesta kaikista parhaiten, mutta kuuntelijan/asiakkaan on hyvin vaikea löytää sitä.
 
Ja turhaan minäkin tässä valitan, kun kuuntelen suurimmaksi osaksi ennen ysäriä tehtyä musaa. En käy keikoilla, koska kiinnostavia keikkoja ei tässä lähellä ole. En osta levyjä, koska se mitä kuuntelen löytyy jo kotoa tai sitten kuuntelen youtubesta tai spotifystä.
 
Paljon samoilla linjoilla olen nykymeiningistä. Itselläni ratkaisu jonkinlaisen bändiharrastamisen jatkumisesta on ollut nykyinen, akustinen trio. Kun vermeet on akustiset, emme tarvitse keikalle, ku jonkinlaiset laululaitteet ja ilman niitäkin onnistuu. Kulut on siis nykyään aika minimaaliset. Keikkojen hommaaminen on toki työlästä ja päätinkin tässä sen itse lopettaa, onneksi triossamme on hyvin aktiivinen jäsen, jolla hyvät kontaktit kotikaupunkinsa musamestoihin ja järkkää myös itse pieniä musatapahtumia. Joka vuosi siis meillä kevät-syksy aikoihin 3-4 keikkaa, aika paljon kun ollaan ulkoilmatapahtumissa soiteltu. Ja tuo riittää mulle vallan hyvin, nykyään kun musankuuntelu on mulle mieluisampaa kuin soittaminen. Levyä emme aio ainakaan itse tehdä/julkaista. Vinyylien ostamista puolestani aion jatkaa niin kauan, ku hyllyssäni tilaa riittää, sitten lopetan, kun se täynnä. Ei siinä toki enää montaa lokeroa ole jäljellä. Toki sitte voin laittaa pois hyllystäni löytyviä ei niin tärkeitä levyjä, niin saan ostaa lisää! Minusta nykyjazz on aika tylsää, mutta maailmanmusasta olen löytänyt uusia mielenkiintoisia artisteja. Niin ja hyviä keikkoja mielestäni on ollut tänä vuonna kovastikin, pääkaupunkiseudulla kun asun ja tulossaki on Yes ja Steve Hackett.

Henri Henri Olavi: Mullakin jokunen vuosien varrella. En muista montako ja mitä levyjä.
 
Mulla toimii kaikki, myös 80-luvulla ostetut, mutta eipä mulla niitä montaa ole.

Mortte: Mulla toimii kaikki, myös 80-luvulla ostetut, mutta eipä mulla niitä montaa ole.
 
Jännästi mullakin toimii ne muutama jotka on vielkä jäljellä 80-luvun lopussa ostetuista, mutta pari 2000(?)-luvulla ostettua on mennyt roskiin.

Henri Henri Olavi: Jännästi mullakin toimii ne muutama jotka on vielkä jäljellä 80-luvun lopussa ostetuista, mutta pari 2000(?)-luvulla ostettua on mennyt roskiin.
 
On mulla useampikin CD, mitä en ole kuunnellut pitkään aikaan, saattaahan niistä joku olla rikkikin. Mutta ainaki 80-luvun lopussa Anttilasta ostettu halppis Nazareth "the Fool Circle" -CD toimi, ku vuosi sitten sitä kuuntelin. Myöski 90-luvun alussa ostettu Jimi Tenorin Mekanoid-CD toimii.