Yleistä keskustelua musiikista ›

jannu: Tästä olen sen verran samaa mieltä että mielestäni kaikkien musiikinlajien, jotka eivät pysy hengissä ilman valtion taloudellista tukea ja väkinäistä tekohengitystä, pitäisi antaa kuolla pois kaikessa rauhassa. Loppuu se tasapäistäminen.
 
No siinä tapauksessa: Ei oo huolta huomisesta, jääkaappimusiikilla menee hyvin!

velipesonen: Kyllä peruskoulussa olisi tärkeämpää oppia esimerkiksi laulamaan kaksiäänisesti kuin oppia tietämään kuka on Carlos Santana. Eikä ne opi sitä kuitenkaan; jos viisi minuuttia oppitunnin päättymisen jälkeen kysyy oppilailta kuka se meksikolainen kitaristi oli niin ehkä viidennes muistaa nimen oikein ja toinen viidennes ei edes muista että mistään sellaisesta oli puhettakaan.
 
Just.Kyse ei nyt ollut joka ainoan yksittäisen muusikon nimen oppimisesta vaan eri musiikinlajeihin tutustumisesta.Sitten voidaan mennä syvemmälle kun se "oma" laji on löytynyt.Tietysti tuon ajattelumallisi mukaan liikunnassakaan ei opettetaisi muuta kuin telinevoimistelua - muu olisi "roskaliikuntaa" :-)
 
Ihmeenä pidän jos et oikeasti pointtia tajunnut.
 
Kyllä musiikinopetus pitäisi muuttaa selkeästi taitopainotteiseksi vähän telinevoimistelun tapaan.
 
Miksei samantien muuteta 100m:n juoksun kaltaiseksi? Vähän niinkuin ,että kuka vetää eniten nuotteja vaikkapa 20s? Voittaja on se jolla on eniten nuotteja per 20s.Mahtavaa.
 
Toisaalta kuten aiemmin sanottua ei liikunnassakaan koulussa opeteta pelkkää telinevoimistelua vaan yritetään saada oppilaat innostumaan ylipäätään liikkumaan.

jannu: Tästä olen sen verran samaa mieltä että mielestäni kaikkien musiikinlajien, jotka eivät pysy hengissä ilman valtion taloudellista tukea ja väkinäistä tekohengitystä, pitäisi antaa kuolla pois kaikessa rauhassa. Loppuu se tasapäistäminen.
 
Minusta nimenomaan suomalaista musiikkia tulee harkitusti tukea suomalaisten verorahoilla.Toki tuen tasaisuudesta ja jakautumisesta voidaan sitten olla montaa mieltä.

velipesonen: Kyllä peruskoulussa olisi tärkeämpää oppia esimerkiksi laulamaan kaksiäänisesti kuin oppia tietämään kuka on Carlos Santana.
 
Enempää samaa mieltä en voi enää olla! Suuri osa taideaineiden opetukseen ohjatuista resursseista menee "yleissivistyksen" - eli tässä tapauksessa ei-yhtään-minkään - hyväksi. Taiteet ovat taitoa ja intuitiota eivätkä yleissivistystä. Säveltapailutunnit musiikkioppilaitoksissa ovat hyvä esimerkki tuollaisesta taidon sekoittamisesta yleissivistykseen: pitää tunnistaa ja merkitä intervalleja, pitää tunnistaa ja merkitä sointuja. Missä on ear training? Missä on opettajien säestys laulutehtävien taustalla? Viisastelua ja musiikillisilla ilmiöillä masturbointia opettajat kyllä jaksavat!

velipesonen: Kyllä musiikinopetus pitäisi muuttaa selkeästi taitopainotteiseksi vähän telinevoimistelun tapaan.
 
Ainoa ongelma tuossa on vaan se, että musiikissa se suoritus on vain murto-osa koko kokemuksesta. Nykyään musan pedagogiikakassa hoksataan, että musiikin opetuksen ainoa tehtävä ei ole opettaa ihmisiä laulamaan tai soittamaan - varsinkaan vain mekaanisesti oikein.
 
Musiikilla voidaan välittää tunteita, arvoja, asenteita ja vaikka mitä. Siinä joku kaksiääninen laulaminen on sivuseikka, jos lapsen saa yleensä innostumaan musiikista. Ei se pelkkä musatunneilla opittu jollottelu kanna yhtään mihinkään, edes karaokebaarissa. Kaikki eivät kuitenkaan innostu musiikista, mutta saavatpahan edes monimuotoisen kuvan aiheesta, eikä vaan suoritusta suorituksen perään - aivan kuten kaikissa muissakin aineissa. Kyllä ne taideaineet eroavat ratkaisevasti vaikkapa matematiikasta. Oikea vastauksia on paljon vähemmän.
 
Olen siis opiskellut kasvatustieteitä tässä viime aikoina ja oon tekemässä just kandin työtä lasten soittamisesta... Siitä varmaan tämä paasaus ;)

Ensinnäkin: Kasvatustiede on suurelta osin vaarallista humpuukia. Viestintätiede on vielä suurempaa humpuukia, jopa niin suurta että se pitäisi lakkauttaa kokonaan ja viestinnän opetus korvata matematiikan opetuksella.
 
Jos lapsi oppii laulamaan kaksiäänisesti, hänen kuuloaistinsa on ottanut askelen eteenpäin. Se ei ole intellektuaalista hömppää joka sopii kyllä meille, jotka olemme ottaneet musiikin ns. vakavammin, vaan HAVAINTOKYVYN MUUTOS LAADULLISESTI PAREMPAAN SUUNTAAN. Kun havaintokyky paranee, paranee myös kyky vastaanottaa niitä tunteita mitä musiikilla on välitettävänään.
 
Taidekasvatus (Aesthetic Education) on vaarallista humpuukia. Taidekasvatuksen opetus pitää lopettaa ja korvata taiteen, taidon opetuksella. Taidekasvauksen ytimenä on uskomus että taidetta tarkastelemalla syntyy parempaa kompetenssia taiteen kuluttamiseen ja kenties myös tekemiseen. Tarkastelu ei auta, tarvitaan tekoja.
 
Minulla on kokemukseen perustuva tieto että useamman kuin yhdeksän kymmenestä lapsesta voi opettaa laulamaan puhtaasti kaksiäänistä satsia. Yli jääville pitää antaa erikoistehtäviä esimerkiksi säestävien soitinten kanssa. Vain noin joka sadas ei pysty tähänkään, mutta se on jo niin pieni marginaali että jääköön tässä huomiotta.

sub zero: hendrixillä on hyvin vähän tekemistä intian kanssa
 
Hendrixistä en tiedä mutta youtuben Shakti -pätkässä joku joskus totesi (vapaasti suomennettuna): "George Harrison vieraili Intiassa ja teki itsestään pellen. John McLaughlin vieraili Intiassa ja kehitti samalla uuden musiikkityylin."

velipesonen: Ensinnäkin: Kasvatustiede on suurelta osin vaarallista humpuukia.
 
Kaikki opetustyö pohjautuu kasvatustieteeseen, joten nyt pikkasen perustelua peliin. Tuon tyyliset heitot ei yksinään ole muuta kuin laiskaa provoa.
 
Toki musiikin opetukseen (ja musiikkikasvatukseen yleisesti) kuuluu todella paljon musiikin tuottamista, itse tekemistä. Lähinnä pohdin tuossa koko toiminnan tavoitetta; onko se opettaa jokin mekaaninen taito vai kenties löytää kunkin oppilaan sisäsyntyinen motivaatio toimintaan?
 
Luonnollisesti kaikille ei tätä sisäistä "draivia" hommaan synny, mutta ainakin musiikki voi näyttäytyä lapsille jonain muuna kuin mekaanisten suoritusten sarjana. Esimerkiksi koko luokan edessä pidetyt laulukokeet ovat jääneet varmasti monen ikäiseni mieleen ikävänä ja jopa nöyryyttävänä tapana pelkistää musiikki virheetömään suoritukseen ja numeraaliseen vertailuun.
 
Musiikkikasvatukseen kouluissa ja päiväkodeissa kuuluu niin soittamista, laulamista kuin kuuntelemistakin. Pelkkä pinnallinen musiikkitieto ei riitä - lapsen on saatava tuottaa musiikkia itse omista lähtökohdista.
 
E: kauas on tultu junttimusasta, mutta mitäs pienistä :)

Mä oon kyllä pohdittuani täysin samaa mieltä Velipesosen kanssa, hienosti tiivistettynä se, mitä oon pitkään pohtinut. Tuntuu vähän, että toiset tahtoo tahallaan väärinymmärtää, tuo on ihan asiaa.

sikki-six: Musiikkikasvatukseen kouluissa ja päiväkodeissa kuuluu niin soittamista, laulamista kuin kuuntelemistakin. Pelkkä pinnallinen musiikkitieto ei riitä - lapsen on saatava tuottaa musiikkia itse omista lähtökohdista.
 
Musiikkikasvatus kouluissa on erittäin tietopainotteista. Sitä voisi kutsua pikemminkin musiikin historiaksi. Kirjat lähestyvät kronologisesti tai tyylillisesti kohdettaan ja sitten valtaosa laluista on suomirokkia. Missä on itse musiikkikasvatus tästä oppiaineesta, siis musiikin sisällön oppiminen. Ja eihän lapsella ole omaa musiikillista lähtökohtaa, vaan kaikki on enkulturaation tulosta. Kouluaineena musiikki on kasvatusaine muiden oppiaineiden tavoin eikä mikään lapsen viihdetuokio tai syy laiskotella muista aineista.

sikki-six: Kaikki opetustyö pohjautuu kasvatustieteeseen, joten nyt pikkasen perustelua peliin. Tuon tyyliset heitot ei yksinään ole muuta kuin laiskaa provoa.
 
Tiede yrittää ottaa selville jotain. Tähtitiede tutkii tähtiä, iktyologia kaloja jne. Mitä kasvatustiede yrittää selvittää? Sitäkö, miten lapsia yleensä kasvatetaan? Ei, vaan kasvatustiede on joukko akateemisia toimintoja, joilla pyritään muokkaamaan tietyntyyppisiä, tietyn normin täyttäviä, uskallanko sanoa poliittisesti korrekteja ihmisiä, tylsiä robotteja. Se on siis olennaisilta osiltaan erityistieteitä hyödyntävää hyvinvointivaltion humpuukipropagandaa. Peruskoulu on suuri virhe ja joutaisi pois ja vähän äkkiä.
 
Viestintätiede ei ole tiedettä vaan manipuloinnin opiskelua. Jos haluaisimme tietää miten meidän tulisi viestiä, olisivat matematiikan opinnot kaikkein paras apu, sillä matematiikan tehtävänä on erottaa olennainen epäolennaisesta ja ilmaista tämä ymmärrettävällä tavalla. Kaikkein vältettävin henkilö on viestintäkasvattaja.
 
Koko kuvio on aivan liikaa tyhjän päällä. Sitä paitsi: 1940-luvulla syntyneet nyt eläköitymässä olevat henkilöt osasivat parikymppisinä lukea, laskea ja kirjoittaa paremmin kuin yksikään peruskoulun käynyt sukupolvi. Mikä hurjinta, heidän yleistietonsa asioista oli parempi.
 
Kasvatustiede joutaa jorpakkoon, kaikki kasvatustieteilijät pois kouluista.

jazzmies: Kouluaineena musiikki on kasvatusaine muiden oppiaineiden tavoin eikä mikään lapsen viihdetuokio tai syy laiskotella muista aineista.
 
Tarkoitat varmaan, että se on oppiaine - kasvatusaineista en oo kuullukaan ;)
 
On tossa koulun musiikissa varmasti reilusti parannettavaa, en sitä kiistä. Helposti homma voi mennä just tommoseen viihteelliseen puuhasteluun, varsinkin jos tavoitteita ei ole huolella asetettu tai musa ei ole opettajan vahvin alue (tämä siis luokilla 1-6).
 
Kaikesta huolimatta näkisin, että varsinkin pienillä lapsilla sen tekemisen tulee myös hauskaa - ja tämähän ei sulje pois tavoitteellista toimintaa. Nuo usein ensimmäiset "kunno" kokemukset musan parissa on tosi tärkeitä minäkuvan rakentumisen kannalta. Eli heti ei kannattane lykkiä jauhoja suuhun pikku-Petterille, jos ei lahjoja meinaa ykkösellä löytyä :) Lapset kehittyvät etenkin tuossa vaiheessa todella vahvasti erilaisissa tahdeissa.

velipesonen: Kyllä peruskoulussa olisi tärkeämpää oppia esimerkiksi laulamaan kaksiäänisesti kuin oppia tietämään kuka on Carlos Santana. Eikä ne opi sitä kuitenkaan; jos viisi minuuttia oppitunnin päättymisen jälkeen kysyy oppilailta kuka se meksikolainen kitaristi oli niin ehkä viidennes muistaa nimen oikein ja toinen viidennes ei edes muista että mistään sellaisesta oli puhettakaan.
 
Kyllä musiikinopetus pitäisi muuttaa selkeästi taitopainotteiseksi vähän telinevoimistelun tapaan.
 
Tästä hyvästä rakastan sinua enemmän kuin muusta ketjun annista, jonka takia sinusta jo syvästi rakastin. Ota plussa.
 
Sori nyt kyynisyyteni, mutta ei niistä yhtään sen useampi opi laulamaan kaksiäänisestikään.
 
Mutta kyllä voisi jos töitä tehtäisiin.
 
e2: tällä sivulla on paljon asiaa. Asiaa!
 
e3: mitä tulee kasvatustieteisiin, niin itsellä on sellainen kokemus musiikkikasvatuksen opinnoista (valmistuin äsken), notta 1) paljon teoriaa pitäisi korvata/kompata praksiksella, ts. lisätä didaktiikkaa (oma kokemukseni, siis) ja 2) pennuille pitkäjänteistä, systemaattista ja musiikillista sisältöä joko päin naamaa tai piilotettuna tarjoavaa tekemistä. Levyraadit vittuun. Perkele.

velipesonen: Tiede yrittää ottaa selville jotain. Tähtitiede tutkii tähtiä, iktyologia kaloja jne. Mitä kasvatustiede yrittää selvittää? Sitäkö, miten lapsia yleensä kasvatetaan? Ei, vaan kasvatustiede on joukko akateemisia toimintoja, joilla pyritään muokkaamaan tietyntyyppisiä, tietyn normin täyttäviä, uskallanko sanoa poliittisesti korrekteja ihmisiä, tylsiä robotteja.
 
Niitä kasvatustieteen teorioita on niin moneen lähtöön, että tommonen linjanvetely kertoo lähinnä tietämättömyydestä. Sen kyllä myönnän, että nykypäivän kasvatustieteen opinnoista (ainakin Helsingin YO:lla) käydään aivan liian vähän läpi opettajan auktoriteettiasemaa. Tuleva opettaja jää helposti tyhjän päälle "reflektoimaan" ja epäilemään yksinkertaisiakin asioita.
 
Kasvatustiede tutkii ihmisen oppimista ja kasvua koko elämän aikana. Kasvatus tieteen alle menee mm. kasvatuspsykologia, -filosofia ja didaktiikka. Mielestäni ei ole ollenkaan turhaa tietää esimerkiksi sitä, miten 7 -vuotias oppii lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan tai selvittää ongelmatilanteet. Tai mistä mistä syntyy motivaatio tekemiseen... Isoja kysymyksiä, etten sanoisi. Tuntematta lasten tapaa oppia on opettaja pitkälti tyhjän päällä työssään.
 
Minkälaista koulutusta suosittelet kasvatustieteen tilalle? Vai mennäänkö maalaisjärjellä, eli suoremmin sanottuna mutulla?

sikki-six: Minkälaista koulutusta suosittelet kasvatustieteen tilalle? Vai mennäänkö maalaisjärjellä, eli suoremmin sanottuna mutulla?
 
mä olisin pärjännyt hyvin mutulla, kunhan vain olisin saanut luvan käyttää fyysisiä keinoja oppilaiden kurissa pitoon

velipesonen: Tiede yrittää ottaa selville jotain. Tähtitiede tutkii tähtiä, iktyologia kaloja jne. Mitä kasvatustiede yrittää selvittää? Sitäkö, miten lapsia yleensä kasvatetaan? Ei, vaan kasvatustiede on joukko akateemisia toimintoja, joilla pyritään muokkaamaan tietyntyyppisiä, tietyn normin täyttäviä, uskallanko sanoa poliittisesti korrekteja ihmisiä, tylsiä robotteja. Se on siis olennaisilta osiltaan erityistieteitä hyödyntävää hyvinvointivaltion humpuukipropagandaa. Peruskoulu on suuri virhe ja joutaisi pois ja vähän äkkiä.
 
Eli kaikki humanistiset tieteet voidaan heittää menemään?
 
Mitäs peruskoulun tilalle? Ja mikä siinä nyt on niin tarkalleen vikana? Onhan tässä systeemissä vikansa, mutta esittele nyt parempi systeemi kun noin kovasti osaat kritisoida.
 
Kasvatustiede joutaa jorpakkoon, kaikki kasvatustieteilijät pois kouluista.
 
Huonoja kokemuksia?

sub zero: mä olisin pärjännyt hyvin mutulla, kunhan vain olisin saanut luvan käyttää fyysisiä keinoja oppilaiden kurissa pitoon
 
Ite oon ollut skidien kanssa hommissa aikoinaan just ilman mitään koulutusta. Ja olihan se aika säätämistä, kun ei oikein yhtään tajunnut mitä tekee... Ja jos fyysisiä keinoja kaivataan, niin peli on pitkälti jo menetetty. Sen verran kirjavaa sakkia työskentelee lasten kanssa, että on aika pirun hyvä että fyysinen kurittaminen on kielletty. Kyllä ne keinot pitää muualta löytyä, tai sitten on kaiketi väärällä alalla.
 
Lapsen sitominen uhkaavassa tilanteessa on muuten sallittua, siihen se sitten lain mukaan jääkin.
 
Velipesoselle: Oletko siis ymmärtänyt niin, että kasvatustieteen opiskelijoille opetetaan vain arvoja ja sisältöjä jotka näiden tulevien robottien tulee oppia? Homma ei todellakaan mene noin. Ainakin meillä käytiin läpi ties minkämoisia kasvatusteorioita ja käytäntöjä, aina vanhan ajan behavioristisista konsteista 60-70 -lukujen "vapauskasvatukseen". Siitä sitten kukin saa luoda omaa opettajuuttaan... Sitä en tosin kiistä, että jonkin sortin konsensus on vallalla kunakin aikana oikeastaan jokaisella tieteen alalla. Ei niitä kukaan kiellä kyseenalaistamasta.

sikki-six: Niitä kasvatustieteen teorioita on niin moneen lähtöön, ...
 
Minkälaista koulutusta suosittelet kasvatustieteen tilalle? Vai mennäänkö maalaisjärjellä, eli suoremmin sanottuna mutulla?
 
Kasvatustiede on tietääkseni olevinaan paljon muutakin kuin kehityspsykologiaa. Niin paljon muutakin, että se on jo kauan sitten lakannut olemasta mitään. Eikä kehityspsykologiakaan ole paljon mitään; vielä silloin kun minä olin nuori niin kaikille ikäkautensa suuren enemmistön ominaisuuksille haettiin selityksiä Freudiin perustuvista teorioista. Peniksiä, anuksia, insestiä, homoja. Nyt on Freud tietääkseni menettänyt johtoasemansa mutta tilalle on tullut uusia teorioita, jotka kenties ovat jossain kohtaa realistisempia kuin Freud mutta kokonaisuudessaan vähemmän selitysvoimaisia jne.
 
Kasvatustiede on sitten naulattu kasaan tämäntapaisista osista jotka jo itsekseen ovat vähintäänkin kummallisia eivätkä takuulla ainakaan tiedettä. Siinä on niin harva ja sekainen soppa että sitä voi hyödyntää vaivattomasti minkä hyvänsä poliittisen tarkoituksen tavoittelemiseen. Kun tällaista hömppää sovelletaan kouluopetukseen, seuraa automaattisesti tasapäistävä vaikutus, puhumattakaan sitten niiden erillisten tasapäistävien toimien vaikutuksesta vielä lisäksi.
 
Kasvatustieteen opintojen sijaan suosittelisin laajoja sekä filosofisen että matemaattisen logiikan opintoja, matematiikkaa, retoriikkaa. Opettajaksi ei saisi hyväksyä ketään jonka mielestä "asia on toisaalta näin ja toisaalta näin".
 
Olisi unohdettava kehityspsykologian opit, tai ainakin siirrettävä taka-alalle, ja hyväksyttävä luonnonolosuhde, että toiset oppivat nopeammin ja toiset hitaammin. Opettaja sitten auttaa kaikkia kykyjensä mukaan ryhtymättä kenenkään hyppyytettäväksi pelleksi. Lapset oppivat hyville tavoille nopeasti jos näitä tapoja noudatetaan johdonmukaisesti. Silloin voi oppiminenkin olla kivaa, nykyäänhän tyrkytetään jonninjoutavaa sosiaalista kompetenssia sen sijaan että voitaisiin opiskella jotain järkevää. Peruskoulusta on siis tullut myös eräänlainen hullujenhuone. Kaikkein etevimmät kerättäisiin omiin ryhmiinsä ja näihin etevimpien ryhmiin kiinnitettäisiin opetustoimessa suurempi huomio kuin heikompien ryhmiin l. apukouluun.
 
Näillä opeilla kukaan ei jäisi heitteille ja koulustakin voisi saada mallia täyspäiseen, ihmisarvoiseen elämään.

TommiTomminen: Eli kaikki humanistiset tieteet voidaan heittää menemään?
 
En olisi kieltämässä muita tieteitä kuin viestinnän. Sitten joitain eri tieteiden sulaumia voisi lakkauttaa mutta niiden osatieteitä ei tarvitsisi, eräs tällainen sulauma voisi olla kasvatustiede. Yleensä ei pidä siis tieteenaloja lakkauttaa, kritiikkiä pitää kohdistaa tiettyihin tieteellisiin metodeihin, jotka pohjautuvat mielestäni vääriin filosofisiin perusasenteisiin, ja kaikkien vääryyksien äiti on relativismi.
 
Mitäs peruskoulun tilalle? Ja mikä siinä nyt on niin tarkalleen vikana? Onhan tässä systeemissä vikansa, mutta esittele nyt parempi systeemi kun noin kovasti osaat kritisoida.
 
Tuossa ylempänä on asiaa siitä.
 
Huonoja kokemuksia?
 
Kysy vain kuinka paljon! Ensinnäkin olin peruskoulusta luokat 3...9 ja koko lukion maamme johtavan kasvatusopillisen laitoksen, Jyväskylän Yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan, harjoittelu- eli mallikoulussa, vieläpä luokalla jolle oli koottu väkeä ns. paremmista perheistä. Jokainen tunti oli didaktinen näytös, usein myös kokeilu. Oppitunteja oli seuraamassa usein enemmän professoreita ja tutkijoita kuin luokassa oli oppilaita (24 kpl). Apulaisrehtori oli luokanvalvojamme, mikä selittää oppilaiden valikoinnin. Kamalampaa helvettiä kuin Jyväskylän Normaalikoulun ala-aste, joka ei ole virallisesti edes koulu vaan kasvatustieteellisen tiedekunnan laitos, saa hakea! Ainakin siellä sai täysin perusteellisen ja syventävän, kouraantuntuvan opin ihmismielen pimeimmistä sopukoista.
 
Oppi ei kuitenkaan mennyt tarpeeksi hyvin perille, sillä olin naimisissa kasvatustieteilijän kanssa 12 vuotta. Vasta sitten opin läksyni.
 
Sikki-Sixx: Oletko siis ymmärtänyt niin, että kasvatustieteen opiskelijoille opetetaan vain arvoja ja sisältöjä jotka näiden tulevien robottien tulee oppia? Homma ei todellakaan mene noin. Ainakin meillä käytiin läpi ties minkämoisia kasvatusteorioita ja käytäntöjä, aina vanhan ajan behavioristisista konsteista 60-70 -lukujen "vapauskasvatukseen". Siitä sitten kukin saa luoda omaa opettajuuttaan... Sitä en tosin kiistä, että jonkin sortin konsensus on vallalla kunakin aikana oikeastaan jokaisella tieteen alalla. Ei niitä kukaan kiellä kyseenalaistamasta.
 
Viittaan tuohon omaan edelliseen viestiini tässä ketjussa. Lisään, että opettajan auktoriteetin pitää olla ehdoton, jotta opettaja ei joutuisi miettimään millä ryhmäpsykologian menetelmillä hän porukkaa hallinnoi. Näet nimittäin menetelmistä tehokkain ja julmin on Hajoita Ja Hallitse. Ei hyvä.

velipesonen: Kasvatustiede on tietääkseni olevinaan paljon muutakin kuin kehityspsykologiaa.
 
No niihän minä just sanoin.
 
Niin paljon muutakin, että se on jo kauan sitten lakannut olemasta mitään. Eikä kehityspsykologiakaan ole paljon mitään; vielä silloin kun minä olin nuori niin kaikille ikäkautensa suuren enemmistön ominaisuuksille haettiin selityksiä Freudiin perustuvista teorioista. Peniksiä, anuksia, insestiä, homoja. Nyt on Freud tietääkseni menettänyt johtoasemansa mutta tilalle on tullut uusia teorioita, jotka kenties ovat jossain kohtaa realistisempia kuin Freud mutta kokonaisuudessaan vähemmän selitysvoimaisia jne.
 
Ei se Freud todellakaan ole kovin isossa osassa ole kasvatustieteissä. Tsekkaa vaikka sellaiset kaverit kuin Lev Vygotsky ja Jean Piaget. Nuo kaverit on ollu keskeisessä asemassa pitkään ja ihan suht hyvästä syystä. Tunnut puhuvan nyt Freudiin liittyvistä yleisistä ennakkokäsityksistä, jotka liittyvät just seksuaalisuuteen, suhteeseen vanhempiin ym.. Noi on vaan älyttömän pienessä roolissa ainakin nykyään. Enemmän keskitytään lapsen oppimisprosessiin ja kehitysvaiheisiin (jos semmosia voi edes fiksusti määritellä kuten Piaget teki).
 
Kasvatustiede on sitten naulattu kasaan tämäntapaisista osista jotka jo itsekseen ovat vähintäänkin kummallisia eivätkä takuulla ainakaan tiedettä. Siinä on niin harva ja sekainen soppa että sitä voi hyödyntää vaivattomasti minkä hyvänsä poliittisen tarkoituksen tavoittelemiseen. Kun tällaista hömppää sovelletaan kouluopetukseen, seuraa automaattisesti tasapäistävä vaikutus, puhumattakaan sitten niiden erillisten tasapäistävien toimien vaikutuksesta vielä lisäksi.
 
Niin minkä tapaisista osista se on kasaa naulattu? Kerro nyt tarkalleen mitä teorioita, käytänteitä sun muita meinaat. Ihminen on vaan todella moniulotteinen otus, siitä on pirun vaikeaa luoda yhtä yksiselitteistä totuutta. Jos tuon kanssa ei pysty elämään, niin paljon yksioikoisempia duuneja on olemassa. Miten tuosta "sekaisesta sopasta" päästään tasapäistämiseen? Minä vaan kysyn :P
 
Oletko kuullut koskaan toiminnan eriyttämisestä? Okei, mä autan vähän: Lapset tekevät eri hommia kykyjensä mukaan. Ylhäältä alaspäin tapahtuvasta behavioristisesta tiedon "kaatamisesta tyhjään tauluun" on onneksi pitkälti päästy. Nykyään yhä useammin toiminta tähtää lasten omaan ajatteluun ja sitä kautta ongelmanratkaisuun. Kasvatustieteen opinnot ei ole muuten pelkkää psykaa, vaan kyllä meillä on ihan käytännön tilanteisiin ja ryhmän vetämiseen liittyvää opetusta.
 
Kasvatustieteen opintojen sijaan suosittelisin laajoja sekä filosofisen että matemaattisen logiikan opintoja, matematiikkaa, retoriikkaa. Opettajaksi ei saisi hyväksyä ketään jonka mielestä "asia on toisaalta näin ja toisaalta näin".
 
Suosittelet filosofian opintoja, mutta et hyväksy ajatusta "asia on toisaalta näin ja toisaalta näin" :D Pitääkö lapsille opettaa, että "asia on näin - turpa kiinni"? Oma kasvatusnäkemys lähtee siitä, että lapsen omaa kriittistä ajattelua on tuettava tarpeen mukaan - varsinkin isompien lasten on hyvä oppia tarkkailemaan asioita eri näkökulmista. Tottakai esim. matematiikassa ja fysiikassa on olemassa selvät totuudet, mutta esim. etiikkaa ei voi tuolla tavalla opettaa. Tai voi, mutta se on yhtä tyhjän kanssa.
 
Olisi unohdettava kehityspsykologian opit, tai ainakin siirrettävä taka-alalle, ja hyväksyttävä luonnonolosuhde, että toiset oppivat nopeammin ja toiset hitaammin.
 
Tämä on ainakin omissa opinnoissa yksi todella tärkeä pointti - joka tietysti edellyttää sitä, että opettaja osaa arvioida lapsen kehitystason. Mites tuon teen mutuilulla?
 
Lapset oppivat hyville tavoille nopeasti jos näitä tapoja noudatetaan johdonmukaisesti. Silloin voi oppiminenkin olla kivaa, nykyäänhän tyrkytetään jonninjoutavaa sosiaalista kompetenssia sen sijaan että voitaisiin opiskella jotain järkevää.
 
Ei sosiaalista kompetenssia voi korvata tietomäärää lisäävällä oppimisella eikä toisinpäin. Molempia tarvitaan elämässä ja rutosti.
 
Peruskoulusta on siis tullut myös eräänlainen hullujenhuone. Kaikkein etevimmät kerättäisiin omiin ryhmiinsä ja näihin etevimpien ryhmiin kiinnitettäisiin opetustoimessa suurempi huomio kuin heikompien ryhmiin l. apukouluun.
 
Eli tarjoat tasoryhmiä? Noita on kokeiltu Suomessakin suht kehnolla menestyksellä. Mutta mitä mitä...! Heikompien ryhmiin kiinnitettäisi VÄHEMMÄN huomiota kuin etevimpien opetukseen? Aika radikaali veto, noin niinku edes suht demokraattisessa valtiossa. Mihin näkemykseen toi perustuu? "Ei noi mitään osaa, turha niitä on opettaa?" Eikö ne juuri tarvitse enemmän opetusta pärjätäkseen koulussa?
 
Näillä opeilla kukaan ei jäisi heitteille ja koulustakin voisi saada mallia täyspäiseen, ihmisarvoiseen elämään.
 
Noi heikosti pärjäävät näyttäis ainakin jäävän aika ankarasti heitteille, varsinkin jos kasvatustieteen opinnot puuttuisi opettajalta - tämä olisi täysin kädetön auttamaan esim. oppimisvaikeuksista kärsiviä.