Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei se ole vittuilua, vaan pointtina oli se, että olen saanut sen käsityksen kirjoituksistasi, ettet sinä pidä sitä kulttuurina että joku "vain harrastaa" musiikkia. Eli kun tuolla aikaisemmin ilmoitit että kulttuurin pitää tuottaa voittoa, jotta se säilyy hengissä... tai ainakin tuohon tyyliin. Minusta se nyt ei vain ole ihan niin.
 
Kulttuurin pitää tuottaa "henkistä voittoa", vaikkapa viedä kulttuuria eteenpäin. Tämä taas ei ole mahdollista pelkkien harrastajien (eli vaikkapa musiikkia SIVUTOIMISESTI tekevien) toiminnalla.
 
Ei. Minusta kaverini kellaribänditoiminta ja soiton aloittelu on kulttuurin kannalta ihan yhtä arvokasta kuin sinun 20 tuntiset työpäivät pienellä palkalla. Sori, mutta minulle se arvostus ei tule siitä kuka tekee eniten tunteja sisään tai kuka saa eniten liksaa/apurahoja tai huomiota. Nyt onkin pakko kysyä (ja vieläpä ihan vilpittömästi ilman kettuilua tai kuittailua), että pidätkö itseäsi elitistisenä tai näiden kellaribändien yläpuolella ns. parempana, kun olet ammattimuusikko?
 
Kivi ei varmaankaan hakenut eriarvoisuutta, oletettavasti ihmetteli, että pidätkö todella kellaribändin panosta musiikille yhtä suurena kuin jonkun joka omistautuu sille huomattavasti laaja-alaisemmin? Samaa ihmettelen minäkin.

Ei se ole vittuilua, vaan pointtina oli se, että olen saanut sen käsityksen puheistasi, ettet sinä pidä sitä kulttuurina että joku "vain harrastaa" musiikkia. Eli kun tuolla aikaisemmin ilmoitit että kulttuurin pitää tuottaa voittoa, jotta se säilyy hengissä... tai ainakin tuohon tyyliin. Minusta se nyt ei vain ole ihan niin.
 
Mä sanoin että kulttuurin pitää kyetä kilpailemaan muiden tarjolla olevien kulttuurien kanssa jotta se voi säilyttää ominaispiirteensä. Tätä ei kai voi kiistää?
 
Suomessa poistettiin kadulta pikaruokamyynti, piirakkakauppiaat ja muut, ja rajattiin nakkikioskitoiminta yöaikaan. Tämän seurauksena hampurilaisketjuilla oli mahdollisuus tuoda konseptinsa muuttumattomana syntyneeseen tyhjiöön.
 
Monissa muissa maissa pikaruuan myynti kadulla oli jo toimiva vaihtoehto. Niissä maissa samat hampurilaisketjut ovat joutuneet muokkaamaan konseptiaan paikalliseen tyyliin - joissakin maissa McDonalds myy olutta, Turkin McDonaldsit myyvät BigMacien ohella Köfteä ja Pitaa.
 
Ei. Minusta kaverini kellaribänditoiminta ja soiton aloittelu on kulttuurin kannalta ihan yhtä arvokasta kuin sinun 20 tuntiset työpäivät pienellä palkalla. Sori, mutta minulle se arvostus ei tule siitä kuka tekee eniten tunteja sisään tai kuka saa eniten liksaa/apurahoja tai huomiota. Nyt onkin pakko kysyä (ja vieläpä ihan vilpittömästi ilman kettuilua tai kuittailua), että pidätkö itseäsi elitistisenä tai näiden kellaribändien yläpuolella ns. parempana, kun olet ammattimuusikko?
 
Mä en ole ammattimuusikko vaan musiikin ammattilainen. Sä osaat luultavasti soittaa kitaraa paremmin kuin mä.
 
Eikä kyse oo siitä, etteikö kellaribänditoiminta olisi yhtä arvokasta. Totta kai se on. Kyse on siitä, että tilanteessa jossa ei enää olisikaan muita kuin kellaribändejä, kellaribändien ainoat esikuvat olisivat toisia kellaribändejä. Ei kauhean kehityskelpoinen tie.
 
Samoin jos ei olisi enää muita kuin kellaribändejä, olisi valtava kulttuurinen tyhjiö jonka hyvin hiottu Corporate Rock tai mikä tahansa sliipattu tuote voisi täyttää. Meillähän sitä ei enää tuotettaisi, kun kaikki keskitettäisiin kellaribändeihin, mutta joku maa varmasti suostuisi valloittamaan musiikkimarkkinamme. Markkinoita kun ei harrastuspohjalta pyöritetä, ja ihmiset oikeasti haluavat sen särmättömämmänkin musiikkinsa.
 
Höpö höpö... on täyttä kukkua väittää, että harrastaja ei haluaisi kehittyä ja kehittää itseään. On toki harrastuksia missä voi jämähtää paikoilleen, esim. postimerkkien keräily. Kyllä kuitenkin omassa karate-harrastuksessani pyrin jatkuvasti eteenpäin ja kehittymään. Sama homma mun valokuvausharrastuksessa, soittamisessa jne jne.
 
Sä voit kehittyä, mutta sä et voi päästä huipulle.
 
Pakonomainen kehitys ei ole ainoa oikea tapa, eikä se todellakaan ole pelkästään ammattimaisuudesta sikiävä. Se pakollisuus voi viedä asioita huonompaankin suuntaan, tai voit jämähtää toteuttamaan niitä "uudistuksia" edelleen kaavamaisesti sillä totutulla ammattimaisella tavalla. Huh huh, mitä tuubaa, ihan oikeasti. Tarvelähtöinen kehitys on yleisin kehitysmalli. Luonnolliselta kehitykseltäkään ei voida välttyä. Pelkkä ammattimainen pakko on varmasti kehityksen syy-listalla häntäpäässä.
 
Edelleen: Sä voit haluta kehittyä, sä voit suhtautua hommaas vakavasti, mutta ellet sä omista sille aikaa, sä et pääse kansainväliselle tasolle vaikka sulla olis lahjojakin. Meillä on Suomessa hyvin vähän materiaalista mitä kannattaisi myydä, kun metsäteollisuuskin muuttuu koko ajan kannattamattomammaksi aasian markkinoiden auetessa kilpailemaan, miksei vois yrittää olla hyvä immateriaalisessa? Niinku yhtä hyvä tai parempi kuin muut? Panostaa ne siihen muuallakin. Mut se ei vaan onnistu jos raha ratkaisee, kuten säkin linux-esimerkissäsi totesit.

Mun mielestä tää ala on alihinnoitettu suurimmaks osaks. Vaan jotkut saa paljon rahaa.

Ja Teosto ja Gramex on ystäviä. Mukavaa että tekijät saa isoja kakkuja noista. Mahtavaa!

Väsyttää. Taidan mennä nauramaan itseni uneen. Öitä jengi
 
Word! Porukka jolla ei ole luultavasti mitään muuta kosketuspintaa koko asiaan kuin se että levyt on heidän mielestään liian kalliita, katsoo jotain MTV:n Cribs-ohjelmaa ja Idolssia ja muodostaa mielipiteen että "koko ala on ylihinnoiteltu ja ylikaupallinen". "Eikä ne edes tee mitään elintasonsa eteen!"
 
Musiikki ja kulttuuri on itseisarvo ja se on sekoitus ammattia, harrastusta ja elämäntapaa (siis minulle, en puhu kenenkään muun puolesta). Se on intohimo.
Kitaransoittohan on tosi kivaa vaikkapa kesällä kadunkulmassa, mutta menetkö viikottain vaikkapa Helsingistä Rovaniemelle omalla kustannuksellasi soittamaan kitaraa, ihan ilahduttamaan ihmisiä? Kaunis ajatus, mutta tämä maailma ei valitettavasti toimi niin. Nyt jos joku heittää argumentin että pikkubroidin bändi tulee limsapalkalla soittamaan, ja naapurin Jeppe äänittää ilmaiseksi levyn kotistudiossaan... hieno juttu! Näin se alkaa, innosta ja tekemisen riemusta! Jokainen aloittaa näin, (lukuunottamatta ehkä Paris Hiltonia ja Idols-voittajia). Mutta sitten kun ton homman tekee x kertaa, ihmiset diggaa ja tekemisen määrä lisääntyy sen verran että se vie kaiken sun aikasi, niin asiat luonnollisesti muuttuvat. Jos sulla on takapihalla puutarha, ja hoidat sitä niin hyvin että muutkin tahtovat sut kuokkimaan heidän pihojaan, niin eikö ole ihan luonnollista pyytää siitä jotain korvausta? Sähän saatat joutua ostamaan isomman ja tehokkaamman kuokan, ehkä haravankin. Jossain vaiheessa ehkä traktorinkin. Jos tosiaan joku on alkanut musiikkialalle sen takia että palkat on niin hyviä, niin epäilen vahvasti hänen todellisuudentajuaan.

Apurahojen kadehtiminen on myös turhaa. Apurahoja saa kun konsepti on a) kunnossa ja b) sellainen että sen tukemisesta apurahoilla on hyötyä, eikä niitä oikeasti jaeta hyväveliperiaatteella vaan ihan vilpittömässä pyrkimyksessä saada mahdollisimman hyvää tulosta aikaan. Lisäksi hakijan pitää osoittaa, että hän osaa käyttää apurahat hyödyllisesti. Apurahat ovat normaali keino rahoittaa tuotantoa joka ei VOI olla tulosvastuullista, mutta jolla silti on kulttuurinen merkitys.
 
Apurahat sitäpaitsi saa usein jälkikäteen, kuitteja vastaan. Ne on sen k.o. projektin rahaa, ei mitään henkilökohtaista omaisuutta.

Apurahat sitäpaitsi saa usein jälkikäteen, kuitteja vastaan. Ne on sen k.o. projektin rahaa, ei mitään henkilökohtaista omaisuutta.
 
Ainoastaan 1-, 3- ja 5-vuotiset taiteilija-apurahat ja taiteilijaeläke on henkilökohtaista tuloa.
 
Työskentelyapuraha on vähän sillä rajalla.

Millä perusteilla tätä koko pakettia sitten ollaan siirtämässä ministeriöstä toiseen? Mä löysin tästä ketjusta lasien läpi katsomista, pelkoja ja muita huolia, mutta en vastausta tuohon kysymykseeni. Vai menikö se vain multa ohi?
 
....Kai niillä puolueillakin jokin perustelu toiminnalle pitää olla papereissa...

Millä perusteilla tätä koko pakettia sitten ollaan siirtämässä ministeriöstä toiseen?
 
Jos minä oikein käsitin, niin siksi, että musiikkibisneksessä liikkuu niin paljon rahaa että se ajatellaan yhdyssanan jälkimmäisen käsitteen mukaisesti. Eli bisneksenä. Ja että on parempi että bisnes menee muun bisneksen joukkoon. Mikä taas pelottaa ilmeisesti sen takia, että sitten tämä bisnes laitetaan menemään isompien bisneksien tarpeiden mukaan. Mikä olisi käytännössä ilmeisesti tekijänoikeus-käsitteen hämärtämistä.
 
Näin siis minä olen tämän ketjun ymmärtänyt.

Eikä kyse oo siitä, etteikö kellaribänditoiminta olisi yhtä arvokasta. Totta kai se on. Kyse on siitä, että tilanteessa jossa ei enää olisikaan muita kuin kellaribändejä, kellaribändien ainoat esikuvat olisivat toisia kellaribändejä. Ei kauhean kehityskelpoinen tie.
 
Ei kehitys ole pelkästään rahassa ja menestyksessä mitattava ominaisuus. Kyse oli nyt kulttuurista, joka säilyy hengissä vaikka ammattilaisia ei olisikaan.
 
Markkinoita kun ei harrastuspohjalta pyöritetä, ja ihmiset oikeasti haluavat sen särmättömämmänkin musiikkinsa.
 
Markkinat eivät ole sama asia kuin kulttuuri. Esim. kieli on osa kulttuuria, mutta sitä ei voida kaupallistaa suoraan. Sitä voidaan kyllä käyttää tuotteiden kehittelyyn (esim. kirjat) ja niitä tuloksia voidaan sitten markkinoida. Silloin siinä myydään kirjaa, ei kieltä. Markkinoita ei pyöritetä harrastuspohjalta, ihan totta... mutta siitä tässä nyt ei ollutkaan kyse. Kyse oli enempi siitä, olisiko meillä kulttuuria jos tuo kaupallisuus siitä poistettaisiin. Minä sanoin, että olisi.
 
Sä voit kehittyä, mutta sä et voi päästä huipulle.
 
Mikä sen estää? Ei se kaupallisuus ole ainoa kriteeri jolla sitä kehityksen tasoa mitataan, edelleenkään. Kovin raadollisesti ajattelet kulttuuria ja taidetta, jos kehityksen edellytys on ammattilaisuus ja sen kaupallisuus.
 
Edelleen: Sä voit haluta kehittyä, sä voit suhtautua hommaas vakavasti, mutta ellet sä omista sille aikaa, sä et pääse kansainväliselle tasolle vaikka sulla olis lahjojakin.
 
Eli ammattimainen toiminta on ainoa tapa, jolla sille toiminnalle voi omistaa aikaa? Haloo nyt ihan oikeasti. Vastaavaa voisi odottaa alakoululaiselta. Kansainvälinen taso on taas yksi niistä mittareista joita sinä kivi esität, vaikka sen ja kehityksen välissä ei ole minkäänlaista korrelaatiota kulttuurin osalta. Kulttuuri ei ole riippuvainen kansainvälisyydestäkään. Tuohan tarkoittaisi sitä, että jos maiden rajat poistetaan, niin myös kulttuurit häviävät ja se voimakkain jää yksistään eloon. Enpä kuule usko.
 
Meillä on Suomessa hyvin vähän materiaalista mitä kannattaisi myydä, kun metsäteollisuuskin muuttuu koko ajan kannattamattomammaksi aasian markkinoiden auetessa kilpailemaan, miksei vois yrittää olla hyvä immateriaalisessa? Niinku yhtä hyvä tai parempi kuin muut? Panostaa ne siihen muuallakin.
 
Toki. Taito, kokemus, asiantuntijuus yms. laatusanat ovat ihan nykypäivää työelämässä. Ei Suomessa kannata mitään koodata, kun Intiassa porukka tekee saman homman huomattavasti edullisemmin. Sama taito ja resurssi käytettävissä pienemmillä kustannuksilla. Suomessa sen sijaan säilyy kokemus ja tietotaito siitä millaisena se koodi on hyödynnettävissä ja mitä siltä odotetaan. Peruskaman jatkojalostusta ja koordinointia.
 
Silti olen sitä mieltä, ettei kulttuurin ole pakko myydä mitään. Se säilyy niin kauan kuin sen tekijät haluavat sen säilyttää, liikkui valuttaa/arvostus/tms. tai ei.
 
Musiikki ja kulttuuri on itseisarvo ja se on sekoitus ammattia, harrastusta ja elämäntapaa (siis minulle, en puhu kenenkään muun puolesta). Se on intohimo.
 
Minä allekirjoitan myös tämän.
 
Kitaransoittohan on tosi kivaa vaikkapa kesällä kadunkulmassa, mutta menetkö viikottain vaikkapa Helsingistä Rovaniemelle omalla kustannuksellasi soittamaan kitaraa, ihan ilahduttamaan ihmisiä?
 
Kulttuurin ilmentymisen ja säilymisen kannalta tällä ei ole yhtään mitään tekemistä. Saluunapianisti ylläpiti kulttuuria vaikka se soitti illasta toiseen samassa mestassa, matkustamatta yhtään mihinkään.
 
Jos sulla on takapihalla puutarha, ja hoidat sitä niin hyvin että muutkin tahtovat sut kuokkimaan heidän pihojaan, niin eikö ole ihan luonnollista pyytää siitä jotain korvausta? Sähän saatat joutua ostamaan isomman ja tehokkaamman kuokan, ehkä haravankin. Jossain vaiheessa ehkä traktorinkin.
 
Kyllä. Olen omalta osaltani sanonut sen miljoona kertaa täällä m.netissä, että työstä pitää maksaa korvaus! Tuo, että jollain puutarhaharrastuksesta tulee puutarha-ammatti ei kuitenkaan tuhoa puutarhakulttuuria. Tai käännetään päinvastoin... eli jos siitä ammatista sitten tuleekin "vain harrastus" niin se puutarhakulttuuri säilyy edelleen olemassa.
 
Itseasiassa tuo esimerkkisi kumoaa juuri kaikki kiven höpinät siitä "ammatillisuuden pakkokehityksestä". Toisinsanoen se harrastelijapuutarhuri oli sen verran innovatiivinen ja kehittynyt, että sai muut pitämään hänen tekeleistään ja täten palkkaamaan hänet. Ammattilaisena hän tyytyy tekemään sitä samaa, mistä hänet aikanaan palkattiin.
 
Jos tosiaan joku on alkanut musiikkialalle sen takia että palkat on niin hyviä, niin epäilen vahvasti hänen todellisuudentajuaan.
 
Tuskin ihan suoraan näin. Oikeastaan kysymys on siitä että toinen pitää realistisempana mahdollisuutta tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi omalla taiteellaan, kuin toiset. Kyllä minäkin haluaisin olla seuraava Dave Grohl tai James Hetfield, mutta realistina mun on hieman jarruteltava ja pitää jalat maassa. First things first-periaatteella.

Ei kehitys ole pelkästään rahassa ja menestyksessä mitattava ominaisuus. Kyse oli nyt kulttuurista, joka säilyy hengissä vaikka ammattilaisia ei olisikaan.
 
Koeta nyt ymmärtää, että mä en puhu kaupallisuudesta tai rahasta mitään.
 
Paitsi mikäli susta toimeentulon voi hankkia ainoastaan kaupallisuudella, mikä a) ei oo totta b) on roskaa.
 
Lues tän lauseen valossa uudestaan mitä sanoin. Musta tuntuu ettei oo niin paksua rautalankaa että sä ymmärtäisit mitä mä sanon, eli koen tulevani koko ajan väärinymmärretyksi, eikä syynä varmastikaan oo se etten osaisi sanoa sanottavaani selkeästi.

Jos minä oikein käsitin, niin siksi, että musiikkibisneksessä liikkuu niin paljon rahaa että se ajatellaan yhdyssanan jälkimmäisen käsitteen mukaisesti. Eli bisneksenä. Ja että on parempi että bisnes menee muun bisneksen joukkoon. Mikä taas pelottaa ilmeisesti sen takia, että sitten tämä bisnes laitetaan menemään isompien bisneksien tarpeiden mukaan. Mikä olisi käytännössä ilmeisesti tekijänoikeus-käsitteen hämärtämistä.
 
Näin siis minä olen tämän ketjun ymmärtänyt.
 
Niin minäkin tämän ketjun olen ymmärtänyt, mutta onko se noiden päättäjien perustelu siirtoon?

Koeta nyt ymmärtää, että mä en puhu kaupallisuudesta tai rahasta mitään.
 
Et niin, sinä puhut kehityksestä, jota ei mukamas olisi jos olisi vain kellaribändejä ja kellaribändejä. En ole kanssasi samaa mieltä. Kehitys ei kuole vaikka tuollainen lokerikointi rakennettaisiinkin. Samalla tavalla kulttuuri säilyy hengissä vaikka siitä poistettaisiinkin ns. eriarvoisuus. Itse asiassa kulttuurihan säilyy hengissä jopa ilman kehitystä. Silloinhan se on vain taantumuksellista, mutta täysin olemassa olevaa.
 
Lues tän lauseen valossa uudestaan mitä sanoin. Musta tuntuu ettei oo niin paksua rautalankaa että sä ymmärtäisit mitä mä sanon, eli koen tulevani koko ajan väärinymmärretyksi, eikä syynä varmastikaan oo se etten osaisi sanoa sanottavaani selkeästi.
 
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin mitä kirjoitat. Sinä sanot, että: "jos meillä on pelkkiä kellaribändejä, niin kehitystä ei tapahdu." Jos nyt yrität väittää muuta, niin olet sitten puhunut sekavia. Palaan tuohon ensimmäiseen omaan kappaleeseen tässä kohdassa.

Eikä kyse oo siitä, etteikö kellaribänditoiminta olisi yhtä arvokasta. Totta kai se on. Kyse on siitä, että tilanteessa jossa ei enää olisikaan muita kuin kellaribändejä, kellaribändien ainoat esikuvat olisivat toisia kellaribändejä. Ei kauhean kehityskelpoinen tie.
 
Samoin jos ei olisi enää muita kuin kellaribändejä, olisi valtava kulttuurinen tyhjiö jonka hyvin hiottu Corporate Rock tai mikä tahansa sliipattu tuote voisi täyttää. Meillähän sitä ei enää tuotettaisi, kun kaikki keskitettäisiin kellaribändeihin, mutta joku maa varmasti suostuisi valloittamaan musiikkimarkkinamme. Markkinoita kun ei harrastuspohjalta pyöritetä, ja ihmiset oikeasti haluavat sen särmättömämmänkin musiikkinsa.
 
Tähän mun on pakko puuttua. Kukaan ei tainnut väittää, että jossain vaiheessa oltaisiin tilanteessa, jossa olisi pelkkiä kellaribändejä? Normaali bändikehitys kuitenkin kulkee useimmiten edelleen tuolta kellarin kautta. Näistä kellarihinkkaajista nousee ne tulevat ammattilaiset, kun bändit ovat kypsyneet valmiiksi. Ilman varmuutta toimeentulosta on paha heittäytyä täysipäiväiseksi muusikoiksi oli pätevyyttä tai ei. Jollain se vuokrakin on aina maksettava. Suurimpien suomalaisten vientinimien joukosta löytyy melko vähän jengiä, jolla on muodollinen pätevyys ammattimuusikon töihin. Apocalyptica ehkä poikkeuksena...
 
Suurimmalla osalla aikamme isoista bändeistä ei ole minkäänlaista syvempää musiikillista koulutusta. On käyty esim. kitaratunneille opettelemassa perusteet ja se on riittänyt. Näin siis ainakin rockin, popin, metallin jne. puolella. Uudet ideat ja tyylisuunnat syntyvät usein siitä, että löydetään musiikiin jokin uusi näkökulma, joka kumpuaa siitä, että ei tunneta kaikkia musiikin perinteen koukeroita. Ja tällä en suinkaan vähättele ammattimuusikoita, joille löytyy yhtä hyvin paikka tästä yhtälöstä.
 
Eli tiivistetysti ammattilaisstatuksen voit saada myös musiikin puolella virallisen koulutuksen kautta tai sitten riittävällä asialle omistautumisella.

Millä perusteilla tätä koko pakettia sitten ollaan siirtämässä ministeriöstä toiseen? Mä löysin tästä ketjusta lasien läpi katsomista, pelkoja ja muita huolia, mutta en vastausta tuohon kysymykseeni.
 
Kyllä mun mielestä ydin on se Noksujuttu.
 
On hirveästi uusia medioita, kännyteeveetä, nettiä ynnämuuta. Yleensä julkaisusopimukset ja korvaukset on rajattu medioittain. Jos olet ostanut julkaisuoikeudet biisiin, valokuvaan tai filminpätkään, se on rajattu esimerkiksi lehteen, televisioon ym.
 
Jos haluat käyttää samaa tuotetta uudessa ympäristössä, joudut maksamaan lisää. Jos olet ostanut kuvan paperilla käytettäväksi, joudut ostamaan sen uudestaan jos panet sen nettiin. Ja kun nykyään kukaan ei tiedä, missä ympäristössä nykyistä materiaalia 10 vuoden päästä käytetään, kattavien oikeuksien hankkiminen on käytännössä mahdotonta.
 
Tämä ärsyttää mediataloja ja uusien viestimien suunnittelijoita - he ajattelevat, että KTM:ssä oltaisiin halukkaita luomaan uutta lainsäädäntöä, joka takaisi luovan tuotteen ostajalle kokonaisvaltaisemman hallinnan sopuhintaan.
Eli sosialisoidaan toimiala - pannaan hintasäännöstely pystyyn, näin kärjistettynä.
 
Sinänsä absurdia, kun ajattelee, että tuon osaston luulisi olevan vapaan markkinatalouden tukija hallinnossa. Mutta Nokian etu ajaa poliittisten vakaumusten ohi.

Mielestäni kysynnän ja tarjonnan laki on erittäin hyvä erottelemaan kiinnostavan taiteen vähemmän kiinnostavasta. Eikä kaupallinen menestyminen tee taiteesta yhtään sen huonompaa (paitsi tietenkin nurkkakuntaisissa "tosi-taiteilija-piireissä"). Kuulostaa raadolliselta, mutta sellaista on elämä.
 
Niin on ja luulenpa että tuossa on myös se perimmäinen ongelma.
 
Pohjimmiltaanhan tässä ole muusta kysymys kun siitä, että kulttuuriala käy läpi hyvin syvällistä rakennemuutosta, monopolit murtuvat ja sen suojissa 50 vuotta elämään tottuneet ihmiset on hädissään toimeentulonsa puolesta.
 
Muutospelko ja -vastarinta verhoillaan tähän kulttuuri-liirumlaarumiin ja yritetään uskotella että nykyinen malli on se ainoa jossa kulttuuria ylipäätään voi esiintyä ja että jos yhtäkin palikkaa siirtää, niin koko rakennelma romahtaa.
 
Pitääkö väite paikkansa, niin se nähdään varmastikin melko pian.

Johnny Buzz:
Tähän mun on pakko puuttua. Kukaan ei tainnut väittää, että jossain vaiheessa oltaisiin tilanteessa, jossa olisi pelkkiä kellaribändejä?
---
Eli tiivistetysti ammattilaisstatuksen voit saada myös musiikin puolella virallisen koulutuksen kautta tai sitten riittävällä asialle omistautumisella.
 
Kyllä Bonecrusher tais väittää sanoessaan että musiikkitarjonta voidaan hyvin hoitaa täysin harrastelijavoimin mikä mun nähdäkseni tarkoittaa sitä, ettei ammattilaisstatukseen enää päästä, vaan kellaribändien on syytä jäädä kellareihinsa ja tehdään siitä kellarisoittamisesta sitten soittamisen ylin aste.
 
Tämän valossa onko ihme jos vähän harmittaa.

Jos haluat käyttää samaa tuotetta uudessa ympäristössä, joudut maksamaan lisää. Jos olet ostanut kuvan paperilla käytettäväksi, joudut ostamaan sen uudestaan jos panet sen nettiin. Ja kun nykyään kukaan ei tiedä, missä ympäristössä nykyistä materiaalia 10 vuoden päästä käytetään, kattavien oikeuksien hankkiminen on käytännössä mahdotonta.
 
Tämä ärsyttää mediataloja ja uusien viestimien suunnittelijoita - he ajattelevat, että KTM:ssä oltaisiin halukkaita luomaan uutta lainsäädäntöä, joka takaisi luovan tuotteen ostajalle kokonaisvaltaisemman hallinnan sopuhintaan.
Eli sosialisoidaan toimiala - pannaan hintasäännöstely pystyyn, näin kärjistettynä.
 
Tää on yksi ääripää. Toinen ääripää on se että sisällöt on hinnoiteltu niin että uudet viestimet eivät yleisty, mikä tuskin on tekijöiden edun mukaista sekään, koska lisääntyneet kulutusmahdollisuudet sopivasti hinnoiteltuna olisivat kaikkien edun mukaista.

Kyllä Bonecrusher tais väittää sanoessaan että musiikkitarjonta voidaan hyvin hoitaa täysin harrastelijavoimin mikä mun nähdäkseni tarkoittaa sitä, ettei ammattilaisstatukseen enää päästä, vaan kellaribändien on syytä jäädä kellareihinsa ja tehdään siitä kellarisoittamisesta sitten soittamisen ylin aste.
 
Älä nyt oikeasti puhu soopaa ja tunge sanoja suuhuni, etenkään sellaisia joita en ole sanonut. Sanoin ettei kulttuurin säilymisen kannalta ammattimaisuus ja "elinkeino" ole mikään pakko. Nyt oikeasti optikolle, mars mars!
 
Korjataan nyt jo valmiiksi ne muutkin "akilleet" joihin varmasti tartut ja onnistut vääristelemään pönkittääksesi omaa asiaa:
- Itse tuen ja kannatan kulttuurin sekä yksilöiden kehitystä, tapahtui se sitten harrastaen tai ammatillisesti.
- Minun mielestäni on hienoa, että taiteesta voi tulla toiselle ihan oikea ammatti.
- Työstä pitää maksaa tekijälleen korvaus (millainen? siitä voidaan olla montaa mieltä).
- Sinä olet yhtä arvokas muusikko kuin kellarissa kepittävä Ville, niin kulttuurin edistyksen ja säilymisen kannalta, kuin myös ihan vain muusikkona. En edelleenkään häpeä sanoa tätä.
- Innovatiivisuus lähtee henkilön tarpeista, ei "pakotetusta työstä". (Tuskin Matt Bellamyn kitarat ovat teollisen järjenjuoksun mestarituloksia, vaan käyttäjänsä tarvitsemia ominaisuuksia jotka on sitten yhdistetty "uudeksi ja innovatiiviseksi".)
- Kulttuuria syntyy ja se pysyy pystyssä ihan ilman ammattilaisuuttakin. Jos meinaat ettei, niin todistusvastuu on sinulla.

Kulttuuri ja taide on niin laaja-alainen käsite, että en tähän viitsi muuta sanoa, kuin että:
 
Kapeakatseisuus köyhdyttää.
 
Jokainen tämän forumin käyttäjäkin voi miettiä päässään, että kun taide on ajan myötä kehittynyt, niin millaisten asioiden ansiosta se on kehittynyt.
Taide ruokkii itseään joka suunnalta. Niinsanotut "vähäpätöiset" ja "tuottamattomatkin" tekijät ovat mielestäni elintärkeitä tuon kehityksen kannalta. Kehitys taas luo parempia asemia, mikä taas tuo välillisesti sitä paljon puhuttua rahaa.
 
Eli jos tätä asiaa osattaisiin ajatella "outside the box", voitaisiin ymmärtää, mitä kannattaa tukea.
 
Minua huolestuttaa se, jos näistä asioista päättävät sellaiset henkilöt, jotka eivät näe kokonaisuudesta mitään muuta kuin sen, että mistä välitön hyöty tulee.

- Kulttuuria syntyy ja se pysyy pystyssä ihan ilman ammattilaisuuttakin. Jos meinaat ettei, niin todistusvastuu on sinulla.
 
Kulttuuria syntyy kyllä aivan varmasti olivat olosuhteet mitkä tahansa. Huonot olosuhteet tosin köyhdyttävät kulttuuria, ja uskoisin, että siitä tässä on muutenkin ollut kyse.

Kulttuuria syntyy kyllä aivan varmasti olivat olosuhteet mitkä tahansa. Huonot olosuhteet tosin köyhdyttävät kulttuuria, ja uskoisin, että siitä tässä on muutenkin ollut kyse.
 
Ottamatta kantaa otsakkeen aiheeseen kun en sitä tunne.
 
Rohkenen olla ylläolevan viestin kanssa eri mieltä. Maailmanhistoriassa kulttuuri on usein hypännyt eteenpäin ja kehittynyt juuri erilaisissa murrostilanteissa ja suuren paineen alla, enemmän näen kulttuuria köydyttävän kaikenlaisen sosiaalitanttapaapomisen.