Yleistä keskustelua musiikista ›

Täytyy kyllä mainita tähän väliin että The Darknessin molemmat levyt ovat aivan loistavia, itse voisin antaa helposti molemmille 5 tähteä, tosin en mikään vakavasti otettava arvostelija olekkaan. Kummaltakaan levyltä ei löydy ainuttakaan huonoa biisiä, tai ainakaan minä en ole löytänyt. Onko muut?

Muse - Black Holes And Revelations
 
Tässä on hienon bändin nousujohteisen uran tähän mennessä kovin saavututs. Levyllä Muse on päässyt lastentaudeistaan eroon, ja kaikki se mahtipontisuus josta bändi tunnetaan on viimeinkin kääntynyt vain ja ainoastaan positiiviseksi asiaksi. Levy sisältää 45min annoksen täydellistä rock-musiikkia jonka monipuolisuus ei jätä toivomaisen varaa: Pop-hitit kuten Starlight ja Super Massive Black Hole lyövät kättä armottoman riffittelyn (Assasin, Exo-Politics) sekä progressiivisemman materiaalin (Hoodoo, Knights Of Cydonia) kanssa täydellisesti. Koko levystä paistaa postitiivinen musiikillisen irtioton tunne, ja kaikki hulluimmatkin ideat toimivat. Joka osa-alueeltaan täydellinen levy.

Tässä nyt murto-osa mielestäni loistavista, viiden tähden lätyistä... paino sanalla MURTO-OSA:
 
Pantera - CFH, VDoP ja FBD
*Pantera esittää Groove Metal-osaston parasta antia. Yksinkertaisesti toimiva trio joka ei jätä ketään metallimusiikin kuuntelijaa kylmäksi. Kulmakiviä 90-luvun metallissa.

Morbid Angel - Altars Of Madness
*Eräänlaisen Death Metal-tyylisuunnan kirkkain albumi.
 
Slayer - Reign In Blood
*Tästä ei rässi enää parane. Kun Raining Blood pärähtää soimaan, tekee mieli paiskoa tavaroita ja räjäyttää maapallo!
 
Kingston Wall - I, II ja III Tri-Logy
*90-luvulla mahdottoman tempun tehnyt bändi, jonka albumit ovat kerrassaan loistavan upeita ja hienoja. Äänimaisemia maalailevaa psychedelic rock-osastoa.
 
Machine Head - Burn My Eyes ja The Blackening
*Ensimmäinen ja viimeisin lätty näyttää mitä nykymetalli on parhaimmillaan.
 
The Doors - The Doors, Strange Days ja Waiting For The Sun
*Jim Morrison... elämää suurempi henkilö ja bändi. Edelleen aikaansa edellä.
 
Tom Waits - Blood Money ja Rain Dogs
*Kaikessa synkkyydessään ja taiteellisuudessaan eräs musakuvioiden värikkäin tapaus. Kyseiset albumit nousseet minulle suosikeiksi.
 
Jimi Hendrix - Are You Experienced?
*Sähkökitaran kummisetä. Teki mahdottomasta mahdollisen. Paras!
 
Led Zeppelin - I, II ja III
*Nelosen jätin pois, kun Stairway on mielestäni ihan liian kulunut ja yliarvostettu. Kolmella ekalla on jotenkin "aidompi" meininki.
 
Pink Floyd - The Piper At The Gates Of Dawn, A Saucerful Of Secrets, Meddle ja Wish You Were Here
*Psychedelic Rockin esi-isiä. Mainiota maalailua. Aika hapokasta kyllä!
 
Santana - Santana
*Soul Sacrifice, anyone? Shriverin rumpalointi? Perkussiot? Santanan puhuva lead-soundi... latinorockin esi-isä. Tällä levyllä parhaimmillaan.
 
Moby Grape - Moby Grape
*No, mitä tähän nyt sanoa. Kokonaisuutena mahtava levy.
 
Scientist - Scientist Rids The World Of The Evil Curse Of The Vampires
*Tykkään late 60s rockin ja metallin lisäksi myös roots reggaesta ja dub-jutuista. Tämä levy ei sisällä yhtään heikkoa dub-rallia... se on täydellinen!
 
...ja niin edelleen. Nämä nyt tuli mieleen kun ovat viime aikoina käyneet levylautasella.

Megadeth - Rust In Peace
 
Ainoa levyn hieman huonompi veto on hidas Dawn Patrol, mutta sen jälkeinen raita on sen verta kova, että kyllä tälle täydet viisi tähteä tulee.

KoB eli Kind of Blue, tuskin selittelyjä kaipailee.

Mad season - Above
 
Mahtavaa tunnelmallista bluessin ja alternative rockin välimaastossa. Levyn tunnelma vetä mut sisäänsä väkisin joka kerta kun kuuntelen levyä. Eräänlainen allstar kokoonpanohan tämä on, mutta niin erilaista kuin jätkät teki omissa pää bändeissään. wake up, ja long gone day on tämän levyn parhautta.
 
Alice in chains - dirt
 
Alusta loppuun taattua chainssiä. Muuta tästä en osaa saanoa
 
GnR - appetite ....
 
Kovin rokkilevy ikinä mun mielestä. Rosoinen ja vaarallinen.

Jolly Jumpers - Mobile Babylon
 
Bändi vaikutti kaiken kuulemani, näkemäni ja lukemani perusteella laadukkaalta. Soundin arvostelun innoittamana ostin levyn ja rakastuin samantien. Tunnelma on niin aidonoloista ja vahvaa, että se saa kylmät väreet juoksemaan kehon läpi. Wau. Bluesia, rockia ja räminää ja herkistelyäkin. Mm. Black Betty on yksi kaikkienaikojen hienoimmista kappaleista itkuvirsineen.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy!
 
Maj Karman Kauniit kuvat - Ääri
 
Edustaa bändiä hyvin, rakkautta ja ihmissuhteita kierosti käsittelevää tekstiä ja yksinkertaista mutta tappavan tehokasta junttausmusiikkia, jonka rytmit ja tunnelmat heittelehtivät hienosti kuten ns. alternativeen kuuluu. Ylpön lauluääni on mahtava.

KoB eli Kind of Blue, tuskin selittelyjä kaipailee.
 
kaikki mikä ansaitsee viisi tähteä, kaipaa perusteluja.

Emperor - Anthems to the Welkin At Dusk
 
Vaikka top 10 listaani pistin vasta 3:ksi hieman harkitsematta, on Anthems selkeästi eniten viiden tähden levy mitä olen kuullut. Mua itseasiassa ottaa päähän omistaa levystä Extended versio johon on lisäilty turhia bonusbiisejä. Eihän ylimääräinen voi olla turhaa? No voi todellakin - levy on niin ytimekäs, tiivis, harkittu ja tasainen tunnelmaltaan, että lopun puoliturhat bonusmatskut vaan pilaa hyvän paketin. Vaihtaisin mielelläni re-issueni alkuperäiseen huippukuntoiseen Anthemssiin. Opus a Satanat ja muut tulee jätettyä kuuntelematta joka kerta.
 
Anthemssin voi laittaa AINA soimaan, riippumatta mikä fiilis on. Se ei ole mikään sellainen levy, että sillä on hetkensä, vaan jossei sitä hetkeä ole niin Anthems sitten luo sen hetken sinne. Oli sitten pop-kausia, black metal kausia, jazz kausia, mitä vaan.. tähän levyyn en kyllästy varmaankaan ikinä. Sisältää esim. maailman parhaan avaus- ja lopetuskaksikon.
 
Onhan niitä muutamia muitakin viiden tähden levyjä toki, mutta empä näe tarvetta listailla.

Faith No More - King for a Day, Fool for a Lifetime
Ehkä koko 90-luvun paras ja aliarvostetuin albumi. Tältä levyltä löytyy sitä oikeanlaista energiaa ja muutama tappotarttuva slovari. Täydellinen levy!
 
Faith No More - The Real Thing
Lisää FNM-tuotantoa. Ei ihan yhtä kova kuin King for a Day, mutta viiden tähden kamaa silti. Vähän kokeellisempi levy, eli sellainen millainen FNM-levy pitääkin olla.
 
Rage Against the Machine - Rage Against the Machine
Minun korvaani kuulostaa RATM:in helpoimmalta levyltä, mutta jokatapauksessa viisi tähteä siitä että yhtye loi omaperäisen soundin jo tällä levyllä ja tuloksena täydellä energialla ladattu lätty.
 
Nine Inch Nails - The Downward Spiral
Vaati hieman miettimistä että antaako tälle ihan viittä tähteä, koska osa biiseistä ei ole niin sykähdyttäviä. Kokonaisuutena kuunneltuna kuitenkin huomaa Reznorin nerokkuuden ja levyltä ei juurikaan erotu mikään biiseistä muita huonommaksi tai paremmaksi. Paras konsepti-albumi minun mielestä.
 
Nine Inch Nails - Pretty Hate Machine
Pretty Hate Machinen biiseissä ei vielä ollut sitä yhtenäisyyttä mikä tuli myöhemmin NINin levyillä tutuksi, mutta Pretty Hate Machine tarjoaa kymmenen mahtavaa industrial-kipaletta, joissa pääpaino itse niissä elementeissä, ei niinkään kitaroissa. Ehdoton klassikko.
 
Näitä on tietysti vielä lisää vaikka kuinka paljon mutta en nyt viitsi niitä enempää ruveta listaamaan.

Thin Lizzy - Jailbreak
Koko levyä alusta loppuun asti seuraava biisejä yhdistävä teema. Ja mahtavia sooloja.
Minun mielestä THE rock -levy jonka vertaiseen en ole vielä törmännyt.
 
The Who - Who's Next
Kuten jo muidenkin ilmaisemana, erittäin tiukka kokonaisuus. Laaja skaala biisien fiiliksissä.
 
Black Label Society - Hang Over Music
Levyn nimikin jo paljastaa minkälaisiin fiiliksiin. Hienoja balladeja, ei liian vaan juuri sopivan raskasta meininkiä. Juuri hyvää siihen tilanteeseen kun ei tiedä mitä kuuntelisi.
 
Zakk Wylde - Book of Shadows
Samaan kategoriaan yllä olevan kanssa. Hieman Lynyrd Skynyrdin Freebirdiin taipuvia loistavia kappaleita.
 
Stevie Ray Vaughan - Soul to Soul
Ei voi sanoa kuin aivan mahtava. Kuuluisi ehdottomasti joka kitaristin levyhyllyyn.

Kun asiaa mietin, niin omista suosikeistani oikeastaan vain yksi on sellainen, jolle voisin antaa täydet pisteet:
 
Toto - IV
 
Tällä levyllä kaikki on tehty jokseenkin niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista. Tuotanto on huippuluokkaa - ainakin sen ajan standardeilla (näin luulisin). Kappaleet muodostavat tasaisen, vahvan, omaperäiseltä kuulostavan kokonaisuuden, josta on vaikea erottaa mitään yksittäisiä huippukohtia. Toton soittotaidoista ei liene kenelläkään mitään epäselvyyksiä. Väittäisin, että levy on myös kulttuurisesti melko merkittävä: harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät tunne Rosannaa tai Africaa, vaikka Toto ei bändinä olisikaan tuttu.
 
Pitipä Toton musiikista tai ei, niin IV:stä on kyllä vaikea löytää heikkoa kohtaa.
 
Progressor kirjoitti sen, mitä päässäni pyöri lukiessani ketjun ensimmäistä sivua. Ainoa lisäykseni on Chick Corea Electric Band - Beneath the Mask, jota voisi kokonaisuutena pitää sähköjazzin TotoIV:nä. Harvemmin jää miltään jazzlevyltä niin monta biisiä kummittelemaan että "on pakko" päästä kuuntelemaan sitä uudestaan ja uudestaan. Tässä pari levyä jotka eivät koskaan tule poistumaan niin levyhyllystä, koneelta kuin iPodiltakaan. Niihin on silloin tällöin vain päästävä käsiksi!

Led Zeppelin - IV
Metallica - Master of Puppets
Black Label Society - Mafia
 
Loistavaa kamaa!

KoB eli Kind of Blue, tuskin selittelyjä kaipailee.
 
Ja tästä levystä kun juuri haluaisin kuulla että miksi se on niin ostamisen arvoinen :/

Kyuss - Blues For The Red Sun
 
Vieraantuneisuus, päihteet ja aavikko kohtaavat Heavy Metalin. Raskasta ja hapokasta, mutta ultimaattisen groovya vaihtoehtometallia. Repii kuulijan mukaansa omaan eristäytyneen kuumaan ja kauniiseen maailmaansa.
 
The Raspberries - Greatest
 
Maailman parhaan Power Pop-combon maailman paras kokoelma. Sekoitus klassisia popkappaleita, raakaa voimaa ja jopa Beach Boysin päihittäviä stemmalauluja.
 
Electric Wizard - Dopethrone
 
Bongiveden läpi suodatettua kultaa. Ahdistunutta, apokalyptista ja kaikesta toivosta riisuttua. Legalize murder and drugs.

Cryptopsy - None So Vile
Ei tältä levyltä yhtään huonoa biisiä löydy. Kitarariffit räjäyttää tajunnan ja Lord Wormin örinä/murina on aivan loistavan kuulosta. Timantti levy.

Led Zeppelin - IV
Metallica - Master of Puppets
Black Label Society - Mafia
 
Loistavaa kamaa!
 
Tiedän, mutta perustele silti - miksi se on sun korvaan loistavaa?

Rainbow - Rising:
Levy edustaa miekka&magia hevin runkoa. Levy on yksinkertaisesti täydellinen (ei yhtään huonoa biisiä). Levy alkaa kosketin soololla, joka johtaa kuulijan tuohon maailmaan, mutta kun kitarat ja rummut astuvat mukaan, niin viimeistään valkenee, että yksi historian kovimpia levyjä on soimassa. Avausraita Tarot woman edustaa todella hyvin risingia. Väliin mahtuu monta loistavaa biisiä, mutta levyn ehdoton huippu on toisiksi viimeinen biisi Stargazer. Ei ole Dio laulanut koskaan noin mahtaa kappaletta tämän jälkeen. Laulu on jotain aivan mieletöntä. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä kun Dio laulaa "I see the rainbow rising..." ja kuoro ja jouset yhtyvät vahvemmin mukaan. Levyn päättää mahtava biisi Light in the Black, jossa bändi kuin myös laulaja vetävät aivan täysillä. Sooloja löytyy niin kitaralle, kuin koskettimille. Levy ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Oma henk. koht suosikki levyni.
 
Komppaan joka sanan ja pisteen ja kirjotusvirheen jos niitä on.

Tulee ehkä lukko "Listaus ei ole keskustelua!"

Tulee ehkä lukko "Listaus ei ole keskustelua!"
 
Täällä sentään jossain perusteellaan näitä.
 
Miksei täällä ole levyjen arvostelu palstaa? Meikä ainakin diggais.
E: sitten arvostelulle saa antaa arvosanan että oliko iha paska vai ok :P (ilaman perusteluja tietty)...