Yleistä keskustelua musiikista ›

Onhan ne kammottavaa pilkunnysväystä, mutta kyllä ne jäsentelevätkin musiikkimakua. Rajansa tietty kaikella.
 
"Moi, oon tane pälkäneeltä ja kuuntelen rokkii."
 
Ihmettelen miksi kaikki pitää jäsennellä mahdollisimman pieniin laatikoihin? Miksei saa soittaa surf-kitaraa tai säkkipilliä johonkin mikä on laitettu death-metal laatikkoon? Ja jos soitetaan, niin mihin lootaan se sitten pistetään?

Ihmettelen miksi kaikki pitää jäsennellä mahdollisimman pieniin laatikoihin? Miksei saa soittaa surf-kitaraa tai säkkipilliä johonkin mikä on laitettu death-metal laatikkoon? Ja jos soitetaan, niin mihin lootaan se sitten pistetään?
 
Kuka sen kieltää? Turha niistä genrejaoista on mitään paineita ottaa, ne ainoastaan helpottavat musiikista keskustelemista ja musiikin määrittelyä. Pelkästään rockmusiikiksi kutsuttua meteliä on niin monenlaista, että ilman melko tarkkaakin jaottelua siitä puhuminen on täysin tarpeetonta. Totta kai kaiken saa kärjistettyä äärimmileen, myös genrejaottelun, mutta järjen käyttö lienee sallittua musiikkihommissakin.

Kaikenlaista löytyy levyhyllyssä, mutta kun asiaa mietin niin on aika paljon musiikin lajeja jotka jättävät täysin kylmäksi tai jopa synnyttävät välittömän hylkimisreaktion eli... Suomessa hevi ym. raskaampi raasto menee perinteisesti takuuvarmasti kaupaksi, mutta itselläni heviallergia on pysyvää laatua, ei vain kiinnosta millään tasolla. Konemusa, no thanks. Atonaalinen yms. moderni, öh, taidemusiikki sekä ooppera eivät vain nappaa. Hiphop ja rap on minun makuuni harmonisesti ja melodisesti aivan liian köyhää ja tekstejä en jaksa kuunnella. Suurin osa siitä tavarasta jota nykyään kaupataan R&B-nimikkeen alla yököttää. Huumorimusiikki on useimmiten kammottavaa mukahauskaa. Kliseinen perus suomi-iskelmä, phyi. Maailman munattomin ja samalla ehkä raivostuttavin musiikinlaji on ruotsalainen dansband-musiikki: suomalainen vaikertaa mollissa, mutta länsinaapurissa vedetään naama hangonkeksillä niin pirteänveikeästi ja sokeroidusti että paikat meinaa irrota hampaista. Kaikki laulavien missien, mallien, mäkihyppääjien, salarakkaiden yms. seiskajulkkisten levytykset voisi kärrätä ongelmajätelaitokselle sulatettavaksi. Hmm, tätä listaa voisi näköjään jatkaa pidempäänkin, taitaa olla paras lopettaa raportointi tähän.

Ihmettelen miksi kaikki pitää jäsennellä mahdollisimman pieniin laatikoihin?
 
Kyllä niitä laatikoitakin löytyy eri kokoisia.
 
Miksei saa soittaa surf-kitaraa tai säkkipilliä johonkin mikä on laitettu death-metal laatikkoon? Ja jos soitetaan, niin mihin lootaan se sitten pistetään?
 
Eihän se sitä estä. Tollasta cross-overia on jos minkälaista ja aina ne saadaan määriteltyä tarkemmin. Tarkoitin vain sitä, että mun mielestä on helpompi keskustella ihmisen kanssa, joka voi määritellä kuuntelemansa musiikin "briiffisti". Aina kun ei jaksa tehdä kattavaa selostusta musiikista, jossa on "jousikvartetti ja sellasta mystistä pörinää, joka on luultavasti jotain pro-tools -säksätystä maustettuna balkanilaisella proge-vivahteella".
Voihan sitä tietty laittaa kaiken "musa" -kategorian alle.

Kyllä avoimuus eri musiikkityylejä kohtaan on kasvanut iän myötä. Nuorempana ei tullut kuunneltua kuin lähinnä heviä ja punkkia. Nykyään menee jo jazz, klassinen, ooppera... Ainoastaan iskelmä ja konemusiikki ei oikein iske. Ehkä niistäkin joskus oppii pitämään enemmän.

Ainoastaan iskelmä ja konemusiikki ei oikein iske. Ehkä niistäkin joskus oppii pitämään enemmän.
 
Iän myötä suvaitsevaisuus ja ymmärtämys noihinkin kasvaa.
Mulla tuo oopperakammo lienee ikuista, mutta tosi ammattilaisethan sitäkin tekevät.
Nykyisin nautittavuuden kliimaksin, saavutan luonnossa, linnunlaulua kuunnellen ja jne. Häirikköhaitarointia saatan joskus aiheuttaa mökillä, kunnes huomaan senkin aivan järjetettömäkis hommaksi.

Mulla tuo oopperakammo lienee ikuista, mutta tosi ammattilaisethan sitäkin tekevät.
 
Mietinpä että kyllähän oopperasta varmasti jotakin (hyvääkin) saa irti, mutta onkohan oikeasti kuitenkin niin että ooppera on_oikeasti_ (siis on olemassa oikeita mielipiteitä sekä tosiasioita) vain paskaa?
 
Ennoo kyllä hirveästi, eiku yhtään, tutustunut live ooppera matskuun.

Minuun iskee musiikki jossa on joku juju. Se juju voi olla hyvä riffi, kitarasaundi, lauluääni, rytmi biisin aiheuttama mielikuva, tunne, omalaatuisuus, äänimaailma, soitanta, jännä taustaääni, biisin kulku tai melkein mikä tahansa miten tahansa. Genrerajoilla ei oikeastaan ole mielestäni paljonkaan tekemistä noiden asioiden kanssa ja siksipä kuuntelenkin melkein mitä tahansa musiikkia. Minulla ei ole melkein koskaan ollut vaihetta, jolloin olisin suosinut vain tiettyä genreä, mutta aina tulee vaiheita jolloin huomaa kuuntelevansa erityisesti tietynlaista.
 
Lisäystä tuohon edelliseen viestiini: Itsellenikään ei kyllä iskelmät eivätkä oopperat pääsääntöisesti iske.
 
Konemusiikista oppii pitämään, kunhan sulattaa sen, että musiikkia voi olla hyvää, vaikkei sitä olekkaan tehty oikeilla soittimilla. Oikeastaan tietokone antaaa äärettömän läjän välineitä ja ääniä musiikin tuottamiseen joka on mielestäni vain positiivinen asia ja mielestäni luonnollinen kiertokulku: Ensin tulivat lyömäsoittimet/laulu, sitten soittimet, joista irtosi säveliä, sitten orkesterit, sitten kaiken mullistikin sähkö, nyt olisi perjaatteessa konemusiikin aika mullistaa musiikki jälleen. Tai niinhän se on jo tehnyt, mutta valtavirta ei ole vielä vain sitä sulattanut. Se on kumminkin ehkä vielä isompi harppaus äänimaailmoissa kuin sähkööinen äänentoisto/efektit. Ensin yrittiin kumminkin vain vahvistamaan ääntä, sitten tulivatkin kaikenmaailman efektit ihan pikkuhiljaa. Tietokonepuolella rajaton määrä vaihtoehtoja tuli kerralla, joten sellaista palaa kestääkin sitten ehkä vähän kauemmin sulatella, kun ei ole ollut sellaista sulavaa siirtymävaihetta.

Itse ainakin kuuntelen musiikkia sen musiikin takia, enkä genren. Kunhan se kuulostaa hyvältä, iskelmämusiikkia en silti pysty kuuntelemaan ja klassinenkin menee juuri ja juuri.
 
Luulin että osaisin kirjoittaa pidemmän kommentin, mutten osannutkaan.

Ei minunkaan musiikkimakuni rajoiu mihinkään jazz-laatikkoon. Ehkä joidenkin mielestä kuitenkin rajoittuu. Kuitenkin liiallinen lokeroituminen on aika syvältä.

Kuuntelen monenlaista musiikkia mikä on mielestäni pelkästään hyvä asia. Joskus nuorempana olin enemmän rajottunut musiikin suhteen, mutta viime vuosien aikana olen kehittynyt tässäkin asiassa. Tosin iskelmät ei edelleenkään oikeen nappaa, mutta kyllä niitäkin sillon tällön pystyy ainakin vähän aikaa kuuntelemaan ilman, että tarttee otsanahkaa repiä kallosta irti.

Lainatakseni erästä hienoa miestä vuodelta kivi ja keppi:
"Harmillisen moni tähänkin ketjuun kirjoittaneista tyytyy kuuntelemaan vain länsimaista rytmimusiikkia."

Lainatakseni erästä hienoa miestä vuodelta kivi ja keppi:
"Harmillisen moni tähänkin ketjuun kirjoittaneista tyytyy kuuntelemaan vain länsimaista rytmimusiikkia."
 
Kyllähän tuo hallitsee eri medioita musatyyleistä eniten, koska on suosituinta.
Kansa kuuntelee sitä musiikkia mistä se pitää ja jotain ymmärtää.

Jos kuulen jonkun hyvän biisin niin ei sillä ole mitään väliä että mihin genreen se luokitellaan. Pidän kaikenlaisesta musasta. Siitä huolimatta kuitenkin musiikkimakuni keskittyy suurin osin alternative rockiin ja muihin alternative -tyylisuuntauksiin sekä klassiseen rockiin. Mutta tämmöisestä yhden genren loukkuun jäämisestä ei ole mun kohdalla kyse. On se tietysti sääli, että on tämmöisiä "hevareita" jotka ei kehtaa myöntää pitävänsä muusta kuin hevistä ettei niiden hevi-uskottavuus kärsis.

On se tietysti sääli, että on tämmöisiä "hevareita" jotka ei kehtaa myöntää pitävänsä muusta kuin hevistä ettei niiden hevi-uskottavuus kärsis.
 
Enpä usko että tuollaisia tyyppejä enää varsinaisesti on.

Kyllä niitä valitettavasti on, kun ulkona käy.

Ikäni olen ollut tosi avoin kaiken tyyliselle musalle. Sitä oppii ja löytää hienoja juttuja ja samalla löytää senkin, mitä ei varmasti tahdo tehdä.
 
Kaikki mitä kuuntelet, vaikuttaa rytmitajuntaansi.
 
Mä en silti usko, että vaikka kuuntelis jotain omasta mielestään aivan älytöntäkin musiikkia, olis kuitenkaan koskaan huono kokemus, koska kaikesta mahdollisesta musiikista jää aina jotain, enkä oikeastaan voi sanoa, että mikä olis muka joku totaalinen pohja-noteeraus, musa on aina kuitenkin tyypeille yleensä sellanen muusikon sielusta kumpuava tunne tila ja tulkinta omasta olosta, joskus,voinpa väittää, että jonku hieman opiskelemattomamman tai lahjattomamman, (Esim. ei oo rytmitajua, soittotaitoa tai ääntä...) nauhoittama sävellys, joka kuitenkin vedetään ihan täysin tunteella, on liikuttanut mua enemmän, kuin joku nyky ajan huippu tekninen ja oikeaoppinen soitanta ( tai miksèi joku classikkokaan)genrejä luokittelematta.
 
Itse kuuntelen paljon eri genrejä ja mielenkiinnolla myös sellaisia muusikoita, jotka ovat koko ikänsä tehneet musiikkia vain itselleen pienessä mittakaavassa. (nauhalle tai livenä)
 
Mikään ei silti mun musiikki makuun tunnu nykyaikana nappaavan niin paljon, kuin jotkuti 40-70 (osa 80-kin) luvulla toteutetut matskut, joista pidän ed.
 
Mut tää on vain mun juna, ja samaan vaunuun ei mahdu kaikki, vain kaikki jotka haluavat. :)
 
Pää asia, ettei musiikki koskaan kaikessa eri-, ja monimuotoisuudessaan koskaan lopu maailmasta!!!! :)

Enpä usko että tuollaisia tyyppejä enää varsinaisesti on.
 
Minä 13-vuotiaana. Sittemmin koko genre on jäänyt taka-alalle. Helmiä sieltäkin löytyy toki.

Enpä usko että tuollaisia tyyppejä enää varsinaisesti on.
 
Usko on hyvä sana :)

Kuuntelen Metallia,rokkia,old-school räppiä, punkkia, jazzia, rockabillyä ja ties mitä muuta musaa. Ainoastaan tekno ei kolahda. Joskus kun multa kysytään että "Kuunteletsä jotan jazzia?!" niin sanon ihan vaan että kyllä. Turha sitä ruveta kieltelemään, jos kerran siitä musasta pidän. Jos joku tuttu kuuntelee teknoa niin joskus sorruin mollaamaan kyseistä henkilöä armotta, koska tekno oli joskus niin kova kirosana mulle, mut onneks ei oo enää noin. En sitä kuuntele mut ei haittaa tietenkään mitenkään jos joku tuttu sitä kuuntelee, ois pitäny aikasemmin tajuta. Oon avoin musiikin suhteen.. Jos radiosta tulee hyvä biisi ni en mieti sen artistin taustoja tai kuulijakuntaa, vaan pidän sitä hyvänä biisinä ja pyrin tutustumaan artistiin vähän lähemmin.