Yleistä keskustelua musiikista ›

Meni. Ensi tiistaina vai oliko keskiviikkona äänestetään joistakin muutosehdotuksista, jotka koskevat mm. ohjelmistojen ostoa verkon kautta. P2p-waretusta kukaan eduskunnassa tuskin puolustaa. Mutta kuten täälläkin on jauhettu, hankala kysymys on oman levyn rippaaminen kannettaviin soittimiin ja tietokoneelle.
 
Impperiumista pöllittyä:Suuri valiokunta ei voi puuttua muuhun kuin siihen pykälään, joka muuttui
sivistysvaliokunnan mietinnöstä (jumalanpalvelusmusiikki). Ainoa mahdollisuus
on enää koko lain hylkääminen sen II käsittelyssä, joka on todennäköisesti 20.9.
2005. Tuolloin tulee ehdotus hylkäämisestä ja oma ryhmäni mitä
todennäköisimmin äänestää hylkäyksen puolesta. Pahoin pelkään, että laki tulee
kuitenkin hyväksytyksi, koska min. Karpela piti sitä hyvänä ja
hallituspuolueista löytynee enemmistö sen taakse. Lain sisältöön ei voi enää
puuttua, ainoastaan hyväksyminen tai hylkäys ovat vaihtoehtoina.
 
On ikävä, että sivistysvaliokunta ei tehnyt tarvittavaa korjausta ao pykälään,
vaan orjallisesti toteutti hallituksen esityksen mukaisesti EU-direktiivin
määräystä. Palautetta on kuitenkin tullut valtavasti, joten kyllä moni
kansanedustaja asiaa vielä miettii.
 
Terveisin
 
Toimi Kankaanniemi
 
Elikkäs toivoa on vielä. Nyt on jännä nähdä miten media tulee tähän ehdotukseen suhtautumaan. Tästähän saisi revittyä lööppejä viikkokausiksi, mutta tähän asti ainakin on ollut todella hiljaista.

Ihan oikeasti!? Onko jotain linkkiä tms., olisi mukava vähä vilkasta.
 
Tämä oli jostain IS:ltä tai jostain, en muista tarkalleen.

Mä olen taas ihan pihalla. Olisi todella hienoa jos joku osaisi pistää selkeän tiivistelmän siitä mitä tuo laki tuollaisenaan pitää sisällä. Kysyn tätä nyt neljännen kerran. Luulis että suomesta ainakin joku taho löytyy jonka intresseihin kuuluisi tuon lakitekstijärkäleperkeleen oikolukeminen ja kertominen mitä se oikeasti pitää sisällään.
 
Älä murehdi, niin on moni muukin. Mm. professori Kemppinen (//www.hiit.fi/de/kemppinen.html) kritisoi tätä lakia jo (ainakin) puolivuotta sitten, ja hänen mielestään jo lain laadinnan lähtökohdat olivat väärät: Yritetään epätoivoisesti korjata vanhaa kun tarvittaisiin täysin uusi (muuttunut ympäristö) ja että nyt sorvattu laki on laki jossa säädetään jotain ja josta itse asiassa *kukaan* tässä maassa ei tiedä mitä tuli säädettyä.
 
Hän on käsittääkseni kuitenkin suhteellisen puolueeton ja asiaan perehtynyt professoris-tason mies ja kun hän nostaa varottavaa sormea, niin ehkä kannattaisi ainakin edes kuunnella.
 
Surullista tässä ei minun mielestä ole niinkään se, mitä laissa säädetään kopioinnista ja kopiosuojausten kierrosta jne. tavallista kuluttajaa (lähes tulkoon kokonaan) koskettamattomista asioista. Surullisinta minusta on se miten (minun nähdäkseni) tavallista keskivertomuusikkoa, ehkä peräti kategorisesti heitä kaikkia(?), viedään kun päässiä narussa – teuraaksi.
 
Samaan aikaan tapahtuu useita toisiinsa kytköksissä olevia asioita: Tulee ensinnäkin lähes kaiken kattava kopiointikielto ja samaan aikaan suojauksilla yritetään tehdä se myös mahdottomaksi. Käsittääkseni ei puututa millään tavalla hyvitysmaksuun ja toisaalta samaan aikaan ajoittuu digi-aihioiden räjähdysmäinen käytön kasvu muuhun kun musiikki ja elokuva taltiointiin.
 
Toivon olevani perusteeton pessimisti kun sanon että nämä on revolverin ja patruunan antamista vihollisen käteen. Saapas nähdä kauanko lataaminen kestää. Esim. itse kohtuullisen paljon digikuvaavana ja varakopiot dvd:lle polttavana (n. 23 megaa kappale) harrastelijana käy joskus mielessä että ketähän muusikko se tälläkin hyvitysmaksulla mannapuuroa keittelee.
 
Niin, ken elää, näkee mitä seuraa.

Impperiumista pöllittyä:
 
Elikkäs toivoa on vielä. Nyt on jännä nähdä miten media tulee tähän ehdotukseen suhtautumaan. Tästähän saisi revittyä lööppejä viikkokausiksi, mutta tähän asti ainakin on ollut todella hiljaista.
Kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi. Niillähän on oma lehmä ojassa.

Kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi. Niillähän on oma lehmä ojassa.
 
Olis kiinnostavaa tietää missä ojassa "muusikoiden" lehmä on.

Olis kiinnostavaa tietää missä ojassa "muusikoiden" lehmä on.
 
Kutostiellä siinä vähän ennen Liljendahlia, vasemmalla puolella.

Olis kiinnostavaa tietää missä ojassa "muusikoiden" lehmä on.
 
muusikoiden.nettiläisistä suurin osa taitaa käyttää enemmän musiikin hankkimiseen kuin tienaa musiikilla rahaa
 
euromääräisesti koko populaatiossakin taitaa kulutuspuoli voittaa tulopuolen

muusikoiden.nettiläisistä suurin osa taitaa käyttää enemmän musiikin hankkimiseen kuin tienaa musiikilla rahaa
 
euromääräisesti koko populaatiossakin taitaa kulutuspuoli voittaa tulopuolen
 
Niin. Tässä ketjussa on jotenkin rivien välistä luettavissa, että suuri osa kirjoittajista kannattaa waretusta. Nin kuin edellä sanoin, kopiointi omaan käyttöön on ok, mutta netistä lataaminen minusta taas ei.
 
Kuten Kivi tuolla ylempänä antoi ymmärtää, olisi ehkä ihan kiva, että edes mnetissä ajateltaisiin musiikintekijöiden etuja, jotka hyvällä onnella saattavat joku päivä olla itse kunkin omia etuja.

Niin. Tässä ketjussa on jotenkin rivien välistä luettavissa, että suuri osa kirjoittajista kannattaa waretusta. Nin kuin edellä sanoin, kopiointi omaan käyttöön on ok, mutta netistä lataaminen minusta taas ei.
 
Kuten Kivi tuolla ylempänä antoi ymmärtää, olisi ehkä ihan kiva, että edes mnetissä ajateltaisiin musiikintekijöiden etuja, jotka hyvällä onnella saattavat joku päivä olla itse kunkin omia etuja.
 
En edelleenkään pysty käsittämään, miten waretuksen katsotaan eroavan minkä tahansa muun tavaran varastamisesta. Harva ajattelee voivansa kävellä kauppaan ja tyhjentää hyllyjä laukkuunsa olematta varas. Ei muitakaan tavaroita voi hankkia, jos rahaa ei ole tarpeeksi.
 
Ja ennen kaikkea tärkeintä on se, että rahat menevät musiikintekijöille. Musiikkibisneksellä kun rahantulo ei muutenkaan ole kovin vakaata, ja palkaton työmäärä on valtava.

En edelleenkään pysty käsittämään, miten waretuksen katsotaan eroavan minkä tahansa muun tavaran varastamisesta. Harva ajattelee voivansa kävellä kauppaan ja tyhjentää hyllyjä laukkuunsa olematta varas. Ei muitakaan tavaroita voi hankkia, jos rahaa ei ole tarpeeksi.
 
Se johtuu ihan ymmärrettävästä syystä. Internetistä kopioitavaa tiedostoa ei koeta samalla lailla konkreettiseksi asiaksi, kuten esimerkiksi auto tai kengät. Tästä syystä 'you wouldn't steal a car' -tyyppiset ohjailut ei oikein tehoa, koska "ei se oo keltään pois, se on kopio, niitä voi tehdä tuhansia" -ajattelu on niin hallitsevaa.

Se johtuu ihan ymmärrettävästä syystä. Internetistä kopioitavaa tiedostoa ei koeta samalla lailla konkreettiseksi asiaksi, kuten esimerkiksi auto tai kengät. Tästä syystä 'you wouldn't steal a car' -tyyppiset ohjailut ei oikein tehoa, koska "ei se oo keltään pois, se on kopio, niitä voi tehdä tuhansia" -ajattelu on niin hallitsevaa.
 
Tämä konkreettinen-epäkonkreettinen vastakkainasettelu oli minunkin mielessäni, ja yritin keksiä esimerkkiä jostakin muusta tuotteesta joka ostetaan ns. saamatta mitään konkreettista käteen, mutta mistä kuitenkin maksetaan yrittämättä löytää kiertoteitä. En vain saa päähäni juuri tällä hetkellä vastaavia tapauksia.

Olis kiinnostavaa tietää missä ojassa "muusikoiden" lehmä on.
Tarkoitin siis että medialla on oma lehmä ojassa. Mediaa tuskin kiinnostaa lähteä kritisoimaan uutta lakia, sillä silloinhan he haukkuisivat omaa puuta. Parempi siis vaieta asiasta, jotta saadaan kansalle tyrkytettyä jatkossakin uusimpia Idols-tähtiä sun muita tusinapoppareita.

Tämä konkreettinen-epäkonkreettinen vastakkainasettelu oli minunkin mielessäni, ja yritin keksiä esimerkkiä jostakin muusta tuotteesta joka ostetaan ns. saamatta mitään konkreettista käteen, mutta mistä kuitenkin maksetaan yrittämättä löytää kiertoteitä. En vain saa päähäni juuri tällä hetkellä vastaavia tapauksia.
 
Sitä voi verrata mielummin johonkin palveluun. Eli maksetaan jollekin nettiportaalille siitä, että saadaan se biisi palveluna. Tällä tavoin voisi ohjeistaa, että "ethän sinäkään yritä livahtaa maksamatta konserttiin?" tai "ethän sinäkään matkusta sporalla pummilla?"
 
Ainoana erona, että tämä sinänsä immateriaali öö objekti jää sille tietokoneelle myös myöhempää käyttöä varten, jolloin se tavallaan on kuin onkin konkreettisesti olemassa.
 
Tätä warettajat ihmettelevät. Ihmiset eivät osta sitä tiedostoa palveluna ja kertaelämyksenä, joka sen pitäisi ehkä olla, vaan surkeana kopiona jonka nyt voi imasta ilman tunnontuskia.
 
Näpistämiseen sitä on turha verrata, kuten myös pummilla matkustamiseen. Se menee johonkin siihen väliin, joka on vielä vähän hahmottamatta.

Tämä konkreettinen-epäkonkreettinen vastakkainasettelu oli minunkin mielessäni, ja yritin keksiä esimerkkiä jostakin muusta tuotteesta joka ostetaan ns. saamatta mitään konkreettista käteen, mutta mistä kuitenkin maksetaan yrittämättä löytää kiertoteitä. En vain saa päähäni juuri tällä hetkellä vastaavia tapauksia.
 
Itse olen verrannut waretusta lääkepatenttien rikkomiseen. Käytät hyväksi toisen työn hedelmiä maksamatta siitä korvausta.

Itse olen verrannut waretusta lääkepatenttien rikkomiseen. Käytät hyväksi toisen työn hedelmiä maksamatta siitä korvausta.
 
Minä en taas vertaisi lääkepatentteihin tuota. Ainakaan niin kauaa kun jossain päin maailmaa kuolee ihmisiä, koska heillä ei ole varaa ostaa kalliita lääkkeitä.
 
Lääketehtaissa tutkimustyö menee kuitenkin aina firman piikkiin. Musiikkimaailmassa asia olisi noin, jos bändit eivät saisikaan Teostotuloja itselleen, vaan olisivat tuntiliksalla palkattuna Emille, Sonylle jne.

Minä en taas vertaisi lääkepatentteihin tuota. Ainakaan niin kauaa kun jossain päin maailmaa kuolee ihmisiä, koska heillä ei ole varaa ostaa kalliita lääkkeitä.
 
Mutta niinhän Suomessakin moni teini kuolee, kun ei ole varaa ostaa uutta jotain lords of the stonehengen levyä. Eiku.

… olisi ehkä ihan kiva, että edes mnetissä ajateltaisiin musiikintekijöiden etuja, jotka hyvällä onnella saattavat joku päivä olla itse kunkin omia etuja.
 
Olen samaa mieltä. Käytännössä se on kuitenkin aika hankalaa. Musiikintekijöiden etu on tarkkaan ennalta valitut lauseparret ja niitä toistelemalla kuulut joukkoon ja muussa tapauksessa olet meitä vastaan ja kaikki sanomasi on pahinta laatua oleva leima omaan otsaasi.
 
Itse olen edustanut sitä näkökantaa, että tässä laissa tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon kahden (tai, itse asiassa kolmen) tahon edut. Yhtäältä olisi tietenkin turvattava tekijänoikeuksien haltijoiden edut ja elinkelpoisuus ja toistaalta sitten tietenkin kuluttajan edut. Kolmantena ehkä vielä se korkea ajatus, että myös kulttuurin monimuotoisuuden säilymistä ja edelleenkehittämistä olisi hyvä pyrkiä tukemaan.
 
Nyt mulla on vähän semmonen hytinä että juuri nämä kolme tahoa on ne joiden edusta ei olla huolehdittu.
 
Itseä asia tietenkin kiinnostaa omien musiikkiharrastusten kautta, mutta myös johtuen yleisemmästä rakkaudesta taiteita kohtaan.
 
Jos kohta on tietenkin myönnettävä, että onhan taustalla myös yleisempi ketutus sen suhteen, että minkä tähden se kärsijä on aina yksittäinen ”puolustuskyvytön” ihminen, työntekijä tai tässä tapauksessa muusikko.
 
Pantaisiin edes kerran näiden etu etusijalle ja jätettäisiin vähän vähemmälle ne jotka joka tapauksessa selviävät ja joilla on taloudellisia voimavaroja muutoksen hallintaan. Ja tässä nimenomaisessa tapauksessa jälkimmäisten osalta vielä myös siksi, että koska se on joka tapauksessa edessä.

Mutta niinhän Suomessakin moni teini kuolee, kun ei ole varaa ostaa uutta jotain lords of the stonehengen levyä. Eiku.
 
Ai mä siis niinq kualen! jos en saa ostettuu uutta Sgt. Jackin levyy ku kaikil mun kavereil on niinq se!!11
 
Sellainen voisi olla munsta hyvä ajatus, että puhutaan musiikista musiikkina ja jätetään analogiat filosofeille.

Sellainen voisi olla munsta hyvä ajatus, että puhutaan musiikista musiikkina ja jätetään analogiat filosofeille.
 
Eiku mä tykkään analogioista, varsinkin kun ne ei toimi.

Eiku mä tykkään analogioista, varsinkin kun ne ei toimi.
 
En missään sanonut että lääkkeet ja musiikki on samanvertaisia. Kyse oli immateriaalisista tuotteista ja lääkepatentti suojaa sitä ei-fyysistä työn tulosta. Valtaosa Mnetin käyttäjistä ei vaan näköjään tajua että analogialla voidaan yrittää valotta jotain puolta keskustelusta ilman että väittää että ne on yksi ja sama asia.