Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikähän väärinkäsitys täällä nyt on joillain kavereilla? Ei millekkään levylle kuulu yhtään sen enempää 1 kuin 5 tähteä. Ainoa mittari millä jonkunlaista mittausta levyn hyvyydestä voitaisiin tehdä on sen myyntimäärät, mutta kun tähänkin vaikuttaa levyn sisältöä enemmän artistin pärstä ja kuteet, sekä mainostus + lehdistön ja radion sekä television kiinnostuminen, niin sekin voidaan pudottaa hyvyyden mittausperusteista pois.
 
Led Zeppelinin Stairway To Heaven on ihan sitä samaa skeidaa kuin Lovexin Guardian Angel, kummallekin kuuluu täysin yhtä perustellusti yksi tai viisi tähteä. Millään rationaalisilla perusteilla noiden paremmuutta ei voida laittaa järjestykseen. Musiikin hyvyys on jokaisen kuulijan oma asia, eikä se mielipide jalostu faktaksi vaikka useampi kokisi samoja fiiliksiä.
 
Mikähän väärinkäsitys sulla on? Palaapa tutkimaan vähän musiikkia. Musiikki voidaan nähdä (tai kuulla) joko absoluuttisena, ajasta riippumattomana asiana, jolloin sen hyvyys/huonous on tosiaan täysin kuulijasta riippuvainen asia - koska ihminen ei kykene poistamaan muistojaan, näin ei ole (joku lähimuistin kadottanut henkilö saattaa saada uskomattomia kiksejä musiikista, koska voi kuunnella kerta toisensa jälkeen saman kappaleen ja vaipua euforiaan - pohtikaapas sitä:D).
 
Toisaalta musiikin voidaan ajatella myös olevan resurssi, joka voidaan "kuluttaa loppuun", ja jossa tietyt asiat ovat selkeämpiä kuin toiset ja siksi kuulostavat tutummilta/tylsemmiltä/käytetymmiltä jne. En jaksa ruveta kirjoittamaan asiasta kilometriä, mutta sanotaan että vaatii oikeasti melkoista taitoa kirjoittaa 5 tähden kvinttikiertobiisi tänä päivänä, varsinkin jos sanat kertovat vielä vaikkapa menetystä rakkaudesta. Vai oletko asiasta eri mieltä?

En jaksa ruveta kirjoittamaan asiasta kilometriä, mutta sanotaan että vaatii oikeasti melkoista taitoa kirjoittaa 5 tähden kvinttikiertobiisi tänä päivänä, varsinkin jos sanat kertovat vielä vaikkapa menetystä rakkaudesta. Vai oletko asiasta eri mieltä?
 
Onko 5 tähden kvinttikiertobiisi, joka kertoo menetystä rakkaudesta sitten mestariteos?

Toisaalta musiikin voidaan ajatella myös olevan resurssi, joka voidaan "kuluttaa loppuun", ja jossa tietyt asiat ovat selkeämpiä kuin toiset ja siksi kuulostavat tutummilta/tylsemmiltä/käytetymmiltä jne. En jaksa ruveta kirjoittamaan asiasta kilometriä, mutta sanotaan että vaatii oikeasti melkoista taitoa kirjoittaa 5 tähden kvinttikiertobiisi tänä päivänä, varsinkin jos sanat kertovat vielä vaikkapa menetystä rakkaudesta. Vai oletko asiasta eri mieltä?
 
Niin 5 tähden kvinttikiertobiisi kenen mielestä? Sinunko?

Niin 5 tähden kvinttikiertobiisi kenen mielestä? Sinunko?
 
Ihan kenen tahansa jolla on jotain edellytyksiä arvioida musiikkia muuten kuin homomusiikkia-periaatteella (paitsi jos kyseessä on Village People:D).

Ilmeisesti paras levyarvostelu olisi tämmöinen:
 
”Laulu- ja soitinyhtye Deep Purple on julkaissut uuden levyn nimeltään Out of the grave. Levyllä 12 musiikkiesitystä, joiden yhteiskesto on 42 minuuttia 15 sekuntia. Levy on kopiosuojattu ja se on pakattu pahviseen digipack –kuoreen.”
 
Pelkkää faktaa. Mutta eipä tuota voi arvosteluksi sanoa.

Onko 5 tähden kvinttikiertobiisi, joka kertoo menetystä rakkaudesta sitten mestariteos?
 
Omassa sarjassaan voi olla, jos se on ihan helvetin hyvä kvinttikiertobiisi joka kertoo menetetystä rakkaudesta verrattuna muihin kvinttikiertobiiseihin jotka kertovat menetetystä rakkaudesta. Jos kappaleessa kaikki osuu niin hyvin paikalleen, että jokainen osa tukee kokonaisuutta - kaikelle on joku syy - silloin 5 tähteä voi olla ihan paikallaan. Jos lähdetään vertaamaan kaikkia genrejä sekaisin, niin sehän on ihan vitun tyhmää. Ei heviä voi haukkua siitä että sitä soitetaan särökitaroilla, tai iskelmää siitä että se kertoo keskivertoihmistä kiinnostavista asioista. Sitä, miten em. asiat on tehty, voi arvostella.

Omassa sarjassaan voi olla, jos se on ihan helvetin hyvä kvinttikiertobiisi joka kertoo menetetystä rakkaudesta verrattuna muihin kvinttikiertobiiseihin jotka kertovat menetetystä rakkaudesta. Jos kappaleessa kaikki osuu niin hyvin paikalleen, että jokainen osa tukee kokonaisuutta - kaikelle on joku syy - silloin 5 tähteä voi olla ihan paikallaan. Jos lähdetään vertaamaan kaikkia genrejä sekaisin, niin sehän on ihan vitun tyhmää. Ei heviä voi haukkua siitä että sitä soitetaan särökitaroilla, tai iskelmää siitä että se kertoo keskivertoihmistä kiinnostavista asioista. Sitä, miten em. asiat on tehty, voi arvostella.
 
Tottakai johonkin genreen kuuluvaa levyä tulee arvostella suhteessa muihin saman genren levyihin. Just siks en itse halunnut arvostella Marzin levyä, kun genre ei ole kauhean hyvin hallussa. Mun alaa on enemmänkin yhden soinnun biisit.

Loistava threadi :D
 
Todistaa kuinka paljon itse levy teitäkin lopulta kiinnostikaan.

Minun on pakko tunnustaa vajavaisuuteni ja myöntää, että taas kerran putosin kärryiltä. Paitsi jos tuo lainaamani teksti oli vitsi, huumoriahan minä en nääs ymmärrä.
 
Minä käsitin että se tarkottaa sitä että tyykkäänhän minäkin Matti Nykäsen tuotannosta, mutta en minä silti näe niitä sävellyksiä ja lauluja nerokkaina tai taitavina saati taiteellisina.
 
Eli vaikka tykkään siitä, en minä silti Nykästä arvostellessa sille kymmentä pistettä anna.

Ostin. Hämmentävää.
Täytynee hieman syventyä tarkemmin.
Ensivaikutelmasta neljä tähteä. Hyviä biisejä ja hienosti soitettua, yksi tähti pois paikoin turhan korneista sanoista ja välillä myös marzin laulusta.

Taistelun väliin mainos. Lahlessa lauantaina olisi Marziakin tarjolla.
 
http://www.sinfonialahti.fi/
 
Ja klikkaa etusivulla sitä koirankuvaa, Marzi heittänee jotain soololevyltään.
 
Konserttia ei suositella genrefakkiutuneille.

No jos minä nyt kuitenkin päättäisin kokeilla sitä 5 tähden kvinttikiertobiisiä ja lopputulosta joku arvioisi mestariteokseksi ja osa taas täydelliseksi sonnaksi, niin olisiko tuohon asiaan jostain löydettävissä jonkun sortin faktoja?

Minä käsitin että se tarkottaa sitä että tyykkäänhän minäkin Matti Nykäsen tuotannosta, mutta en minä silti näe niitä sävellyksiä ja lauluja nerokkaina tai taitavina saati taiteellisina.
 
Eli vaikka tykkään siitä, en minä silti Nykästä arvostellessa sille kymmentä pistettä anna.
 
Aha. No, onhan tuossa tietysti jossain määrin järkeä. Silti olen sitä mieltä, että täysin artistista tai musiikin taiteellisuudesta huolimatta arvostelijan tulee kirjoittaa kehuva arvostelu, jos kerran levystä piti. Ja tietysti myös päinvastoin. Oli kyse sitten Nykäsestä, Nymanista tai Afghan Whigsistä. Tai mistä vaan.

No jos minä nyt kuitenkin päättäisin kokeilla sitä 5 tähden kvinttikiertobiisiä ja lopputulosta joku arvioisi mestariteokseksi ja osa taas täydelliseksi sonnaksi, niin olisiko tuohon asiaan jostain löydettävissä jonkun sortin faktoja?
 
Tämä riippuu siitä miten arvostelija pystyy perustelemaan väitteensä. Jos arvostelija, joka pitää kappaletta mestariteoksena, pystyy loogisesti erittelemään asiat jotka kappaleesta tekevät mestarillisesti konstruoidun kvinttikiertobiisin verrattuna muihin vastaaviin, arvostelu ja arvosana on oikeutettu. Jos päinvastaisen mielipiteen esittäjä pystyy yhtä vankkumattomasti osoittamaan miksi näin ei ole, sonnaksi arvostelu on myös oikeutettua.
 
Harvoin tällaista hajontaa pääsee kuitenkaan käymään objektiiviseen arviointiin pystyvien keskuudessa. Usein tilanteessa, jossa näin käy, arvioija ei joko A) ole ymmärtänyt tekijän tavoitteita ja päämääriä tai B) ei pysty arvostelemaan teosta subjektiivisen viitekehyksensä ulkopuolella, ts. pohjaa arvostelunsa omiin genre-, saundi-, lyriikka-, sovitus-, ym. mieltymyksiinsä. Arvostelijalle on äärimmäisen tärkeää ymmärtää se, mihin kappaleella on pyritty. Voi olla, että kappale epäonnistuu nimenomaan siinä, ettei se pysty tuomaan esiin pyrkimyksiään, eikä tällaiselle teokselle silloin voi kuulua viittä tähteä, mutta useimmiten kysymys on siitä, että arvostelija ei ymmärrä sitä, että joku aluksi hölmöltä kuuluva ratkaisu on nimenomaan se, mihin kaikki kappaleessa tehtyt ratkaisut perustuvat, ja kun sen ymmärtää, koko kappale kuulostaa erilaiselta.
 
Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa hevikappale, jonka ydin olisi pyrkimys äärimmäiseen naivismiin. Jos tällaiseen pyrkivää kappaletta arvostellaan vakavana hevinä, totta kai se voidaan tyrmätä "äärimmäisen lapsellisena ja hevin syvimmästä olemuksesta eksyneenä paskana" ja antaa sille 1 tähti - mutta jos kappaleen pyrkimys on nimenomaan olla sitä mistä sitä haukutaan ja muut kappaleen lopullisessa esiintuonnissa vaikuttavat tekijät ovat juuri kohdallaan, eikö se ole silloin onnistunut täydellisesti päämäärässään ja sille pitäisi antaa 5 tähteä?
 
On myös mahdollista, että vaikka arvostelijat olisivat objektiivisuuteen pystyviä ja taitavia arvostelijoita, niin toinen on opiskellut huomattavan paljon laajemman oppimäärän joko yleisesti musiikkia tai sitten tiettyä genreä. Joku, joka kuulee ensimmäisen kerran jotain genressään ok bändiä (vaikka joku ihan pätevä amerikkalainen nu-bebopyhtye joka on levyttänyt), saattaa määrittää arvosteluasteikkonsa sen pohjalta, asettaen sen asteikon huipuksi, kun taas toinen arvostelija, joka on tutkinut perin pohjin kaikki mahdolliset ikinä äänitetyt bebop-levyt kuulee levyssä valtavan määrän muilta lainattuja, jalostamattomia asioita ja tietää että ne on tehty valtavan paljon paremmin muiden yhtyeiden toimesta ja sijoittaa bändin jonnekin arvosteluasteikkonsa alemmalle keskitasolle.
 
Eli yhteenvetona arvostelijan pitää tietää mistä puhuu, ja arvostelun lukijan pitää osata lukea rivien välistä minkälainen ihminen arvostelija on. Jos itse luen arvosteluja, teen sen hyvin varovaisesti juuri siitä syystä että arvostelijaa täytyisi tuntea osatakseen ymmärtää mistä mielipiteet johtuvat. Ennen kuin seulonta siitä, kuka pääsee kirjoittamaan muuttuu tarkemmaksi, en jaksa juuri luottaa muuhun kuin arvosana-keskiarvoon. Siihenkin saa suhtautua lievällä varauksella.
 
Tämä on äärimmäisen hankala asia, mutta mielestäni levyarvostelijan pitää pystyä tällaiseen objektiivisuuteen ja syvyyteen, vaikka moni muu ei pystyisi. Se oikeuttaa toimimisen levyarvostelijana.

Hyvin perusteltu kirjoitus John Titorilta, melkein tekisi mieli olla samaa mieltä ja osittain olenkin. Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että musiikkikin on taidetta ja taiteeseen suhtaudutaan kylmän analyyttisen järkeilyn lisäksi myös suurella tunteella ja mielestäni nämä suuret tunteetkin saavat levyarvosteluissa näkyä. Aika kurjaa on jos musiikkilehtien levyarvostelut alkavat muistuttaa Tekniikan maailman autovertailuja.
 
Plussaa silti Titorille ja muutamalle muullekin perustellulle mielipiteelle tässä ketjussa.

Mutta kun musiikissa ei ole mitään sellaista asiaa mitä voitaisiin pitää objektiivisena arvosteluperusteena. Jos minä tykkään enemmän jostain toisesta asiasta kuin sinä, niin sitten tilanne on tasan. Ja jos sinä hommaat jonkun kaveriksi joka on samaa mieltä sun kanssa, ja olkoon vaikka kaikkien alojen tohtori ja vapahtaja niin silti mun mielipide on ihan yhtä oikein.
 
Eikai tuo nyt niin vaikeaa ole käsittää, että ne on mielipideasioita joissa KUKAAN ei ole sen enempää oikeassa kuin väärässäkään.
 
EDIT: Ja on kyllä aivan uskomatonta insinöörimeininkiä jos joku keksii ne perusteet millä musiikkia voidaan objektiivisesti arvostella, sitten minua ei ainakaan huvita enää.

Mutta kun musiikissa ei ole mitään sellaista asiaa mitä voitaisiin pitää objektiivisena arvosteluperusteena. Jos minä tykkään enemmän jostain toisesta asiasta kuin sinä, niin sitten tilanne on tasan. Ja jos sinä hommaat jonkun kaveriksi joka on samaa mieltä sun kanssa, ja olkoon vaikka kaikkien alojen tohtori ja vapahtaja niin silti mun mielipide on ihan yhtä oikein.
 
Eikai tuo nyt niin vaikeaa ole käsittää, että ne on mielipideasioita joissa KUKAAN ei ole sen enempää oikeassa kuin väärässäkään.
 
EDIT: Ja on kyllä aivan uskomatonta insinöörimeininkiä jos joku keksii ne perusteet millä musiikkia voidaan objektiivisesti arvostella, sitten minua ei ainakaan huvita enää.
 
Edellä puhuttiin Tekniikan Maailman autovertailuista. Ovatko nekin puhtaasti mielipideasioita? Onko 20e kesä-Volkkari parempi kuin 80 000e Mersu, jos kuskista nyt vaan tuntuu siltä? On, tietyllä tasolla - Volkkari voi sopia juuri sille kuskille parhaiten. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Volkkarissa kuolee törmäystilanteessa helpommin, se ei kiihdy yhtä hyvin, sen huippunopeus on pienempi, se saastuttaa todennäköisesti enemmän jne. Se ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että joskus ammoisina aikoina, kun ei ollut parempaa tarjolla eikä kukaan tiennyt miten auto voisi olla vielä pidemmälle kehittynyt, Volkkari olisi saattanut saada 5 tähteä TM:n arvostelussa. Hevosvankkureihin verrattuna se on ylivertainen ajoneuvo. Joku vaan saattaa silti digata siitä köpöttelystä ja kavioiden kopseesta enemmän, eikä siinä ole mitään väärää. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Mersu on aika paljon kehittyneempi ajoneuvo, joka tuo paljon enemmän uutta nykypäivän ajoneuvovalikoimaan verrattuna tänä päivänä julkaistuihin hevosvankkureihin.
 
Autoja voidaan laittaa järjestykseen niiden ominaisuuksien perusteella tai sitten perusteettomalta, subjektiiviselta mielipidepohjalta. Jälkimmäinen on se, mitä sä tarjoat ainoaksi musiikinarvosteluperiaatteeksi. Kun se ei vaan ole niin, etteikö musiikkia voisi arvostella muutenkin. Ominaisuudet eivät ole yhtä selkeitä, eikä autoissa ratkaise niin paljon lopputulos/kokonaisuus kuin musiikissa, jossa ominaisuusmittarien alapäässäkin olevat jutut saattavat nostaa koko roskan arvosanan tappiin jos ne ovat balanssissa. Yhtä paljon voidaan hajottaa musiikkiakin osiin sävellyksen (ja tästäkin pienempiin osiin), lyriikan, sovituksen, tuotannon, miksauksen jne. osalta. Jos kaikki osuvat kohdalleen, homma voi olla 5 tähden juttu vaikka yksikään osa-alue ei yksinään olisi sitä.
 
Lopputuloksen arviointi on valitettavasti monen kohdalla se, jossa mennään metsään - se on se osa-alue, jota on vaikein arvostella ja joka usein menee mutu-pohjalta, koska harvalla ihmisellä on tarpeeksi resoluutiota arvostella musiikkia niin syvästi kuin siihen vaadittaisiin. Levyarvostelijan vaan pitäisi pystyä säilyttämään objektiivisuutensa ja arvostella levy ilman "tää kolahtaa muhun"-kerrointa ja erikseen sitten sen kanssa.
 
Autoja arvostellaan "miten joku on tehty" -periaattella, levyjä samalla tavalla, mutta siihen pitää muistaa lisätä "miksi"-periaate. Muista se, että vaikka joku osoittaisi että levy x on ihan kuraa, se ei estä jokaista ihmistä diggaamasta siitä kesä-Volkkaristaan justiinsa niin paljon kuin haluaa ja tuntuu hyvältä.

Autoissa on runsaasti teknisiä ominaisuuksia jotka voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen ja näitä asioita voidaan pitää faktoina. Esimerkiksi kiihtyvyys 0-100 voidaan mitata nykyään riittävän luotettavasti, eikä se kiihtyvyys siitä muutu miksikään minkään mielipiteen voimasta. Silti jokainen voi tahollaan miettiä, että onko se kiihtyvyys omalta kannalta enemmän vai vähemmän merkittävä asia. Näiden mitattavissa olevien arvojen perusteella ei voida pitää yhtään autoa absoluuttisesti toista parempana, koska jokainen voi valita tarpeensa mukaisen auton. Autossakin on myös monia seikkoja jotka on täysin makuasioita, toiset tykkää että ohjaus on kevyt ja toiset pitävät jäykästä mutta tarkasta ohjauksesta. Toiset tarvitsevat paljon tilaa ja toiset taas auton joka on pieni ja ketterä parkkeerata ahtaissakin paikoissa. Tekniikan Maailmahan esimerkiksi laittaa autot antamiensa pisteiden mukaiseen järjestykseen, mutta jokainen voi vapaasti olla eri mieltä pisteiden määrästä ja myös siitä miten näitä painotetaan.
 
Myös musiikkikappaleista voitaisiin alkaa eritellä teknisiä tietoja esimerkiksi nuottien määrä per minuutti, nuottien kokonaismäärä, nuottien korkeuden suurin vaihteluväli, kappaleen kesto jne. mutta mitkä olisi sellaisia faktoja joilla sinä lähtisit kappaleista muodostamaan tuollaista taulukkoa mikä TM:n autovertailuissa julkaistaan? Käykö että teet sellaisen esimerkkitaulukon?
 
EDIT: niin korjaan, että TM:n pistetaulukossa on sellaisia kohtia, joista voit olla eri mieltä, mutta esimerkiksi taloudellisuus ja suorituskyky eivät ole mielipiteen mukaisia asioita vaan ne ovat pelkkää faktaa. Silti voit omalla kohdallasi painottaa noita arvosanoja joko vähän tai paljon, millä on suuri merkitys lopputulokseen.

Ostin. Hämmentävää.
Täytynee hieman syventyä tarkemmin.
 
Kuin myös...ei oikeen ykkösellä uponnu.

Äh. Älkää kirjottako noin pitkästi. Ei noita jaksa Erkkikään lukea.