Yleistä keskustelua musiikista ›

Leevi and the Leavings - Mies, joka toi rock n' rollin suomeen / tahi jokin oma kasettikokoelma
Hanoi Rocks - Bangkok shocks, saigon shakes, hanoi rocks
Kate Bush - The Dreaming / The Kick Inside

Mitäs sitä leikkimään mielenkiintoisempaa ja paremman musiikkimaun omaavaa persoonaa kuin mitä todellisuudessa on, eli nämä ovat ikuiset kestosuosikit:
 
Popeda: Kaasua...
Deep Purple: In rock
Beatles: Revolver
 
Aikajärjestyksessä noin. Kaikki pyörivät edelleen tasaisin väliajoin soittimessani ja aina niissä on jotain samaa tenhoa kuin silloin ennen. Onhan niitä paljon muitakin kestosuosikkeja, mutta kun kolmeen piti tyytyä.

tool - aenima
king crimson - red
massive attack - mezzanine
---
 
nää tuli mieleen, enemmänhän niitä tietty on kun kolme!

Wigwamin Being on tietenkin ehdoton ykkönen. Perässään Absoluuttisen nollapisteen Suljettu. Kolmannen valinta onkin hieman hankalampi, jos yksi kestosuosikki pitäisi nimetä niin kai se olisi sitten Beatlesien Abbey Road.

Otetaan nyt vähän eri genreistä mulle isoimmat jutut:
 
Tool - Ænima
Depeche Mode - Violator
Nine Inch Nails - The Fragile

Popeda: Kaasua...
 
Vaikkei tuo omassa kolmikossa sillä hetkellä ollutkaan, niin pidän ko. levyä yhtenä kovimmista SuomiROCK-lätyistä ikinä.

PJS:n lista olisi sitten tämän näköinen, päätös on aika vaikea ja nää on niitä levyjä jotka mahtuu sinne top 5 listan sijojen 4,9999 ja 5,0 väliin:
 
Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon
 
Levy johon vertaan kaikkia levyjä. Täydellinen pop-levy. Kokonaisuus on saumaton ja tasapainoinen ja levy suorastaan huutaa tulla kuunnelluksi yhdeltä istumalta hyvistä äänentoistolaitteista. Jokainen kuuntelukerta on uudenlainen kokemus. Mahtavaa.
 
The Smashing Pumpkins: Mellon Collie & Infinite Saddnes
 
Itselle MC&IS on aina ollut 'SE' The Smashing Pumpkins julkaisu. Tämä levy on munsta kyseistä bändiä parhaimmillaan. Tukuttain loistavia biisejä jotka kumartavat corganin vaikutteille, mutta ovat silti nimen omaan selkeästi juuri The Smashing Pumpkinssin omia. Myös levyn tuotantopuoli on minusta täydellisesti onnistunut näennäisen Lo-Fi saundeineen. Ja C'mon kuka voisi vastustaa sitä möyryävää Electric Guitar Wall O' Soundia?
 
Kolmos-sijan hallitsija vaihtelee mut aika pitkään se on nyt ollu tää.
 
Dire Straits: Communique
 
Dire Straitsin paras albumi kokonaisuus. Tällä Albumilla ei vielä ole sitä liian tuottamisen tuomaa steriiliyttä, joka vaivaa yhtyeen myöhempiä albumeja. Kitarat helisevät rummut paukkuvat napakasti ja Knopfler mutisee mikkiinsä oivaltavia sanojaan. Tällä levyllä kuulee yhtyettä jolla on selvästi vielä jotain sanottavaa musiikillisesti ja myöskin taitoa ja näkemystä toteuttaa ideansa levylle asti. Saunditkin ovat lostavat. Jos haluaa kuulla malliesimerkin siitä, miltä kunnon kitarabändin pitää kuulostaa, kannattaa kuunnella tämä levy sillä tässä levyssä on "Twangia"
 
Bubling under:
 
-Rush - Moving pictures: Proge jättiläisen viimeinen täydellinen levy, loistava aloitus karmealle vuosikymmenelle. (tosin ilmestyi vasta 81 mutta silti) + Rushin muukin tuotanto kelpaisi tähän listalle kyl.
 
-Tool - Lateralus: Progea, Raskasta Rockia, Pimeää Tunnelmointia, Psykedeliaa, Tahtilajeja, Parhautta
 
-The Police - Outlandos d'Amour: Tykkään tästä levystä ihan törkeesti, reggae rockia tai rock reggaeta, melkein punkkia. Bändi soittaa timmisti ja biisit kuulostavat aina yhtä tuoreilta.
 
-CMX - Aion: Loistava levy loistavalta bändiltä
 
-CMX - Vainajala: Kuten myös.
 
-Cure - Disintegration: Soundtrack to our ahdistus.
 
-REM - Out Of Time: hyviä biisejä
 
-Sonic Youth - Daydream Nation: paras levy tyypeiltä, jotka keksi metelin ja teki siitä kaunista.
 
-Dire Straits - koko tuotanto
 
-James Brown - Greatest Hits: Vaikka onkin kokoelma levy, niin ei haittaa.
 
täytyy lopettaa tän listan kirjoittaminen, rupee tulee ristiriitaisia ajatuksia parhaasta levystä ja päädyn tappelemaan itseni kanssa.
 

 
Mitentän sä tiivistäisit 10 suosikkia? :)

Cannibal Corpse - Fisherin aikainen tuotanto
Judas Priest - bändi
Queen - bändi
 
Queen on ollut kelkassa pikkupojasta asti. Judas Priest teini-iästä ja Cannibal Corpseen tutustuin vasta muuan vuosi sitten.

Voi voi... kolmea on todella vaikea valita, kymmenen tai kaksikymmentäkin olisi helpompi. Mutta jotain tällaista:
 
Pepe Ahlqvist HARP: On the ground
-sai minut aloittamaan rumpujensoiton
 
Pekka Pohjola: Heavy jazz live in Helsinki and Tokyo
-muistan, kuinka vapisevin käsin asettelin levyjä soittimeen. Tämä oli pitkään maailman kovin juttu
 
Toto: Toto
-Toton debyytti on tottakai ehdoton. Täyttä timanttia ensitahdeista lähtien.
 
Siinä nyt kolme minulle perustavaa laatua olevaa "teosta", joihin palaan aina uudelleen ja uudelleen. Joukkoon olisin kyllä halunnut vielä ainakin Kauko Röyhkän Pikku enkeli/Kulta-aika liven ja ....

Whitesnake - 1987
 
Deep Purple - Machine Head
 
Dio - Holy Diver
 
Aina toimii.

Television: Marquee Moon
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation
Sex Pistols: Never mind the Bollocks

Kingston Wall I
Kingston Wall II
Kingston Wall III

Tommy Bolin - Private Eyes
Frank Marino & Mahogany Rush - What's Next
Kingston Wall - II

- Metallica - Black Album
Isä soitti aina ollessani pieni Metallicaa autossa ja kotona. Kai se on jotenkin jo alitajuntaan iskoutunut, että Metallica on vaan niin pirun kova. Itse sitten lopulta Black Albumia kuunneltuani aikoja sitten rakastuin lopulta. Taisin silloin olla joku 10 vuotias?
 
- Slipknot - Slipknot
Voi luoja, että iski lujaa ja iskee edelleen.
 
- Manic Street Preachers - Know Your Enemy
Ollut reilun vuoden kuuntelussa vähintään kerran viikossa. Yhdessä vaiheessa levy jo napsahti eräillä viinanhuuruisilla jatkoilla poikki ja piti käydä ostamassa heti tilipäivänä uusi tilalle

Juliet Jonesin Sydän: Roistot
Disneyland After Dark: No fuel left for pilgrims
Nirvana: Nevermind

Kolme lisää...
 
Beck: Odelay
Blur: Parklife
Radiohead: OK Computer

Jethro Tull - Aqualung
 
Eräs kaikkien aikojen kingeimmistä levyistä. Musiikillisesti täyttä rautaa, akustiset kappaleet tasapainottavat mainiosti hardrockimpaa osastoa, lähes täydellinen. Martin Barre vetelee kitarasooloja kuin vanha tekijä. Ian Andersonin mainiot sanoitukset. Levyn kohokohtina Aqualung, My God ja Locomotive Breath.
 
Pink Floyd - Dark Side of the Moon
 
Voisi jopa sanoa itse täydellisyydeksi. Sopivan pitkä, ei yhtäkään kappaletta, jonka yli haluaisi hypätä. Äänenlaadultaan 70-luvun ja nykyajan eliittiä. Mainiot syntikka- ja ääniefektit. Ehdottomasti eräs universuumin parhaista levyistä. Levyn kohokohtina Speak to Me/Breathe, Time, Money ja Brain Damage.
 
Jethro Tull - Thick as a Brick
 
Tullia progeimmillaan. Teos sisältää vain yhden kaksipuolisen kappaleen, joka on yhteensä noin 43 minuuttia pitkä. Konsepti kertoo fiktiivisen lapsinero Gerald Bostockin kirjoittamasta runosta Thick as a Brick, jolla hän osallistuu kansainvälisesti arvostettuun runokilpailuun. Runo käsittelee aikustumisen ja aikuiselämän haasteita. Mainiot sanoitukset, jatkuvasti vaihtuvat soittimet ja tahtilajit. Kansilehtiset esittävät fiktiivisen paikallissanomalehti St. Cleve Chroniclen yhtä painosta. Kansilehtisestä voi mm. löytää säätietoja, ristisanoja, pisteestä pisteeseen-tehtäviä ja muuta sanomalehtikamaa. Kerrassaan upea levy.

Dream Theater - Images and Words
Metallica - Master of Puppets
Pantera - Cowboys from Hell

Beatles-Sgt. pepper
Pink Floyd-Piper at the gates of dawn
Rush-Exit...stage left

Pelle Miljoona 1980: Viimeinen syksy
Black sabbath: sabbath bloody sabbath
Chick corea: return to forever