Yleistä keskustelua musiikista ›

Rummut mielestani helpoin, mutta myos kuulee ekana
jos rumpali mokaa.
 
Ekana kuulee jos laulajalla pettää ääni ja se rupeaa kiekumaan. Itse asiassa tiedän että tapauksia joissa rumpalilta on lentänyt toinen kapula mutta se on saanut pidettyä kompin semmoisena ettei yleisö edes (suurelta osin) huomaa.

Koiran yliäänipilli.

Kitara. Siis mulle. Johtuu varmaan siitä, kun sitä olen kaikkein eniten soittanut. Basson soitto ei mun mielestä ole ''helppoa''. Ok, kuviot voi olla yksinkertaisia, mutta soittaminen niin, että se kuulostaa hyvältä, ei ole helppoa. Eikä ole tietysti muillakaan soittimilla. Mutta basso on aika tärkeä, rumpujen kanssahan ne luo sen pohjan koko jutulle bändissä.

Hirvitorvi.

Intohimo: Rummut mielestani helpoin, mutta myos kuulee ekana
jos rumpali mokaa.
 
Tabla-rumpujen kanssa ei liene helppoa.

Prophet: Tabla-rumpujen kanssa ei liene helppoa.
 
Rummut on lähtökohtaisesti "easy to begin, hard to master" -soittimia, mutta tablat + congat + bongot + pandeiro menevät jo alkuaskeleiltaan vittumaisuuksiin. Silleen että siis saa perussoundit. Aivoton larputtaminen erikseen.

Mua naurattaa aina, kun joku kertoo, että basson soitto on tosi helppoa. Sehän on vaan matalampi kitara. Vetäkääpä funkit ja groovet siitä sitte. Kohta joku tulee kommentoimaan, että onpa edgy kommentti, koska se on nykyään muotia.

Askorbiinihappo: Mua naurattaa aina, kun joku kertoo, että basson soitto on tosi helppoa. Sehän on vaan matalampi kitara. Vetäkääpä funkit ja groovet siitä sitte. Kohta joku tulee kommentoimaan, että onpa edgy kommentti, koska se on nykyään muotia.
 
No joo, se nyt ei jaksa enää edes naurattaa, että basso olisi muka helppo soitin. Eikä tarvitse mennä edes mihinkään funk-kikkailuun, vaan ihan perushumppabassokin on joillekin ylivoimaista. Jammailin kerran yhden amatööribändin kanssa(en itsekään ammattilainen ole), niin ''basisti'' soitti jotain punk-tyylistä 8-osaa, kun piti soittaa Paratiisi.

Askorbiinihappo: Mua naurattaa aina, kun joku kertoo, että basson soitto on tosi helppoa. Sehän on vaan matalampi kitara. Vetäkääpä funkit ja groovet siitä sitte. Kohta joku tulee kommentoimaan, että onpa edgy kommentti, koska se on nykyään muotia.
 
Näin koskettimien kanssa suurimmaksi osaksi toimineena basso on siinä mielessä helppo, että sen logiikka on melko selkeä, vaikka vaikeaa kuitenkin on muistaa ulkoa missä mikäkin ääni sijaitsee. Myös sormien pelaamisessa haastetta, vaan itse bassokuvioita keksin helpostikin.
 
Kitara sensijaan vaikka vähän basson näköinen onkin on sellainen, etten ollenkaan tajua kuinka sitä käytännössä soittaisin. Äänet on liian oudossa järjestyksessä pianoon verrattuna, eikä käsi osaa ottaa niitä sointuja mitä haluaisin ja äänet halutussa järjestyksessä.

Mua taas kyllästyttää tuo "ei basso ole helppo" -jupina mitä joka välissä kuulee. Eihän se tosiaan ole helppoa olla maailman paras slap-funkjazz-tohtori, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että 99% konteksteista basso on silti se ylivoimaisesti helpoin soitin pl jotkut triangelit ja rytmimunat.

Sergei Fallinen: Mua taas kyllästyttää tuo "ei basso ole helppo" -jupina mitä joka välissä kuulee. Eihän se tosiaan ole helppoa olla maailman paras slap-funkjazz-tohtori, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että 99% konteksteista basso on silti se ylivoimaisesti helpoin soitin pl jotkut triangelit ja rytmimunat.
 
En muista kuka muusikkoheppu sanoi, että basso on rytmin ja harmonian välinen liima, joka sitoo ne yhteen.
 
Itse soitettavien sävelten valitsemista voidaan bassolla pitää helppona mikäli oletamme, että vaan kaseja juurisävelestä tai vastaavaa tykittellään. Mut basso ei paljoa anna mahdollisuutta soittaa "falskisti" rumpalin kanssa ilman, että lopputulos kuulostaa vain kamalalta. Synabassolla soittelusta puhumattakaan, virheen ajoituksessa huomaa puukorvakin heti.
 
Kitara antaa siinä mielessä huomattavasti enemmän armoa, voi vetää sinnepäin ja kravatit otsalla jorataan yhtä lailla. Siinä mielessä leirinuotiosointuja kitaralla rämpyttelemällä päässee jopa helpommalla.
 
Eri soittimet, eri haasteet.

Funkånaut: En muista kuka muusikkoheppu sanoi, että basso on rytmin ja harmonian välinen liima, joka sitoo ne yhteen.
 
Itse soitettavien sävelten valitsemista voidaan bassolla pitää helppona mikäli oletamme, että vaan kaseja juurisävelestä tai vastaavaa tykittellään. Mut basso ei paljoa anna mahdollisuutta soittaa "falskisti" rumpalin kanssa ilman, että lopputulos kuulostaa vain kamalalta.
 
Juu, esimerkiksi valssin soitto niin että se yksi nuotti/tahti osuu juuri oikeaan kohtaan tuntuu olevan näille tykittäjille ylivoimaista. Näennäisen helppoa, mutta niin vaikeaa.

Epämuusikko: Rummut on lähtökohtaisesti "easy to begin, hard to master" -soittimia, mutta tablat + congat + bongot + pandeiro menevät jo alkuaskeleiltaan vittumaisuuksiin. Silleen että siis saa perussoundit. Aivoton larputtaminen erikseen.
 
Aika lailla joo. Mä alotin aikoinaan samanaikaisesti sekä kitaran että rumpujen soittamisen ja kyllähän rummuissa pääsi - varsinkin kymmenvuotiaan keskittymiskyvyllä - huomattavasti nopeammin huomattavasti pidemmälle. Niistähän lähti ääni kun niitä vaan löi.
 
Samaten oon aina ollut vähän sitä mieltä, että piano on aika helposti lähestyttävä, koska kun kosketinta painaa, siitä kuuluu soiva ääni. Kitarasta taas ei ainakaan mulla kuulunut ensimmäiseen puoleen vuoteen muuta kuin "plonk", kun kieltä painoi. Tai yritti painaa.
 
Mitä sit tabloihin tulee niin oman osansa siitä vaikeudesta tekee varmaan myös se, että koko niiden lajityypillinen musiikkikulttuuri voi olla länsimaisesta näkökulmasta aika vaikeasti hahmotettavissa.

Vessajono:
Samaten oon aina ollut vähän sitä mieltä, että piano on aika helposti lähestyttävä, koska kun kosketinta painaa, siitä kuuluu soiva ääni. Kitarasta taas ei ainakaan mulla kuulunut ensimmäiseen puoleen vuoteen muuta kuin "plonk", kun kieltä painoi. Tai yritti
 
Pianolla helppo päästä alkuun et tulee edes jonkinlainen biisi. Äänet on toisiinsa nähden selkeässä järjestyksessä.

Sergei Fallinen: Mua taas kyllästyttää tuo "ei basso ole helppo" -jupina mitä joka välissä kuulee. Eihän se tosiaan ole helppoa olla maailman paras slap-funkjazz-tohtori, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että 99% konteksteista basso on silti se ylivoimaisesti helpoin soitin pl jotkut triangelit ja rytmimunat.
 
Se johtuu varmaankin siitä, että usein kitaristi soittaa bassotkin. Ihan yhtälailla voi bassoa painottava henkilö vedellä nuotiokolmisoinnut narulle. Mä olen soittanut kitaraa ja bassoa yhtä kauan, ja mun mielestä basso on ylivoimaisesti monimutkaisempi soitin soittaa.

Bändisoittimista basso siinä mielessä, että siitä saa ehkä vähimmällä harjoittelulla puhtaita ääniä ulos - jopa kokonaisen yksinkertaisen biisin verran. Kuulostaa hyvältä basistilta, tai edes basistilta, on sitten kokonaan toinen juttu.
 
Kitarahan on aika helppo kans jos virittää sen sepikumpulais-vireeseen. :D

Melodica, ymmärtämättä mistään yhtään mitään siitä löysi lapsuudessa ukkonnooaa, suvivirttä ja vastaavia tuttuja melodioita.

Kefiiri: Viittasiko Tulliainen motoriikkajutullaan esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, että tietää miltä bossanovarytmi rummuilla kuulostaa, mutta ei saa ulokkeitaan liikahtamaan silloin kuin pitäisi? Kai se on motoriikkakysymys.
 
Voi olla, mutta melodis-harmonisten soitinten kohdalla en ole samaa mieltä.
 
Ihti Tullallinen: Esimerkiksi, kyllä. Tai pianonsoitossa kun vasen käsi soittaa ihan erilaista melodiaa kuin oikea. Mutta rummuilla bossanova on kyllä mahdotonta, ainakin mulle.
 
Mikään ei ole mahdotonta.

Epämuusikko: Mikään ei ole mahdotonta.
 
Tästä olen pitkälti samaa mieltä. Tarvittavan vaivannäön määrä vaan on välillä suurempi ja välillä vielä suurempi :D
Laiskuus astuu jossain välissä kehiin.
 
Bossanovakompin kyllä oppii kun treenaa tarpeeksi pienissä paloissa. Riittävän hitaasti. Otin sen esimerkiksi, kun muistan miten mukavalta tuntui kun lopulta sain sen jotenkuten rullaamaan. Oli vaikeuksia ylipäätään saada tietyt yhtäaikaiset iskut tehtyä, ja sitten vielä oli hiomista että ne oikeasti tulevat yhtä aikaa. Ja että setin eri osat soivat tarkoituksenmukaisessa balanssissa keskenään.
 
Kokeneemmasta soittajasta moinen voi kuulostaa aika avuttomalta, ja sitähän touhuni onkin :)
 
Tavattoman hyödyllinen on ollut se Markkuliinin joskus antama ohje, että pitää oikeasti tsekata, että äänet jotka on tarkoitus soittaa yhtä aikaa, todella tulevat yhtä aikaa. Heti alkaa kuulostaa professionaalisemmalta.
 
Harmonisten juttujen hahmottaminen ei tietysti motoriikkakysymys olekaan.

Karlsson: Rytmimuna.
 
Ei ole.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt rytmimuna!