Yleistä keskustelua musiikista ›

Paskin levy ikinä on Juntun soololevy, olisko Aurinkosuu niminen (ainakin sinkun nimi). Junttuhan on tämä Horse Powerin ärjyjäkaveri, joka päätti muuttaa tyyliä täysin. Kaikki kappaleet levyllä Juntun säveltämiä ja sovittamia (olisko soittamiakin), ja sen huomaa. Niin paska levy, että tulee useinkin kuunneltua jurrissa. Jostain Bonus cd - levyltä löytyy myös Aurinkosuu remix, joka on oikeasti vieläkin paskempi kuin alkuperäinen.
 
Offtopic: Horsepowerin Second albummah oli joskus hieno levy. Ja Junttu oli kyllä melko hieno rockvokalisti.

Huonot cd-levyt oon laittanu kiertoon, mutta lp-osastolta löytyy melkosta kuraa, vaikkapa Helloweenin Pink Bubbles Go Ape ja Twisted Sisterin Love Is For Suckers. Molemmat levyt oli jo hankinnan aikoina karvaita pettymyksiä.

Megadethin Risk on sellainen albumi että kerran sen kuunneltuani nakkasin koko paskan levyhyllyn TAAKSE seinän ja hyllyn väliin ja toivon ettei tarvitse kys. levyä enää ikinä missään nähdä.

Jaa'a. Kai se joku Dancenet 5 on. Kiitos, sukulaiset kun tunnette minut niin hyvin ja ostatte loistavia lahjoja.

Pari Riki Sorsan englanninkielistä albumia tulee kyllä väkisinkin mieleen kun aloin omaa levyhyllyä psyykkaamaan.. Sain niin halvalla.

Violence - Torture Tactics
 
Jouduin aikoja sitten hävyttömän huijauksen uhriksi. Olin sinisilmäinen, varhaisteini-ikäinen, aloitteleva heavymusiikin kuuntelija. Tuo levy traumatisoi pahasti, näen edelleen painajaisia. Varjelkaa lapsianne pitkätukkaisilta kirpputorikauppialta.

Tykkään kaikista mun levyistä.

tuo Porcupine Treen Deadwing on aika paska.

Astaroth - Gloomy Experiments
MoDo - Super Gut

Tykkään kaikista mun levyistä.
 
Samoin, jopa niistä paskoista. Ei nyt heti tule mieleen ihan surkeaa levyä, mutta harvemmin tulee Jamppa Tuomisen Muisto Vain levyä kuunneltua, ainakaan selvinpäin. Ei tuo nyt niin huono levy ole, mutta jos joku on keksittävä, niin olkoon sitten tuo.

Mötley Cruen samannimisen oon saanu lahjaksi, ei oo tullu sitä paljo kuunneltua. Kyllä löytyy sitten jotain räppiäkin ja tollasta siltä ajalta kun ei tienny musiikista yhtään mitään.

taitaa olla joku Teslan levy.

Hmm..
 
Raptori - Ou-raisakson!
tarviiko tuota edes selitellä
 
Sleepy sleepers - kekkonen
yhhyh

Metallica - Black/mikälie
 
Muutama vuosi sitten otti vielä osakseen kuuntelua, mutta nykyään levy on jossakin, luultavasti pöydäntasaajana.

tuo Porcupine Treen Deadwing on aika paska.
 
Anna se mulle.

Megadethin Risk on sellainen albumi että kerran sen kuunneltuani nakkasin koko paskan levyhyllyn TAAKSE seinän ja hyllyn väliin ja toivon ettei tarvitse kys. levyä enää ikinä missään nähdä.
 
Sullapa on huono maku. Sillä levyllä on muuta todellinen helmi.

Pahin on varmasti joku Venomin vinyyli, jonka tulin halvalla ostaneeksi pahimmalla hevikaudellani hämärällä -80 luvulla. En ole koskaan kuunnellut levyn 2. puolta. Sen ensimmäisenkin vain kerran, enkä muista, kuuntelinko sitäkään loppuun. Pitäisi ehkä kaivaa se esille joskus. Mutta pelottaa, jos vaikka perikunta siitä innostuukin.
 
Toinen epämieluisa tuttavuus on suurelta sankariltani Tom Waitsilta. The black rider oli ihan käsittämättömän kamala.

Yksi on tässä sarjassa ylitse muiden (kyseessä on kylläkin c-kasetti, mutta eipä tuolla väliä). Huonous on tietysti ainakin osin subjektiivista, mutta uskaltaisin väittää, että Robinin 1970-luvulta peräisin oleva teemakasetti "Liikuttavat laulut" on huonoin Suomessa ja ehkä koko maailmassa koskaan tehty täyspitkä äänite. Kasetille on koottu artistin itsensä säveltämiä ja sanoittamia iskelmiä, joiden tarkoituksena oli "jytämusiikin" avulla innostaa nuorisoa liikkumaan ja urheilemaan. Äänitteeltä löytyvät mm. huonon musiikin ehdottomat klassikot Vanha käsinseisoja (Vanha käsinseisoja, jaksaa vielä vähän, enemmän kuin muu-uut, kai vielä mukaan tuu-uut...), "Taivu tarpeeksi, roiku rohkeesti" (taaai-vu tarpeeksi, veny vähäsen, rooi-ku rohkeesti, edes hetkisen...kun sä jaksat tehdä sen niin vältät selkäsairauden, kenties vaivat muutkin katoo pois...)
 
Tätä Robinin jäljittelemättömällä vibraatollaan esittämää sanomallista laulantaa säestää "jytäbändi" (rummut, basso, kitara, foni ja syntetisaattori), joka varsinkin fonistin soolokohdissa ja kosketinsoittajan uraauurtavissa moog-kokeiluissa onnistuneesti yltää sävellys ja sanoitustyön sekä solistin kanssa samalle tasolle, jopa ylittää/alittaa sen.
 
Hankkikaa tämä ihmeessä, jos jostain saatte. Kyseessä on sellainen osa suomalaisen musiikin kulttuuriperintöä, joka ei saisi kadota!

Ronn Moss- Uncovered
 
Sain joululahjaksi. pikkusiskollani on sairas huumorintaju. Ja vaikka pidänkin Ridgea maailman kovimpana miehenä niin tämä levy on niin järkyttävää kuraa, että ei ole tosikaan.