Yleistä keskustelua musiikista ›

KaRa: Toiset ovat vaikutuksille alttiimpia kuin toiset. Mutta ei hypnoosikaan koskaan noin puhdasta ole. Maailmassa ei ole mitään noin puhdasta, miten annat ymmärtää, koska puhdas on yhtäkuin ei mitään. Kaikki taiteenmuodot perustuvat lian järjestelylle. Paras taidepläjäys on se mitä ei ole tehty. Ja niin edelleen.
 
Sitähän ei voi tietää mikäli ei ole kokenut ja tuntenut nerouden henkäystä aidoista hengentuotteista, sillä "vain tahdosta ja sen kaikista aikeista irti tempautunut äly kykenee tuottamaan aitoa".
 
Schopenhauerin mukaan kaikenlaisten töhertelijöiden synty on siinä, että he omaksuvat aidoista taideteoksista ytimen asemasta niiden kuoren.
 
Todellinen taiteilija "uhraa persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle. Muuta hän ei voi, sillä sille kuuluu hänen todellinen vakavuutensa".
 
"Vähäistäkin tahdon kiihotusta seuraa aina sitä vastaava tiedon väärennös eikä puhdas objektiivisuus ole mahdollista".
 
Suurimmat taiteen tuotteet on luotu tähän mennessä klassismin aikana nimenomaan musiikissa, jonka jälkeen alkoi monien mielestä alamäki.
 
"Nautimme näiden henkien objektiivisuudesta ts.siitä puhtaudesta, jolla maailma mielteenä heillä oli erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois maailmasta tahtona".
 
Minäkään en, mitä älyn puhtauteen tulee, osaa sanoa muuta kuin siteerata Schopenhaueria, jonka mukaan älyn kohdistuessa kaikella voimallaan vieraaseen ulkomaailmaan, se tulee puhtaasti objektiiviseksi etsiessään viihdytystä muualta kuin tahdon asioista.
 
Schopenhauer sanoo tiivistettynä: Normaalissa aivoissa ei voi syntyä täysin objektiivista kuvaa maailmasta, kun näet havaintokyky kohta laimentuu, ellei tahto kannusta sitä.
 
Tällöin se on kelvollinen käsittämään vain olioiden välisiä suhteita, osaksi toisiinsa ja osaksi tiedoitsevan tahtoon, kuten sopii viisaalle päälle, joka tutkii suhteitaan ja yhteyksiään ja jonka täytyy aina olla vireä. Kuten Arthur Schopenhauer sanoo tekojen miehistä.
 
Aivan puhdasta kuvaa maailmasta voi siten syntyä, sillä se edellyttää tahdon ja älyn erottautumista, jolloin maailma olioineen ei jää kuoreen, vaan objektiivisessa havainnossa se omaksutaan sinänsä.
 
Mutta mikäli miellekykyä on sellainen ylimäärä, että maailmasta tarkoituksetta syntyy puhdas, selvä ja objektiivinen kuva, joka on tahdon tarkoitusperille vieras, korkeammissa asteissa jopa häiritsevä, niin siinä on ainakin pyrkimystä tuohon epänormaaliuteen, mitä neroudeksikin kutsutaan.
 
Nerous sisältyy todelliseen älyn ylimäärään jota mikään tahdon palveleminen ei edellytä.
 
Tahdolla me olemme, mutta älyllä tiedoitsemme.
 
Nerous on sitä että tietokyky on kehittynyt paljon voimakkaammin, mitä tahdon palveleminen edellyttää, jota varten se alkujaan on syntynyt:
 
Äly ei alkuperäisessä funktiossaan kykene tiedoitsemaan maailmaa puhtaasti objektiivisesti, vaan vain palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä välittömiin suhteisiin pysähtyessään. Näin on varsinkin eläimillä.
 
Neron älyn taas antautuu koko ihmiskunnan palvelukseen kun normaali täysimäärä äly vain yksilön.
 
Neron äly on kuin aurinko, joka ilmaisee maailman olemuksen taideteoksissa, kun taas normaali äly on kuin lyhty joka valaisee hänen tietään.

Tämä alkaa muistuttaa Lasihelmipeliä... saisiko suomeksi kirjoitetun version, jossa on useampi lause pilkkuineen, pisteineen?
 
"Normaalissa aivoissa ei voi syntyä täysin objektiivista kuvaa maailmasta kun näet havaintokyky kohta laimentuu ellei tahto kannusta sitä ja tällöin se on kelvollinen käsittämään vain olioiden välisiä suhteita, osaksi toisiinsa ja osaksi tiedoitsevan tahtoon, kuten sopii viisaalle päälle, joka tutkii suhteitaan ja yhteyksiään ja jonka täytyy aina olla vireä, kuten Arthur Schopenhauer sanoo tekojen miehistä ja eikä siten puhdasta kuvaa maailmasta voi syntyä, sillä se edellyttää tahdon ja älyn erottautumista, mutta mikäli miellekykyä on sellainen ylimäärä että maailmasta tarkoituksetta syntyy puhdas, selvä ja objektiivinen kuva joka on tahdon tarkoitusperille vieras, korkeammissa asteissa jopa häiritsevä, niin siinä on ainakin pyrkimystä tuohon epänormaaliuteen, mitä neroudeksikin kutsutaan, nerouden ollessa sitä että tietokyky on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää, jota varten se alkujaan on syntynyt, eikä tiedoitsemaan maailmaa puhtaasti objektiivisesti, vaan palvelemaan tahtoa vaikuttimien välittäjänä pysähtyessään vain suhteisiin, neron älyn taas antautuessa koko ihmiskunnan palvelukseen kun normaali täysimäärä äly yksilön."

ituvirtanen: Tämä alkaa muistuttaa Lasihelmipeliä... saisiko suomeksi kirjoitetun version, jossa on useampi lause pilkkuineen, pisteineen?
 
"Normaalissa aivoissa ei voi syntyä täysin objektiivista kuvaa maailmasta, kun näet havaintokyky kohta laimentuu ellei tahto kannusta sitä. Tällöin se on kuitenkin kelvollinen käsittämään vain olioiden välisiä suhteita, osaksi toisiinsa ja osaksi tiedoitsevan tahtoon, kuten sopii viisaalle päälle, joka tutkii suhteitaan ja yhteyksiään ja jonka täytyy aina olla vireä. Kuten Arthur Schopenhauer sanoo tekojen miehistä. sSten maailmasta ei voi syntyä aivan puhdasta kuvaa, sillä se edellyttää tahdon ja älyn erottautumista. Mutta mikäli miellekykyä on sellainen ylimäärä, että maailmasta tarkoituksetta syntyy puhdas, selvä ja objektiivinen kuva, joka on tahdon tarkoitusperille vieras, korkeammissa asteissa jopa häiritsevä, niin siinä on ainakin pyrkimystä tuohon epänormaaliuteen, mitä neroudeksikin kutsutaan; nerous on sitä että tietokyky on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää ja Schopenhauer puhuu tahdolle uskottomaksi tulleesta älystä ja jota varten se alkujaan on syntynyt. Tahtoon juurtuneena äly ei kuitenkaan pysty tiedoitsemaan maailmaa puhtaasti objektiivisesti, vaan palvelee tahtoa vaikuttimien välittäjänä pysähtyessään vain suhteisiin. Neron äly antauu koko ihmiskunnan palvelukseen, kun normaali täysimäärä äly yksilön."
 
Muokkasin pyynnöstäsi myös omaa viestiäni, johon tein kappalejaon, koska aluksi luulin että lainatun tekstin muokkaaminen ei olisi mahdollista, mutta olin väärässä.

Si, nyt tuo muuttui ymmärrettäväksi.

ituvirtanen: Si, nyt tuo muuttui ymmärrettäväksi.
 
1800 luvun loistavimpiin filosofeihin kuuluvan sanallisen neron Schopenhauerin kirjoitukset on muutoin sellaista sanoisinko korkeampaa filosofiaa, jossa todisteet ovat siinä itsessään, eivätkä ulkokohtaisia, kuten ihmeet ja merkit II lajin metafyysisissä järjestelmissä, ja jota siksi sangen harvat viitsivät lukea, sillä sen harrastaminen ja omaksuminen edellyttää viljalti joutoaikaa ja melkoisen korkeaa sivistystasoa, joiden varassa se voi ylimalkaan säilyä ja olla olemassa.

ituvirtanen: Si, nyt tuo muuttui ymmärrettäväksi.
 
Ymmärrettävyys on yliarvostettua.

Kefiiri: Ymmärrettävyys on yliarvostettua.
 
Tarkoitatko sitä, että jonkun tekstin, kuten museaalista opera seriaa edustavan oopperalibreton tulisi olla meille jollakin tavoin käsittämätön mieluummin kuin ymmärrettävä, jos ajatellaan vaikka vaikka Mozartinkin säveltämää Titusta, jossa puhuu hänen jo varhain hankkimansa vasemman käden rutiininsa, ja jossa oopperan yksittäiset toiminnalliset motiivit ovat meille Hildesheimerin mukaan täysin käsittämättömiä?

Eivätkö klassisen musiikin ammattilaiset ole a) perverssejä b) ajattelukyvyttömiä c) robotteja?

velipesonen: Eivätkö klassisen musiikin ammattilaiset ole a) perverssejä b) ajattelukyvyttömiä c) robotteja?
 
Olet vissiin paljonkin ollut tekemisissä kun tämmöistä pitää suoltaa?
 
Ja melkein kun tykkäsin sinusta vastikään.

velipesonen: Eivätkö klassisen musiikin ammattilaiset ole a) perverssejä b) ajattelukyvyttömiä c) robotteja?
 
Ei mitään noista.

Ainakin ovat omistautuneita, tunnollisia ja ennen kaikkea ammattilaisia. Se leipä ei ole leveämpi, ja isoja kokonaisuuksia pitää vetää halkipoikkipinoon muutamilla treeneillä.
 
Mutta senhän te koiranleuat toki tiesitte.
 
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, mutta hieman vois katella sitä naapurinkin tonttia, mielummin sisältäpäin.

Olen aika paljon seurannut filharmoonikkojen valmistautumista konsertteihin ja äänityksiin + treenejä, esityksiä ja äänityksiä. Se on enimmäkseen erittäin ammattimaista ja omistautunutta. Kuten edellä sanottiin, leipä ei ole leveä ja useimmat heistä opettavat omalla ajallaan vielä oppilaita lisätienestien takia. Pelkkää resipektiä meikältä.

Henri Henri Olavi: Olen aika paljon seurannut filharmoonikkojen valmistautumista konsertteihin ja äänityksiin + treenejä, esityksiä ja äänityksiä. Se on enimmäkseen erittäin ammattimaista ja omistautunutta. Kuten edellä sanottiin, leipä ei ole leveä ja useimmat heistä opettavat omalla ajallaan vielä oppilaita lisätienestien takia. Pelkkää resipektiä meikältä.
 
100% sama.

Itseasiassa jos niitä on useampi, niin se on filharmonikko.

Lennu: Itseasiassa jos niitä on useampi, niin se on filharmonikko.
 
Näin se on.

Mortte: Olen onnistunut noilta välttymään (tai en ole rekisteröinyt vähäisellä radion kuuntelemisellani) enkä lienee mitään menettänyt. Arttu Wiskarin älyn pirskahduksetkin on menneet ohitse. Se olikin mulle tässä joku aika sitten järkytys, ettei hän edes itse tee ainakaan kokonaan typeriä sanoituksiaan!
 
Eikös suurimman osan Wiskarin biiseistä rakentele tekstejä myöten heidän hittitehtaansa sävelkynä Janne Rintala, entinen rautakauppakaveri.

Epämuusikko: Ainakin ovat omistautuneita, tunnollisia ja ennen kaikkea ammattilaisia. Se leipä ei ole leveämpi, ja isoja kokonaisuuksia pitää vetää halkipoikkipinoon muutamilla treeneillä.
 
Mutta senhän te koiranleuat toki tiesitte.
 
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, mutta hieman vois katella sitä naapurinkin tonttia, mielummin sisältäpäin.
 
Mä äänitin tossa jokin aika sitten jousikvartettia ja klarinetistia ja oli kyllä kiitettävän kivuton sessari siihen verrattuna, mitä bändien kanssa turaaminen yleensä on. Saapuivat lappuineen paikalle, virittivät, vetivät alle pari harjoitusottoa ja sen jälkeen sit lähdettiin kokeilemaan.
 
Kokonaisia ottoja mentiin eikä äänitettävä sävellyskään ollut kuitenkaan ihan mitään ukko nooaa. Viides vai kuudes otto olivat sitten sellasia, että sekä soittajat että säveltäjä itse olivat tyytyväisiä. Oma roolinihan oli sillä kertaa lähinnä pystyttää pari KSM44:ää AB-pariksi soittajien eteen ja painella reciä, mutta kivahan se on välillä päästä vähän helpommallakin.
 
Toisaalta sit taas laatikon ulkopuolella ja epämukavuusalueella voi olla välillä vaikeeta: oon törmännyt ihan älyttömän hyvään klasaripianistiin, joka oli aivan kuistilla siinä vaiheessa, kun paperissa oli joku 11- tai 13-sointu, jota ei oltu kirjoitettu auki.

70-luvulla klasarisoittajilla oli ilmeisesti kovastikin asenteellisuutta popmusaa kohtaan ja myöskin vaikeutta soitella siihen osuuksiaan, vaikka ne olisi lapuille laitettu. Wigujen Fairyportilla jo popmaailmassa kokenut puhaltajakonkari Pekka Pöyry klaarasi homman hyvin, mutta muilla puhaltajilla oli vaikeuksia Gustavsonin "A Joined To Conscience"-teoksen kanssa, vaikka Pekka Pohjola olikin heidän osuuksistaan laput tehnyt. Haikaran Vesa Lattunen taas sävelsi viisiosaisen "Kuutamo"-sarjan popyhtyeelle ja sinfoniaorkesterille, mutta Lahden Musiikkilautakunta hylkäsi esityksen rahoittamisen ilmoittamatta mitään syytä. Se saatiin sitten kuitenkin esitettyä siten, että kaupunginorkesterin puhaltajat lähtivät mukaan ilman palkkiota.
 
Nykyään lienee paljo helpompaa popmusan ja klassisen yhteensovittaminen.

Mortte:
 
Nykyään lienee paljo helpompaa popmusan ja klassisen yhteensovittaminen.
 
Jatkuvastihan on filharm./poppi/rocki -ristisiitoskeikkoja.

Onhan niitä tullu tehtyä juum.