Yleistä keskustelua musiikista ›

Toki.Ne speksit on oletettavastikin testattu käytännössä joten ne on ihan käytännön asioita - ei teoriaa.
 
Ja sitten ne on kirjoitettu paperille, eli ollaan kokoajan puhuttu samasta asiasta. Sun pitää vaan viilata sitä pilkkua niin innokkaasti.
 
:) Ei pahalla.

OK, tämän näkökulman tajuan.
 
Minulle tämmöinen kysymys on niin monitahoinen (esim. tässä kohtaa formaatin kyky sinänsä vs. sen käyttö nykyisessä musiikkibusineksessa) että en edes yritä löytää yhtä vastausta.
 
EDIT: Minusta kaikessa tekniikassa on ainakin nämä tasot:
- mihin se teoriassa pystyy
 
Insinööritaso.
 
- mihin sen pohjalta tehdyt laitteet tms. todellisuudessa pystyvät
 
Teknikkotaso.
 
- mitä sillä käytännössä tehdään
 
Kuluttaja tai käyttäjätaso.
 
Koska mulle se kuultu musa on tärkeämpää kuin se millä sitä kuunnellaan, niin keskityn tarkastelussani puhtaasti käyttäjätasolle.

Kuluttaja tai käyttäjätaso.
 
Koska mulle se kuultu musa on tärkeämpää kuin se millä sitä kuunnellaan, niin keskityn tarkastelussani puhtaasti käyttäjätasolle.
 
Minusta tässä on kahden tason käyttäjiä. Musiikkibisnes käyttää teknologiaa/laitteita (minun listani toinen taso) äänitteiden tuottamiseen. On heidän valintansa millaisia äänitteitä toisen tason käyttäjäkunta eli kuluttajat saavat käsiinsä.
 
Lisäksi minun on vaikea hyväksyä sitä että kaikki cd:eillä olevat äänitteet olisi tehty tietyn kaavan mukaan. Nytkin soi joskus 1920-luvulla tehty äänitys jonka olen cd:ltä muuttanut mp3:ksesi omatekoiseen "mediakeskukseen".
 
EDIT: Teijo, en kuitenkaan ole mielestäni kiistelemässä tässä kanssasi. Minulle vain on tyypillistä koettaa hahmottaa jokin kiista tai sen takana olevat asiat analyyttisesti, vaikkei asiaan moniulotteisena olisi yksikäsitteisiä ratkaisuja.
 
EDIT2: Mulla on noita vanhoja äänitteitä myös kaseteilta muunnettuna, pitänee verrata kuuleeko siinä eroa. Alkuperäisessä formaatissa en ole päässyt noita kuulemaan.

http://www.geocities.com/mjareviews/rant7.html
 
Luin ylläolevasta linkistä että analogiformaattien aikana oli tapana että äänitteiden dynamiikkaa rajoitettiin ajamalla ne tarkoituksella särölle. Sitten kun tuli CD, ei tämä särölle ajaminen enää toiminut, joten ensimmäisissä CD:issä oli laajasti dynamiikka-alue käytössä, koska ne oli tehty vain suoraan vanhoista analogimiksauksista. Kuitenkin ne vanhat analogiset formaatit kuulostivat "paremmilta" koska niiden dynamiikkaa oli rajoitettu, joten digitaalimaailmaankin piti kehittää dynamiikanrajoittimet, ja siitä lähtikin sitten tämä lyttäämistrendi.
 
Eli 80-luvun CD:illä on laajempi dynamiikka kuin nykyajan CD:illä, mutta se ei olekaan aina hyvä asia. Ainakin Jethro Tullin 70-luvun levyjen CD-painoksilla tuntuu olevan huomattavan laaja dynamiikka.

http://www.geocities.com/mjareviews/rant7.html
 
Eli 80-luvun CD:illä on laajempi dynamiikka kuin nykyajan CD:illä, mutta se ei olekaan aina hyvä asia. Ainakin Jethro Tullin 70-luvun levyjen CD-painoksilla tuntuu olevan huomattavan laaja dynamiikka.
 
Noita vanhoja "flat transfereitahan" esim. Steve Hoffmanin foorumin porukka kovasti metsästää. Itsekin olen sattumalta huomannut monien levyjen kohdalle että esim. jollain uudella Best Of -kokoelmalla on "paskemmat" soundit kuin 80-luvun cd-versiolla. Tämä on tietysti tapauskohtaista, koska osa 80-luvun cd-versioista on sitten taas aika onnettomia. Monet kuitenkin ovat miellyttävempää kuunneltavaa, koska ei ole liikaa lytätty ja on saattanut jopa olla käytössä parempikuntoinen masteri tms. lähde kuin 20-vuotta myöhemmin ja tietysti se että silloin ei no noisetettu niin ankarasti kuin nykyään vanhojen ääniteysten kohdalla on usein tapana.
 
HiRes-formaattien tulevaisuudesta vielä sen verran, että kuitenkin myyntilistoja hallitsevat massojen artistit, tästä päätellen massat ovat se joka siitä myyntivolyymistä vastaavat. Jos massat siirtyvät aineettomiin formaatteihin, ei valmistajien kannata lanseerata uusia formaatteja ja varsinkaan niitä tukevia laitteistoja, koska niitä ostavat vain harrastajat. Vielä kun vanha vinyyli vie osan näistä tosiharrastajista, niin uudelle / uusille formaateille jää suhteellisen vähän potentiaalisia ostajia. Toivon kuitenkin että olen väärässä.

Kletzberg:
 
Minusta tässä on kahden tason käyttäjiä. Musiikkibisnes käyttää teknologiaa/laitteita (minun listani toinen taso) äänitteiden tuottamiseen. On heidän valintansa millaisia äänitteitä toisen tason käyttäjäkunta eli kuluttajat saavat käsiinsä.
 
Valitettavasti mä näkisin, että valinta on ostavan yleisön. Red Hot Chili Peppersin "Californication" valittiin audioammattilaisten keskuudessa yksimielisesti vuoden huonosoundisimmaksi ja ylilytätyimmäksi levyksi, mutta kuluttajien keskuudessa se oli taas menestys.
 
Yhdysvaltain ammattimiksaajat ja masteroijat yrittävät edelleen saada aikaan kansanliikettä, jolla dynamiikka palautettaisiin maltillisemmalle (so. laajemmalle) tasolle nykyisen kompression suhteen. Harva vain uskaltaa ottaa ensimmäistä askelta ainakaan päivän-hittimusapuolella, kun lopputulos kuulostaa automaattisesti vanhentuneelta.
 
Lisäksi minun on vaikea hyväksyä sitä että kaikki cd:eillä olevat äänitteet olisi tehty tietyn kaavan mukaan. Nytkin soi joskus 1920-luvulla tehty äänitys jonka olen cd:ltä muuttanut mp3:ksesi omatekoiseen "mediakeskukseen".
 
Sitä ei lasketa kun itse tekee. :-) Itselle tehdessä ei ole kaupallista suorituspainetta. (Edit: eikun meni hetki tajuta - joo, mutta 20-luvun äänitteiden ei kuulukaan kuulostaa moderneilta joten ne kuuluukin masteroida pieteetillä. Mä olen erittäin tyytyväinen monien savikiekkojen cd-versioidenkin dynamiikkaan (esim mulla on nuo isot Sun Records -boksit). Vertailun vuoksi voi sitten ottaa vaikka Elviksen Golden #1 -levyn joka on uudelleenmasteroitu alkuperäisistä kakuista niin lähelle nykypäivän kovuutta kuin on kehdattu, eikä silti oo päästy nykypäivän RMS/vs./PEAK -lukemiin kun kuulija tietää että Elvis on kuollut.)
 
Ja lopuksi vielä Psychedelic Warlordin ja Teijon väliseen pikku kinaan:
 
Mä en kuuntele teoreettisia äänitteitä, vaan ihan niitä mitä on saatavana.
:-D

joo, mutta 20-luvun äänitteiden ei kuulukaan kuulostaa moderneilta joten ne kuuluukin masteroida pieteetillä. Mä olen erittäin tyytyväinen monien savikiekkojen cd-versioidenkin dynamiikkaan (esim mulla on nuo isot Sun Records -boksit).
 
Tätä mä juuri ajoin takaa, että cd:täkin formaattina käytetään monella tapaa.

Tätä mä juuri ajoin takaa, että cd:täkin formaattina käytetään monella tapaa.
 
Mutta puhutaan aika marginaalisesta määrästä. Kokonaisuuden kannalta aika vähän merkitystä sillä miten jotku 1920-luvun tanssi-iskelmien uudelleenjulkaisut tehdään. Tietty jos se leviäisi sieltä vähän laajemmin käyttöön niin tilanne olisi aika eri. Eli kuten olen jo todennut aiemmin, cd:stä olisi parempaankin kuin mitä yleisesti on käytössä. Jos vaan jotenkin viitsisivät.
 
Ps. Mulla on tota osastoa itselläkin. Ray Noble and his Dance Orchestra tms. Hyväsoundisia cd-levyjä.

Mutta puhutaan aika marginaalisesta määrästä. Kokonaisuuden kannalta aika vähän merkitystä sillä miten jotku 1920-luvun tanssi-iskelmien uudelleenjulkaisut tehdään. Tietty jos se leviäisi sieltä vähän laajemmin käyttöön niin tilanne olisi aika eri. Eli kuten olen jo todennut aiemmin, cd:stä olisi parempaankin kuin mitä yleisesti on käytössä. Jos vaan jotenkin viitsisivät.
 
Mä yritän edelleen hahmottaa miksi cd formaattina on huono sen perusteella millaista materiaalia sillä julkaistaan. Onko kyse jostain sellaisesta kuin että cd, toisin kuin esim. vinyyli, mahdollistaa rajumman kompression?

Onko kyse jostain sellaisesta kuin että cd, toisin kuin esim. vinyyli, mahdollistaa rajumman kompression?
 
On, ainakin jossain määrin. Samoin cd mahdollistaa vasemman ja oikean täydellisen erottamisen, vinyylikaiverruksessahan energian painopisteen pitää olla keskellä joten vinyylin stereokuva on "kärjellään seisova kolmio" jossa noin 250-300Hz alapuolella ollaan käytännöllisesti katsoen monossa. Tämän seurauksena cd ei vaadi miksauksen perinteiden kunnioittamista, vaan melkein mikä tahansa taajuudellinen tai stereokuvallinen yhtälö on periaatteessa toteutettavissa.
 
CD:ssä ei ole kaiverrusmetodin aiheuttamia rajoituksia, eikä sitä toisaalta voida enää loppukäyttäjän soittimessa yliohjata. Tämän seurauksena kaikki "kovaa ajaminen" pitää cd-puolella kuten muissakin digiformaateissa hoitaa ennen lopullisen levyn prässäystä. Analogipuolella voi yliohjata vaikka levysoittimen äänirasiaa jos tahtoo.

vinyylikaiverruksessahan energian painopisteen pitää olla keskellä joten vinyylin stereokuva on "kärjellään seisova kolmio" jossa noin 250-300Hz alapuolella ollaan käytännöllisesti katsoen monossa.
 
Jostain muuten joskus luin että matalilla taajuuksilla ei pysty havaitsemaan mistä suunnasta ääni tulee, joten olisikin parasta että ne tulisivat monona, sillä ainakin kuulokkeilla kuunneltaessa bassotaajuuksien epätasapaino luo ainoastaan sotkuisen vaikutelman. Oli myös joku tee-se-itse ohje miten voi rakentaa kuulokevahvistimen joka sekoittaa matalimmat bassot monoksi kuulokkeita varten. Kuulemma kauheasta death-metal sekametelistäkin alkoi saada selvää kun kuunteli tällä virityksellä.

Oli myös joku tee-se-itse ohje miten voi rakentaa kuulokevahvistimen joka sekoittaa matalimmat bassot monoksi kuulokkeita varten. Kuulemma kauheasta death-metal sekametelistäkin alkoi saada selvää kun kuunteli tällä virityksellä.
 
M/S-matriisi on se mitä haet. Alakerran monottaminen onnistuu kaikilla mid/side-matriiseilla ja sellaisen voi rakentaa ihan piuhoittamallakin tavallisen mikserin kanaviin. Vaiheenkääntöä ja splittiä peliin, kolme kanavaa. Edit: ehkä tarkempaa jälkeä saa plugaripuolella, kun monotusaluetta määrittelevän EQ:n rajakohdan voi säätää ihan tarkalleen identtiseksi, varsinkin jos ei oo kauhean hyvää rautaa valmiiksi olemassa.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 242 päivää vanhaan ketjuun!
 
Jep joo.. Vinyylilevyt kiinnostavat jostain kumman syystä, joten yritän huutonetin kautta ostaa pari Zeppelin LP:tä (IV & Houses of the Holy) ja Floydin DSotM:in. Neljä kymppiä huudettu Pioneerin PL-300X levysoittimesta ja autotallista löytyi vanha Pioneerin SA-301 Stereo Amplifier. Kajarit vielä jostain niin näillä pääsee joten kuten vauhtiin.
 
Onhan tuota vinyylin soundia hehkutettu CD:tä paremmaksi mutta tuskin näillä kamoilla mitään huomattavaa eroa kuulee.

Mulla on hyllyssä about 600-700 CD-formaatissa olevaa äänitettä. Lisäksi laatikollinen kasetteja sekä puolisen metriä vinyylejä. Noin puolet CD-levyistäni (ja lisäksi ison määrän kirjaston levyjä) olen ripannut iTunesiin 256 AAC - muotoon. Näitä tulee sitten soitettua Applen vehkeistä rakennetun monihuonejärjestelmän kautta ympäri taloa. Reissussa/autossa soi iPod/iPhone. Lisäksi Spotifyta tulee käytettyä paljon, niin kotona, töissä kuin autossakin. En edes muista milloin olisin viimeksi kuunnellut yksittäistä CD-levyä tai vinyyliä.
 
Vaan jotenkin tuo systeemi alkaa turruttaa. Tuhansia (miljoonia Spotifyn kautta) biisejä yhden napin painalluksen takana. Jotenkin olen alkanut kaivata vinyyliä ja todellista musiikin Kuuntelua! Vinyylihommissa joutuu oikeasti paneutumaan siihen oleelliseen eli musiikin kuunteluun pelkän taustamelun sijaan.
Niinpä olenkin päättänyt hommata kunnollisen levysoittimen komerosta löytyvän Technicsin muovijyrän tilalle. Kun joskus kuuntelin tuttua levyä vinyyliltä, se kuulosti CD-versioon mielestäni... En nyt sano paremmalta, koska heti joku insinööri tulee esittämään käppyröitä mittaustuloksista. Sanotaan nyt sitten vaikka miellyttävämmältä. Jotenkin soundi oli pehmeämpi ja lämpimämpi. Ja tosiaan miellyttävämpi. Saattaahan se olla osaksi myös pelkkää kuvitelmaa, mutta ei tuolla väliä. Tärkeintä, että itse tykkää.
 
Kaikkein paras formaatti mielestäni olisi vinyyli, jonka mukana tulisi latauskoodi, jolla voisi ladata samat musat vaikka 256 AAC -muodossa tai vaikka "häviöttömänä" näin halutessaan. Latausten mukana tulisi sitten iTunes LP -tyylinen ratkaisu, jolla voisi plärätä kansitaiteita, lyriikoita ja erilaisia lisämateriaaleja.

Mikko Toivola:
Kaikkein paras formaatti mielestäni olisi vinyyli, jonka mukana tulisi latauskoodi, jolla voisi ladata samat musat vaikka 256 AAC -muodossa tai vaikka "häviöttömänä" näin halutessaan. Latausten mukana tulisi sitten iTunes LP -tyylinen ratkaisu, jolla voisi plärätä kansitaiteita, lyriikoita ja erilaisia lisämateriaaleja.
 
Tämä. Tai sitten esim. sama albumi voisi tulla lisäksi CD-formaatissa matkassa.

Mun uusi MP3-soitin tukee näitä formaatteja:
 
MP3, WMA, WAV, FLAC, OGG, Audible
 
Ennen oon laittanut biisit cd:ltä MP3 256-kokoon. Jotta saisin paremmilla luureilla enemmän matkamusiikista irti, niin maksaisko vaivaa alkaa käyttää jotain muuta formaattia?
 
EDIT:
 
http://www.obsessable.com/feature/m … s-flac-vs-wav-audio-formats-primer/

Vissiin aika monet täällä tykkää että on räpellettävää sen laitteen kanssa mistä musiikkia kuuntelee.
 
Sellainen vaihtoehto taas että laittaa vaan biisin kun biisin soimaan niin kuin näissä nykyajan suoratoistopalveluissa kuten tuo usein mainittu Spotify on omasta mielestäni taas tällainen kelpo ratkaisu. Silloin pääsee juuri keskittymään siihen itse musiikkiin niiden muiden rituaalien sijaan.
 
Lähinnä Spotifyssa tuppaa ärsyttämään kun sieltä häviää biisejä eikä niitä pysty myöhemmin enään kuutelemaan. Aika monet sellaiset levyt ovat suht harvinaisia eikä niitä kaupasta ihan noin vaan näytä saavan.
 
Lemppariteokset kyllä hommaan cd levynä. Itselle levyt ovat ainakin sellainen asia mistä ei ole aikomustakaan hankkiutua eroon. Levyn kun ottaa hyllystä niin muistaa aina sen ajan kun on levyn ostanut joka itsessään lisää levyjen arvoa.

Jos päätyisin konvertoimaan cd:t FLAC-tiedostomuotoon, niin mitähän (ilmais)ohjelmaa kannattaisi käyttää?
 
Esim. omassa mp3-soittimessa S/N-ratio on 92db, joten tuossa vois hyvillä kuulokkeilla kuullakin jotain eroa mp3:een verrattuna, vai miten on hifistit?

Ultrasonido: Jos päätyisin konvertoimaan cd:t FLAC-tiedostomuotoon, niin mitähän (ilmais)ohjelmaa kannattaisi käyttää?
 
Esim. omassa mp3-soittimessa S/N-ratio on 92db, joten tuossa vois hyvillä kuulokkeilla kuullakin jotain eroa mp3:een verrattuna, vai miten on hifistit?
 
http://tlh.easytree.org/ on osoittautunut ihan hyväksi työkaluksi FLACien kanssa. Sanoisin kyllä että aika turhaa työtä teet jos tuon teet mp3 soitinta varten. Siinä tuppaa taustamökää olla sen verta paljon ettei hyötyä ole nimeksikään.

Borlag: http://tlh.easytree.org/ on osoittautunut ihan hyväksi työkaluksi FLACien kanssa. Sanoisin kyllä että aika turhaa työtä teet jos tuon teet mp3 soitinta varten. Siinä tuppaa taustamökää olla sen verta paljon ettei hyötyä ole nimeksikään.
 
Kiitos. Täytyypä kokeilla kuitenkin. Tuo TLH ei ymmärtänyt .cda:sta mitään, mutta tuolla NCH:n Express Rip ohjelmalla sain cd:ltä suoraan FLAC-muotoon.
http://www.nch.com.au/rip/
 
Hyvältä kuulostaa, täytyy jossain vaiheessa vertailla samoja kappaleita mp3-muodossa.