Yleistä keskustelua musiikista ›

Mietitään vain. Toki jos musiikkia tehdään taiteen ja kulttuurin vuoksi ja vieläpä marginaaliryhmille, niin silloin on turha ruikuttaa tuloista.
 
Taide/kulttuuri ja kaupallisuus eivät sulje toisiaan pois. Eivät sulje, uskokaa pois. Vai kenen mielestä miljoonia myynyt "Dark Side of the Moon" (tai laita tähän joku oma suosikkilevysi, joka on myynyt kivasti) ei ole taiteellisesti korkeatasoinen levy? Niinpä.
 
Silloin ei ole eroa sillä, jääkö muusikko "työttömäksi" vai jääkö duunari tai yrittäjä työttömäksi. Jotenkin omituisesti vain taiteilijoita ja muusikoita tulisi glorifioida, mutta entäs se paskatykin kuljettaja tai ratatyömies, jonka työ päätetään lakkauttaa kun firmalla menee heikosti.
 
Jos haluat tehdä rinnastuksia muusikon ja paskatykin kuljettajan välille, niin onnistunein vertailukohta tässä waretus-keskustelussa voisi olla sellainen paskatykki-firma, joka joutuu irtisanomaan kuljettajansa, koska alalla on laitonta työvoimaa tai harmaata taloutta, joka aiheuttaa sille tulonmenetyksiä. Ja vakavasti ottaen, minusta on hieman nurinkurista yrittääkään vetää tämäntapaisia vertailukohtia, jossa musiikkialaa verrataan johonkin muuhun.
 
Nimenomaan, jos hommaa nykyään tehtäisiinkin puhtaasti sydämestä, ilman dollarinkuvia silmissä, niin millään waretuksella ei olisi mitään merkitystä. Laittomasta levittämisestä tulisi vain levittämistä... toisen hengentuotteiden saattamista muidenkin kuultavaksi. Vau! Musiikki ilman bisnestä on todellakin yksi maailman arvostetuimpia asioita.
 
Eikö TODELLAKAAN ole mahdollista tehdä musiikkia sydämellä ja ansaita siinä samalla rahaa?
 
Ja nyt ennenkö hätäisimmät repivät pelihousuja, niin en todellakaan tarkoita että jokaisen muusikon täytyisi korvauksista (koskien tehtyä työtä) luopua. Mikään ei kuitenkaan estä ihmisiä tekemästä musiikkia ilman sen suurempia korvauksia, kuten esim. itse olen tähän päivään asti tehnyt suurimmaksi osaksi.
 
Onko sinulla siviilityötä vai riippuuko toimeentulosi yksinomaan musiikin tekemisestä? Ja mikäli käyt töissä, niin sopiiko sinulle, että minä käyn kukkarollasi aina joskus tai saan muuten nauttia töittesi tuloksista ilman minkäänlaista korvausta? Olisi nimittäin kiva, että voisin käyttää säästyneet rahani johonkin muuhun.
 
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että omalla musiikilla joskus jotain ansaitsisin, päinvastoin se olisi upeaa. Mutta niin kauan kuin teen musiikkia sydämestä, olen myös valmis sitä tekemään ilman korvauksia. Kun touhuihin tulee mukaan sana "työ" niin silloin puhutaan työelämästä ja bisneksestä, jota työ enempi vähempi nykyään on.
 
Se on sinun näkökantasi, mutta et voi yleistää tuota kaikkiin muusikkoihin. Jos joku kokee musiikin tekemisen työkseen ja bisnekseksi sekä haluaa nauttia sen tuloksista ja saada siitä rahaa, niin hänellä on täysi oikeus siihen ilman että warettaja vetää välistä - eikä tämä edelleenkään sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö hän voisi tehdä hommaansa sydämellä. Aika moni loistavaa ja taiteellisesti kunnianhimoista musiikkia tekevä artisti on jonkun kaupalliseen voittoon tähtäävän levy-yhtiön leivissä, eikä näe siinä asiassa mitään ongelmaa.
 
Ne, joista tämä kaupallinen aspekti on paha asia, voivat sitten soitella ilokseen, ladata verkosta toisten samankaltaisten musiikkia ja jättää ne "kaupallisten levy-yhtiöiden tuotokset" kokonaan väliin. Kumma kyllä, näin ei yleensäkään ole.
 
PS. kuinka monta dollaria Jimi Hendrix tai Robert Johnson tienasi urallaan? Ollaanko nykyään jo suuruudenhulluja maksettavien korvauksien suhteen?
 
Mahtaako olla kovin järkevää verrata muinoin kuollutta bluesmiestä ja 70-luvun vaihteessa menehtynyttä rockkitaristia siihen, mikä on tilanne nykymaailmassa? Lisäksi Johnsonilla ei ainakaan ollut mitään vastaanpanemista siihen, jos niistä blueskappaleista jokunen taala tilille tipahtikin.
 
Mielestäni liian suuri osa musiikkia on pelkkää kylmää bisnestä. Siis nimenomaan se musiikki jonka tuloilla rahoitetaan pienempiä "aidompia" touhuja.
 
Niinpä, mutta onko sinulla mitään oikeaa kosketuspintaa tuohon musiikkibisnekseen vai heitätkö mielipiteitäsi aivan sen ulkopuolelta? Ja kuten kirjoitinkin, niin mikäpä estää sitten keskittymästä siihen verkossa olevaan musiikkiin, jota on vapaasti ja laillisesti ladattavissa ja jättää se kaupallinen ja bisnestekomielessä tehty musiikki kokonaan muille.

Jos haluat tehdä rinnastuksia muusikon ja paskatykin kuljettajan välille, niin onnistunein vertailukohta tässä waretus-keskustelussa voisi olla sellainen paskatykki-firma, joka joutuu irtisanomaan kuljettajansa, koska alalla on laitonta työvoimaa tai harmaata taloutta, joka aiheuttaa sille tulonmenetyksiä. Ja vakavasti ottaen, minusta on hieman nurinkurista yrittääkään vetää tämäntapaisia vertailukohtia, jossa musiikkialaa verrataan johonkin muuhun.
 
Paremminkin sellainen paskatykkifirma, joka tekee työnsä, mutta mukavat ja oikeamieliset asiakkaat kokevat oikeudekseen olla maksamatta.
 
Mielestäni liian suuri osa musiikkia on pelkkää kylmää bisnestä. Siis nimenomaan se musiikki jonka tuloilla rahoitetaan pienempiä "aidompia" touhuja.
 
Määrittele aito, kiitos.

Taide/kulttuuri ja kaupallisuus eivät sulje toisiaan pois. Eivät sulje, uskokaa pois.
 
Ei sulje ei, mutta taidetta ja kulttuuria on edelleen olemassa vaikka sillä ei killinkejä ansaitakaan... eikö? Välillä on todella vaikea sanoa mitä musiikkia on tehty rahastusmielessä ja mitä ei, mutta tuskinpa sitä kukaan kiistää että nykymusiikilla moni käärii vain massit välittämättä sen enempää kulttuurista, taiteellisesta arvosta saati edes siitä sydämen ja mielen asiasta. Senpä takia juuri, musiikki on myös kylmää ja karua bisnestä.
 
Jos haluat tehdä rinnastuksia muusikon ja paskatykin kuljettajan välille, niin onnistunein vertailukohta tässä waretus-keskustelussa voisi olla sellainen paskatykki-firma, joka joutuu irtisanomaan kuljettajansa, koska alalla on laitonta työvoimaa tai harmaata taloutta, joka aiheuttaa sille tulonmenetyksiä. Ja vakavasti ottaen, minusta on hieman nurinkurista yrittääkään vetää tämäntapaisia vertailukohtia, jossa musiikkialaa verrataan johonkin muuhun.
 
Tätä tapahtuu kaikilla aloilla, räikeimmin rakennusalalla, mutta myös kuljetusalalla jne. Miksipä siis se musabisnes olisi minkäänlainen poikkeus tässä. Ei musatouhu todellakaan ole niin sinisilmäistä kuin annat ymmärtää. Itseasiassa sielläkin kääritään keikkapalkkioita ohi verokortin suoraan taskuun. Ruskeita kirjekuoria sulle ja mulle. Joltain se on sekin pois, viimekädessä valtiolta.
 
Eikö TODELLAKAAN ole mahdollista tehdä musiikkia sydämellä ja ansaita siinä samalla rahaa?
 
Voi kuule, on toki. Mutta jos sitä tekee sydämestään, rahan ei pitäisi näytellä niin suurta roolia että jostain rakkaudella tuotetun omakustanteen verkkolevityksestä menettäisi yöunet ja pillittäisi pitkin foorumeita. Ilmeisesti kaksinaamaisuus on tässä kohdin kuitenkin hyväksyttyä?
 
Onko sinulla siviilityötä vai riippuuko toimeentulosi yksinomaan musiikin tekemisestä?
 
Ja mikäli käyt töissä, niin sopiiko sinulle, että minä käyn kukkarollasi aina joskus tai saan muuten nauttia töittesi tuloksista ilman minkäänlaista korvausta? Olisi nimittäin kiva, että voisin käyttää säästyneet rahani johonkin muuhun.
 
Ei sun tarvitse... verottaja käy sinunkin puolestasi minun kukkarolla. Jotkut hyötyvät suoraan siitä että minä teen töitä ja maksan veroja, vaikka he eivät tekisi mitään. Waretusta ei ole kyetty edelleenkään todistamaan, että se vaikuttaisi levymyyntiin suoraan. On näet olemassa henkilöitä jotka warettavat levyn ja kuuntelevat sen, jonka jälkeen toteavat etteivät ostaisi sitä muutenkaan. Kuka siinä silloin häviää? Samalla tavoin voidaan syyttää että kaikki ilmaiset kuuntelukerrat nakertavat levymyyntiä... vaikka olisivat kuinka laillisia tahansa.
 
Waretin, kuuntelin ilmaiseksi, en pitänyt = en ostanut levyä
Kirjauduin myspaceen, kuuntelin ilmaiseksi, en pitänyt = en ostanut levyä
Latasin WinAmpin, kuuntelin shoutcast-radiota, en pitänyt = en ostanut levyä
 
Se on sinun näkökantasi, mutta et voi yleistää tuota kaikkiin muusikkoihin. Jos joku kokee musiikin tekemisen työkseen ja bisnekseksi sekä haluaa nauttia sen tuloksista ja saada siitä rahaa, niin hänellä on täysi oikeus siihen ilman että warettaja vetää välistä - eikä tämä edelleenkään sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö hän voisi tehdä hommaansa sydämellä.
 
Tottakai jokaisella on oikeus tehdä musiikkia työkseen. Moni tekeekin ja se on hienoa. Siinä vaiheessa hänen on vain varauduttava epävarmaan työtilanteeseen ja "oman tuotteen kysyntään". Vähän kuin yrittäjä, joka koittaa taiteilla siinä konkurssin ja menestymisen välimaastossa.
 
Se että "warettaja vetää välistä" on mielestäni huono tekosyy sille omalle rahalliselle menestymättömyydelle. Muillakin aloilla on vilunkipeliä, ihan silläkin sektorilla jolla itse toimin. Silti firma tulee toimeen kun vain asioita tehdään oikein ja kehitetään oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan ole kehitystä että tuotetaan kertakäyttöisiä levyjä, joille ympätään kaksi ympäri vuorokauden jo radiossa soivaa hittiraitaa ja muu on täytettä. Sekään ei ole kehitystä että 15 vuotta katsellaan sivusta "kilpailevaa tekniikkaa ja teknologiaa" eikä reagoida siihen millään tavalla. Tai no, reagoidaan kyllä mutta lähinnä julistamalla kyseinen formaatti "parasiitiksi" ja sitten tapellaan oikeudessa paria palveluntarjoajaa vastaan, unohtaen kuitenkin ongelman todellinen luonne.
 
Kyllä jos todetaan että warettajat vetävät välistä, niin täytyy myös muistaa että musabisnes itse potkaisi usean vuoden ajan tyhjää ja maistoi "sitä itteään". Waretuksesta huolimatta edelleen kuitenkin uusia artisteja putkahtaa ilmoille, uusia levyjä julkaistaan suuria määriä, mediat ovat halventuneet samoin kuin nykytekninen jakelu jne. Kyllä pitää olla hieman kriittinen niihin lukemiin joita musiikkiteollisuus ilmoittaa. Kun 80-luvulla CD-media oli "kallis", sen kustannukset ymmärrettiin hyvin. Nykyäänhän blankot ovat käytännössä ilmaisia, ihan jopa kuluttajillekin. Jollain 9 eurolla saa 100kpl tyhjiä vähittäismyynnistä. Samalla jos levymyynti on muutamia prosenttiyksikköjä laskenut, niin on myös valmistuskustannukset. Mikä onkaan todellinen tappio? Onko sitä?
 
Aika moni loistavaa ja taiteellisesti kunnianhimoista musiikkia tekevä artisti on jonkun kaupalliseen voittoon tähtäävän levy-yhtiön leivissä, eikä näe siinä asiassa mitään ongelmaa.
 
Kuka on sanonut että siinä on jokin ongelma? Ongelmahan vain on siinä, että nykyisille artisteille ja biisinikkareille pitäis saada sellainen systeemi pohjalle, jolla turvataan heidän tulonsa ja palkka tehdystä työstä, vaikka waretusta ja piratismia esiintyisikin. Got it?
 
Mahtaako olla kovin järkevää verrata muinoin kuollutta bluesmiestä ja 70-luvun vaihteessa menehtynyttä rockkitaristia siihen, mikä on tilanne nykymaailmassa?
 
Voi sen suhteuttaa ihan heidän omaan aikaansa. Musiikkihan oli jo tuolloinkin "isojen poikien bisnestä". Artistien tulot vain olivat eri luokkaa huipputasolla mitä se on nykyään, suhteutettuna siis sen aikaisiin kursseihin. Silti tuolloin soitettiin ja sävellettiin eittämättä yksiä parhaimpia kappaleita ikinä.
 
Sekin täytyy ottaa huomioon että 40-50 vuotta sitten ihan jokaisella naapuruston teinillä ei ollut omaa autotallibändiä, joka kuvastaa hyvin nykyistä tilannetta. Markkinoilla on ylitarjontaa. Lafkoja on todella useita ja kaikilla on useita julkaisuja viikoittain/kuukausittain. Ylitarjonta on myös hyvä tapa tappaa markkinat. Ei ole mitään järkeä täyttää kauppojen hyllyjä 234 erilaisella Pampersilla ja 653 erilaisella sokerilla eri valmistajilta.
 
Lisäksi Johnsonilla ei ainakaan ollut mitään vastaanpanemista siihen, jos niistä blueskappaleista jokunen taala tilille tipahtikin.
 
Tuskin kellään on.
 
Niinpä, mutta onko sinulla mitään oikeaa kosketuspintaa tuohon musiikkibisnekseen vai heitätkö mielipiteitäsi aivan sen ulkopuolelta?
 
On. Mietin tässä vain juuri että taitaa olla parempi jättää kokonaan mainitsematta kuin mainita yksi tai kaksi esimerkkiä jolloin alkaa se ikuinen "mä en usko" tai "nyt sä puhut kyllä ihan paskaa"-rumba joka täällä on totuttu erinäisten jäsenten toimesta näkemään. Kun asenne on tiedossa, mikään todiste tai konkreettinen esimerkki ei riitä. Turha juosta tiiliseinään. Vähän kuin vääntäisi kättä evoluutioteorian ja ääriuskovaisen välillä.
 
Ja kuten kirjoitinkin, niin mikäpä estää sitten keskittymästä siihen verkossa olevaan musiikkiin, jota on vapaasti ja laillisesti ladattavissa ja jättää se kaupallinen ja bisnestekomielessä tehty musiikki kokonaan muille.
 
Niin, lopulta kysehän on vain ja ainoastaan kuluttajasta. Oli waretusta tai ei, se sinun taidelevy voi silti jäädä hyllyihin homehtumaan... aivan samalla tavoin kuin se suurella odotuksella tehty megamiljoonakiekko. Ketäs me sitten syytetään ja osoitellaan sormella? Onko waretus nyt vain oikotie ja helppo uhri?
 
Kysynkin, että voiko waretuksesta olla myös hyötyä pienemmille artisteille? Ajatellaan vaikka kuulijakuntalähtöisesti, sillä sen varaan se homma täytyy kuitenkin rakentaa jos mielii menestyä omalla musiikillaan.
 
Jos waretusta ei olisi ja ihmiset eivät löytäisi pienempiä artisteja, jolloin heidän levyjäkään ei löydettäisi, olisiko asiat välttämättä paremmin? Kenen syy on silloin että artisti ei menesty? Ketä Marlowe syyttää silloin?
 
Määrittele aito, kiitos.
 
Määrittelen "aidon". Koska puhuttiin taiteesta ja kulttuurista, on mielestäni "aidompaa" musiikkia kun se tulee tekijän sydämestä, kuin että joku kokoaa hitin laskelmoidusti tienestit mielessään. Tällaiseksi voisi sanoa esim. Idols-kaartin julkaisuja, joissa itse artistin ja esittäjän panos koskien sävellyksiä on olematon. Vastuu on ainoastaan esittämisessä. Mielestäni kyse on silloin jostain muusta kuin "aidosta" musiikista joka on tehty sydämestä. Itse arvostankin suuresti artisteja jotka tekevät ja esittävät omat biisinsä. Koverit sitten erikseen. Ole hyvä.

Ei liity ihan suoraan aiheeseen, mutta...
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31112
 
Tutkimuksen mukaan video on netissäkin suosituinta sisältöä.
 
Tätä seikkaa puoltaa myös RIAAn viime vuotinen "Unit shipment" lista.
 
Digitaaliset mediat:
Download Album (2005) 135,7milj. dollaria
Download Album (2006) 275,9milj. dollaria (nousua siis 103% vuodesta 2005)
 
Music Video (2005) 3,7milj. dollaria
Music Video (2006) 19,7milj. dollaria (kasvua 434% vuodesta 2005)
 
Eli vuoden aikana digitaalinen jakelu on albumien kohdalla tuplaantunut ja musiikkivideoiden osalta nelinkertaistunut.
 
http://76.74.24.142/6BC7251F-5E09-5359-8EBD-948C37FB6AE8.pdf
 
Tavallisen median puolella on laskua, sitä ei käy kieltäminen. Voisiko se kuitenkin johtua esim. kömpelöstä ja vanhentuneesta formaatista, jota valtavirta ja suurkuluttajat eivät enää saa iPODeihinsa tungettua vaan se media ostetaan valmiiksi päätelaitteisiin sopivassa muodossa? Varmasti piratismi ja waretuskin syövät heidän leipäänsä, mutta ovatko ne ainoita "syyllisiä", kuten täälläkin moni antaa ymmärtää? Minä väitän ettei ole.
 
PS. Tällainenkin näytti olevan tänään otsikoissa: http://www.yle.fi/uutiset/talous/id68124.html

Mutta jos sitä tekee sydämestään, rahan ei pitäisi näytellä niin suurta roolia että jostain rakkaudella tuotetun omakustanteen verkkolevityksestä menettäisi yöunet ja pillittäisi pitkin foorumeita.
 
Tottakai jos sydämellä teet musiikkia niin haluaa saada siitä rahaa, että pystyy elättämään sillä itsensä ja keskittymään pelkästään siihen rakastamaansa asiaan eli musiikkiin.
 

 
Määrittelen "aidon". Koska puhuttiin taiteesta ja kulttuurista, on mielestäni "aidompaa" musiikkia kun se tulee tekijän sydämestä, kuin että joku kokoaa hitin laskelmoidusti tienestit mielessään.
 
No jos se hitti on hyvä niin kyllä se on tehty sydämellä, sillä ilman sydäntä tehty musiikki menee sydämen sijasta aivoihin. Ja ihmiset ostavat levyjä siksi, koska se herättää heillä jonkinlaisia fiiliksiä.
 
Tällaiseksi voisi sanoa esim. Idols-kaartin julkaisuja, joissa itse artistin ja esittäjän panos koskien sävellyksiä on olematon. Vastuu on ainoastaan esittämisessä. Mielestäni kyse on silloin jostain muusta kuin "aidosta" musiikista joka on tehty sydämestä. Itse arvostankin suuresti artisteja jotka tekevät ja esittävät omat biisinsä. Koverit sitten erikseen. Ole hyvä.
 
Kyllä esim. Ari Koivunen mun mielestä ihan sydämestään ja aidosti tekee tuota musiikkiaan. Se on kumminkin vääntäny vuosia pienissä karaoke piireissä ja muutenkin helvetin musiikkia rakastava jätkä. Ei se tarkoita että ei tee sitä juttua sydämestään jos ponnahtaa jostain kilpailusta julkisuuteen taikka ei itse kirjoita biisejään.

Tiedättekö minun mielestäni ei ole mitään merkitystä sillä, miten paljon hyötyä tai haittaa varetuksesta on artistille. Ei ole mitään merkitystä, miten hyvää musiikkia ja miten sydämmestä tekee. Ei myöskään ole merkitystä sillä, onko waretukselle jokin loistava perustelu.
 
Ainoa asia joka merkitsee on se, että artistilla täytyy olla täysi valta tuotoksensa levitykseen.
 
Jos artisti haluaa antaa teoksensa vapaaseen levitykseen niin hurraa, hieno juttu, mutta niin kauan kun hän ei sitä tee, ei joku saakelin varettajapelle saa sitä omin lupineen mennä tekemään. Siksi laittoman nettilevityksen ja sen hyväksikäytön täytyy olla laitonta.

Tiedättekö minun mielestäni ei ole mitään merkitystä sillä, miten paljon hyötyä tai haittaa varetuksesta on artistille. Ei ole mitään merkitystä, miten hyvää musiikkia ja miten sydämmestä tekee. Ei myöskään ole merkitystä sillä, onko waretukselle jokin loistava perustelu.
 
Ainoa asia joka merkitsee on se, että artistilla täytyy olla täysi valta tuotoksensa levitykseen.
 
Jos artisti haluaa antaa teoksensa vapaaseen levitykseen niin hurraa, hieno juttu, mutta niin kauan kun hän ei sitä tee, ei joku saakelin varettajapelle saa sitä omin lupineen mennä tekemään. Siksi laittoman nettilevityksen ja sen hyväksikäytön täytyy olla laitonta.
 
Ei kai tässä kukaan ole sen laillistamista puoltanut sanallakaan.. Mielestäni oikein hyvin on Bonecrusher todennut, että kun musiikkia tehdään ansaintatarkoituksellisesti, niin se on silloin bisnestä. Tällöin artistia/bändiä voi aivan hyvin verrata yritykseen, joka tarjoaa asiakkaille palveluja/tuotteita. Jos asiakkaat eivät enää ole kiinnostuneet tuotteesta, se on täysin yrityksen harteilla tehdä asialle jotain.
Waretus on laitonta ja sillä piste, mutta muillakin aloilla on laitonta toimintaa, jonka seurauksena lailliset työntekijät saavat jäädä yt-neuvottelujen kohteeksi ja täten saattavat menettää työpaikkansa, mikä varmasti koskee enemmän, kuin muutaman warepellen lataama kappale.
 
Varsinkin tämä USA-meininki (joko olet meidän puolella tai sitten olet vihollinen) alkaa hiukan ihmetyttään. Levy-yhtiöt ovat heränneet liian myöhään todellisuuteen, mutta eivät uskalla sitä myöntää.
 
Disclaimer: Ennen kuin minutkin leimataan warettajaksi ja lainrikkojaksi ja pahaksi ihmiseksi, niin itsekin olen täysin sitä mieltä, että työstä kuuluu saada korvaus, mutta jos tuote ei yksinkertaisesti kiinnosta asiakkaita, silloin pitää katsoa peiliin.

Minusta suomessa on levyt niin kalliita että huh huh. Mitenköhän niitten hinnoista vastaavat henkilöt nukkuu yönsä? Sehän on kiva että ihmiset saa musiikkia ja hyvää fiilistä ittellensä ilmatteeks. Jos minusta joskus tulee kuuluisa muusikko niin olen silti tätä samaa mieltä, vaikka latailisivat minun kappaleita enkä saisi niistä paskaakaan.

Minusta suomessa on levyt niin kalliita että huh huh. Mitenköhän niitten hinnoista vastaavat henkilöt nukkuu yönsä? Sehän on kiva että ihmiset saa musiikkia ja hyvää fiilistä ittellensä ilmatteeks. Jos minusta joskus tulee kuuluisa muusikko niin olen silti tätä samaa mieltä, vaikka latailisivat minun kappaleita enkä saisi niistä paskaakaan.
 
Nojaa kalliita ja kalliita. Ehkä uusimmat ja markkinoiduimmat levyt kustantavat sen 20e, mutta sitten unohdetaan kokonaan nämä kohtuuhintaiset mid-pricet, joiden joukosta löytyy todella hyviäkin levyjä. Ja voihan sitä ulkomailta tilailla jos kokee Suomen hintatason ylivoimaiseksi.
 
edit. Niin ja unohtamatta levydivareita, joita onneksi vielä on muutamia. Näistä tekee hyviä löytöjä aina välillä.

Minusta suomessa on levyt niin kalliita että huh huh. Mitenköhän niitten hinnoista vastaavat henkilöt nukkuu yönsä? Sehän on kiva että ihmiset saa musiikkia ja hyvää fiilistä ittellensä ilmatteeks.
 
No niillä rahoilla mitkä menee joka viikonloppu kurkusta alas niin saisi jo monta levyä, että se on vaan arvokysymys mihin rahas tuhlaat.
 
Jos minusta joskus tulee kuuluisa muusikko niin olen silti tätä samaa mieltä, vaikka latailisivat minun kappaleita enkä saisi niistä paskaakaan.
 
Onko sulle nyttenkin sama, että kun käyt töissä niin et saa siitä yhtään palkkaa?
 
kuin muutaman warepellen lataama kappale.

Nyt puhutaankin vähän enemmästä kuin vain "muutamasta."

Nyt puhutaankin vähän enemmästä kuin vain "muutamasta."
 
No shit, Sherlock. Halusin tällä esimerkillä tuoda ilmi lähemmin sen, miten nämä asiat vaikuttavat yksilötasolla. Toki luvut ovat suuria yhteismäärinä, mutta niin ovat ne harmaan talouden lukematkin muualla teollisuudessa.

Minusta suomessa on levyt niin kalliita että huh huh. Mitenköhän niitten hinnoista vastaavat henkilöt nukkuu yönsä? Sehän on kiva että ihmiset saa musiikkia ja hyvää fiilistä ittellensä ilmatteeks.
 
Jännä muuten miten cd:n tullessa levyjen hinnat nousi, vaikka vinyylien tekeminen oli/on varmasti kalliimpaa ja ovathan ne näyttävämpiäkin = rahoilleen enemmän vastinetta.

No niillä rahoilla mitkä menee joka viikonloppu kurkusta alas niin saisi jo monta levyä, että se on vaan arvokysymys mihin rahas tuhlaat.
 
Tätä argumenttia käytetään nykyään kaikessa :)

CD-levy on formaattina kokenut samanlaisen "laman" mitä esim. C-kasetti. Samalla tavoin kuin aina aikaisemminkin formaatit ovat vaihtuneet (VHS - DVD - BluRay tai savikiekko - vinyyli - cd - digitaaliset immateriaaliset jakelut yms.)
 
Päätelaitteet ovat jo ajaneet CD-formaatista ohitse, nimenomaan niiden suurkuluttajien ja "massojen" kohdalla, jotka markkinoita ohjaavat. Apple iPODin tulot = cd-formaatin tappiot.
 
Aika harva nykyään ostaa C- tai VHS-kasetteja. Jokseenkin samalta alkaa CD:n kohtalo näyttämään. Yksinkertaisesti se ajan hammas vain puree liian kovaa ja siksipä levybisneksen olisikin pysyttävä "aallon harjalla" kun puhutaan kehityksestä. Nyt ei enää puhuta siitä että "ei saatu aaltoa" vaan on tiputtu laudalta ja lyöty pää kivikkoon. Toivottavasti tekohengityksen osaavaa väkeä oli rannalla katsomassa!
 
Itse toivoisin, että tällaiset megamiljoona-Robbie Williamsit ja Britney Spearsit pistettäisiin ruotuun ja tulot puolitettaisiin. Siis tietynlainen palkkakatto musabisnekseen, kuten urheilijoille ja niin monelle muullekin alalle. Työehtosopimuksiin määrittelyt siitä mikä on pohja- ja kattopalkka. Minä uskon, että se Robbie tulisi toimeen sillä parillakin miljoonalla eurolla vuodessa. Samaan aikaan lafkoille jäisi enemmän rahhaa rahoittaa näitä pienempiä ja nousevia kykyjä. En tarkoita nyt mitään kommunismia, että kaikille tasapuolisesti, mutta minusta tuo olisi nimenomaan musiikin ja musiikkikulttuurin voitto, kun "levyhyllyillä" olisi muutakin kuin tusinatuotettua kertakäyttöroskaa, dollarinkuvat distribuution ja julkaisijan silmissä. Menestyvät ja myyvät artistit ovat ns. "yrityksen paraspalkkaista väkeä" ja nämä aloittelevat bändit/artistit saavat sitten "perusliksan". Tämähän on normaali menettely ihan missä tahansa muussa bisneksessä.
 
He, jotka ovat markkinointia ja asiakaspalvelua opiskelleet, tietävät kuinka lyhyet siivet on bisneksellä, joka pyrkivät kertarahastukseen hinnalla millä hyvänsä, mutta unohtavat samalla asiakaskuntansa tarpeet ja tyytyväisyyden.

Bonecrusher
Itse toivoisin, että tällaiset megamiljoona-Robbie Williamsit ja Britney Spearsit pistettäisiin ruotuun ja tulot puolitettaisiin.
 
Tarkoitatko siis, että yritystoiminnalle pitäisi laittaa joku tuottokatto? Miksei, miksei. Progressiivinen yritys- ja osinkovero voisivat olla ratkaisuja, jos niihin liitettäisiin kansainvälisellä yhteistoiminnalla veroparatiisien lopettaminen. Muuten voi olla hankala toteuttaa ainakin kapitalismin oloissa.

Tarkoitatko siis, että yritystoiminnalle pitäisi laittaa joku tuottokatto?
 
Ei suoranaisesti yritykselle, mutta näkisin niin, että artisti on levy-yhtiön tai muun tahon alainen "työntekijä", jolle se palkkakatto voitaisiin määritellä. Omakustanteina julkaisevat tahot ovat vähän kuin "yksityisyrittäjiä". Artistihan kirjoittaa "työsopimuksen" levy-yhtiön kanssa jos on mahdollisuus ja jos hän/he niin haluaa. En näe siinä mitään eroa tapaukseen jossa Prisman kassaneiti kirjoittaa työsopimuksen "firman" kanssa. Firma ostaa työntekijän palvelut, jota myös palkkana voidaan kutsua. Ulkoistaminen on sitten asia erikseen, ja silloin mukaan astuu hankintalaki ja kilpailutus. Siinä on omat säännöt ja lait, joita tulee noudattaa.
 
Itse koen asian niin, että aikaisemmin levy-yhtiöt ja muut etuliittymät ovat olleet artistia tukevia ja artistin alaisia toimijoita. Nykyisen bisnesajattelun ja kapitalismin myötä yhtiö on suurempi mitä artisti ja täten mennään yhtiön ehdoilla. Artistista on siis tullut levy-yhtiön työntekijä, eikä päinvastoin. Kylmästi bisnestä ajatellen, tuollainen palkkakatto "duunareille" olisi ihan normaalia ajattelua.

Ei suoranaisesti yritykselle, mutta näkisin niin, että artisti on levy-yhtiön tai muun tahon alainen "työntekijä"
 
Näillä monimiljardööreillä se menee kyllä niin, että levy-yhtiö työskentelee artistille.
 
E: En silti tajua, miten palkkakatto mihinkään vaikuttaisi, ainakaan positiivisesti. Pieneltä promille osuudelta poistettaisiin vähän rahaa. Big deal.

Ilmeisesti kännyköiden playerit ja äänenlaatu eivät vielä täytä kuluttajien vaatimuksia.
http://www.mbnet.fi/uutiset/?uutinen=2392
 
Katsotaan tuoko iPhone tullessaan eroa tähän. On periaatteessa hassua ettei kännykkää ja laadukasta musasoitinta ole vielä ympätty kunnolla yhteen. Sony-Erkillä taitaa uudemmissa laitteissa kuitenkin olla hyvä akunkesto ja musasoitin ympätty samaan rasiaan.

Kotimaasta kuuluu...
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31200&tyyppi=1

Kotimaasta kuuluu...
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31200&tyyppi=1
 
Hehhe, palatakseni vanhaan: Mistä taikuri luttisen taikahatusta nämä korvaukset on keksitty? Leipaset kaveria nokkaan grillijonossa ja joudut ostamaan sille uuden nenän; fair ok. Käy järkeen. Entäs tämä 5500? Saako Kahilainen ja Silvennoinen tästä nyt hynää?
 
Ehkä systeemi toimii hieman SPR:än tapaan? Eli kun kerätään vaikka Tsunamirahastoa, niin SE raha ei menekkään tsunamiuhreille, vaan se tsunamiraha on jo käytetty, mutta keräyksellä täytetään sitä aukkoa, minkä tsunami jätti. (EDIT: Sikäli kun minä olen toimintatavan ymmärtänyt. Saa korjata.) Onko viihdeteollisuudella sama toimintatapa näissä korvaustapauksissa siis? Vai onko siellä mitään aukkoa edes? Ilmeneekö nämä tappiot vasta siinä vaiheessa kun piraatti saadaan kiinni?
 
Onko tällä asialla väliä? Totta helkkarissa sillä on väliä kun laki on säädetty ja sitä pitäis noudattaa, niin siellä takana on pikkuisen parempi olla se johdonmukaisuus taustalla.
 
Nää on siis ihan kysymyksiä; tuo korvausmekaniikka ja sen laskentatapa olisi ihan mukava saada selville.

Ei ne levyt nyt niin kalliita ole. En edes muista koska olen maksanut levystä yli 10e. Jos tuplajulkaisuja ei siis lasketa. Lisäksi esim. internetistä löytyy monia kauppoja, josta noita samoja levyjä saa edulliseen hintaan. Tuleehan siihen postikulut, mutta tilaa monta kerralla niin eipä tuo haittaa.
 
Anteeksi. Taisi olla wanha.