Yleistä keskustelua musiikista ›

Hyvä, mutta ahneita porsaita kyllä näyttää riittävän! Yhdeksältä lippupalvelussa ei myyty ollenkaan etupermannon lippuja. Saatana. Lähtee nyt vihaisen puoleista palautetta Live nationille ja Lippupalvelulle.
 
Etupermannon lippuja ei ollut muuten myöskään ennakkoon varattavissa. Kai ne menee hyvävelilahjana jollekin Seiska -lehden minijulkkiksille...

Liput itelle ja kaverille 4. riviin lavalta katottuna vasemman puoleiseen permantoon oikeeseen reunaan (eli niin keskelle ku A-permanto vaa salli).
 
Saavuin ABClle ehkä 3 min vaille 9. Kaks jamppaa oli edellä ja sanoin myyjälle, et mulle kans kaks tikettiä nii hyviä ku mahollista. Heti ku aukes, ukko nappas 4 lippua parhaat mitä sai ja myi sit niille ja mulle =). Hyvä fiilis jäi...

Etupermannon lippuja ei ollut muuten myöskään ennakkoon varattavissa. Kai ne menee hyvävelilahjana jollekin Seiska -lehden minijulkkiksille...
 
Tänä aamuna niitä oli myynnissä ihan meille tavallisille tallustajillekin. Tasan yhdeksältä sain lippupalvelun sivujen kautta paikan lähes keskelle eturiviä.

Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
Hienoa...

Kyllä niitä etupermannon paikkoja sai heti yhdeksältä netin kautta. 10 vuotta vanhoilla (ihme kun toimivat vielä) Events Club tunnuksilla kun katsoin ni parhaat paikat ei ollu tosiaankaan sitä kautta varattavissa. Liekkö niin, että artisti(t) voisi kumminkin määrätä, että haluaa "tavallisia" faneja parhaille paikoille. Monilla artisteilla on myös omat ennakkomyyntisysteemit, joissa noita parhaita paikkoja kaupataan. Mutta pointtina siis se, että hyvä homma jos noita "firmalippuja" ei saa parhailta paikoilta kumminkaan (ainakaan joka keikalle).

Vaikuttaa siltä, että tää oli joku Stockan moka....

Hmm. Itselleni Dylan ei ole avautunut vielä. Kuulemani biisit noin sävellyksinä eivät ole mielestäni mitään kovin ihmeellisiä, joitakin hienoja biisejä tiedän vaikka miehen tuotantoa olenkin kuunnellut todella vähän.

enää 53 yötä ja suupielet vaahossa jo nyt... Rivi 14

Hmm. Itselleni Dylan ei ole avautunut vielä. Kuulemani biisit noin sävellyksinä eivät ole mielestäni mitään kovin ihmeellisiä, joitakin hienoja biisejä tiedän vaikka miehen tuotantoa olenkin kuunnellut todella vähän.
 
Äh, olkoot Dylan-Suuren tuotanto jotain ihan muuta kuin sävellysten moninaisuutta! Ihmeellisyydestä olen vahvasti eri mieltä. Minulle, ja varmasti noin 90 prosentille viimeisen liki viiden vuosikymmenen aikana Dylania kuunnelleille se juttu ehkä on se kertomataulufiilis, että miten perkeleessä ne samat neljä sointua saa samalla niin vähään ja niin moneen järjestykseen. Ja miten se aina riipasee jostain todella syvältä, kun Bobin käninä nousee subdominantille dramaattisen sointuvaihdoksen myötä.
 
Eikä sillä, hullua sanoa, että sävellyksistä viis, mutta kyllä koko Dylaniin liittyy valtavasti siihen musiikkiin eksplisiittisesti nivoutuvaa, puhuttakoon vaikka aurasta (joka käsittäköön muutakin, kuin monisyisen taiteilijapersoonan). Ja olkoot se sitä mystiikkaa, että se kaikkein tavallisin kuulostaa toisen suusta ja sormista paremmalta kuin toisen suusta. Dylan on populaarin puhtain gesamtkunstwerk.
 
Eilen itketin itseäni Desolation Rown tahtiin. Ja Queen Janen. Highway 61 on minulle niitä kaikkein tärkeimpiä taideteoksia ikinä. Ja kyllä, taideteoksia. Desolationista hoksnokka löytää suomalaisen mukaelman Jarkko Laineen "Tulen ja jään sirkuksesta".
 
Kun se vaan aukee niin miljoonaan suuntaan se Dylanin musiikki. Ja kauheen usein vielä eri suuntiin. Se siinä mulle on. Ei "One more cup of coffee" nyt kai ole mikään mestarisävellys, mutta maailman parhaita biisejä kuiteski.

Aika hauska sketsi Dylaniin liittyen:
 
http://www.cinefilevideo.com/2007/0 … b-dylan-wrote-every-song-ever-made/

Täyttä totta: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … +Dylan+sai+Pulitzerin/1135235411458

Eilen itketin itseäni Desolation Rown tahtiin. Ja Queen Janen. Highway 61 on minulle niitä kaikkein tärkeimpiä taideteoksia ikinä. Ja kyllä, taideteoksia. Desolationista hoksnokka löytää suomalaisen mukaelman Jarkko Laineen "Tulen ja jään sirkuksesta".
 
Paljonkohan tuosta Desolation Rowsta on tehty paikallisversioita. Itse olen alkuperäisen lisäksi nauttinut Åge Aleksandersenin norjalaisversiosta Nederst på Karl Johan jossa kaikki jutut on muutettu paikallisiksi.

Paljonkohan tuosta Desolation Rowsta on tehty paikallisversioita. Itse olen alkuperäisen lisäksi nauttinut Åge Aleksandersenin norjalaisversiosta Nederst på Karl Johan jossa kaikki jutut on muutettu paikallisiksi.
 
Ja miksi jättää tekemättä, kun kappaleessa on tematiikkaa vaikka pienen kriittisen kansan kulttuuriperimäksi? Etenkin, kun minä olen mieltänyt Dylanin tuotannon aina ennen kaikkea kirjallisuutena. Kuvitettuna, ehkä, mutta kirjallisuutena kuitenkin. Jolloin "paikallisversiot", sävelletyt tahi vähemmän sävelletyt, ovat minusta miellettävissä ensisijaisesti kommenteiksi ja intertekstiksi ja parodiaksi (vailla huumorin häivääkään) ja tiesmiksi. Ja ovat sitä, vaikka kysymyksessä olisi yksinomaan iloisen pullean autenttinen ja ulkopuolinen populaarimusiikki.
 
Tämä kaikki vain siksi, että aina toisinaan tuntuu siltä, kuin musiikki ja musiikkipuhe kuvittelisi olevansa jotenkin poikkeuksellisen autenttista ja muusta maailmasta ulkopuolista. Mikä ei minusta ole mahdollista. Ja kuinka minusta Dylan on niin esimerkillinen esimerkki vastakkaisesta olemisesta, missä kaikki kietoutuu kaikkeen. Enkä mitenkään väitä, että ylle lainaamani keskustelija väittäisi jotain edellämainitusta, tekstinsä vain sysi mieltä. Mieli-pide.

Ja miksi jättää tekemättä, kun kappaleessa on tematiikkaa vaikka pienen kriittisen kansan kulttuuriperimäksi? Etenkin, kun minä olen mieltänyt Dylanin tuotannon aina ennen kaikkea kirjallisuutena.
 
Kyllä mieltä on tässäkin ja tuo hyvin kuvaa myös minun suhdettani Dylanin tuotantoon. Selittää ehkä myös sitä miksi kaikki kaverit eivät aikoinaan ymmärtäneet Dylan-innostustani opiskeluaikoina.
 
Tämä kaikki vain siksi, että aina toisinaan tuntuu siltä, kuin musiikki ja musiikkipuhe kuvittelisi olevansa jotenkin poikkeuksellisen autenttista ja muusta maailmasta ulkopuolista. Mikä ei minusta ole mahdollista. Ja kuinka minusta Dylan on niin esimerkillinen esimerkki vastakkaisesta olemisesta, missä kaikki kietoutuu kaikkeen.
 
Oikein hyvin sanottu. Tuo herätti ajatuksia, mutta eivät ole vielä ilmaistavissa.

Täyttä totta: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … +Dylan+sai+Pulitzerin/1135235411458
 
Seuraavaksi sitten se Nobel?

Seuraavaksi sitten se Nobel?
 
Tuosta tuli mieleen se kun ruotsi myönsi Dylanille sen Polar palkinnon joitain vuosia sitten. Dylan istui eturivissä sen tilaisuuden ja inhosi silminnähden koko touhua ja voin vain kuvitella kuinka huonosti Bob sopisi Nobeljuhlaan.

Dylanista kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös alla mainittuun suomenkieliseen foorumiin, joka on perustettu jo 2005 suomalaisia Dylan -harrastajia varten:
 
http://harrih.forumup.com/index.php?mforum=harrih

Bringing It All Back Home ja Blonde On Blonde.
 
No onhan se Freewheelin'kin aina yks suosikki.
 
Bobby is the man.
Eipä ole enää kun kuukausi keikkaan! Jee
 
Eihän se ikinä palkinnoista ole välittänyt...mitäköhän sanoi tosta Pulitzerista.

Mun mielestäni Nashville Skyline on ihan älyttömän hyvä levy. Tulee niin hyvälle tuulelle aina kun tuota kuuntelee. Ja Dylan jopa hymyilee sen kannessa. :)
 
Ja ovathan nuo kaikki aikaisemmatkin hienoja. Osaisko joku muuten selittää mitä "Ballad of a thin man"-biisissä oikeastaan tapahtuu? Something is happening here but you don't know what it is... :D

Mitäs olette mieltä herrasta tehdystä elokuvasta Im not there?
 
Juuri olin katsomassa ja täytyy sanoa, että aika erikoinen pläjäys. Ilmeisesti leffan hämäryys kuvasi jotenkin Dylanin omaa mystisyyttä, näin ainakin itse päättelin. Muutenkin oli aika paljon viittauksia Bobin eri puoliin, mikä oli tietenkin leffan ideakin.. En oo mikään Dylan-fanaatikko joten osa viittauksista meni kyllä yli hilseen. Muuten kyllä loistava leffa.