Yleistä keskustelua musiikista ›

jussivaarala: Oleellista on kaikenlaisen painopisteen siirtäminen materialistisesta aineettomaan kasvuun.
 
Maailmaan on viidessäkymmenessä vuodessa tullut pari miljardia ihmistä lisää. Ne kaikki ainakin pyrkivät kohti samaa elintasoa kuin keskiluokkainen USAlainen. Maailma materialistisesti kasvaa, koska nuo kaikki tarvitsevat asunnon, ruokaa, vaatteita, sähköä ja lämpöä.
 
Mutta ongelmasi ratkeaa ihan itsestään. Kun öljyvarat käyvät riittävän vähiin ja halpaa energiaa ei enää ole saatavilla, niin maailma siirtyy automaattisesti aikaan, mis pitää miettiä mitä kannattaa tuottaa ja kuljettaa. Ja kenellä on varaa ostaa.

rintapek: Maailmaan on viidessäkymmenessä vuodessa tullut pari miljardia ihmistä lisää. Ne kaikki ainakin pyrkivät kohti samaa elintasoa kuin keskiluokkainen USAlainen. Maailma materialistisesti kasvaa, koska nuo kaikki tarvitsevat asunnon, ruokaa, vaatteita, sähköä ja lämpöä.
 
Mutta ongelmasi ratkeaa ihan itsestään. Kun öljyvarat käyvät riittävän vähiin ja halpaa energiaa ei enää ole saatavilla, niin maailma siirtyy automaattisesti aikaan, mis pitää miettiä mitä kannattaa tuottaa ja kuljettaa. Ja kenellä on varaa ostaa.
 
Ei öljyvarat käy vähiin.

Materialistista kasvua ruokkii eniten se että se ruokkii itse itseään - koska materialistisen kasvun palveluksessa on niin paljon töissä - kuten myös poliitikot, pääoma, valtioiden välinen vaihtotase - kaikki ne ovat materialistisella kasvulla töissä - ja kun kaikki haluaa elantonsa siitä niin sitten ko koneistoa ruokitaan - vaikka sillä hinnalla että samalla tuhotaan omien vähintään lastenlasten tulevaisuutta koska ajetaan maailmaa koko ajan vaikeampaa rakoon - jossa älytön ja itse itseään ruokkiva tarpeeton materialistinen kasvu tuhoaa maapallon elinehtoja.
 
Katsokaa vaikka sitä teollisuuden materialistisen kasvun kehittämää sairasta systeemiä että laitteissa ei usein paitsi voi saati sitten kannata vaihtaa yhtä osaa luokkaa 3 % koko laitteesta kun laitetta ei edes saa auki ja sen korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin ostaa kokonaan uusi.
 
Vähän sama kun pitäs vaihtaa koko kitara kun meni kieli poikki - perskules - meninkin sanomaan ton - ne vielä kehittää sellaisen kitaran.
 
No ei mulla hätiä - mä soitan vaan kiipparia.

jussivaarala: Materialistista kasvua ruokkii eniten se että se ruokkii itse itseään - koska materialistisen kasvun palveluksessa on niin paljon töissä - kuten myös poliitikot, pääoma, valtioiden välinen vaihtotase - kaikki ne ovat materialistisella kasvulla töissä - ja kun kaikki haluaa elantonsa siitä niin sitten ko koneistoa ruokitaan - vaikka sillä hinnalla että samalla tuhotaan omien vähintään lastenlasten tulevaisuutta koska ajetaan maailmaa koko ajan vaikeampaa rakoon - jossa älytön ja itse itseään ruokkiva tarpeeton materialistinen kasvu tuhoaa maapallon elinehtoja.
 
Katsokaa vaikka sitä teollisuuden materialistisen kasvun kehittämää sairasta systeemiä että laitteissa ei usein paitsi voi saati sitten kannata vaihtaa yhtä osaa luokkaa 3 % koko laitteesta kun laitetta ei edes saa auki ja sen korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin ostaa kokonaan uusi.
 
Vähän sama kun pitäs vaihtaa koko kitara kun meni kieli poikki - perskules - meninkin sanomaan ton - ne vielä kehittää sellaisen kitaran.
 
No ei mulla hätiä - mä soitan vaan kiipparia.
 
Kyllä mä alunperinkin aavistin että sulla on tässä nyt joku tosi iso ajatus taustalla ja näinhän se sieltä putkahti esiin. Erittäin kaunis ajatus mutta eikö kuitenkin hoidettas sodat, nälänhädät sun muut ensin alta pois. Sitten ku kaikki nuo on tehty, tilannehan on automaattisesti se, että kenellään ei ole enää muuta tekemistä kuin kehittää itseään valokuvaajana ja muusikkona.
 
Haluan vielä painottaa että hyvän asian puolesta oot liikkeellä, mutta kyllä suurin osa tämän aikakauden ihmisistä sanois: "Nyt on vähän kiire, katellaan huomenna tarkemmin..."

karmake: Kyllä mä alunperinkin aavistin että sulla on tässä nyt joku tosi iso ajatus taustalla ja näinhän se sieltä putkahti esiin. Erittäin kaunis ajatus mutta eikö kuitenkin hoidettas sodat, nälänhädät sun muut ensin alta pois. Sitten ku kaikki nuo on tehty, tilannehan on automaattisesti se, että kenellään ei ole enää muuta tekemistä kuin kehittää itseään valokuvaajana ja muusikkona.
 
Haluan vielä painottaa että hyvän asian puolesta oot liikkeellä, mutta kyllä suurin osa tämän aikakauden ihmisistä sanois: "Nyt on vähän kiire, katellaan huomenna tarkemmin..."
 
Kehittämäni aatteen Eettis-realismin toinen keskeinen kivijalka on tämä:
 
mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
 
Tämämä tarkoittaa myös sitä mitä kutsun hyvän idean tarttuvuudeksi. Kun tuotan hyvän idean niin en laisinkaan ole huolissani siitä miten sille käy tai miten asiat menee - miksi - siksi että hyvä idea tarttuu kuin tauti ja vaikuttaa tavalla tai toisella ihmiseen ennemmiin tai myöhemmin halusi ihmiset tai ei tai edes minä. Koska hyvä idea toimii niin.
 
Siksi se että pidät pyrkimyksiäni hyvänä merkitsee että olet saanut hyvän idean tartunnan. Silleen.
 
Tässä vielä omia aineettomia arvojani - tai muutama niistä - jotka puin videon muotoon. Voitte arvata että biisiäkään ja maalaustakaan en vaihtaisi pois vanhan laulun sanoja mukaellen. TÄTÄ ON AINEETTOMIEN ARVOJEN MUKAINEN ELÄMÄ JA KASVU.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ig30zgkJzQM&feature=youtu.be

Minä vastustan eettisyyttä, koska se on suhteellinen asia, ja toistaiseksi koko väestön eettisen ajattelun normin saavat rauhassa määritellä erilaiset ahdasmieliset ryhmittymät. Vastustan siis ahdasmielisyyttä enkä voi hyväksyä ahdasmielisyyden sanelemaa eettisyyttä. Olen siis eettisen maailmankatsomuksen vastustaja.
 
Ahdasmielisiä ryhmittymiä jotka nykyaikana melskaavat ovat erilaiset kiihkokristityt, feministit, feministit ja vielä kerran feministit. Uskonto on vaara.

velipesonen: Minä vastustan eettisyyttä, koska se on suhteellinen asia, ja toistaiseksi koko väestön eettisen ajattelun normin saavat rauhassa määritellä erilaiset ahdasmieliset ryhmittymät. Vastustan siis ahdasmielisyyttä enkä voi hyväksyä ahdasmielisyyden sanelemaa eettisyyttä. Olen siis eettisen maailmankatsomuksen vastustaja.
 
Ahdasmielisiä ryhmittymiä jotka nykyaikana melskaavat ovat erilaiset kiihkokristityt, feministit, feministit ja vielä kerran feministit. Uskonto on vaara.
 
Kehittämäni eettis-realismin toinen kivijalka on tämä joka määrittelee etiikan:
 
jokaiselle ihmiselle maapallolla hyvä elämänkaari muita ja luontoa vahingoittamatta.
 
Tällöin etiikka ei ole tai ainakaan perustu suhteellisiin asioihin vaan absoluuttisiin realiteetteihin joita on kolme:
 
1. jokainen ihminen syntyy ja kuolee
 
2. jokaisella ihmisellä on syntymänsä ja kuolemansa välissä elämänkaari
 
3. etiikan hyvän tahdon arvon mukaisesti se elämänkaari voisi olla hyvä
 
Näin etiikka on viety niin pitkälle realismiin kuin se on mahdollista ja siten valettu todella tukevasti sellaiseen asentoon josta on helppo jo ohjata yhteiskunnan toimintaa etiikan valossa.
 
Näin simppeliä tämä eettis-realismi lopultakin on lähtökohdiltaan.

Mitä tulee taas etiikan ja uskontojen suhteeseen niin ajattelen näin kategorisesti:
 
uskonnon tai kirkon ei pidä olla etiikan yläkäsite vaan päinvastoin koska muutoin uskonnon etiikan yläkäsitteeksi settava ajattelee että meidän uskonnollamme on monopoli etiikkaan ja siksi sen valossa voimme kohdella muita eettisesti vääräuskoisia uskontoja huonosti - josta seuraa uskonsodat.
 
Toiseksi tuo että uskonto asettuu etiikan yläkäsitteeksi merkitsee sitä että etiikka määritelään jonkun jumalan joksikin käsitteeksi ja tekstiksi - eikä realismiin perustuvaksi käsitteeksi kuin minun etiikan määritemäni on.
 
Hupsista keikkaa - eettis-realismi potkaisee etiikan monopolin pois uskontojen hallusta ja tekee näin ollen aikamoisen aatehistoriallisen keikauksen.
 
Aika hyvä ideatiiviste tämä eettis-realismi - näin vähillä aineksilla kuin mitä näissä muutamassa kommentissa olen esittänyt pantiin uskonnotkin uuteen asentoon.

jussivaarala: Kehittämäni eettis-realismin toinen kivijalka on tämä joka määrittelee etiikan:
 
jokaiselle ihmiselle maapallolla hyvä elämänkaari muita ja luontoa vahingoittamatta.
 
Tällöin etiikka ei ole tai ainakaan perustu suhteellisiin asioihin vaan absoluuttisiin realiteetteihin joita on kolme:
 
1. jokainen ihminen syntyy ja kuolee
 
2. jokaisella ihmisellä on syntymänsä ja kuolemansa välissä elämänkaari
 
3. etiikan hyvän tahdon arvon mukaisesti se elämänkaari voisi olla hyvä
 
Näin etiikka on viety niin pitkälle realismiin kuin se on mahdollista ja siten valettu todella tukevasti sellaiseen asentoon josta on helppo jo ohjata yhteiskunnan toimintaa etiikan valossa.
 
Näin simppeliä tämä eettis-realismi lopultakin on lähtökohdiltaan.
 
Joo mutta minkä takia juuri sinun tai minun pitää järjestää jokaiselle ihmiselle hyvä elämänkaari, eikö omankin järjestämisessä ole tarpeeksi tekemistä? Ja mikä se hyvä sitten on; suurimman osan ihmisistä mielestä hyvä elämänkaari on huopatossutehtaassa hissuttelua ja hidas hiipuminen 60 vuoden iästä 90 vuoden ikään, jolloin tehohoidot eivät enää riitä pitämään henkilöä elossa. Se on suurimman osan mielestä hyvä, minun mielestäni se on täysin kyseenalainen ja vähintäänkin tylsä!
 
Ja mikä velvollisuus sinulla tai minulla on pystyttää koko maailman käsittävä sosiaalivaltio? Eivät kaikki maailman ihmiset ole kiinnostuneita siitä mitä sinä pidät hyvänä eivätkä siitäkään mitä minä pidän. Heidän elämänsä on - toivottavasti - muutakin kuin hyvinvointivaltion asukkaiden hiljaista kuoleman odottelua.
 
Onko valtion velvollisuus olla eettinen? Minusta ei ole; valtion pitää olla oikeudenmukainen mutta eettisyys on ihmisen ominaisuus ja henkilökohtaisista arvostuksista kiinni eli suhteellinen.

velipesonen: Joo mutta minkä takia juuri sinun tai minun pitää järjestää jokaiselle ihmiselle hyvä elämänkaari, eikö omankin järjestämisessä ole tarpeeksi tekemistä? Ja mikä se hyvä sitten on; suurimman osan ihmisistä mielestä hyvä elämänkaari on huopatossutehtaassa hissuttelua ja hidas hiipuminen 60 vuoden iästä 90 vuoden ikään, jolloin tehohoidot eivät enää riitä pitämään henkilöä elossa. Se on suurimman osan mielestä hyvä, minun mielestäni se on täysin kyseenalainen ja vähintäänkin tylsä!
 
Ja mikä velvollisuus sinulla tai minulla on pystyttää koko maailman käsittävä sosiaalivaltio? Eivät kaikki maailman ihmiset ole kiinnostuneita siitä mitä sinä pidät hyvänä eivätkä siitäkään mitä minä pidän. Heidän elämänsä on - toivottavasti - muutakin kuin hyvinvointivaltion asukkaiden hiljaista kuoleman odottelua.
 
Onko valtion velvollisuus olla eettinen? Minusta ei ole; valtion pitää olla oikeudenmukainen mutta eettisyys on ihmisen ominaisuus ja henkilökohtaisista arvostuksista kiinni eli suhteellinen.
 
Ei ole kyse sinun tai minun velvollisuudesta järjestää kaikille hyvä elämänkaari - kyse on käsitteestä yhteiskunta - jossa käsite yhteis viittaa siihen että yhteiskunta on yhteinen juttu eikä vain ja ainoastaan juttu minua varten joka sekin on tietenkin läsnä jo käsityksessä hyvästä elämänkaaresta kaikille koska siinä kohteena on yksilö.
 
Kyse on vain siitä että systeemien yhteiskunta mukaanlukien pitää olla rakentuneita etiikan varaan ja siitä yritän huolehtia että näin olisi.
 
Eettis-realismi ei siis ole niinkään eikä etenkään yksilöihin kohdistuva etiikan kyttäys tai moralisointijärjestelmä - ellei yksilö ole vallassa luokkaa poliitikko tai toimitusjohtaja - vaan enemmänkin ja nimenomaan instituutioiden etiikan kohentamisajattelutapa.
 
Eli ohjaava periaate on eettis-realismin ensimmäinen kivijalka - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna. Ja sillä keinoin sitten vaan etsimään ratkaisuja joissa on enemmän etiikkaa ja realismia kuin aiemmissa ratkaisuissa - ja tietenkin eettis-realismin etiikan määriteölmään nojaten.
 
Siksi minä olen aika suvaitsevainen yksilötasolla poislukien esim koulu- tai työpaikkakiusaajat joka sekin on osittain systeemien vika että niin tapahtuu koska systeemit ei tajua että se on kiusaajan tahdonalainen vapaa valinta kiusaako vai ei - ja jos kiusaa on valinnastaan vastattava. Ja kun systeemi ei tuota linjausta tee niin kiusatut ottaa ja tappaa täysin viattomia - syystä hekin olivat kiusaamisen kohteeksi joutumisessaan viattomia - eikä kukaan heitä kuullut sen enempää kuin puolustanukaan ja vedelly kiusaajia ns kuvaannollisesti turpiin.

jussivaarala: jokaiselle ihmiselle maapallolla hyvä elämänkaari muita ja luontoa vahingoittamatta.
 
Tällöin etiikka ei ole tai ainakaan perustu suhteellisiin asioihin vaan absoluuttisiin realiteetteihin
 
Mietipä uudelleen. Mistä saakka "hyvä" on ollut absoluuttinen realiteetti?
 
Yhteiskuntafilosofiset pyrkimyksesi ovat sinänsä ihan yleviä, mutta ajattelusi on aika kehittymätöntä. Pyrkimys rakentaa kaiken kattava objektiivinen arvopohja on hyvin vaikeaa, eikä se todellakaan onnistu piiloutumalla termin "hyvä" taakse. Olet ihan samassa suossa kuin kaikki uskonnotkin, joista pyrit poikkeamaan; tosiasiassa vain asetat ilmeisesti uuden tahon, joka määrittää hyvän.
 
1. jokainen ihminen syntyy ja kuolee
 
2. jokaisella ihmisellä on syntymänsä ja kuolemansa välissä elämänkaari
 
3. etiikan hyvän tahdon arvon mukaisesti se elämänkaari voisi olla hyvä
 
Hyvän suhteellisuus näkyy maailmassa kaikilla tasoilla. Ihmisten hyvät ovat joskus peruuttamattomassa ristiriidassa keskenään, jolloin syntyy konflikti. Konfliktin ratkaiseminen edellyttää, että jompikumpi tai kumpikin osapuoli luopuu vapaaehtoisesti tai väkisin omasta hyvästään.
 
Eettis-realismisi on täysin epärealistista olettaessaan, että "hyvä" voidaan käsitteenä yhdenmukaistaa tavalla, joka poistaa konfliktit. Konfliktien poistaminen puolesatan on ainoa keino, jolla kolmas "realiteettisi" voisi toteutua. Konfliktien poistaminen edellyttää yhdemukaisuutta, joka puolestaan määritelmällisesti on osalle ihmiselle "hyvän" antiteesi - hyvän määrittelystä riippuen jopa suurelle osalle ihmisistä. Sisäinen ristiriita ajattelussasi lienee ilmeinen?
 
jussivaarala: Hupsista keikkaa - eettis-realismi potkaisee etiikan monopolin pois uskontojen hallusta ja tekee näin ollen aikamoisen aatehistoriallisen keikauksen.
 
Tämä puolestaan on jo ylimielistä. Jos todella kuvittelet, että olet ensimmäinen, joka konstuioi aatteita, joilla etiikka irrotetaan uskonnosta, olet hakoteillä.
 
Tosin muutenkin ajattelusi vaikuttaa varsin naiivilta ja kaikkea muuta kuin realistiselta. Idealismi on sinänsä ihan hellyttävää, mutta kannattaa ehkä miettiä sitä yhteiskuntaa aika paljon enemmän ja ehkäpä käyttää vaikka vuosikymmen erilaisten yhteiskunnallisten ajattelijoiden kirjojen lukemiseen ennen oman "aatesuuntauksen" rakentamiseen pyrkimistä. Se on yllättävän vaikeaa.
 
Tämä kritiikki nyt on tällaista aika kevyttä ja yleisluontoista kirjoitustapaasi mukaillen. Ehkä se herättää ajatuksia?
 
Edit: ähh, eksyin tutkimaan blogiasi, ja vasta nyt tajusin, ettei tämä tosiaankaan maksa vaivaa. No, hällä väliä.

jussivaarala: Ei ole kyse sinun tai minun velvollisuudesta järjestää kaikille hyvä elämänkaari - kyse on käsitteestä yhteiskunta - jossa käsite yhteis viittaa siihen että yhteiskunta on yhteinen juttu eikä vain ja ainoastaan juttu minua varten joka sekin on tietenkin läsnä jo käsityksessä hyvästä elämänkaaresta kaikille koska siinä kohteena on yksilö.
 
Kyse on vain siitä että systeemien yhteiskunta mukaanlukien pitää olla rakentuneita etiikan varaan ja siitä yritän huolehtia että näin olisi.
 
Eettis-realismi ei siis ole niinkään eikä etenkään yksilöihin kohdistuva etiikan kyttäys tai moralisointijärjestelmä - ellei yksilö ole vallassa luokkaa poliitikko tai toimitusjohtaja - vaan enemmänkin ja nimenomaan instituutioiden etiikan kohentamisajattelutapa.
 
Eli ohjaava periaate on eettis-realismin ensimmäinen kivijalka - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna. Ja sillä keinoin sitten vaan etsimään ratkaisuja joissa on enemmän etiikkaa ja realismia kuin aiemmissa ratkaisuissa - ja tietenkin eettis-realismin etiikan määriteölmään nojaten.
 
Siksi minä olen aika suvaitsevainen yksilötasolla poislukien esim koulu- tai työpaikkakiusaajat joka sekin on osittain systeemien vika että niin tapahtuu koska systeemit ei tajua että se on kiusaajan tahdonalainen vapaa valinta kiusaako vai ei - ja jos kiusaa on valinnastaan vastattava. Ja kun systeemi ei tuota linjausta tee niin kiusatut ottaa ja tappaa täysin viattomia - syystä hekin olivat kiusaamisen kohteeksi joutumisessaan viattomia - eikä kukaan heitä kuullut sen enempää kuin puolustanukaan ja vedelly kiusaajia ns kuvaannollisesti turpiin.
 
Ai jaa siis kyseessä on filosofinen koulukunta jonka olet perustanut. Sehän on ihan mukavaa. Jalosta vielä ajatuksistasi poliittinen ohjelma ja ota poliittisesti kantaa siten kuin ajatuksesi ovat periaatteessa lainsäädännöllisesti sovellettavissa.
 
Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen tai otsikkoon, niin teknologiankin asemaan yhteiskunnassa ja jopa teknologian sisältöön on lainsäädännöllisesti mahdollista vaikuttaa jos poliittista tahtoa ja kannatusta löytyy, eli siitä vaan, onnea matkaan!

Minä otin juuri poliittista ja yhteiskuntafilosofista kantaa uuden suomen uutiskommentoinnissa ja lähettämällä sekä poliitikoille että medialle - olen sitä tehnyt jo monta vuotta:
 
Ilmarisen hyvinvointijohtaja sanoo työpaikkakiusaamiseen liittyen julkisuuteen että jokaisella yksilöllä on vastuu työtovereistaan ja työhyvinvoinnista.
 
On se kumma että tuossakin kannanotossa haiskahtaa se että kiusaaminen on yhteisöllinen ongelma - jota se ei ytimeltään ole.
 
Se on ydinongelmaltaan sitä että kiusaaja omantahdonvaraisesti ja vapaasti valitsee kiusaamisen tiekseen - ja silloin siitä valinnasta pitää kiusaajan myös vastata.
 
Asia menee aivan pieleen ja kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä kun se viedään yhteisölliseksi myllyksi.
 
Tuollainen ehkäpä tyypillisesti suomalainen vaikeiden asioiden kohtaamisen vieminen yhteisölliselle vastuulle on paitsi naivia niin myös tehotonta ja uusia kertautuvia ongelmia vaan tuottava.
 
Ja samalla se vie suomalaisuudesta sen joka sille pitää ehdottomasti alkaa jo pikkuhiljaa palauttaa:
 
YKSILÖN VASTUU OMISTA VAPAISTA VALINNOISTAAN
 
Jo vaalirahasekoilu näytti miten pihalla tuosta "valinnoistaan vastuussa" -arvosta suomalaisuus on ylintä poliittista johtoa myöten.
 
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

jussivaarala: Minä otin juuri poliittista ja yhteiskuntafilosofista kantaa uuden suomen uutiskommentoinnissa ja lähettämällä sekä poliitikoille että medialle - olen sitä tehnyt jo monta vuotta:
 
Ilmarisen hyvinvointijohtaja sanoo työpaikkakiusaamiseen liittyen julkisuuteen että jokaisella yksilöllä on vastuu työtovereistaan ja työhyvinvoinnista.
 
On se kumma että tuossakin kannanotossa haiskahtaa se että kiusaaminen on yhteisöllinen ongelma - jota se ei ytimeltään ole.
 
Se on ydinongelmaltaan sitä että kiusaaja omantahdonvaraisesti ja vapaasti valitsee kiusaamisen tiekseen - ja silloin siitä valinnasta pitää kiusaajan myös vastata.
 
Asia menee aivan pieleen ja kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä kun se viedään yhteisölliseksi myllyksi.
 
Tuollainen ehkäpä tyypillisesti suomalainen vaikeiden asioiden kohtaamisen vieminen yhteisölliselle vastuulle on paitsi naivia niin myös tehotonta ja uusia kertautuvia ongelmia vaan tuottava.
 
Ja samalla se vie suomalaisuudesta sen joka sille pitää ehdottomasti alkaa jo pikkuhiljaa palauttaa:
 
YKSILÖN VASTUU OMISTA VAPAISTA VALINNOISTAAN
 
Jo vaalirahasekoilu näytti miten pihalla tuosta "valinnoistaan vastuussa" -arvosta suomalaisuus on ylintä poliittista johtoa myöten.
 
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
 
Toisaalta painotat yhteisöllisiä asioita ja toisaalta esität ettei yhteisö luo kiusaamista vaan yksilö, mikä on minunkin mielestäni oikein. Kiusaaminen on kuitenkin määritelmästään lukien sosiaalinen ilmiö, kukaan ei kiusaa ihan vain itsekseen. Olen huomannut että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä herkemmin hän alkaa kiusata, ja suurin osa ihmisistä hyväksyy kiusaamisen käyttäytymismuotona joka tapauksessa enkä usko että tätä asiaa voi muuttaa. Suurin osa ihmisistä hyväksyy myös väkivallan.
 
En usko että näihin asioihin voi lainsäädännöllä vaikuttaa. Ehkä jonkinlainen uusi arvojärjestelmä joka painottaa sankarillisuutta nykyisen pelkurillisuuden sijaan olisi tarpeellinen.
 
Kohdistuvatko vaatimuksesi, tai toivomuksesi, lopulta yhteiskuntaan vai yksilöihin? Jos yhteiskuntaan, olisi mielestäni tarkasteltava lainsäädännöllistä tietä, ja jos yksilöihin, ei helppoa vaikutuskeinoa ole mutta esimerkin voimaa voisi kokeilla.

Kuten sanoin - suomalaisuudessa on yksilövastuisuus valinnoistaan arvona hakusessa - ikäänkuin se olisi yhteisön ongelma kun joku on paha ja ilkeä. Kyllä se on aina valinta olla paha tai ei - tietenkään unohtamatta että taustatekijät voi altistaa pahanteolle - mutta siltyi valinta olla paha on aina yksilötason. Eikä siitä pidä karata missään suhteessa.

jussivaarala: Kuten sanoin - suomalaisuudessa on yksilövastuisuus valinnoistaan arvona hakusessa - ikäänkuin se olisi yhteisön ongelma kun joku on paha ja ilkeä. Kyllä se on aina valinta olla paha tai ei - tietenkään unohtamatta että taustatekijät voi altistaa pahanteolle - mutta siltyi valinta olla paha on aina yksilötason. Eikä siitä pidä karata missään suhteessa.
 
Niin siis sua määrätyllä tavalla kyrsii elää täällä sosiaalidemokraattisessa yhteiskunnassa joka painottaa yhteisvastuuta niin paljon että yksilön vapaus ja vastuu hämärtyvät. Sama täällä, minun mielestäni joistain USA:n vuoristo- ja preeriaseutujen osavaltioista pitäisi ottaa mallia, siellä on vielä yksilöys jonkinlaisessa arvossa ja kunniassa. Sopisi tänne Suomeenkin ihan hyvin, paljon paremmin kuin ryhmien edunvalvonnalla aateloitu mafiavetoinen Suomi-sosialismi!