Yleistä keskustelua musiikista ›

npk:Divareista ja kirpputoreilta varmaan löytyy käytettynä, mutta satunnaisesti ja kunnot vaihtelevat...
 
Kyllä noi klassisen musan elpeet ovat ainakin divareissa 95%:sti erittäin hyvässä kunnossa. Ja niissä on viel yleensä "paremmat" sisäpussitkin ku rokulevyissä jne.

Olisiko jollakin heittää vinkkiä, mistä saa klassisen musiikin vinyylejä?
 
http://www.ariman.fi/vinyylikauppa/
 
tuolta ainakin.

Kävikö muuten kukaan Pakkahuoneella eilen? Oli suhteellisen laaja valikoima, ainakin omasta mielestä. Itse ostin Yngwien, Judas Priestin ja Gary Mooren.

Pakkahuoneelle en täällä kertaa päässyt, mutta taas tuli 3 päivää pyörittyä Tukholmassa. Ja on ne mukavia putiikkeja, varsinkin tuo Nostalgipalatset on ihan ykkönen. Käyvät aina myös näillä kotimaan messuilla. Hintataso on kyllä melkoisesti alhaisempi kuin Suomessa, ja valikoimaa myös tietenkin paljon enemmän. Uudet LP:t maksoivat 179 kruunua eli nykykurssilla 18€. Ja käytettyinä jäi käteen Tom Pettyä, D.A.D.:tä, Nirvanaa ja Maideniä 3,50€ - 12€. Ja kaikki siis tosi hyväkuntoisia yksilöitä. On tainnut alkaa vinyylimyynti kasvaa melkoisesti kun Tukholmassa on nyt vinyyliä melkein joka putiikissa (ei ollut vuosi sitten), levymessuja tuntuu olevan jatkuvasti ja jopa täällä Porissa on vihdoin ja viimein levykauppa jossa jaksaa lähes päivittäin käydä. Siis Jungle Records, joka oli melkoisen Rockabilly painotteinen lafka mutta on nyt ravistanut tuon itsestään. Suosittelen.

Nyt kun täällä näyttää muutamilla olevan erinäisiä ongelmia ja kysymyksiä levysoittimista ynnä muusta aiheeseen liittyvästä, niin nyt olisi saatavana edullisesti aivan tuoretta ja suht kattavaa jokamiehen opasta näistä asioista:
 
Digitaalisen ja kiireellisen maailman keskellä on hyvä keskittyä musiikinkuunteluun muutenkin kuin työmatkan ruuhkabussissa. Kannattaa kaivaa vanha peritty vinyylisoitin esiin ja tehdä levyn kuuntelemisesta tapahtuma.
 
LP-levyjen kuunteleminen on oma taiteenlajinsa, ja toimessa avustaa Hifiharrastajat ry:n kirjoittama Vinyyliopas. Se käsittelee kattavasti levysoittimien toiminnan ja käytön aina perusteista edistyneisiin säätötoimenpiteisiin, opastaa levyjen käsittelyssä, ratkoo ongelmatilanteet ja selittää termit. Vinyylimaailman vivahteet tulevat esiin äänirasian vaihdolla, jonka opas selittää kansantajuisesti.
 
Anna analogialle oikea kätesi, mutta älä tee sitä hätiköiden. Vinyylioppaalla voit olla varma, että saat mustasta kullastasi kaiken irti. 58-sivuisen oppaan hinta on 11,90 euroa toimituskuluineen.
 
Lisätietoja: www.hifimaailma.fi/vinyyliopas/

Jep, tuota vinyyliopasta voi suositella, jos yhtään lakupitsan sorvailu kiinnostaa.
 
Ja sitten tämmöinen uutinen tähän väliin:
 
http://www.inthemix.com.au/news/intl/45075/Technics_is_dead
 
Harmi jos on totta.

Karlsson: Ja sitten tämmöinen uutinen tähän väliin:
 
http://www.inthemix.com.au/news/intl/45075/Technics_is_dead
 
Harmi jos on totta.
 
No voihan vitalis. :( Onneksi kerkesi uuden Teknarin viime vuonna hankkia...

Sain kaverilta ikivanhan käytöstä poistetun vinyylisoittimen, joka kuitenkin pelittää ihan normaalisti. Pieni ongelma vain löytyy: älppäriä ei pysty kuuntelemaan loppuun saakka. Neula ottaa jollain tapaa kiinni yleensä viimeisen kappaleen aikana. Olen melko noviisi vinyylisoittimen käytössä, joten onko tälläiseen pulmaan jonkinlaista säätöratkaisua?

Juuho: Sain kaverilta ikivanhan käytöstä poistetun vinyylisoittimen, joka kuitenkin pelittää ihan normaalisti. Pieni ongelma vain löytyy: älppäriä ei pysty kuuntelemaan loppuun saakka. Neula ottaa jollain tapaa kiinni yleensä viimeisen kappaleen aikana. Olen melko noviisi vinyylisoittimen käytössä, joten onko tälläiseen pulmaan jonkinlaista säätöratkaisua?
 
Soittimen merkki ja malli? Kerro tarkemmin mitä tapahtuu siinä levyn lopussa. Jääkö levy junnaamaan?

Karlsson: Soittimen merkki ja malli? Kerro tarkemmin mitä tapahtuu siinä levyn lopussa. Jääkö levy junnaamaan?
 
Itse levysoitin lienee Garrard sp 25 mk IV. Ja siis neulaa ilmassa siirrettäessä tuntuu, kun neulan siirtovara loppuu hieman liian aikaisin. Kun levy on soimassa, alkaa levy pomppia hypäten noin sekunnin taaksepäin kokoajan. Eli jää siis junnaamaan paikoilleen.

Juuho: Itse levysoitin lienee Garrard sp 25 mk IV. Ja siis neulaa ilmassa siirrettäessä tuntuu, kun neulan siirtovara loppuu hieman liian aikaisin. Kun levy on soimassa, alkaa levy pomppia hypäten noin sekunnin taaksepäin kokoajan. Eli jää siis junnaamaan paikoilleen.
 
Joku siellä estää varren normaalin liikeradan. Onko soittimessa automatiikkaa? Esim. varsi noudee levyltä levyn lopussa?

Karlsson:
Ja sitten tämmöinen uutinen tähän väliin:
 
http://www.inthemix.com.au/news/intl/45075/Technics_is_dead
 
Harmi jos on totta.
 
Ilmeisesti kyse on uutisankasta, koska odottelunkaan jälkeen virallista tietoa ei tullut ja nyt sinne tänne alan foorumeita on ilmestnyt kopiota sähköpostista, jossa valmistaja kumoaa väitteen.

Nostetaan vanhaa ketjua...
 
Olen viime aikoina hankkinut enimmäkseen soul, funk ja jazz vinyylejä, joista kiitettävä osa on ollut Rhinon uusintapainoksia. Osa levyistä (esim. Curtis Mayfieldin Superfly) ovat olleet sangen hyvälaatuisia, mutta itseäni on kummastuttanut eritoten ns. Atlantic- levyjen (Roy Ayers, John Coltrane, Black heat jne.) heikko laatu. Ostettaessa avaamattomissa tehtaan muoveissa olleet LP:t ovat paljastuneet turhauttavan usein jo valmiiksi naarmuisiksi, likaisiksi tai kuluneiksi. Prässijälki on ollut karmeaa, ja tiettävästi soittamattomat LP:t kärsivät häiritsevän kovasta taustarahinasta.
 
Onko kukaan muu huomannut samaa epätasaista laatua Rhinon uusintajulkaisujen kohdalla? Itselläni huonot kokemukset rajoittuvat siis ainoastaan Atlanticin- levyjen uusintapainoksiin. Lienevätkö kaikki Rhinon Atlantic- julkaisut vastaavaa sutta ja sekundaa, vai onko kohdalleni sattunut ns. maanantaikappaleita? Kannattaako siis jatkossa jättää ko. uusintapainokset suoraan kaupan hyllyyn?

Muuten en täysin säännöllisen sutta ole tavannut kuin noissa 10-12€ hintaisissa uusintajulkaisuissa. Kait tuo hintakin kertoo tässäkohtaa jo jotain sitten.
 
Varsinaisesti Rhinon julkaisuista en osaa sanoa, mutta kieltämättä keskimääräisesti prässien laatu taitaa olla vinyylin valtakautta huonompaa.

Rhinosta en osaa minäkään sanoa mutta tuohon naarmuisuuteen ja likaisuuteen olen törmännyt useammankin uusio-vinyylin kohdalla. Pääsääntöisesti levyt ovat kuitenkin soineet moitteetta. Vaikuttaa myös ettei kaikista halvimmista uusintapainoksista ole vaivauduttu ottamaan koe-levyä joten joiltain levyiltä saattaa löytää jopa ilmiselviä kaiverrusvikoja. Yleisessä äänenlaadussa olen ollut pettynyt muutamaan tukkoisen kuuloiseen Doxyn halpis reissueen.

Koelevystä puheenollen, saksalaisesta kaivertamosta tuli koelevy cd-muodossa. Hassua.

Vinyylin on tarkoitus tehdä musiikin kuunteleminen hankalaksi. Ota saatanan iso kiekko kotelosta, asettele se lautaselle, kuuntele vähän aikaa, mene kääntämään se.
 
No mutta ei, itse pyrin kyllä ostamaan vinyylin jos sellainen sattuu haluamastani levystä löytymään. miinus voisi olla että Tuppaavat usein maksamaan aika paljon.

MadMatt: Rhinosta en osaa minäkään sanoa mutta tuohon naarmuisuuteen ja likaisuuteen olen törmännyt useammankin uusio-vinyylin kohdalla. Pääsääntöisesti levyt ovat kuitenkin soineet moitteetta. Vaikuttaa myös ettei kaikista halvimmista uusintapainoksista ole vaivauduttu ottamaan koe-levyä joten joiltain levyiltä saattaa löytää jopa ilmiselviä kaiverrusvikoja. Yleisessä äänenlaadussa olen ollut pettynyt muutamaan tukkoisen kuuloiseen Doxyn halpis reissueen.
 
Ihan suoraan naarmuisia ei ole tullut vastaan, ellei lasketa levyjä, joissa on valupurseita irtonaisena pussissa ja ulosvetäessä levyyn tulee komeat skraidut. Mutta se lika on taas valuprosessista jäänyttä tavaraa, jonka taitaa saada levypesurilla pois. Jos siis sellaisen omistaa.

Jäi vielä kaihertamaan, prässätäänköhän esim. Rhinon uusintajulkaisut useammassa eri paikaissa? Halvemman hintakuokankaan kohdalla itselleni ei ole ollut ongelmaa muiden, kuin juuri Atlantic- uusintajulkaisujen kanssa. Voisiko prässien tason radikaali vaihtelu selittyä siis eri valmistajien eri tsaoisella laadulla?
 
Lisäksi olen huomannut, että ns. viralliset uusintajulkaisut tuppaavat olemaan usein sangen heikkolaatuisia. Tutkiskelin juuri eilen paikallisessa Anttilassa brittiläisen Not now musicin vinyylijulkaisuja, ja ko. LP:t vaikuttivat erittäin laadukkailta. Naarmuja, likaa tai kulumaa en niistä löytänyt. Hintaa vinyyleillä tosin oli n. 15€/kpl mutta uskoisin niitä löytyvän edullisemminkin. Anttilan hinnoittelu kun usein ylittää ainakin oman ymmärrykseni....

P.P.King: Hintaa vinyyleillä tosin oli n. 15€/kpl mutta uskoisin niitä löytyvän edullisemminkin. Anttilan hinnoittelu kun usein ylittää ainakin oman ymmärrykseni....
 
Ai toi on sun mielestä kallis hinta laadukkaasta (uudesta) vinyylistä?