Yleistä keskustelua musiikista ›

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/id64594.html
 
Tuollainen tuli äsken vastaan...
 
No niinpä tietysti.
 
Heti kun silmä vähän välttää, niin johan on lyhdyt ja muut humpuukimaakarit vääntämässä jos jonkinlaista hölynpöly-tilastoa kun paremmatkin göbbellssit.
 
Nää on näitä korporaatin 'kesätutkimuksia' joita virkaheitot (loma-) toimittajat toistelee lähdekritiikittä ja ymmärtämättä itse asiasta yhtiskän mitään. Ei ole toimittajan työ helppoa ei, eikä varsinkaan jos aikoo pitää edes jonkinlaista uskottavuutta yllä.
 
Onneksi maikkarilla sentään näyttää olleen edes yksi ammattilainen remmissä.
 
Näin ikkään:
 
Mikä on totuus piratismin yleisyydestä?
 
Internetin syövereissä kuitenkin lähinnä hymähdellään tutkimustuloksille.
 
Ongelmaa voidaan lähestyä tarkastelemalla internetin verkkoliikennettä. Vertaisverkot, joissa jaetaan musiikkia, elokuvia ja tiedostoja, muodostavat merkittävän osan kaikesta liikenteestä.
 
Verkko-operaatoreiden yhdistys FICIX Ry:n puheenjohtaja Jorma Mellin sanoo, että nyrkkisääntönä arvioiden noin puolet tietoverkkojen liikenteestä perustuu vertaisverkkoihin.
 
Koska toiminta on näin laajaa, pitäisi laittoman jakelun vähentymisen näkyä selkeänä kuoppana netin liikennevirrassa. Tällä hetkellä näin ei ole - Vauhti jatkuu tasaisena.
 
Suuret piratismin vastaiset iskut ovat kuitenkin aiemmin näkyneet tilastoissa. Esimerkiksi viime kesänä käydyt oikeudenkäynnit yli 40 vertaisverkkojen käyttäjää ja ylläpitäjää vastaan vähensivät tiedostojen jakamista selvästi.
 
- Liikennemäärät putosivat noin kolmanneksen, eli varsin huomattavan määrän, kun puhutaan operaattoreiden välisestä yhdysliikenteestä. Tosin se kirittiin kiinni sitten normaalin kasvun myötä noin kolmessa kuukaudessa, toteaa Mellin
 
Ensin kirittiin rinnalle, sitten ohi. Erityisesti elokuvien ja muun liikkuvan kuvan levittäminen on lisännyt verkon liikennevirtaa.
 
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että laittoman jakelun vähentymisestä on turha puhua.
 
Stoori: http://www.mtv3.fi/uutiset/mediait. … tml/arkistot/mediait/2007/07/545856
 
Pointti?
 
Pointti on se, että aina kannattaa katsoa kuka on sanojen takana.
 
Nykypäivänä informaatiota tulee joka tuutista, jokaisen on helppo saada äänensä kuuluville ja kaikkien sanojen takana on jokin motiivi (varmaan myös tämän tekstin).
 
Voisi olettaa että Jaana Pihkala ei tule kertomaan omia motiivejaan, mutta saattaisi arvella että kyse on siitä että kun nettilatailu ei pahalla tokene, niin yritetään sitten "hyvällä". Luodaan vaikutelmaa, että nettilataaminen on "poissa muodista" ja että "kun kukaan mukaan ei lataa, en mäkään" jne.
 
Jaana jatkaa myös johdonmukaisesti viihdeteollisuuden omaksumaa linjaa jossa sekoitetaan keskenään täysin erillisiä asioita. Tässä tapauksessa nivotaan yhteen fyysinen piraattikauppa ja virtuaalinen "piratisimi".
 
Nipuattaminen on hiukan yllättävää siksi, että viihdeteollisuus itsekin myöntää että tuleva joulu tulee olemaan viimeinen CD-joulu ja jonka jälkeen fyysinen mediakauppa on suuremmassa mittakaavassa ohi. Ymmärrettävää se on siinä mielessä, että heillä on tässä sodassa voitot sen verran harvassa, että ympäristötekijätkin kelpaa voitoiksi.
 
Näin.

Vertaisverkot, joissa jaetaan musiikkia, elokuvia ja tiedostoja, muodostavat merkittävän osan kaikesta liikenteestä.
 
sanoo, että nyrkkisääntönä arvioiden noin puolet tietoverkkojen liikenteestä perustuu vertaisverkkoihin.
 
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että laittoman jakelun vähentymisestä on turha puhua.
 
Koskahan nuo "ammattilaisetkin" ymmärtävät, että vertaisverkko ei ole sama asia kuin laiton materiaali. Kyllähän sitäkin sieltä löytyy, mutta kyllä siellä liikkuu myös erittäin paljon ja kätevämmin esim. Linux-jakeluita, jotka ovat erittäin suuria ja suosittuja (= syö paljon kaistaa ja pitkän aikaa), ihmisten omia tuotoksia kuten indie-elokuvia, joille ei oikein muuta järkevää levityskeinoa ole (torrentit ovat toinen tapa) tai itse tehtyjä levyjä, joita niitäkään ei kovin kätevästi voi netissä levittää kun on enemmän kuin kaksi tai kolme levyä.
 
Juuri noiden luonne luo sen suuren kaistaviennin. Mitään niistä ei voi käytännöllisesti jakaa suoraan ftp/internet-sivuilla, koska web-tilantarjoajilla on pääosin naurettavat kuukausittaiset kaistarajoitukset ja suuri ftp-tila maksaa paljon. Vertaisverkoissa noita ongelmia ei ole: voit jakaa tuotoksiasi vaikka 24/7 ympäri vuoden, eikä kaista lopu, eikä kiintolevytilasta pidä maksaa hirvittäviä kuukausihintoja: 500 MB ftp-tila maksaa helposti 20 euroa kuussa, kun 500 GB:n kiintolevyn saa 100 euron kertamaksulla.

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31095&tyyppi=1
 
Wal-Mart pistää touhut uusiksi. Toivottavasti tämä kannustaa ja potkii muitakin mp3-tiedostoja kauppaavia tahoja sekä levy-yhtiöitä poistamaan drm-kikkareet. Uskoisin että tämä myös piristää laillista mp3-tiedostojen verkkolevittämistä.
 
edith: aihetta sivuten myös... http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=30992

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=31095&tyyppi=1
 
Wal-Mart pistää touhut uusiksi. Toivottavasti tämä kannustaa ja potkii muitakin mp3-tiedostoja kauppaavia tahoja sekä levy-yhtiöitä poistamaan drm-kikkareet. Uskoisin että tämä myös piristää laillista mp3-tiedostojen verkkolevittämistä.
 
Jep, ja kun otetaan vielä hinnatkin huomioon - 6,8e levyllinen musiikki. Ei pitäisi olla enää kenelläkään varaa valittaa siitä, kuinka laillinen musiikki on ryöstökallista. :-D

Jep, ja kun otetaan vielä hinnatkin huomioon - 6,8e levyllinen musiikki. Ei pitäisi olla enää kenelläkään varaa valittaa siitä, kuinka laillinen musiikki on ryöstökallista. :-D
 
En oo ainakaa itte kokenu levyjä ylihintaisiksi. Keräilyarvo korvaa lompakon tyhjenemisen

Eikö "taiteilijoille" riittää että niistä pidetään ja että ihmiset käyvät niiden keikoille? Vai onko kyse pelkästään siitä että on varaa luksus elämään? Ja paljon niistä rahoista edes menee suoraan artisteille? kuhan kysyn..

Eikö "taiteilijoille" riittää että niistä pidetään ja että ihmiset käyvät niiden keikoille? Vai onko kyse pelkästään siitä että on varaa luksus elämään? Ja paljon niistä rahoista edes menee suoraan artisteille? kuhan kysyn..
 
Jos Mick Jaggerilla, Elton Johnilla ja varmaan Ville Valollakin onkin varaa luksuselämään, niin valtaosalla musisoivista taiteilijoista (ota vaan ne lainausmerkit pois) ei kyllä siihen taida olla. Artisti ei saa kaikkea, mutta melko monen levy-yhtiöllä ja A&R-miehilläkin on oma osansa tämän urakehityksessä ja promoamisessa.
 
Kysy ja kyseenalaista pois, mutta kunhan yrität elättää joskus itseäsi yksinomaan musisoimisella, niin saattaa muuttua ääni kellossa. Pelkillä keikoilla ei välttämättä elä, ja kiitoksella ei taida elää se kissakaan - vai miten on?

Eikö "taiteilijoille" riittää että niistä pidetään ja että ihmiset käyvät niiden keikoille? Vai onko kyse pelkästään siitä että on varaa luksus elämään? Ja paljon niistä rahoista edes menee suoraan artisteille? kuhan kysyn..
 
Kyllä leipurillekkin on varmaan tärkeää että sen leivistä pidetään, mutta jostain hänenkin täytyy elantonsa saada.

Kuinka moni teistä nyt sitten elättää itsensä pelkästään musiikilla? Näitten isompien tekijöiden elämää nettilataaminen tuskin haittaa. Tuntemattomimpien bändien musiikin lataaminen tuskin sitten on niin kovaa, että sillä mitään merkitystä olisi artistin elättämisen kanssa.

Yleisesti aiheesta: Oletteko miettineet, mikä tilanne tulee olemaan tämän päivän teinien ja sitä nuorempien vartuttua aikuisiksi? Itse olen sitä ikäluokkaa, että ala-asteella sai ostamisen ja kasettikopioinnin lisäksi ladattua modeemi-Napster-yhdistelmällä ne pari suosikkibändin varhaista loppuunmyytyä vinyyliä ja julkaisematonta demoa, joita ei cd:llä saanut ostettua. Yläasteella tulivat sitten kiinteät yhteydet ja mahdollisuus saada mikä vain levy tiedostoina koneelle. Hieman normaalia ikäistäni aikaisemmin musiikin harrastamisen aloittaneena eli levyjen ostoon tottuneena itse toki jatkoin niiden ostamista, tosin latailu on ollut mukava lisä siinä ohessa. Toinen tilanne taas on niin monilla kavereillani, jotka suorastaan ihmettelevät levyjen ostamista.
 
Eli siis: itse en millään pysty näkemään, että nettilatailu tulevaisuudessa pystyisi olemaan laitonta. Laissa täytyy olla jokin vika, jos sitä niin moni rikkoo. Tietenkin olen sitä mieltä, että tekijöiden pitää saada palkkansa, mutta jonkinlaiselta hyväntekeväisyystyöltä levyjen osto välillä tuntuu, kun kaveri ostaa samalta keikalta bändipaidan ja kysyy multa: "mitä sä tolla levyllä oikein teet?"

Onneks uusien vinyylien julkaisu kiihtyy!

Onneks uusien vinyylien julkaisu kiihtyy!
 
Ainakin kotimaisia hip-hop-vinyylejä on julkaista parina viime vuonna todella kiitettävästi. Kyseinen musiikkityyli muutenkin tuntuisi jossain määrin nostattavan levynmyyntiä, joka kolmas harrastaja kun haluaa olla dj tai tuottaja tai mitä vaan, ja niihin hommiin nyt kuuluu vinyylien keräily. :-) Muutenkin sillä puolella tunnuttaisiin suhtautuvan enemmän kunnioituksella nykyisin aitoon levyyn, tai en mä tiedä, äh.

Kuinka moni teistä nyt sitten elättää itsensä pelkästään musiikilla? Näitten isompien tekijöiden elämää nettilataaminen tuskin haittaa. Tuntemattomimpien bändien musiikin lataaminen tuskin sitten on niin kovaa, että sillä mitään merkitystä olisi artistin elättämisen kanssa.
 
Muistakaa nyt se karu fakta, että isot artistit tuovat rahaa kustantavan tahon kassaan, jolla sitten voidaan rahoittaa riskaabelimpia, ei välttämättä niin hyvin myyviä juttuja. Mahdollisesti jopa juuri sinun ekaa levyäsi.
 
Hittituotteet mahdollistavat kaikilla aloilla riskinoton ja hurjemmat innovaatiot, koska ne tuovat pelivaraa kassavarojen suhteen.

Yleisesti aiheesta: Oletteko miettineet, mikä tilanne tulee olemaan tämän päivän teinien ja sitä nuorempien vartuttua aikuisiksi?
 
Monestikkin. Toivon ja visioin, että musiikinjakelu modernisoituu täysin markkinoiden painostuksesta johtuen, ja lopulta kehittyy niin hieno ja helppo systeemi, että warettaminen on yksinkertaisesti liian vaivalloista. Business tajuaa jossain vaiheessa, että niitä joilla on raha on kuunneltava. Levyistä tulee nykyajan nuorille arvokkaampia esineellisessä ja keräilymielessä - ei laillisuuden vuoksi. Niitä ostetaan vain taideteoksina. Listapop ja muu puhtaasti viihdemielessä tehty musiikki haetaan 100% ajasta verkosta.
 
MP3 kaupassa kusee tällä hetkellä luottokortin tarve. Pitäisi tehdä oikeita markkinointitutkimuksia miten tehokkaita nämä lopulta olisivat, mutta mulla ois paljon vaihtoehtosia metodeja luottokortittomille asiakkaille. Esim. vähän kännykkäbisnekseltä lainatut Prepaid kortit ärrälle myyntiin, joista raaputtamalla kertakäyttöisen koodin esille saa esim. ladata 10e:n edestä kappaleita. provo warning Tällä hetkellä viihdeteollisuus ainakin julkisesti tyytyy vastaavien palveluiden kehittämisen sijaan käyttävän resurssinsa noitavainoihin. /provo
 
Eli siis: itse en millään pysty näkemään, että nettilatailu tulevaisuudessa pystyisi olemaan laitonta. Laissa täytyy olla jokin vika, jos sitä niin moni rikkoo.
 
Hyvin sanottu. Waretusta äärimmilleen vastustavien kannattaisi aina muistaa, että kukaan waretuksen puolestapuhuja ei suinkaan halua viedä kenenkään suusta leipää, vaan YLEENSÄ kehittää asioita ja ilmaista tyytymättömyyttään nykyiseen systeemiin.

Waretusta äärimmilleen vastustavien kannattaisi aina muistaa, että kukaan waretuksen puolestapuhuja ei suinkaan halua viedä kenenkään suusta leipää, vaan YLEENSÄ kehittää asioita ja ilmaista tyytymättömyyttään nykyiseen systeemiin.
 
... ja saada siinä sivussa ihan ilmaiseksi musiikkia, josta joutuisi oikeasti maksamaan rahaa, joka nyt mukavasti säästyy kaikenlaiseen muuhun ajanvietteeseen.
 
Anteeksi, jos en oikein usko waretuksen glorifioimiseen tai yhteiskuntakriittisyyteen.

Tuosta viihdeteollisuudesta kun oli puhetta, niin täytyy mainita tästäkin:
The Bourne Ultimatum (2007) _ $19.9M _ $165M
 
Elokuva on siis kerännyt viime viikonloppuna 20 miljoonan dollarin tulot ja kokonaistulot ovat 165 miljoonaa dollaria tällä hetkellä. Lähde: IMDb.com
 
http://www.imdb.com/chart/
 
Kyseistä leffaa waretetaan jokaisella torrent-sivustolla ja p2p-verkossa, DVD-screener tasoisena "rippinä". Suomessa tämän leffan ensi-ilta oli 17.8. ja Jenkeissä 3.8.
 
165 miljoonaa dollaria on siis kerätty 2 viikon aikana waretuksesta huolimatta ja tästähän puuttuu kokonaan alkuperäisten DVD-elokuvien myynti täysin.
 
Pitäisikö musiikissakin mennä enemmän tähän suuntaan, eli levy-yhtiöt olisivat keikkojen tuottajina jne. jolloin keikat olisivat levybisneksen tuloja samalla tavoin kuin leffabisneksessä leffat ovat? Elokuviahan tuottaa pienetkin firmat jotka saavat leffateatterin ja DVD-julkaisun levityksen esim. Columbia/Tri-Starin tai vaikka Universal Picturesin kautta. Ihan tietysti 1:1 tämä touhu ei onnistuisi, sillä artistien on itse soitettava musiikki keikoilla, toisin kuin leffabisneksessä näyttelijät voivat olla jo tekemässä kolmea seuraavaa leffaa kuin edellinen alkoi pyörimään teattereissa. Mutta noin muuten, olisiko tuossa elokuvateollisuuden kulurakenteessa jotain opittavaa myös musapuolella?
 
Itse olen kovasti tyytymätön siihen kuinka huonosti musabisnes on vastannut ja reagoinut kulttuurien muutoksiin ja kulutustottumuksiin. Vielä enemmän häiritsee se, että sen halutaan olevan tuottava bisnes, mutta sitä ei kuitenkaan haluta pyörittää normaalin bisneksen ehdoilla... ei ainakaan meillä Suomessa. Kun tuote ei menesty, sille haetaan pakotteita poliittisesta päätöksenteosta. Tämä on todella outo toimintamalli. Ei esim. Abloy-lukot hae valtiolta lakipykäliä omien tuotteiden pakkosyötöksi jos kuluttajat eivät heidän tuotteistaan innostu. Bisnes hakee nimenomaan syitä omista tuotteista, hinnoittelusta, kulurakenteista jne. Samoin kuin metalliteollisuus irtisanoo väkeä paikatakseen kulurakennetta, näin täytyy musabisneksenkin toimia, jos kerran haluaa bisnesmaailmassa toimia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikki voi elättää itseään tekemällä musiikkia vaikka kuinka sitä haluaisikin. Sama se on jokaisella alalla ja jokaisessa bisneksessä. Hyvinä aikoina palkataan kaikki jotka irti saadaan, huonompina aikoina irtisanotaan kaikki jotka voidaan. Täysin normaalia "aallokkoa" johon musabisneskin on nyt ajautunut. Mp3-tiedostot ja nettilatailu tulivat, edessä on siis pohjamutia, mutta sehän ei tarkoita sitä että sinne pitäisi jämähtää. Bisneksen on reagoitava ja noustava sieltä takaisin aallonharjalle.
 
Minusta on siis tasan yhtä naurettavaa glorifioida waretusta, kuin syyllistää sitä kaikesta ja demonisoida se täysin (kuten musabisnes tekee). Se on valitettava tosiasia että waretus on tullut ja jäänyt. Se määrittelee nyt uuden tason mistä ponnistetaan. Musabisnes ei vain halua ajatella asiaa näin. Siellä kaivetaan vaikka vuoden '70 Elviksen myyntiluvut joihin sitten koitetaan suhteuttaa nykyiset massapopin myyntiluvut. Ainoa syy mikä myyntilukujen laskuun on aina ja vain waretus ja piratismi, ei missään tapauksessa oma heikentynyt tuote tai oman organisaation kikut ja mukut, reagoimattomuus uusiin trendeihin AJOISSA jne. Kyllä musabisnes saa syyttää ihan itseään ahdingosta... oli warettajia tai ei.
 
Vanha hyvä sanonta onkin, että "ei ne tulot vaan ne menot" joka pätee tässäkin.

Se olisikin älyttömyyden huippu jos noi piraatismin lobbarit yrittäisivät tehdä MySpacen maksulliseksi.

Itse olen kovasti tyytymätön siihen kuinka huonosti musabisnes on vastannut ja reagoinut kulttuurien muutoksiin ja kulutustottumuksiin. Vielä enemmän häiritsee se, että sen halutaan olevan tuottava bisnes, mutta sitä ei kuitenkaan haluta pyörittää normaalin bisneksen ehdoilla... ei ainakaan meillä Suomessa. Kun tuote ei menesty, sille haetaan pakotteita poliittisesta päätöksenteosta. Tämä on todella outo toimintamalli. Ei esim. Abloy-lukot hae valtiolta lakipykäliä omien tuotteiden pakkosyötöksi jos kuluttajat eivät heidän tuotteistaan innostu. Bisnes hakee nimenomaan syitä omista tuotteista, hinnoittelusta, kulurakenteista jne. Samoin kuin metalliteollisuus irtisanoo väkeä paikatakseen kulurakennetta, näin täytyy musabisneksenkin toimia, jos kerran haluaa bisnesmaailmassa toimia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikki voi elättää itseään tekemällä musiikkia vaikka kuinka sitä haluaisikin. Sama se on jokaisella alalla ja jokaisessa bisneksessä. Hyvinä aikoina palkataan kaikki jotka irti saadaan, huonompina aikoina irtisanotaan kaikki jotka voidaan. Täysin normaalia "aallokkoa" johon musabisneskin on nyt ajautunut. Mp3-tiedostot ja nettilatailu tulivat, edessä on siis pohjamutia, mutta sehän ei tarkoita sitä että sinne pitäisi jämähtää. Bisneksen on reagoitava ja noustava sieltä takaisin aallonharjalle.
 
Aijai, miten särähtää korvaan. Okei, musabisnes on musabisnestä, mutta. Mietititäänpä hetken aikaa niin sanottuja alternative-orkestereita tai muuten vaan ei niin kaupallista-musiikkia, vaikka afrikkalaista jazzia. Pitäisikö tällaisen musiikin julkaisijoiden vain sopeutua markkinatalouden metodeihin ja sen asenteisiin sen takia, että kvartaalitalous ja globaalit markkinat sattuvat tällä hetkellä toimimaan lyhyen voiton ja suuren katteen mentaliteetilla?
 
Mielestäni musiikki on myös taidetta ja kulttuuria, ja sen vertaaminen Abloyn lukkoihin on vähän sama kuin vertaisi naista autoon. Tiettyjä saarekkeita on hyvä jättää bisnesajattelun ulkopuolelle, vai pitäisikö valtion lopettaa kaikki tuki taiteelle sillä verukkeella, että "oikeasti mielenkiintoinen taide" kyllä elättää itsensä?
 
Siis mitä pitäisi tehdä? Onko todellakin musiikki vain ja ainoastaan bisnestä? Missä on se tunteen palo ja mielen bensiini, joka joskus ajoi tekemään ja julkaisemaan musiikkia? Väitätkö, ettei sitä enää ole? Ja väitätkö lisäksi, että se on arvotonta ja turhaa, jos se ei myy?
 
Kysyn.

Mietititäänpä hetken aikaa niin sanottuja alternative-orkestereita tai muuten vaan ei niin kaupallista-musiikkia, vaikka afrikkalaista jazzia. Pitäisikö tällaisen musiikin julkaisijoiden vain sopeutua markkinatalouden metodeihin ja sen asenteisiin sen takia, että kvartaalitalous ja globaalit markkinat sattuvat tällä hetkellä toimimaan lyhyen voiton ja suuren katteen mentaliteetilla?
 
Mielestäni musiikki on myös taidetta ja kulttuuria, ja sen vertaaminen Abloyn lukkoihin on vähän sama kuin vertaisi naista autoon. Tiettyjä saarekkeita on hyvä jättää bisnesajattelun ulkopuolelle, vai pitäisikö valtion lopettaa kaikki tuki taiteelle sillä verukkeella, että "oikeasti mielenkiintoinen taide" kyllä elättää itsensä?
 
Mietitään vain. Toki jos musiikkia tehdään taiteen ja kulttuurin vuoksi ja vieläpä marginaaliryhmille, niin silloin on turha ruikuttaa tuloista. Taiteen ja kulttuurin säilymiselle tärkeää on se, että sitä harrastetaan... monelle kulttuurille vieläpä levinneisyys on varsin hyödyllinen ja tärkeä.
 
Jos sen sijaan sillä musiikilla (oli se sitten afrikkalaista jazzia tai uzbekistanilaista nyrkkeilyheviä) halutaan elättää itsensä ja tienata, niin silloin mennään markkinoiden ehdoilla ja tahdoilla. Tällöin kyseessä on bisnes, valitettavasti. Silloin ei ole eroa sillä, jääkö muusikko "työttömäksi" vai jääkö duunari tai yrittäjä työttömäksi. Jotenkin omituisesti vain taiteilijoita ja muusikoita tulisi glorifioida, mutta entäs se paskatykin kuljettaja tai ratatyömies, jonka työ päätetään lakkauttaa kun firmalla menee heikosti. Miksi tällaista ei muka ilmenisi musabisneksessä? Miten se on muka eri juttu?
 
Kun yritys ei menesty, on sillä kaksi vaihtoehtoa. Joko hakeutua konkurssiin tai rahoittaa toimintaa lainarahalla ja pyrkiä tekemään MUUTOKSIA jotta yrittäminen taas kannattaisi. Tähän ei toimi mitkään jipot että huudellaan kulttuuriministerille "meidän myynti on tippunut 80-luvun kultaisista vuosista nyt 40% ja meillä menee mukamas heikosti. Mielestäni meillä pitäis edelleen mennä yhtä hyvin kuin aina ennenkin... siis vähintään sillä tasolla eikä lainkaan huonommin!"
 
Siis mitä pitäisi tehdä? Onko todellakin musiikki vain ja ainoastaan bisnestä? Missä on se tunteen palo ja mielen bensiini, joka joskus ajoi tekemään ja julkaisemaan musiikkia?
 
Sinne se jäi dollareiden ja puntien jalkoihin. Heti kun siitä tunteenpalosta ja mielen polttoaineesta jää kaksi euroa saamatta, ollaan syyttämässä warettajia ja musiikin laittomia levittäjiä. Nimenomaan, jos hommaa nykyään tehtäisiinkin puhtaasti sydämestä, ilman dollarinkuvia silmissä, niin millään waretuksella ei olisi mitään merkitystä. Laittomasta levittämisestä tulisi vain levittämistä... toisen hengentuotteiden saattamista muidenkin kuultavaksi. Vau! Musiikki ilman bisnestä on todellakin yksi maailman arvostetuimpia asioita.
 
Ja nyt ennenkö hätäisimmät repivät pelihousuja, niin en todellakaan tarkoita että jokaisen muusikon täytyisi korvauksista (koskien tehtyä työtä) luopua. Mikään ei kuitenkaan estä ihmisiä tekemästä musiikkia ilman sen suurempia korvauksia, kuten esim. itse olen tähän päivään asti tehnyt suurimmaksi osaksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että omalla musiikilla joskus jotain ansaitsisin, päinvastoin se olisi upeaa. Mutta niin kauan kuin teen musiikkia sydämestä, olen myös valmis sitä tekemään ilman korvauksia. Kun touhuihin tulee mukaan sana "työ" niin silloin puhutaan työelämästä ja bisneksestä, jota työ enempi vähempi nykyään on.
 
Väitätkö, ettei sitä enää ole? Ja väitätkö lisäksi, että se on arvotonta ja turhaa, jos se ei myy?
 
En todellakaan väitä. Sanon vain, että jos bisnes ei menesty niin se ei menesty. Eihän enää esim. huoltoasemillakaan ole palvelevaa väkeä, jotka täyttävät tankin, putsaavat ikkunat ja tarkistavat renkaanpaineet ja öljytikun. Joskus oli näin, mutta kukaan ei enää marise heidän ammattikuntansa puolesta tai heidän menetettyjen markkojen ja eurojen puolesta. Toiset ammatit säilyvät, toiset katoavat, toisaalla palveluita joudutaan karsimaan, toisaalla väkeä joudutaan irtisanomaan jotta bisnes pysyy kannattavana. Yleensä kun jotain kuihtuu niin jotain uutta tulee tilalle.
 
Something new bornS when something old dieS.
 
PS. kuinka monta dollaria Jimi Hendrix tai Robert Johnson tienasi urallaan? Ollaanko nykyään jo suuruudenhulluja maksettavien korvauksien suhteen?
 
Mielestäni liian suuri osa musiikkia on pelkkää kylmää bisnestä. Siis nimenomaan se musiikki jonka tuloilla rahoitetaan pienempiä "aidompia" touhuja.

Mietitään vain. Toki jos musiikkia tehdään taiteen ja kulttuurin vuoksi ja vieläpä marginaaliryhmille, niin silloin on turha ruikuttaa tuloista.
 
Siis mitä? Jos teen maalailevaa avaruusromua, minun on vain ymmärrettävä, että tällaista musiikkia ei saa elannoksi tehdä? Ainakaan, jos haluaa pöytäänsä ruisleipää ja ehkä joskus kaljakorin?
 
Taiteen ja kulttuurin säilymiselle tärkeää on se, että sitä harrastetaan... monelle kulttuurille vieläpä levinneisyys on varsin hyödyllinen ja tärkeä.
 
Monelle dominoivalle kulttuurille. Paikalliset kulttuurit elää ja kukoistaa, mutta ne kyllä tapetaan. Maailma on globalisoitunut, ja me kaikki ollaan samaa massaa, mukamas. Kaikki haluaa Niken tossut, juu.
 
Jos sen sijaan sillä musiikilla (oli se sitten afrikkalaista jazzia tai uzbekistanilaista nyrkkeilyheviä) halutaan elättää itsensä ja tienata, niin silloin mennään markkinoiden ehdoilla ja tahdoilla. Tällöin kyseessä on bisnes, valitettavasti. Silloin ei ole eroa sillä, jääkö muusikko "työttömäksi" vai jääkö duunari tai yrittäjä työttömäksi. Jotenkin omituisesti vain taiteilijoita ja muusikoita tulisi glorifioida, mutta entäs se paskatykin kuljettaja tai ratatyömies, jonka työ päätetään lakkauttaa kun firmalla menee heikosti. Miksi tällaista ei muka ilmenisi musabisneksessä? Miten se on muka eri juttu?
 
Tässä nyt on vähän tämä, että roskakuskin tehdessä väärin, se on helppo todeta ja sanoa, että tuo on päin helvettiä ja ja sä saat lähteä. Miten musiikki on väärää? Miten taide on irrelevanttia? Jos puhutaan pelkästä kaupallisuudesta niin joo, sieltä löytyy esimerkkejä spearseista mihin tahansa, mutta se on sitä bisnestä. Niiden pitää lopettaa jos ei onnistu. Entä sitten kokeellisemmat jutut? Ne ei vaan pääse radioon ja soittolistoille? Ne vaan kärrää niitä roskia, jotta ne saa kitaran, jolla tehdä musaa?
 
Sinne se jäi dollareiden ja puntien jalkoihin. Heti kun siitä tunteenpalosta ja mielen polttoaineesta jää kaksi euroa saamatta, ollaan syyttämässä warettajia ja musiikin laittomia levittäjiä. Nimenomaan, jos hommaa nykyään tehtäisiinkin puhtaasti sydämestä, ilman dollarinkuvia silmissä, niin millään waretuksella ei olisi mitään merkitystä. Laittomasta levittämisestä tulisi vain levittämistä... toisen hengentuotteiden saattamista muidenkin kuultavaksi. Vau! Musiikki ilman bisnestä on todellakin yksi maailman arvostetuimpia asioita.
 
Oikeesti, ajattelin itsekin joskus noin. Mutta onhan tässä sekin aspekti, että jos kaikki warettaisivat... Ei kaikki aluksi matklapuhelintakaan käyttäneet. Mitä sitten, kun sille roskankärrääjälle sanottaisiinkin, että joo kuule, me ei nyt maksetakaan sulle paristakymmenestä tunnista tältä kuulta palkkaa? Onko se oikein?
 
Ja nyt ennenkö hätäisimmät repivät pelihousuja, niin en todellakaan tarkoita että jokaisen muusikon täytyisi korvauksista (koskien tehtyä työtä) luopua. Mikään ei kuitenkaan estä ihmisiä tekemästä musiikkia ilman sen suurempia korvauksia, kuten esim. itse olen tähän päivään asti tehnyt suurimmaksi osaksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että omalla musiikilla joskus jotain ansaitsisin, päinvastoin se olisi upeaa. Mutta niin kauan kuin teen musiikkia sydämestä, olen myös valmis sitä tekemään ilman korvauksia. Kun touhuihin tulee mukaan sana "työ" niin silloin puhutaan työelämästä ja bisneksestä, jota työ enempi vähempi nykyään on.
 
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ei noita kamoja ostella pyhällä hengellä. Sinä teet töitä, toiset seuraa jotain, mitä kutsutaan johdatukseksi. (ai niin, minäkin olen töissä, älä käsitä väärin).
 
En todellakaan väitä. Sanon vain, että jos bisnes ei menesty niin se ei menesty. Eihän enää esim. huoltoasemillakaan ole palvelevaa väkeä, jotka täyttävät tankin, putsaavat ikkunat ja tarkistavat renkaanpaineet ja öljytikun. Joskus oli näin, mutta kukaan ei enää marise heidän ammattikuntansa puolesta tai heidän menetettyjen markkojen ja eurojen puolesta. Toiset ammatit säilyvät, toiset katoavat, toisaalla palveluita joudutaan karsimaan, toisaalla väkeä joudutaan irtisanomaan jotta bisnes pysyy kannattavana. Yleensä kun jotain kuihtuu niin jotain uutta tulee tilalle.
 
Vielä lopuksi, mitä se uusi on, mikä syntyy sen konkurssiin menneen musiikin tilalle? Idols?
 
Mielestäni liian suuri osa musiikkia on pelkkää kylmää bisnestä. Siis nimenomaan se musiikki jonka tuloilla rahoitetaan pienempiä "aidompia" touhuja.
 
Niin onkin. Sen takia "aidompia" touhuja täytyy puolustaa viimeiseen asti.