Yleistä keskustelua musiikista ›

Lisäänpä tässä vielä yhden tuohon listaan, nimittäin Liekki-yhtyeen Janne Kuusela.
 
Janskun? Älä pilaile. Kas kun et Remua.

Janskun? Älä pilaile. Kas kun et Remua.
 
Kamahoulama, stop thät building!
 
Ja asiasta toiseen...
Piti äsken uteliaisuuttani suoraan kysyä kirjallisuuden proffalta oliko Juicella merkitystä akateemiselle kirjallisuudentutkimukselle ja tutkijoille. Kuulemma oli. Aika samantyylisesti puhui kuin sinä tuossa aiemmin. Ne tietyt muutamat tekstit nostettiin esille ja niiden merkitys. Juice ei kuulemma pelkästään toistanut kieltä, vaan loi sitä uudeksi.

Niin..Ei se DAVE LINDHOLMIN sanoituspuoli tosiaankaan mitään kovinkaan hääviä ole.."Niinku -mutku-niinku-mutku.. tai Pieni ja hento ote...tupakka-viina ja villit naiset ne tekee sut hulluks ne sotkee sun pään...
Eipä moisiin sanoituksiin kovinkaan paljon tarvi syventyä kun alkaa tommosia raapustelee-puhumattakaan ko.herran "muka" hienoista melodioista, jos mies olisi edes hieman nöyrempi persoona niin tarkastelisin ehkä hieman toisesta perspektiivistä hänen tuotantoaan, eipä sillä että itsekkään täydellinen sanoittaja olisin-mutta olen kyllä ko.herraa parempi!!
 
Ja olen kyllä tavannut suurentaiteilijan LAHDESSA muutamia kertoja ja aina nousee karvat pystyyn kun se käy märisemään.....

Rotestilaulajalla on kovin kummat mielipiteet, ei siinä mitään. Davelle vois aluksi pystyttää Tampereen Keskustorille 50-metrisen näköispatsaan.

Ja olen kyllä tavannut suurentaiteilijan LAHDESSA muutamia kertoja ja aina nousee karvat pystyyn kun se käy märisemään.....
 
Sen mitä kukakin on oikeassa tahi julkisessa elämässä ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ko. henkilön taiteen arvioimiseen.
 
En väitä ettei se vaikuttaisi.

Davelle vois aluksi pystyttää Tampereen Keskustorille 50-metrisen näköispatsaan.
 
Eiks Näsinneula riitä. Sehän on ihan Daven näkönen. Ja sanottaakin yhtä hyvin.

Eiks Näsinneula riitä. Sehän on ihan Daven näkönen. Ja sanottaakin yhtä hyvin.
 
:D
 
Dave Lindholm kuuluu siihen harvaan porukkaan, joka on saanut allekirjoittaneen herkistymään kyyneliin saakka pelkällä musiikillaan/lyriikallaan.
 
Mainitaan nyt ne muutkin: Stevie Wonder, Sibelius, Beatles, Dave Matthews ja Juice.

Kyllä suomalaisessa musassa on hyvää lyriikkaa yllin kyllin, ei ne kaikki todellakaan ole lähtöisin Juicen ja Göstan kynästä vaikka ko. herroiltakin hienoja juttuja löytyy.
 
Peitsamon ja Eppujen lauluissa on niin hienoja ratkaisuja, että menee miltei keekoiluksi toisinaan. Hanhiniemi jatkoi hienojen ja tyylipuhtaiden tekstien kirjoittamista vielä Perunateatterissakin..kyllä näitä riittää.
 
Lisäksi tuntuu, kuten aiemminkin keskustelussa todettiin, etteivät ne "vanhat jäärät" oikein osaa antaa arvoa vaikkapa Jukkapojan tai Toni Wirtasen teksteille, kun ei niistä ensimmäisiä ole kirjoitettu 30 v. sitten.

Peitsamon ja Eppujen lauluissa on niin hienoja ratkaisuja, että menee miltei keekoiluksi toisinaan. Hanhiniemi jatkoi hienojen ja tyylipuhtaiden tekstien kirjoittamista vielä Perunateatterissakin..kyllä näitä riittää.
 
Ehdottamasti taitoa (ja laajaa elämänkokemusta) vaativaa tehdä lyriikoita, joista "kaikki kansanosat" voivat löytää tarttumapintaa. Eppujenkin sanat kuulostavat kaikki pikaisesti kuunneltuina pelkiltä kaljabaarirallatuksilta, mutta tarkemmassa kuuntelussa osoittuvat paikoin jopa syvällisiksi, tunnelman vangitsijoiksi, nokkeliksi parodioinneiksi, jne..
 
Vaikka kuuntelijahan aina on se, joka kuulee ja kokee mitä haluaa ja tekee lyriikoista lopullisesti merkityksellisiä tai merkityksettömiä - se ei ole oikeastaan sanoittajan tehtävä. Joskus tosin teksteistä kuulee (tai on kuulevinaan) sen, että sanoittaja tulee kuuntelijan tontille eikä se ole kivaa. Näin tapahtuu mm. Putron ja Yrjänän teksteissä. imho. En vain tykkää siitä että Putro tai Yrjänä tulee mun olkkarin nurkkaan selittämään tekstejään - asia voisi olla toisin, jos ne ois kauniita naisia, mutta se ei oo enää se pointti... :)

Kyllä on mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Tekstinkirjoittamisessahan on kyse taiteesta ja sen määrittäminen objektiivisesti hyväksi tai huonoksi ei ole mielestäni a)mahdollista b)tarpeellista.Lisäksi taiteen hyvyyteen ei ymmärtääkseni ole kehitetty aukotonta järjestelmää,joka osoittaisi esimerkiksi tekstintekijöiden "hyvyyden" siten,että se voitaisiin arvottaa jollain suureilla.Ei millään kaupallisilla menestyksillä,tai esim. kirjan laajalla globaalillakaan myynnillä tai korkeakulttuuriväen tunnustuksilla voida mun mielestä mitata ainakaan suoraan teoksen taiteellista arvoa.
(tämä on juuri se seikka,mikä erottaa taiteen urheilusta.) Se,että joku arvostaa jonkun ns. nobodyn amatöörin tekstiä ja vaikka vain yksi kuulija saa siitä elämää suurempia tunnetiloja,jotka voivat parhaimmillaan johtaa osaltaan yksilöä vaikka minkälaisiin tekoihin,päätöksiin tai vain pelkästään hyvään oloon,on toimivaa taidetta.
Näinollen on mielestäni aika arvelluttavaa teilata automaattisesti paskaksi sellainen lyriikka,mitä vaan itse ei syystä tai toisesta arvosta.
 
Henkilökohtaisesti olen saanut kunnon säväreitä Juicen lyriikan lisäksi esim:Hectorin,Ismo Alangon,Daven,Yrjänän,Edu Kettusen,Marko Annalan,Hiski Salomaan,Tuomari Nurmion ja jopa Eino Leinon runoihin sävelletyistä Loirin esittämistä biiseistä(se eka levy oli kova!)
 
On toki myös paljon lyriikkaa,mitä en kuuntele koskaan,esim:Mustajärvi,99% kuulemistani iskelmäteksteistä on mielestäni täyttä huttua,Martti Syrjä ei toimi mulle ym...
 
Sekään ei välttämättä tarkoita,että ne ois huonoja,ne ei vaan puhuttele mua.

'Älä katso termostaattia kaivaten'
 
Pieni korjaus: 'Älä riisu termostaattia kaivaten'. Oman muistikuvani mukaan kurinalaista kasvatusprosessia läpivievä isäukko kouluttaa tässä hiukan feminiinistä poikaansa olemaan valittamatta kylmyydestä riisuuntuessaan esimerkiksi ulkosaunaan mennessä. Suljettu -levyllä jokainen tekstirivi on kuin köyden säie, kokonaisuus pienoiskoossa. Hieno teos alusta loppuun.

Niin..Ei se DAVE LINDHOLMIN sanoituspuoli tosiaankaan mitään kovinkaan hääviä ole.."Niinku -mutku-niinku-mutku..
 
Niin, tuo nyt on pätkä vain, ja täysin asiayhteydestään irrallaan. Ei sanoituksia voi arvostella siten, että ottaa pari sanaa irti asiayhteydestään ja sanoo, että eipä ole hääviä. Ainakaan minun mielestäni. Toisaalta, eipä yksi hyväkään rivi tee hyvää sanoitusta/sanoittajaa.

Tuosta Lindholmista ja "eiku, mutku" -jutusta sanoisin, että nehän ovat just täydelliset sanat siihen kohtaan siinä biisissä. Enkä muista, että kukaan olisi ennen Davea -eikä vissiin jälkeenkään- älynnyt käyttää tuon kaltaisia sanoja niin sopivasti teksteissään, tunnelmaa luoden. Ts. Dave on jo pelkästään tuolla eiku-mutkuttelullaan luonut aivan uutta tekstitystapaa ja on senkin takia merkittävä.

Lisäksi tuntuu, kuten aiemminkin keskustelussa todettiin, etteivät ne "vanhat jäärät" oikein osaa antaa arvoa vaikkapa Jukkapojan tai Toni Wirtasen teksteille, kun ei niistä ensimmäisiä ole kirjoitettu 30 v. sitten.
 
Ei kun kyse on siitä, että 70-luvun sanoittajat olivat oikeasti ammattitason sanankäyttäjiä. Nykyään mennään lähinnä niin kuin Pelle Miljoona, kun hän kertoi omista teksteistään: "Mä tein ne, kun biiseissä pitää jotkut sanat vaan olla..."
Tietyllä tavalla se on normaalimpaa - onhan kyse musiikista, ei runonlausunnasta.
Toisaalta jotkut vanhan polven sanoittajanerojen biisit oli sellaisia, ettei niitä olisi Erkkikään instrumentaalina kuunnellut.
 
Toinen asia on se, että jollain Juicella oli selkeät tekstilliset ihanteet, Eino Leinoa ja Lauri Viitaa.
Ne olivat hänelle elämää suurempia asioita.
Kyllä nykymuusikoissakin on taitavia tekstinkäyttäjiä, mutta tuntuu siltä, että heille ainoa elämää suurempi asia on oma pää. Silloin tulee yleensä semmoista tekstiä, että fiksukin ihminen kuulostaa keskenkasvuiselta.

Mukava lukea että yhtäkkiä jengillä onkin huoli sanoituksista, kun muistan useammassakin aiemmassa sanat/musiikki-aiheisessa ketjussa aika yleisen ajatusmaailman olleen sellaisen, että sama se on mitä siellä lauletaan, kunhan musa on hyvää ja oikein soitettua.

Kyllä on mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Tekstinkirjoittamisessahan on kyse taiteesta ja sen määrittäminen objektiivisesti hyväksi tai huonoksi ei ole mielestäni a)mahdollista b)tarpeellista.Lisäksi taiteen hyvyyteen ei ymmärtääkseni ole kehitetty aukotonta järjestelmää,joka osoittaisi esimerkiksi tekstintekijöiden "hyvyyden" siten,että se voitaisiin arvottaa jollain suureilla.Ei millään kaupallisilla menestyksillä,tai esim. kirjan laajalla globaalillakaan myynnillä tai korkeakulttuuriväen tunnustuksilla voida mun mielestä mitata ainakaan suoraan teoksen taiteellista arvoa.
(tämä on juuri se seikka,mikä erottaa taiteen urheilusta.) Se,että joku arvostaa jonkun ns. nobodyn amatöörin tekstiä ja vaikka vain yksi kuulija saa siitä elämää suurempia tunnetiloja,jotka voivat parhaimmillaan johtaa osaltaan yksilöä vaikka minkälaisiin tekoihin,päätöksiin tai vain pelkästään hyvään oloon,on toimivaa taidetta.
 
Sanoppa muuta. Joistakin tämänkin ketjun teilaamisista tulee ikävästi mieleen m.netin keskustelupalstan sääntö numero kymmenen.
 
Aikavaikea: Niiimpä, sinäpä sen sanoit.
 
Ps. Niin tuli vain mieleen mitä itsekin sain siellä niskaani kun puolustin sanoitusten merkitystä.

Kyllä nykymuusikoissakin on taitavia tekstinkäyttäjiä, mutta tuntuu siltä, että heille ainoa elämää suurempi asia on oma pää. Silloin tulee yleensä semmoista tekstiä, että fiksukin ihminen kuulostaa keskenkasvuiselta.
 
Juicellehan nimenomaan riimien ja kielen oikeellisuus oli äärettömän tärkeää, ei riittänyt että sai sanottua asiansa vaan se piti myös sanoa oikein.
 
Ylen sivultahan saa napattua Juicen haastattelun, jossa mies purnaa tästä asiasta oikein huolella; hänen mielestään nykyiskelmissä on jaksettu tehdä yksi säkeistö suunnilleen huolella, toisen ja kolmannen kanssa on sitten fuskattu enempikin.

Eniten mua ihmetyttää tämä suomi-rap jossa uhotaan, että on paljon sanottavaa mutta loppujen lopuksi ei sitten sanotakkaan yhtään mitään. Ja luulisi, että kun musa kuitenkin perustuu pitkälti niiden riimien voimaan niin tehtäisi muutakin kuin jauhetaan samaa riimiä noin minuutin verran kuten eräässä finteligenssin biisissä tehdään jonka riimeistä lisään pienen pätkän tähän loppuun.
 
"tavattiin, ravattiin, havaittiin, niin, avattiin, poimittiin, perustettiin, edustettiin, vakiinnutettiin, kellariin, madallettiin, vaivuttiin, sijoitettiin, perustettiin, otettiin, lainattiin, purkitettiin, iskettiin, lähdettiin, tähdättiin"
 
"Verbaalisesti kumpikin meistä potki niin ku Jet Li" - Fintelligens

Eniten mua ihmetyttää tämä suomi-rap jossa uhotaan, että on paljon sanottavaa mutta loppujen lopuksi ei sitten sanotakkaan yhtään mitään. Ja luulisi, että kun musa kuitenkin perustuu pitkälti niiden riimien voimaan niin tehtäisi muutakin kuin jauhetaan samaa riimiä noin minuutin verran kuten eräässä finteligenssin biisissä tehdään jonka riimeistä lisään pienen pätkän tähän loppuun.
 
"tavattiin, ravattiin, havaittiin, niin, avattiin, poimittiin, perustettiin, edustettiin, vakiinnutettiin, kellariin, madallettiin, vaivuttiin, sijoitettiin, perustettiin, otettiin, lainattiin, purkitettiin, iskettiin, lähdettiin, tähdättiin"
 
"Verbaalisesti kumpikin meistä potki niin ku Jet Li" - Fintelligens
 
Kuka helvetissä tuollaista tykitystä jaksaa pitkään ajatuksella kuunnella ja sitä "sanomaa".
Rasittavaa!

kuten eräässä finteligenssin biisissä tehdään jonka riimeistä lisään pienen pätkän tähän loppuun.
 
"tavattiin, ravattiin, havaittiin, niin, avattiin, poimittiin, perustettiin, edustettiin, vakiinnutettiin, kellariin, madallettiin, vaivuttiin, sijoitettiin, perustettiin, otettiin, lainattiin, purkitettiin, iskettiin, lähdettiin, tähdättiin"
 
Hm. Johtuu varmaan siitä ettei kouluissa enää opeteta tavaamista. Tuossa ei nimittäin ole kuin pari riimiä.
 
Ei se, että sanoissa on samat viimeiset kirjaimet vielä tee niistä riimejä. Riimi syntyy vasta kun kirjainten lisäksi huolehditaan rytmistä ja painotuksesta.