Kohta joku varmaan alkaa väittämään avioehdonkin olevan vain tae siitä, että romantiikka jatkuu läpi elämän. Tässä sä osuitkin ehkä tahtomattasi naulan kantaan, koska juuri näinhän asia on. Ei oo mitään syytä antaa paskojen juttujen sotkea välejä, kun niistä voi sopiakin. Monet potentiaaliset vihamiehet ovatkin vielä ystäviä sopimusten ansiosta ja toisaalta, Suomi on pullollaan potentiaalisten ystävysten välisiä loppuelämän kestäviä sotia, koska ei ole ollut diiliä, mistä tarkistaa. Mutta semmonen vielä, että jos jollekulle tulee tämmönen firma vastaan, mille tuntuu olevan ylivoimaista tehdä kirjallista diiliä ja jos siitä huolimatta tuntuu siltä, että firman kanssa voisi asioida, niin älkää suostuko sopimaan mitään puhelimitse tai kasvotusten, mutta jos se taas tuntuu olevan kynnyskysymys, niin ei siten kannata tietenkään sanoakaan vaan sen sijaan pyytäkää AINA vahvistus kaikesta asiaan liittyvästä sähköpostitse. Tällöin on olemassa dokumentti siinä tapauksessa, kun homma ei meekään niinkuin on ajateltu ja on aika hakea liksa pois. Käsittääkseni sähköpostilla ei vielä ole kirjeenlaista dokumenttiarvoa, mutta kokemukseni mukaan sähköpostikirjeenvaihto riittää mainiosti tämmösissä pienissä sopimusoikeudellisissa jutuissa. Free lance (= vapaa peitsi ja kirjoitetaan juuri näin btw.) pyrkii minun mielestäni aina dokumentoimaan kaikki työhön liittyvät tekosensa riippumatta siitä, kenen kanssa toimii. Siten säilyvät suhteet ryyppykavereihin. PS EDIT: Mä joudun silloin tällöin myös ostamaan palveluita tms. Mä haluan aina diilin. "Katotaan sitten" ei käy, koska se tarkoittaa useimmiten kallista ja tavalla tai toisella huonofiiliksistä pakettia. Toi avausviesti: kahdessa ekassa tapauksessa bändille vaikuttaa tarjotun vaan ei kelvanneen. Kolmas vaikuttaa lähinnä mielenterveysjutulta, josta ei kai ole hirveesti palstoilla kerrottavaksi?
|