Yleistä keskustelua musiikista ›

Terve,
 
Olisi tarvis tietää kokemuksianne varusmiessoittokunnassa,
viestimieskuorossa tms. ja muutenkin muusikkoudesta
puolustusvoimissa varusmiestasolla. Tietoja tullaan
käyttämään lehtijutussa joka käsittelee - ylläri ylläri -
muusikoita ja varusmiespalvelusta.
 
Ja myös ne, jotka ovat sivarinsa suorittaneet jotenkin
musiikkiin liittyen, saisivat avata sanallisen arkkunsa
postitellen.
 
Spostilla voi laittaa vastaukset jouker1@hotmail.com
 
Kerro viestissäsi "faktat" varusmiespalveluksestasi/sivarista
(palveluspaikka, aika jne.) ja sitten lyhyesti plussia
ja miinuksia, vastasiko homma sitä, mitä odotitte/mitä teille oli
luvattu.
 
Jos joku haluaa suoltaa pidemmänkin vastauksen,
otan sen mielelläni vastaan.
 
Tarkoituksena on saada yleispätevä käsitys
aiheesta, josta pyrin kirjoittamaan mahdollisimman
objektiivisen lehtijutun täysin "puolueettomaan" julkaisuun.
Jättäkää siis paatos toisaalle, ja kertokaa vain
muusikkominänne näkökulma asiasta.
 
Joonas.
 
PS. Tämä on myös koulutehtävä - auttakaa toveria hädässä :)

Nostin ylös, jotta tavottais mahdollisimman monta.
Pari viestiä olenkin jo saanut, mutta lisää kaivataan,
kiitos kuitenkin niille, jotka vastailivat jo.
 
Viikon verran tässä nyt ois about aikaa saada tätä matskua
kerättyä, joten sen ajan aina sillon tällön nostelen
viestiä ylös joillain turhanpäivaäsillä viesteillä. Jos jotakuta
kenkuttaa se, niin voi laittaa pikaviestiä, ja haukkua mut
pystyyn.
 
Joonas.

Sodankylän Jääkäriprikaatin Sotilaskodissa sijaitseva soittotila on ainakin täysin perseestä. Soittimet huonokuntoisia ja muutenkin ihan kakkoja. Eipä tullut monasti käytyä.
 
Tästä nyt ei varmaan hirveästi apua ollut.

Mä paan sulle tulemaan pikapuoliin sellaisen tarinan ajasta soittokunnassa, ettet usko todeksi.
 
Sanoisin, että palvelus Panssarisoittokunnassa saapumiserässä II/97 oli suurelta osin sikailua, joka ei oikeastaan kestäisi päivänvaloa.
 
Täälläkin pyörii samasta saapumiserästä ainakin mikkey ja jkunnas vai mikä sen jaskan nikki nyt olikaan.
 
Odotapa vaan.
 
Hoho.

En tiiä koskeeko tää nyt millään tavalla minuu, kun en ollu missään soittokunnissa kun en ny sen kummosempi soittajakaan ole, mutta ihan näin perusharrastelijavarusmiestasolla: Mikkelissä oli "bändikämppä", jossa oli kaikki soittimet aika heikossa kunnossa (tuskin tilanne on muuttunut suuresti vuoden 2002 jälkeen), Utissa oli vielä vähemmän tiloja, mut kyllä sieltäkin aina joku tyhjä tupa löyty johon pysty illal (niinä kertoina kun oli vapaata) mennä vähän soittelemaan kitaraa. Kitaran säilyttäminenkään ei tuottanu ongelmaa kun kävi neuvottelemassa yksikköupseerin kanssa, alkuun tuli tyly: "Ei tänne kitaraa ole tultu soittamaan", mutta viikon päästä sain ylimääräiseen siviilikaapin kuitenkin käyttöön. Kyl ne joustaa siel jos vaan osaa esittää asiansa oikein. Suurenmpaa vahvistintahan sinne ei sitten kyllä oikeen pysty viemään, tilansuunnittelu kaapeissa on kuitenkin niin tarkka, mutta jos omistaa jonkun podin tyylisen välineen niin tilanne on sitten aivan toinen. Tosin harvemmin riitti energiaa käydä harjottelemaan mitään uutta, kunhan soitteli niitä näitä että tuntuma säilyis edes jotenkin.
 
Tuskin tästä nyt suuremmin apuja oli, mut onpahan nyt kirjotettu sitten.

Kitaran säilyttäminenkään ei tuottanu ongelmaa kun kävi neuvottelemassa yksikköupseerin kanssa, alkuun tuli tyly: "Ei tänne kitaraa ole tultu soittamaan", mutta viikon päästä sain ylimääräiseen siviilikaapin kuitenkin käyttöön. Kyl ne joustaa siel jos vaan osaa esittää asiansa oikein.
 
Alakerran puolella ei edes kyselty, siellä tyhjennettiin roskiksetkin tyhjään kaappiin kun ei ulos jaksanu mennä :)
 
Siellä on varmaan kaikista vähiten harrastusvälineitä kaikista Suomen varuskunnista. Sotkussa oli sentään bilispöytä joka oli aina varattu :)

Alakerran puolella ei edes kyselty, siellä tyhjennettiin roskiksetkin tyhjään kaappiin kun ei ulos jaksanu mennä :)
Alakerta oli joo oma lukunsa. Siel ei paljoo koulutuksen ulkopuolel tarttenu jännitellä. Enpä miekään olis ylimäärästä kaappia kysyny jollei se tuvan siviilikaappi olis ollu niin täynnä. Saipahan nyt oman kaapin kitaralle sitten. Joku olis kuitenkin murjonu tuon kepin paskaks jos olis ollu samassa kaapissa muitten palvelusta suorittaneiden tavaroiden kanssa.

Siellä on varmaan kaikista vähiten harrastusvälineitä kaikista Suomen varuskunnista. Sotkussa oli sentään bilispöytä joka oli aina varattu :)
Aina varattu ja kierokin vielä. Sillä pelaaminen oli vähän ku golfia olis pelannu, piti ottaa maaston korkeuserot huomioon. Eihän siel tainnu muuta olla. Punttisali, sekin oli kyllä aika nihkee ja koripalloakin joutu pelaamaan asvaltilla ja talvella samaisessa hallissa oli vissiin -20 pakkasta.
 
Mutta hyvä paikka oli silti, suosittelen.

Mä paan sulle tulemaan pikapuoliin sellaisen tarinan ajasta soittokunnassa, ettet usko todeksi.
 
Laitathan sentään tänne palstalle, kaikkien nähtäville?

Laitathan sentään tänne palstalle, kaikkien nähtäville?
 
Joo...sen tekemiseen menee hetki, mutta annetaan tässä hieman esimakua.
 
Olimme muistaakseni Tampereella keikalla. Jostain syystä mestalle piti mennä tekemään roudaus ja zekki todella aikaisin. Noh, lähdettiin sitten tavalliseen tyyliimme pikkubussilla Hämeenlinnasta liikenteeseen autokompanian pojan toimiessa kuljettajana. Koska matkaa oli kuitenkin melkein 80 kilsaa tai jotain, päätimme käydä pikku lenkin Aapiskukko-nimisessä huoltsikka-kompleksissa. Ostimme runsaasti olutta. Joimme matkan aikana jo runsaasti. Perille päästyämme olimme jo ohuissa siivuissa.
 
Tilaisuudessa oli yksityisbaari pystyssä, jossa joku nuorehko kapiainen oli baarimestarina. Kurtun soittajamme oli pahassa flunssassa ja tilasi viskin. Noh, skappari pisti grogilasin täyteen! Varmaan pari desiä tavaraa, hinta muistaakseni 10mk. Itse inhoan viskiä (tosin juon sitä paraikaa - ilmaiseksi kun saa, hoho), mutta totesin skapparille, että taidankin vaihtaa etukäteen ajatelleeni oluen sittenkin viskiin. Eipä siinä homompia sitten. Lasi täyteen.
 
Keikka meni kaiketi ihan kohtuullisesti. Mitä lie huttua soitimme. Ja käytimme toki baarin antimia hyväksemme. Skapparit keräsivät meille kolehdin (jota tapahtui silloin tällöin), summaa en muista mutta tuli siitä varmaan muutama sata markkaa. Siitä maksoimme autokuskillemme "liksaa" varmaan huntin, jotta kaveri ei törttöilyistämme huutele jälkeenpäin ja että jamppa jaksaa ajella hieman ylimääräistäkin.
 
Yöllä lähdimme mestoilta pois, mutta matkaevästä toki oli saatava. Noh, ratkaisun keksi basisti/tuubistimme, joka paikallisena tunsi jonkun huoltoasema/baari-yhdistelmän pitäjän, jolta tiskin alta tilasimme pari koppaa janojuomaa.
 
Lopulta pääsimme takaisin kasarmille (asuimme Jääkärikomppanian talossa, jossa oli ihan sotilaallinen meininki päivystäjineen jne.) Päivystäjänä ollut alokas oli käsittääkseni mennyt herättämään alikersantin joka toimi varsinaisena päivystäjänä, kun oli ihmetellyt, että missä vitussa ne soittajan retkut pyörii, kun kello on osastoa kolme. Noh, tämä tuubisti-basistimme oli aivan mielettömässä päreessä, pysyi heikohkosti pystyssäkin ja alkoi siinä sönköttämään alikessulle ilmoitusta. Eihän siitä tullut vittujakaan. Kaveri pystynyt mitään kunnolla puhumaan. Alikessu oli aika virkaintoinen ja meuhkasi, että miten saatana jätkät voi tulla palveluksesta keskellä yötä umpijurrissa. Lupasi tehdä päivystäjän kirjaan merkinnänkin. Joku meistä tokaisi alikessulle, että ei siinä muuta voinut, kun eversti se ja se käski. Siitäkään kommentista alikessumme ei varsinaisesti riemastunut.
 
Aamulla jonkinmoisen avautumisen alikessu oli sitten tehnytkin. Joku siitä sivusta oli tapahtuman kuullut. Siinä vaiheessa kun alikessu kertoi meidän vielä väittäneen, että isoherra se ja se oli vielä mukamas käskenyt juomaan, komppanianpäällikkömme tokaisi, että haluatko sä soittaa sille isoherralle ja kysyä, että käskikö vai ei. Komppanianpäällikkö ei kuulemma halunnut.
 
Ja vittu. Oikeesti toi tarina on tosi. Paha sanoa, kuinka paljon vuodet on muistoa kullanneet ja silloinen humalatila asiaa muokannut, mutta pääpiirteissään meno oli tuo.
 
P.S. Jos täällä pyörii noita meitsin kanssa samoihin aikoihin (II/97 saapumiserä) soittokunnassa pyörineitä niin ilmoittautukaapa ;D

Viikko-ohjelmani soittokunnassa:
 
Maanantaista torstaihin
11.00-11.30 herään
11.30-12.00 ehdin ehkä lounaalle, ehkä en
12.00-14.00 patsastelen soittokunnassa, jauhan paskaa ja poltan röökiä
14.00-01.00 olen harjoitusvapaalla
 
Perjantai
- muuten kuten yllä, mutta lähden viikonloppulomalle klo 14.00
 
Tosin pitää muistaa, että tuo aikataulu ei pätenyt kovinkaan monena viikkona, koska yleensä oli pe ja/tai ma lisäksi kuntoisuusloma/henkilökohtainen loma.
 
Hoho.

joo vois vähän avautua tästä aiheesta :)

eihän tässä sitten selviä tilittäneiden nimet ja palveluspaikat? tai no. kuka sitä nyt olis muutenkaan innostunu menemään kertaamaan...

Miulla oli omassa kaapissa toisinansa kitara, ja kaapin vieressä toisinansa Mesan Studio22. Niillä "riemastutin" toisinansa kanssa-alikenraaleita ja tulevia vänrikkejä. (Ei, en ollut Turbon kanssa samassa.) Ns. johtajatuvassa homma on helpompaa, kun tavaroita tuskin särjetään, eikä tupajärjestyskään ole ihan niin justiinsa...
 
Hommani ei siis liittynyt mitenkään soittokuntaan tai muuhun vätystelyyn.

Noh. Mulla taas meni niin etä hankkiuduin TMTK:n vpj:ksi ja kävin reeniksellä kun halusin. Sotimisen ohella toki. Kuukaus ennen kotiutumista evakuoin sieltä Hammondin ja Leslien morttien kantamina autoon. Hienosti meni, halvaksi tuli.

Jees, pistin pienimuotoisen stooryn postiisi... ;)

Oli päässyt jo sivulle kaksi. Piti nostaa. Sori.
Lisää juttuja kaivataan! Lahden varusmiessoittokunnasta
ei oo kuulunu vielä mitään - kertokaa kokemuksia.
 
Joonas.

En tiedä mitä tää tänne kuuluu, mut oikean soittajan paikka on sivarissa. Laittakaa pikaviesti ja tappakaa. Armeija vaan ei oo oikee paikka tällasille hipinretkuille. Ja sellasta asennetta nykyrokissa tarvitaan enemmän, ruotsinmalliin.

Tiedä onko kopiraitit kunnossa, mutta osviittaa voinet katsoa myös sotilassoittaja-topiceista?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=28377
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=5720
 
Jos valmis hengentuote on mahdollista saada digimuotoon, laitahan jakoon.

Ottaisin mielelläni vastaan tietoja kitaran soittamisen harrastus-mahdollisuuksista intissä. Kaikki mahdolliset kokemukset, kiitos. Erityisesti Niinisalon tykistöprikaatin suomista soitto-mahdollisuuksista.
Etukäteen kiittäen, tuleva alokas H.W. (nimi muutettu)

Viikko-ohjelmani soittokunnassa:
 
Pasko housuun. Oikeasti. Tuohan on hienompaa kuin siviilissä.