Yleistä keskustelua musiikista ›

elikäs, mikäs on teidän pahin pettymys näin musiikin saralla, esim. levy jota olette odottanu ku kuuta nousevaa, ostatte sen hirmuhinnalla ja kotona toteattekin sen olevan..jotain ihan muuta.
itsellä on ehdottomasti Papa Roachin lovehatetragedy. odotin innolla hyvän Infestin jälkeen samaa tasoa, mutta se olikin jotain ihan muuta.
 
your opinions?

Metallica - St.Anger. Itse stanger biisistä pidän, mutta muuten koko levy on ihan surkea.

Kaikki Yesin levyt.
 
EDIT: St.Anger on ollut tämän vuoden positiivisin yllättäjä. En odottanut mitään, sain tapporäimettä. Tosin en kuuntele levyä vaan katson sitä dvd:tä. Kitarapornoa ja jytkettä, tuommoisia levypaketteja lisää!

Green Dayn uusin studiolätty Warning on aivan järkyttävää kuraa. Melkein meni maku vanhastakin tuotannosta, muttei sentään aivan. Nykyään sentään tulee kuunneltua ainakin pari biisiä etukäteen jos jotain on aikomus ostaa.

Korn - Untouchables, siis ei voi huonompaa levyä löytää, odotukset oli korkeella Follow The Leaderin kuuntelun jälkeen, mut sitte ku sain ton kiekon käsiini ni sitä suunnilleen tipahti takas maan pinnalle (ja kovaa) ja tajus et ei täst oo mihinkään ja siihen sitte jäi Kornin kuuntelut.
Oishan se pitäny jo nimestä arvata miten kornia musiikkia se on!

Hanoi Rocksin uusi levy oli kyllä melkoinen pettymys.

Metallican St.Anger on kyllä todella paska levy.

Dream Theaterin- Images and words.
 
Ei vain jotenkin täyttänyt odotuksia, jotka tosin kaverin hypetyksen takia olivatkin yliluonnollisen korkealla.

Kovenantin uusin levy SETI oli aika paha pettymys.

Tämä menee kyllä vähän asian vierestä, mutta ei se ole ennenkään haitannu.
 
Elikkäs olin iso-veljen kanssa "shoppailemassa" Savonlinnassa ja tottakai levykaupat oli kierrettävä läpi hyvien löytöjen toivossa. Noh, Aerosmithin The Big Ones albumi tarttui 20 eurolla mukaan. Levyssä ei ollut mitään vikaa, mutta seuraavassa paikassa jossa käytiin oli samantyyppinen Aerosmithin kokoelma jossa oli kaksi täyttä cd:tä joissa oli sekä vanhaa että uudempaa tuotantoa studio versioina ja hinta 16 eskoa (jo ostamassani oli vain vanhempaa ja yksi cd studio biisejä ja toinen jossa 7 live laulua).
Kyllä muuten potutti kun olisin voinut saada paremman levyn 4 euroa halvemmalla, mutta kun ei.
Per*****************************e

Tämä menee kyllä vähän asian vierestä, mutta ei se ole ennenkään haitannu.
 
Elikkäs olin iso-veljen kanssa "shoppailemassa" Savonlinnassa ja tottakai levykaupat oli kierrettävä läpi hyvien löytöjen toivossa. Noh, Aerosmithin The Big Ones albumi tarttui 20 eurolla mukaan. Levyssä ei ollut mitään vikaa, mutta seuraavassa paikassa jossa käytiin oli samantyyppinen Aerosmithin kokoelma jossa oli kaksi täyttä cd:tä joissa oli sekä vanhaa että uudempaa tuotantoa studio versioina ja hinta 16 eskoa (jo ostamassani oli vain vanhempaa ja yksi cd studio biisejä ja toinen jossa 7 live laulua).
Kyllä muuten potutti kun olisin voinut saada paremman levyn 4 euroa halvemmalla, mutta kun ei.
Per*****************************e
 
Meikällä kävi ihan sama juttu kuopiossa! Taisi olla vielä ihan samat levyt:

ST.ANGER
 
Tuli jo ikävä Loadia...

Tästä on jo aikaa, mutta pari levyä ovat kyllä olleet todellisia hukkaostoksia. Nimittäin Collective soulin Dosage ja D-A-D:n Soft dogs.
 
Kummankin bändin sinkkubiisit, Collective Soulin Tremble for my belovedin ja D-A-D:n Soft Dogsin, kuulin aikoinaan radiosta ja ihastuin niihin siltä seisomalta. Siispä menin ja ostin yllämainittujen artistien hengentuotteet, ja voe voe, mitä käteeni sainkaan. En tiedä onko vika minussa, mutta en pysty kuuntelemaan kyseiseiä levyjä alusta loppuun sitten millään.

Hanoi Rocksin uusi levy oli kyllä melkoinen pettymys.
 
olen eri mieltä.

St. Angerhan se..huonompaa kiekkoa en ole aikoihin kuullut.

Helloween: Chameleon

Misfits Earth A.D.helvetin kova bändi,loistavat melodiat,loistava laulaja ja hauskat sanat ja sitten tälläistä paskaa.laulut vain järjetöntä paukutusta,melodiat muutuneet danzigin epävireiseksi peruna suussa laulamiseksi ja soundit aivan perseestä.halusivat pojat(lue:Glenn)olla niin punkia,niin punkia että soittotaitokin on pahasta.ainoa taidokkuuden pilkahdus levyllä on die,die my darling:välillä lauletaan myös päin persettä, mutta lauletaan sentään tunteella.

(jo ostamassani oli vain vanhempaa ja yksi cd studio biisejä ja toinen jossa 7 live laulua).
 
Pisti hassusti silmään tuo "vanhempaa" kun mulle kaikki permanent vacationista eteenpäin on "uudempaa" aerosmithia... Mutta varmasti ketuttaa tuommoinen.
 
Mä en kovin usein osta levyjä sokkona joten ei tuu pettymyksiä.

Kuuntelin levykaupassa Marty Friedmanin Music For Speeding -lättyä. Meinasin oksentaa.

Viikate - surut pois ja kukka rintaan...
odotin "hieman" parempaa...