Yleistä keskustelua musiikista ›

Syksy saapuu. Illat pimenevät ja kylmenevät. Vettä tihuttaa. On harmaata ja mieli on maassa. Kuulostako tutulta? Läheisen ihmisen poismeno ja juuri kariutunut orastava ja lupaava ihmissuhde sai mielen kohtuullisen ankeaksi. Joy division saa toimia terapiana ajatuksia setviessäni.

Mitä musiikkia te muut kuuntelette kun päivä ei tunnu millään paistavan? Nyt haettaisiin siis tunnelmallista ja melankolista meininkiä, vähän samanlaista kuin mitä tuossa Katatonia-ketjussa kuuluttelin. Anathemaa ja Opethiahan joku ystävällinen sielu suositteli, mutta lisää vinkkejä otetaan vastaan, eikä tarvitse välttämättä olla metallia.

Oletteko muuten sitä mieltä että melankolinen musiikki helpottaa oloa? Saattaako surullinen kappale tehdä olon vieläkin surkeammaksi? Itse en oikein pysty surullisena kuuntelemaan oikein mitään iloista renkutusta. Toisaalta, on myös sellaista musiikkia, mitä en uskalla kuunnella alakuloisena. Esimerkiksi Portisheadia ei vain voi kuunnella, on varmaa että tunteet nousisivat todella pintaan sen avulla, liiankin.

Anteeksi sekava viesti, ajatukset eivät oikein pysy kasassa. Alakulon/masennuksen/melankolian ja musiikin suhteesta voitaisiin siis keskustella täällä. Päätän viestini sanaan harkittuun:

"Down in a hole
feeling so small
down in a hole
loosing my soul

I'd like to fly
but my wings have been so denied" -AiC-

No Godspeed you black emperor on hienoa ja tunnelmallista. Sopii hyvin ikäviin iltoihin.

Sä tiedät mitä mä kuuntelen...
 
En voi oikein muuta sanoa, kuin että koita jaksaa mies!

No sanoisin myös että Coilia innostuin taas tänä pimeänä iltana kuuntelemaan...

Sä tiedät mitä mä kuuntelen...
 
En voi oikein muuta sanoa, kuin että koita jaksaa mies!
 
Mmh... Joy division pääsi sitten heti tositoimiin... =| Kiitosta vaan.
 
Edit: ...ja kuulostaa kyllä kieltämättä hyvältä.

Tsemppiä! Pohjalta on vain yksi suunta: ylöspäin.

Syksy saapuu. Illat pimenevät ja kylmenevät. Vettä tihuttaa. On harmaata ja mieli on maassa.
 
Khuul... tuollaista hetkeä odottanut jo vuoden :)

Sentencedi on ainakin hyvää melankolista musaa.
 
Ainakin siihen musiikkiin ja lyriikoihin on helpompi samaistua jos on itsekkin hieman masentuneessa mielentilassa.

Khuul... tuollaista hetkeä odottanut jo vuoden :)
 
Minä kanssa, paitsi että minulla mieli on maassa lähinnä auringon paistaessa, ahdistaa ja on kuuma. Syksyllä alkaa opiskelu, bändihommat ja on viileämpää ja kaupungissakin on kerrankin hienoa (muut vuodenajat ovat hanurista).
 
Syksy potkii!

No Godspeed you black emperor on hienoa ja tunnelmallista. Sopii hyvin ikäviin iltoihin.
 
Samaa mieltä

syksy on ehdottomasti vuoden hienointa aikaa...talvi vittumaisin. mutta danzig synkistely putoo syksyisin...

GYBE!n ja Joy Divisionin lisäksi Einstürzende Neubauten toimii loistavasti, samoin Sisters of Mercy.

Freejazzia.
 
Pharaoh Sanders tai Alice Coltrane lievittää oloa.

Mitä musiikkia te muut kuuntelette kun päivä ei tunnu millään paistavan? Nyt haettaisiin siis tunnelmallista ja melankolista meininkiä, vähän samanlaista kuin mitä tuossa Katatonia-ketjussa kuuluttelin. Anathemaa ja Opethiahan joku ystävällinen sielu suositteli, mutta lisää vinkkejä otetaan vastaan, eikä tarvitse välttämättä olla metallia.
 
Kokeile vaikkapa näitä;
SLOWDIVE "Souvlaki"
SOPHIE ZELMANI "Sing and Dance"
MASSIVE ATTACK "Mezzanine"
 
Toimii.

Arcturus - La Masquerada Infernale
 
Se saa minut aina toipumaan ja peikko-olon päälle.

Kiitän vinkeistä kaikille. Jospa jossain vaiheessa vielä jaksaisin etsiä noita levyjä käsiini. Onko muuten teillä muilla joku tietty suosikkilevyjen kuuntelun lisäksi jotain, mitä teette kun mieli on maassa? Itselläni, jos on sydänsuruja, tapana lukea Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvaa, josta tuntuu löytyvän yllättävän hyvin lohtua päähänpotkittuun olotilaan.

Elämän epätoivoa on hyvin kuvattu eräässä Townes van Zandtin laulussa nimeltä "Marie". Näin syksylläkin, ainakin keskuslämmitystaloissa, menee paremmin. Ja pianhan on joulu.

Kun koti-ikävä rintamalla vaivaa, on parasta kaivaa aseöljystä Weeping Willowsin Endless Night. On siinä suht' positiivinen loppu, kuitenkin.

Joku sanoi että pohjalta ei oo kuin yksi suunta, mutta mun teoria on, että aina voi vajota alemmas. Itse suosittelen Tuomari Nurmion tuotantoa, syksyisin etenkin tuo Hullu puutarhuri on kovaa kamaa.

Nick Draken levyä "Five Leaves Left" on tullut viime aikoina soitettua kun alakulo on hiipinyt puseroon. The Beach Boysin "Pet Sounds" on tietysti melankolisten poplevyjen klassikko ja Pink Floydin "The Wall" on varattu syvempää masennuspuuskaa varten.
 
Kun koti-ikävä rintamalla vaivaa, on parasta kaivaa aseöljystä Weeping Willowsin Endless Night.
 
Gudreianin kielikuvat ovat joskus ihan hupaisia, tässä oli taas yksi sellainen = )