Helsingin Sanomien NYT-liitettä lukeville tai kirjallisuutta muuten seuraaville tämä uutinen saattaakin olla tuttu..
Nick Hornby on parin vuoden tauon jälkeen palannut erinomaisessa kakkosromaanissaan "Uskollinen äänentoisto" esiintyvän teeman eli popmusiikin pariin: kirjan nimi on pelkistetysti "31 Songs".
Kyseessä ei ole romaani, vaan pikemminkin essee-kokoelma, jossa musiikkikriitikkona ja ennen kaikkea suurena popfanina tunnettu kirjailija kirjoittaa parin sivun mittaisia esseitä hänelle tärkeistä lauluista. Hornby kirjoittaa oivaltavasti ja hiljaisen hauskasti:
"I know Dylan fanatics, and they would not recognize me as one of them. I have a friend who stays logged on to the Dylan website Expecting Rain most of the day at work - as if the website were CNN and Dylan's career were the Middle East" (s.45).
Hornbyn kirjoituksissa ruoditaan lauluja monella eri tavalla: muun muassa Santanan "Samba Pa Tia" koskeva essee käsittelee sitä, millaisen kappaleen tulisi soida "sen ekan kerran" aikana (täydellisessä maailmassa se ei olisi tapahtunut Rod Stewartin "Smiler"- levyn kakkospuolen soidessa).
Hornbyn tyylistä paistaa läpi asiantuntemus ja kiintymys aihetta kohtaan: kuten hän teoksensa esipuheessa toteaakin, nämä ovat "lauluja joita hän rakastaa". Kirjailijan musiikkimaku onkin aika laaja: mukana ovat mm. Bruce Springsteenin "Thunder Road", Röyksoppin "Röyksopp's Night Out", Nelly Furtadon "I'm Like a Bird", Led Zeppelinin "Heartbreaker", Badly Drawn Boyn "A Minor Incident" ja niin edelleen.
Vielä suomentamattomasta kirjasta on olemassa kahta erilaista painosta, tavallista ja erikoisempaa "de luxe-mallia", jossa mukana tulee muutamia kirjassa käsiteltäviä biisejä sisältävä CD-levy. Itse tilasin Suomalaisesta kirjakaupasta tuon tavallisen mallin.
Hyvä kirja, lukekaa ihmeessä! Muukin Hornbyn tuotanto on tutustumisen arvoista (erityisesti tuo Uskollinen äänentoisto, joka on allekirjoittaneelle Se Kirjojen Kirja). The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
Muukin Hornbyn tuotanto on tutustumisen arvoista (erityisesti tuo Uskollinen äänentoisto, joka on allekirjoittaneelle Se Kirjojen Kirja).
Tosin se levyjuippien snobbailu (ja Beatlesin ja Pink Floydin lievä aliarvioiminen) kyllä pikkuisen maallikkoa ärsyttää... Hyvä kirja silti, samoin Hornankattila. Poika oli mielestäni jo huonompi, ja Hyviä ihmisiä en ole edes lukenut. Tuo uutuus täytyy kyllä hankkia. Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
Marlowe
Deg
Mika Antero
randombass