Zed 22.03.2003 15:25:45 (muokattu 22.03.2003 15:26:13) | |
---|
"Joo, tää levy ei menestyny, koska kokonaisuus oli heikko" "Taattua laatua on xxxxx jälleen tarjonnut kuulijoilleen. Kyseessä on edellistä kiekkoa huomattavasti eheämpi kokonaisuus" Minulta on oikeasti jäänyt käsittämättä jotakin todella olennaista. Julkaistut levyt arvioidaan "luonnollisesti" siitä näkökannasta, millaisen kokonaisuuden se kuulijoilleen tarjoaa. Ei ymmärrä.. En osaa kuunnella levyä sillä tavalla kokonaisuutena, että biiseillä olisi joku merkityksellinen looginen yhteys joka kirvoittaa levyarvostelijat ylistyslauluihin tai myreisiin mutinoihin kollegan korvaan. En käsitä sitä että vaikka levyllä olisi joukko loistavia stygejä, voi kriitikko tiputtaa arvosanaa vedoten kokonaisuuteen? Kuulen biisit biiseinä, en levyä yhtenä pötkönä. Jos biisejä ei ole kytketty yhteen millään ilmeisellä "sillalla" (esim. Queenin The Miracle -abumilla Party ja Khashoggi's Ship) on aivan paskan maku, missä järjestyksessä kappaleet esitetään. Pitäisikö jättää joukko päteviä biisejä tunnustamatta sillä perusteella ettei niiden välillä ole välttämättä kriitikon kaipaamaa yhteyttä? Selväähän on, että teemoilla, lopetuskappaleilla ym. on merkitystä siihen minkä vaikutelman levy jättää, mutta liikaa tästä albumieheydestä kuitenkin pidetään ääntä. Ja tunnustan että vika on päässäni, mutta opastakaa ihmeessä. |
Tmp 22.03.2003 15:32:45 | |
---|
Kyllä biisit pitää jonkin verran sopia yhteen. Liian erilaiset biisit rikkovat sitä kokonaisuutta eikä siitä levystä saa oikein otetta. Jos joskus teet itse 15 biisiä sisältävän levyn niin ehkä huomaat että jotkut biisi sopivat hyvin toistensa jälkeen, jotkut huonommin. On myös olemassa hyviä ja huonoja aloitusbiisejä. "Mutta jos [sota] tulee, niin toivottavasti kukaan ei kuole eikä haavoitu pahasti." - Eclipse |
lxi 22.03.2003 16:20:43 (muokattu 22.03.2003 16:26:44) | |
---|
Kuuntelijoita ja arvostelijoita, kuten musiikintekijöitä, on tässäkin mielessä monenlaisia. Toiset keskittyvät enemmän yksittäisiin biiseihin, toiset levyn muodostamaan kokonaiskuvaan. Molemmille on toki paikkansa. Selvästi kokonaisuudeksi tehtyä levyä on toki mielekkäintä arvioida juuri sellaisena. Yksittäinen heikko biisi saattaa lopulta upota kokonaisuuden sekaan paremmin kuin yksittäin kuultuna, ja biisit voivat tukea toisiaan musiikillisesti tai lyyrisesti. Itse ainakin kuulun ehdottomasti kokonaisuusjoukkoon. Yleisesti ottaen haluan kuulla levyn kerralla alusta loppuun, yksittäisiä biisejä enemmänkin opettelu-, mukanasoitto- ja blokkausmielessä. Suosikkeihin valikoituukin herkästi levyjä, joissa yksittäisten biisien lisäksi myös kokonaisuuden muoto on mietitty tarkkaan. Ehkä levy muodostaa yhtenäisen kaaren (Pink Floyd - Animals), ehkä biisit on liitetty toisiinsa huolellisesti (Devin Townsend - Terria), ehkä tuotanto ja soundimaailma luo levylle punaisen langan kuten (Sisters of Mercy - Floodland). EDIT: Vaikka biisien välille ei olisikaan rakennettu yhtenäistä siltaa, ei varmasti ole paskan maku missä järjestyksessä biisejä levylle laitetaan. Pelkästään biisien väliset tempo- tai sävellajierot saavat aikaan selkeitä muutoksia levyn kokonaiskuvassa, puhumattakaan siitä millä biisillä levy alkaa tai loppuu. Tätä voi kokeilla käytännössä kokoamalla levyn MP3:na uuteen järjestykseen tai polttamalla CD:lle ja vertaamalla yleistä tunnelmaa alkuperäiseen. |
Tympee Huttunen 22.03.2003 20:06:03 | |
---|
Nyt lukuisten kuuntelukertojen jälkeen on tämä lähes joka kriitikon hehkuttama ja ylistämä Queens of Stone Agen uutukainen alkanut ärsyttää. Kokonaisuus ei ole kuosissa eikä sitä paranneta rakentamalla "siltoja" joidenkin biisien väliin. Ehkä sittenkin lankesin kuplaan hieman liian nopeasti. Rated R onkin eri juttu. Puhumattakaan Kyuksesta. http://viestinta.paasikiviopisto.net/salainenpuutarha/tomilaht/ |
sormunen 22.03.2003 20:42:54 | |
---|
Kyllä biisit pitää jonkin verran sopia yhteen. Liian erilaiset biisit rikkovat sitä kokonaisuutta eikä siitä levystä saa oikein otetta. Oikeestaan liian erilaisia biisejä ei edes voi olla, kysymys kun kumminkin on draamasta. Ihminen kumminkin ihan baarin pöydästä vessaan lähtiessäänkin tekee tietyn draaman kaaren. Näin myös biisijärjestystä (tai biisilistaa) päättäessään. Tai ylipäätänsä mitä tahansa tehdessään. Sitä draamaa voi sitten olla joko hyvää tai huonoa. Ja se on kai toinen juttu. |
Blue Moon 24.03.2003 14:48:02 | |
---|
Jaa-a, arvostelijoita on monenlaisia. Levyjä on monenlaisia. Useinhan levyn lopullinen(?) paikka ja arvo musiikin historiassa selviää vasta muutaman vuosikymmenen jälkeen ilmestymisestä. |
1960-1980 24.03.2003 15:44:29 | |
---|
Ihminen kumminkin ihan baarin pöydästä vessaan lähtiessäänkin tekee tietyn draaman kaaren. Näin myös biisijärjestystä (tai biisilistaa) päättäessään. Tai ylipäätänsä mitä tahansa tehdessään. Sitä draamaa voi sitten olla joko hyvää tai huonoa. Ja se on kai toinen juttu. Miten tämä liittyy mihinkään? Itse olen ehdottomasti kokonaisuuksien kuuntelija. Kappaleet saavat toki vaihdella, mutta levyllä pitää silti olla tietty punainen lanka. |
paavi 24.03.2003 15:54:50 | |
---|
Menemättä mitenkään syvällisyyksiin, albumista saa ehjemmän kokonaisuuden käyttämällä yhtenäistä soundimaailmaa läpi albumin. Yksinkertainen mutta tehokas keino. Jos biisit on ahdettu erilaisia efektikokeiluja ja instrumentteja täyteen, jää kuulijalle helposti sekava kuva ja ehkä sellainen tunne, että bändi yrittää kokeilla kaikenlaista, mutta ei ole löytänyt sitä omaa juttuaan. Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. |