Yleistä keskustelua musiikista ›

Viime aikoina on puhuttu paljon kulttuurin ja taiteen kaupallisesta arvosta. Viimeisimpänä nyt, kun itsensä työllistävät lasketaan suoraan yrittäjiksi.
 
Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki pohti, eikö taiteen suurin saavutus olekaan suosio. Tuotteistaja ja ammattiprovosoija Jari Parantainen pohti blogitekstissään jo aiemmin vuonna 2013 sitä, miksei taiteilija voisi toimia kuten yrittäjä. Teksti tuolla: http://www.pollitasta.fi/2013/02/miksei-taiteilija-taivu-yrittajaksi/
 
Itse kävin aikanaan Mad House -tapahtuman järjestämässä upeassa Hamlet Private -esityksessä. Sen ideana oli se, että Hamlet esitettiin yhdelle katsojalle kerrallaan ja näytelmän sisältö räätälöityi katsojan valintojen mukaan. Kiehtova konsepti, mutta voisiko kulttuuria oikeasti tehdä palvelutyönä?
 
Otan esimerkiksi palvelusta parturikäynnin ja muokkaan siitä kulttuuripalvelun. Heitän hatusta, että miesten parturikäynti maksaa keskimäärin 22 euroa ja kestää noin 30 minuuttia. Jos artisti tarjoaisi yhdelle hengelle puolen tunnin konsertin kuulijan toivomalla tyylilajilla, maksettaisiinko siitä 22 euroa? Miksi ei maksettaisi? Eivätkö tuotteistajat juuri peräänkuuluta, että artisti tekisi sitä mitä yleisö tahtoo?
 
Joku voisi todeta, että parturin leikkaama hiusmalli jää palvelun ostajan mukaan. Selvä, äänittäkäämme tuo räätälöity puolen tunnin keikka. "Ei se äänitteeltä kuulosta samalta." Ei, eikä tukka näytä samalta kun sen seuraavana päivänä itse laittaa.
 
Mutta entäs ohjelmisto? Jos kuulija tahtoo jotain spesifiä? Mietitään taas, miten parturi tekisi saman. Joku tulee ja tuo mallikuvan ja toivoo, että "laitetaan tuollainen" ja parturi tekee sensuuntaisen tuloksen kykyjensä mukaan. Identtistä tuskin saa hiustenleikkaajaltakaan. Treeniaikaa ei siis käytetä, poislukien tekninen harjaantuminen instrumenttiin. Ja joku ennaltamäärätty biisilista, vähän kuin hiusmallikuvat parturin tiskillä. Ei sitä ole sanottu, etteikö samoja biisejä voi vetää samassa järjestyksessä vaikka kaikille.
 
Eikä sen ole pakko olla musiikkikeikka. Joku voisi tehdä vaikka Kylli-tädin henkeen maalausta ja tarinankerrontaa. Yksi katsoja, yksi puolen tunnin slotti täysin omistautunutta aikaa kulttuurintekijältä, 22 euroa. Takaan, että tuntipalkka olisi roimasti tuhdimpi kuin kulttuurintekijällä yleensä.
 
Myisivätkö tällaiset konsertit? Miksi myisivät? Miksi eivät myisi?

Kyllä mä ainakin ostaisin, edellyttäen että mun hiukset leikattais myös siinä samalla. + Hiusten pesu ja päänahan hieronta.

Juoppis: Myisivätkö tällaiset konsertit? Miksi myisivät? Miksi eivät myisi?
 
Rehellisesti tommonen keikka taitaa olla ainoa, jollaisesta kiinnostaisi maksaa rahaakin.

PJS: Kyllä mä ainakin ostaisin, edellyttäen että mun hiukset leikattais myös siinä samalla. + Hiusten pesu ja päänahan hieronta.
 
Oolrait! Maksaisitko siitä sitten toisen palvelun hinnan? Eli siis 22 euroa keikasta ja 22 euroa parturista, yhteensä 44 euroa?

Juoppis: Oolrait! Maksaisitko siitä sitten toisen palvelun hinnan? Eli siis 22 euroa keikasta ja 22 euroa parturista, yhteensä 44 euroa?
 
Ei sellaisesta ollut puhe?
 
Mut 47€ maksoi kyl viimeksi parturi stadissa, miehille suunnatun parturiketjun autourheilu-teemaisessa liikkeessä, sisältäen hiustenpesun ja päänahan hieronnan. En siis missään nimessä valita, jälki oli ja on hinnan mukaista.

PJS: Ei sellaisesta ollut puhe?
 
Mut 47€ maksoi kyl viimeksi parturi stadissa, miehille suunnatun parturiketjun autourheilu-teemaisessa liikkeessä, sisältäen hiustenpesun ja päänahan hieronnan. En siis missään nimessä valita, jälki oli ja on hinnan mukaista.
 
Eiku tää on keikka kuin parturi. Eli siis sä maksat kulttuurista sen minkä maksaisit parturista. Ja se on räätälöity kokemus sulle puolen tunnin ajan.
 
Muutenhan se koko juttu menisi ihan alihintaan, kun olisi kaksi tekijää jakamassa yhden 22 euroa.

Mut ihan vakavissaan:
 
JOS riippuen saatavan tuotteen laadusta, saattaisin hyvinkin olla valmis maksamaan 22 euroa mittatilauskonsertista. Saatanhan mä maksaa nelinkertaisia summia niistä tuhatpäisille yleisöille esitettävistäkin konserteista.

Juoppis: Eiku tää on keikka kuin parturi. Eli siis sä maksat kulttuurista sen minkä maksaisit parturista. Ja se on räätälöity kokemus sulle puolen tunnin ajan.
 
Muutenhan se koko juttu menisi ihan alihintaan, kun olisi kaksi tekijää jakamassa yhden 22 euroa.
 
Mä tiedän. Kunhan trollasin. Se on semmoinen internetajan riesa.

PJS: Mä tiedän. Kunhan trollasin. Se on semmoinen internetajan riesa.
 
Pitihän se arvata, senkin jäynääjä.

Minun suosimalla parturilla oli tapana lauleskella leikatessa kurdilaisia kansanlauluja sekä välillä laitettiin älypuhelimesta soimaan Hassan Zirakia ja muita kurdilaisen musiikin helmiä. Se oli kyllä mahtava musiikkielämys kun aivan korvan juurella laulettiin lauluja joista en ollut koskaan kuullutkaan mitään. Kannattaa ehdottomasti miettiä kaikkia tapoja miten rikkoa musiikin esittämisen käytäntöjä.

Yksityiskonserttien sijaan trendi on ennemmin massatapahtumia kohtaan. Keskivertoihminen haluaa mennä stadikalle kuuntelemaan paskoja soundeja ja juomaan kallista koffia. Mitä isompaa, niin sitä isompaa! Ei perusjamppaa kiinnosta pikkukeikat ellei työkaveri ole siellä soittamassa.
 
Täysin yksityiskonsertti olisi kyllä hieno idea minusta ja jossain määrin uskon, että siitä voisi tulla iso juttu jossakin piireissä. Esim. kotiin voisi tilata satasella trubaduurin pariksi tunniksi. Miksei? Viisi jätkää juo pohjia ja trubaduuri soittaa suosikkibiisejä.

Lastinen: Yksityiskonserttien sijaan trendi on ennemmin massatapahtumia kohtaan. Keskivertoihminen haluaa mennä stadikalle kuuntelemaan paskoja soundeja ja juomaan kallista koffia. Mitä isompaa, niin sitä isompaa! Ei perusjamppaa kiinnosta pikkukeikat ellei työkaveri ole siellä soittamassa.
 
Täysin yksityiskonsertti olisi kyllä hieno idea minusta ja jossain määrin uskon, että siitä voisi tulla iso juttu jossakin piireissä. Esim. kotiin voisi tilata satasella trubaduurin pariksi tunniksi. Miksei? Viisi jätkää juo pohjia ja trubaduuri soittaa suosikkibiisejä.
 
Eiks jotkut tee jo jossakin mittapuussa olohuonekeikkoja? Munsta se on ihan jepa kehityssuunta tavallaan.

Kollega heitti mielenkiintoisen ajatuksen: entä jos kulttuuripalvelut saataisiin kotitalousvähennyksen piiriin? Työn osuudenhan saa vähentää verotuksessa, käyttötarvikkeita ei. Musahommeleissa sitä käyttötarviketta ei juuri lain ole, joten koko summan saisi kotitalousvähennettyä.
 
Silloin trubaduurin pestaaminen kotibileisiin kannattaisi enemmänkin.