Yleistä keskustelua musiikista ›

Sitä oikeaa otosta etsiessä on tuhraantunut iltapäivä, ilta ja vielä iltäyökin. Lähdin kouhottamaan erään oman projektin kanssa ja tässä sitä ollaan. Umpikujassa.
 
Biisien pohjat groovaa kuin tauti, ja samanlainen poljento on tavallaan omassa kaalissakin. Mutta kunei pääse sen s..tanan grooven sisälle. Meininki on siinä määrin tarkkuutta vaativaa, että viinakaan ei auta. Oon kokeillut sitäkin.
 
Tällaista tällä kertaa. Kirjoittakaahan taas jostain muusta, että pääsee irti näistä viilauksista yms. epäoleellisuuksistä.

Sitä oikeaa otosta etsiessä on tuhraantunut iltapäivä, ilta ja vielä iltäyökin. Lähdin kouhottamaan erään oman projektin kanssa ja tässä sitä ollaan. Umpikujassa.
 
Biisien pohjat groovaa kuin tauti, ja samanlainen poljento on tavallaan omassa kaalissakin. Mutta kunei pääse sen s..tanan grooven sisälle. Meininki on siinä määrin tarkkuutta vaativaa, että viinakaan ei auta. Oon kokeillut sitäkin.
 
Tällaista tällä kertaa. Kirjoittakaahan taas jostain muusta, että pääsee irti näistä viilauksista yms. epäoleellisuuksistä.
 

 
No joku luotettava ulkopuolinen korva voisi olla kova sana? Joku joka sanoo koska homma toimii riittämiin?
 
Itsehän sitä sortuu monesti itselleen ylikriittiseksi ja tuntuu ettei mikään kelpaa. Silloin on hyvä että joku muu sanoo koska homma toimii.
Joskushan voi joku myös luulla itsestään liikoja ja ajattelee että hyvinhän tämä kulkee vaikka ei kulje alkuunkaan. Silloinkin on hyvä että tulee kommenttia muualta=)

Niinpä niin. Joskus menee päiviä että saa jonkun kohdan kohdalleen. Pahimpia on tietenkin soolot, niissä olen usein huomannut pääseväni vauhtiin vasta sitten, kun soolo pitäisi jo lopettaa. Ehkä pitäisi joskus kokeilla soolon aloittamista säkeistöä liian aikaisin ja leikata sitten ylimääräiset rippeet pois.

Kinnuspeten kanssa soitettiin tuossa eräs päivä sooloja yhteen biisiin vuoron perään, lähes aamusta iltaan. Se oli joskus viime viikolla, eikä siinä ole vieläkään sitä sooloa. Mitähän siihen pitäis keksiä.
 
Ei se vaan aina lähe.

Tällaista tällä kertaa. Kirjoittakaahan taas jostain muusta,

kansantalouden kehitysnäkymät ovat huolestuttavia. Valtiovarainministeriön mukaan yleiskorko on ollut laskussa viimeisellä vuosineljänneksellä.

Tuurilla. En osaa soittaa, saati säveltää hienoa melodiaa, joten painan rec-nappia ja arvon. Yleensä parin ensimmäisen kerran jälkeen arvonnasta jää muutama ääni joiden kuuleminen ei valuta verta korvasta, joten rämpyttelen sitten kolmannella otolla niitä. Ja loppuun aina venytetään niin ylös kuin pääsee. Ja tuloksena paska soolo, ja siihen se jää.

Kannatta hyräillä rytmiä päässää ja kehitää soolot alustavasti ilman soitinta. Ittelle kävi sama juttu kun vedin kompit nauhalle ja meinasin soittaa soolon päälle niin siinä sitä sesisottiin tumput suorina.

Kannatta hyräillä rytmiä päässää ja kehitää soolot alustavasti ilman soitinta.

Mä luulen että soolot sinänsä ei ole ongelma. Paljon tärkeämpi on saada tuo komppipuoli toimimaan.

Itse olen huomannut, että juurikin kitaraliidien kanssa kannattaa pitää nyrkkisääntönä sellaista "korkeintaan 4 ottoa putkeen" -taktiikkaa. Jos ei sillä neljännellä mene sisään, pistää homman hetkeksi (tai pidemmäksi aikaa) pakettiin, tekee jotain muuta projektia tai lähtee vaikka käymään kaupassa.
 
Ja sitten tuoreilla sormilla ja aivoilla yrittämään.
 
Toki ammattilaisilla deadlinet eivät sovi tämän kanssa yhteen, mutta toki heillä onkin rutiini sillä tasolla että jotakin saa narulle huonommankin fiiliksen iskiessä.

kansantalouden kehitysnäkymät ovat huolestuttavia. Valtiovarainministeriön mukaan yleiskorko on ollut laskussa viimeisellä vuosineljänneksellä.
 
Joo, heti helppas ;>

Minä kotiuduin juuri Lahdesta äänityssessioista, ja tulinpa itsekin tuhraanneksi yhteen outro-sooloon ihan kohtuuttomasti aikaa. Mutta nyt se kuulostaa sairaan hyvältä :-D
 
Notefix on kyllä siinä ihan oikeassa, että ei niillä sooloilla niin väliä. Ainakin pop-ja rocklauluissa laulusuoritus ja biisin, sanoisinko ... yleistoimivuus on paljon tärkeämpiä. Mutta kyllähän Ossi tämän tieteskin tietää. Ei mulla taida olla mitään järkevää vastausta alkuperäiseen kysmykseen ...

Yleensä on auttanut, kun nukkuu välissä, eli oikaisee sohvalle. Useammin kuin kerran on oikea rytmitys tullut unessa, eli ihan parissa tunnissa on palat napsahtaneet kohdalleen ja sitten ensimmäinen otto on kohdallaan. Studiossa on kumminkin aina muillakin tekemistä, ihan hyvä antaa tilaa.
 
Hm. Viime yönä unessa lauloin Yodan näköiselle mutanttilapselle loputtomasti mukana tunnistamattoman amerikkalaisen viihdelevyn avausraitaa: "Everybody needs Bob Clearmountain". Sääli, että melodia hävisi havahtuessa. Juuri ennen heräämistä piti tarkistaa, kuka ko. levyn oli tuottanut, muttei ehtinyt.
 
Toinen hyvä tapa on "yrittää tehdä levy valmiiksi kun silmä välttää" eli tahkota hirveää kyytiä raitoja täyteen, kun tuottaja ja äänittäjä ovat syömässä (tässä on apua jos osaa äänittää). Silloin kukaan ei tiedä, että se "yhden oton ihme" onkin otto #72... tosin Ossia tämä ei juuri nyt auttane.
 
Kivaa on myös lainata jonkun toisen kitara, poljin tai vahvistin, ja antaa sen laulaa oman panoksensa soittoon. Kitaroista saa hetken aikaa edellisen soittajan muistumia, ennen kuin ne muuttuvat liian "omiksi" - henkimaailman juttu, mutta toimii.

Itse olen huomannut, että juurikin kitaraliidien kanssa kannattaa pitää nyrkkisääntönä sellaista "korkeintaan 4 ottoa putkeen" -taktiikkaa. Jos ei sillä neljännellä mene sisään, pistää homman hetkeksi (tai pidemmäksi aikaa) pakettiin, tekee jotain muuta projektia tai lähtee vaikka käymään kaupassa.
 
Ja sitten tuoreilla sormilla ja aivoilla yrittämään.
 
Hyvä neuvo. Saa minunkin puumerkkini.

Sitä oikeaa otosta etsiessä on tuhraantunut ....

 
Miten se paras otto tulee? Jos ei heti ekalla tai tokalla irtoa, niin kunhan tarpeeksi monta kertaa kuulee luureista "Ja uusiksi", "Pystyt kyllä parempaankin", "Helvetin hyvä, mutta otetaan vielä kerran" tms. niin sitten se menee kyllä jo pelkän vitutuksen voimalla nappiin... =)
 
JuSu
 
EDIT: Tai sitten tarkkaamossa todetaan, että ei se tuosta parane, ja armahdetaan soittajaa: "Oliks se siinä? Se on siinä"

Yleensä se paras otto tapahtuu reenatessa, kun rec-nappula ei vielä hohda.

Miten se paras otto tulee? Jos ei heti ekalla tai tokalla irtoa, niin kunhan tarpeeksi monta kertaa kuulee luureista "Ja uusiksi", "Pystyt kyllä parempaankin", "Helvetin hyvä, mutta otetaan vielä kerran" tms. niin sitten se menee kyllä jo pelkän vitutuksen voimalla nappiin... =)
 
Eh..eli tässä tapauksessa piiskurinjobia etätyönä hoitavan olisi kuitenkin parasta olla paikan päällä ;>

Kivaa on myös lainata jonkun toisen kitara, poljin tai vahvistin, ja antaa sen laulaa oman panoksensa soittoon. Kitaroista saa hetken aikaa edellisen soittajan muistumia, ennen kuin ne muuttuvat liian "omiksi" - henkimaailman juttu, mutta toimii.
 
Tää on muuten ihan totta.Välillä uuden saundin tuoma fiilis siivittää aivan uskomattomaan soittointoon.
Toinen kikka on lähteä ihan uudelta pohjalta esim. liidiin.Jos joku suunniteltu juttu ei toimi niin se ei todennäkösesti oo hyvä.Se on juuri se syy minkätakia siitä ei tunnu saavan hyvää ottoa.Se ei toimi.
 
EDIT:moka

Miten se paras otto tulee? Jos ei heti ekalla tai tokalla irtoa, niin kunhan tarpeeksi monta kertaa kuulee luureista "Ja uusiksi", "Pystyt kyllä parempaankin", "Helvetin hyvä, mutta otetaan vielä kerran" tms. niin sitten se menee kyllä jo pelkän vitutuksen voimalla nappiin... =)
 
Näinhän syntyi Wigwamin Luulosairaan kitarasoolo. Kuulemma Nikamo yritti purkittaa sooloa pikkutunneilla ja Österberg huusi koko ajan tarkkaamosta "lujempaa!", ja lopulta Nikke veti herneet nenään ja repäisi kunnon raivolla, ja siitä sitten syntyi levylle päätynyt versio.

Eh..eli tässä tapauksessa piiskurinjobia etätyönä hoitavan olisi kuitenkin parasta olla paikan päällä ;>

Helvata :) Kyllä mä luulen että itsekritiikki on Ossillakin sitä luokkaa, että hirveästi piiskaamista sinänsä ei tarvita.

Ongelmahan usein on se että esikuvat ovat aivan helvetin hyviä ja samaan pitäisi kuitenkin päästä.