Yleistä keskustelua musiikista ›

Ihan vain tässä rupesin miettimään, että miksi esim. joku Dark Side Of The Moon on niin monen mielestä upea levy ja muutenkin tuollaisessa kulttistatuksessa? Mikä jostain levystä tekee hyvän? Onko se ne biisit? Joku juttu siinä musiikissa? Kokonaisuus? Vai se, että se on juuri nimenomaan jonkun tietyn suosikkibändin levy, otetaan nyt vaikka esimerkkinä tuo St. Anger, kuinkahan moni sen olisi ostanut jos se ei olisi Metallican (nyt saan tietysti kaikkien metallistien vihat niskaani)? Entä onko kansilla, hinnalla, kotelolla ja muilla "ulkoisilla seikoilla" väliä?
 
Niin, eli niin mikä tekee levystä hyvän ja mikä tekee siitä vielä paremman, kenties jopa klassikon?

Paljon tässä liikutaan samalla maaperällä kuin genreajattelussakin; kyllä minäkin kun muutkin...
 
Mutta kai toiset levyt vaan onnistuvat niin vetin hyvin, että sukupolvi toisensa jälkeen kokee biisit omikseen. Kai yksi vastaus sitten on ajattomuus.
 
Olisi muuten mielenkiintoista tietää noiden klassikkojen syntyhistoriasta, että tajusivatkohan muusikot itse, että nyt tässä on jotain käsittämättömän hienoa syntynyt. Tuskinpa...

Niin, eli niin mikä tekee levystä hyvän ja mikä tekee siitä vielä paremman, kenties jopa klassikon?

Hyvä levy on sellainen, jota haluan ja jaksan kuunnella. Helppoa, eikö? :-) Mestariteos on sitten sellainen, jota haluan ja jaksan kuunnella useasti ja vielä useiden vuosien kuluttuakin.
 
Edit: Niin ja kun oli maailmanlaajuisesta klassikkostatuksesta kyse, niin eiköhän sellainen synny sitten, kun tarpeeksi moni ihminen haluaa ja jaksaa kuunnella sitä levyä useasti ja vielä useiden vuosien kuluttuakin. :-)

Omituinen kysymys. Mielestäni levy on hyvä, jos se kuulostaa hyvältä.

Omituinen kysymys. Mielestäni levy on hyvä, jos se kuulostaa hyvältä.
 
Joo. Mutta kun on niin monia mielipiteitä, niin mikä tekee siitä sellaisen yleisesti hyväksytyn (ja platinaa myyvän)?

Joo. Mutta kun on niin monia mielipiteitä, niin mikä tekee siitä sellaisen yleisesti hyväksytyn (ja platinaa myyvän)?
 
Hyvä musiikki, toimiva markkinointi, puskaradio, bändin imago, musiikin trendikkyys, sattuma...jne.

Hyvä levy muodostuu useiden asioiden summasta. Otetaanpa esimerkiksi(ihan vaikka vaan Jaben mieliksi:) Don Johnson Big Bandin uusi levy Breaking Daylight, joka sisältää mielestäni kaiken mitä hyvä levy tarvitsee: taitavan, hyvin yhteen soittavan bändin, kauniita melodioita, sisällöllä siunattua lyriikkaa, miellyttävän kuuloiset solistit, loistavia ja käytössä kestäviä sekä monipuolisia biisejä, jotka vieläpä muodostavat selkeän kokonaisuuden. Siinä on mielestäni 'hyvä' levy parhaimmillaan.

Joo. Mutta kun on niin monia mielipiteitä, niin mikä tekee siitä sellaisen yleisesti hyväksytyn (ja platinaa myyvän)?
 
"Jabbe feat. filosofiset kysymykset, joihin ei ole vastausta part MCMXIV?"
 
Raha. Muovi. Tuuri. Kapina. Kiilto. Mainos. Kajal. Taito. Draaman kaari. Tissit. Oikea aika. Hype. Historia. Toteutus. Nerous. Painostus. Purkka. Sattuma. Max Martin. Mystiikka. Visio. Groove. Sinnikkyys. Oikea paikka. Draivi. Tuotanto. Tarve. Legendaarisuus. Tuoreus. Ajattomuus. Tilu.
 
Valitse siitä tai lisää sopiva.

Dark Side Of The Moon
 
Nyt minua varmaan joku sanoo sivistymättömäksi, mutta: mikä se tuommoinen levy on?
 
Ja ei tähän kysymykseen ole mitään yleispätevää vastausta.

Nyt minua varmaan joku sanoo sivistymättömäksi, mutta: mikä se tuommoinen levy on?
 
Sivistymätön.
 
Pink Floydin levy vuodelta 1973. Maailman kautta aikojen myydyimmäksi levyksi arvioitu, ja ainakin ylivoimaisesti pisimpään listoilla kiikkunut levy.

"Jabbe feat. filosofiset kysymykset, joihin ei ole vastausta part MCMXIV?"
 
Kieltämättä. Mieluummin filosofoin kun jauhan paskaa siitä, onko Ynkkä kovempi kuin Petrucci ja onko DT progea tai onko RHCP Red Hot Chili Peppers vai Red Hot Chilli Peppers... ;)
 
Asiallisin vastaus toistaiseksi taisi tulla Bonhamilta ja Nimismieheltä (ei liity itse levyyn mitenkään. tosin jotenkin arvasin, että ottaisit juuri tuon levyn esimerkiksesi...), eikö muut pysty samaan?
 
En mä nyt huviksenikaan näitä threadeja aloita.

Vahva kokonaisuus ja ennen kaikkea alusta loppuun kantava yhtenäinen tunnelma, jonkinlainen "punainen lanka", jonka pystyy erottamaan levyn jokaisesta osa-alueesta. Tunnelmaan tulee sävellysten lisäksi sisältyä myös tärkeinä elementteinä kannet ja lyriikat.
 
Sillisalaattimainen kasa täysin erilaisia, toisiinsa liittymättömiä, vaikkakin hyviä biisejä, ei välttämättä muodosta hyvää levyä.

Sivistymätön.
 
JÖGH! Kuinka saatat sanoa noin?
 
Pink Floydin levy vuodelta 1973. Maailman kautta aikojen myydyimmäksi levyksi arvioitu, ja ainakin ylivoimaisesti pisimpään listoilla kiikkunut levy.
 
Jaahas, vai niin. Onko edes hyvä levy?

Onko edes hyvä levy?
 
JÖGH!! Loukkaus musiikkia kohtaan edes kyseenalaistaa tuota.
 
Kyl maar se on pirun hyvä. Ansaitsee asemansa.

Omituinen kysymys.
 
Kerrassaan omituinen. Tätä kysymystä ei aivan kannata konjakkilasi kädessä nojatuolissa alkaa analysoimaan käsillä puhetta elävöittäen.

Varmasti kuuntelutilannekin vaikuttaa, siihen mitä pitää hyvänä. Se mitä omassa päässä liikkuu ja mitä juuri siihen levyyn assosioituu. Menneen ja tulevan vaikutus juuri tähän hetkeen.
Jossain tilanteissa tietty levy saa "hemmetin hyvän" leiman, mutta ei se sitten vähän ajan päästä oikein olekaan niin hyvä ja toiste päin.

Minulla käy erittäin harvoin niin, että aluksi hyvältä kuulostava levy menettää vuosien saatossa "arvonsa"...
 
Hyvässä levyssä pitää siis olla mulle jo alkumetreistä lähtien jotkin ominaisuudet, jotka putoavat.
 
Toisaalta, löytyy myös niitä levyjä, joita ei ensikuulemalta ole pitänyt kovin hyvinä...
 
Tähän kohtaan saattaa vaikuttaa ikä ja elämäntilanne ja vaikka mitkät.
 
Tämä on oikeasti hyvä kysymys (vaikka jotkut sitä epäilevätkin).

Minulla käy erittäin harvoin niin, että aluksi hyvältä kuulostava levy menettää vuosien saatossa "arvonsa"...
 
Minulle kävi. Ostin nousuhumalassa käytettynä Gamma Rayn Somewhere In Space -levyn ja en jaksa enää innostua siitä juuri lainkaan :-)
 
Toisaalta, löytyy myös niitä levyjä, joita ei ensikuulemalta ole pitänyt kovin hyvinä...
 
On käynyt näinkin. Allman Brothers Bandin Live at Fillmore east -levyn ostin koska levyn sanottiin olevan klassikko. Ensin en pitänyt niin paljoa. Kuukausia myöhemmin kaivoin levyn esille ja se kuulosti kerrassaan loistavalta. Sen jälkeen loisto ei ole himmennyt.
 
Bonham se on "opinions.." tuo allekirjoitus meinaan.Sori.Sattu vaan saivartelevan silmään.:-)

Minulle kävi. Ostin nousuhumalassa käytettynä Gamma Rayn Somewhere In Space -levyn ja en jaksa enää innostua siitä juuri lainkaan :-)
 

 
On käynyt näinkin. Allman Brothers Bandin Live at Fillmore east -levyn ostin koska levyn sanottiin olevan klassikko. Ensin en pitänyt niin paljoa. Kuukausia myöhemmin kaivoin levyn esille ja se kuulosti kerrassaan loistavalta. Sen jälkeen loisto ei ole himmennyt.
 
Bonham se on "opinions.." tuo allekirjoitus meinaan.Sori.Sattu vaan saivartelevan silmään.:-)
 
Käväsen korjaamassa, kiitokset:) Mullahan nyt on trabelia allekirjoituksen kanssa, ensin oli sukunimessä väärä kirjain ja nyt tämä. Sen siitä saa kun öisin jotain yrittää räpeltää...

Aika usein levyn lopullisesti tekee klassikoksi suunnaton munkki (hillolla).
Tottakai levyn pitää olla hyvä ja kaiken siinäkin kohdallaan. Mutta veikkaan että maailmassa on monta levyä jotka on ihan yhtä hyviä kuin ns. klassikot, mutta ne on vain saapunut väärään aikaan. Vuoden/kuukauden myöhässä tai aikaisessa, tai markkinointi ei ole osunut kohdalleen. Ehkä bändi ei ole ollut vielä niin tunnettu että sitä oltaisiin voitu tuoda tarpeeksi pinnalle tai sitten muuten hommassa ei kaikki vain ole loksahtanut paikalleen.