Yleistä keskustelua musiikista ›

Seuraava teksti on kunnianosoitus suurelle suomalaiselle lauluntekijälle ja laulajalle, Leevi and the Leavingsin solistille Gösta Sundqvistille.
 
Kun itse aloin kiinnostua musiikista ja laulamisesta, varsinkin suomalaisesta pop- ja rock- tuotannosta, suuria idoleitani olivat mm. Dingo ja Leevi and the Leavings. Näiden kahden yhtyeen siivittämät –80 ja –90- luku opettivat minulle monenlaista tästä maailmasta ja erityisesti omasta yhteiskunnastamme. Vanhojen Philipsin stereoiden huudattamana Gösta kertoi minulle asioita tästä maailmasta joihin uskon, ja joista unelmoin, vielä tänäkin päivä.
 
Leevi and the Leavings oli varsinainen legenda ennen muinoin ja vielä tänäkin päivänä. Varsinaiseen myytin- maineeseen noussut rockbändi ei tehnyt uransa aikana yhtään live- keikkaa. Kaikkihan toki myös muistavat Urheiluruudun vanhan alkutunnarin, joka oli nimenomaisen yhteen kappale. Nimekseen tämä kipale oli saanut sangen isänmaallisesti Tuhannen markan seteli.
 
Parhaita juttuja mielestäni ovat kuitenkin olleet tarinat itse yhtyeen keulakuvasta, Gösta Sundqvistista, joka värikkään uransa aika ehti muun muassa aiheuttaa hilpeyttä ja hämmennystä Radio Mafialla esitetyssä ohjelmasarjassa Koe-eläinpuisto.
 
Paras tarina tästä miehestä on kuitenkin mielestäni juttu siitä kuinka Gösta oli kirjoittanut runon naapurin rouvan 50- vuotisjuhlille. Runon nimi oli Sopivasti lihava. Päivänsankari oli kuuleman mukaan ollut haltioissaan.
 
Olipa Leevit sitten vihattu saatikka rakastettu, kukaan ei voi käydä väittämään, etteikö bändi olisi ollut tunnettu. Tänäkin päivä monissa ” amis- autoissa ” soi varmasti Teuvo, maanteiden kuningas, jokainen Pohjois- Karjalaan muuttava on varmasti kuullut myös saman nimisen kappaleen. Myös Leevien surullisen kuuluisat joululaulut ovat myös monille tuttuja. Mitä kuuluu Marja- Leena- kappaleelle on omistettu jopa radio-ohjelma eräällä Suomen kuunnelluimmista radioasemista.
 
Iso G:e kertoi lauluissaan niin duunareista kuin herroistakin, keijukaisista ja tosi elämän paholaisista, unelmista ja arkirealismista. Eikä Leevit jättäneet koskaan ketään kylmäksi, jokainen albumi jonka yhtye on julkaissut on myynyt kultaa. Gösta Sundqvistin osuutta suomalaisen kaduntallaajan harmaan mentaliteetin luojana on siis turha epäillä.
 
Uskon vakaasti Göstan itsekin uskoneen omiin unelmiinsa ja tarinoihinsa, joista hän on kaiken ikäiselle ja näköisille ihmisille radioiden ja levyjen välityksellä kertonut. Terveisiä ja kiitosta sinne Raparperitaivaaseen.
 
Vielä tähän loppuun haluaisin lainata itseänsä sanoittaja-laulajaa häntä näin sanoen muistellen:
 
”Kun hyvää yötä hellästi toivotan
väsyneinä silmät painuvat umpeen
Jos merten pohjalta löydän simpukan
tai lammen pinnalta poimin lumpeen.
 
Sä tyynesti
käyt nukkumaan
ja käperryt kuin kuoreen
ja jäät hukkumaan
jos törmäämme vuoreen
jäävuoreen taas kun me
radiota kuunneltiin
joku meitäkin paremmaksi
pisti vaikka ihanasti suudeltiin
jakorasia ja alkoholisti poika.”
 
Lepää rauhassa, Gösta Sundqvist, olkoon sinun hyvä olla.

Kiitos sanoistasi, pyydän puolesta omaisten ja tuttavien. Vailla henkilökohtaista kontekstia.
 
Asia lienee mediahuomionsa arvosta loppuunkäsitelty tällä tekstillä. Kaikki on jo sanottu. Antakaamme legendan elää omaa elämäänsä, ja omaisten surra omaansa.
 
Ostakaamme musiikille vasara ja nauloja, koko rahalla. Perintö on; vaan mihin se sijoitetaan? Se on tärkeää.

Alkakoon tästä sun tikapuusi taivaaseen.
 
Plussan napsautin viitseliäisyydellesi.