Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli onkohan musiikkimaussa olemassa tie ylöspäin? Onko jokin muu musiikkityyli kehittyneempää ja älykkäämpää kuin toiset? Tällaiseen ajatteluun törmään ihan käsittämättömän usein. Yleensä homman nimi on se, että kun tyyppi on kuunnellut joskus varhaisteininä vaikkapa metallia, niin kun hän myöhemmin on löytänyt esimerkiksi punkin, pitää hän yhä myöhemmällä iälläkin metallia kuuntelevia jälkeenjääneinä. Ja nämä musiikkityylit voisivat olla sitten mitä vaan. Joka tapauksessa nuorempana kuunneltu musiikki on aina huonompaa. Vaikka tosiasiassa keski-iän ylittäneet muusikot kertovat usein palanneensa nuoruudessaan kuuntelemaansa musiikkiin taas vanhempana.
 
Mikä tässä oikein on pointtina? Kauheasti sanotaan, että jokainen saa kuunnella mitä haluaa, mutta sitten tehdään ihmisten älykkyydestä ja kehittyneisyydestä päätelmiä musiikkimaun perusteella.
 
Omia kokemuksia kellään? Omassa tuttavapiirissäni löytyy monenlaisten musiikin lajien kannattajia, mutta valitettavasti myös paljon näitä "kehitysajattelijoita", joiden kanssa pitää musiikkia puheenaiheena välttää, ellei jaksa kuunnella jatkuvaa naljailua musiikkimaustaan.

Meikä ei oo ikinä ymmärtäny tuota "must move on" -filosofiaa, niinkuin joku musamaun muuttuminen (huom, ei laajentaminen) olisi todisteena omalle henkiselle kasvulle... itelläni homma on mennyt nimenomaan niin, että mitään ei oo syletty pois vaan ahmittu koko ajan lisää uusia ja pidetty vanhat sisällä. Ihme "hetken elitismiä".
 
Kyllä ne lapsuuden Dingot, W.A.S.P.:it ja Mötleyt vieläki pyörii soittimessa tämän tästä vaikka paljon muuta on tullutkin eteen matkan varrella.

Mielestäni musiikkimaku kehittyy silloin kuin se laajenee, ei silloin kun vanhoja heitetään pois.

Meikä ei oo ikinä ymmärtäny tuota "must move on" -filosofiaa, niinkuin joku musamaun muuttuminen (huom, ei laajentaminen) olisi todisteena omalle henkiselle kasvulle... itelläni homma on mennyt nimenomaan niin, että mitään ei oo syletty pois vaan ahmittu koko ajan lisää uusia ja pidetty vanhat sisällä. Ihme "hetken elitismiä".
 
niiinpä maun laajeneminen

Kaikki muu paitsi jatsi on p***aa!
 
No, ei vaineskaan.
 
Musiikkimaku on ainakin itsellä muuttunut vuosien myötä hurjasti ja suosikki tyyli vaihtunut, mutta mitään ei pidä väheksymän. Kyllä kaikesta löytyy jotain hyvää. Siis ihan kaikesta jos oikein tikulla kaukaa tonkii...
 
Musiikillinen elitismi on heikkouden merkki. Niinkuin muukin elitismi.

Nuorempana kuunneltu musiikki aina hunompaa... no, mä olen kuunnellut skidistä asti mm Zeppeliniä ja Queenia ja kuuntelen edelleen 30 vuotta myöhemmin.
 
Mutta totta mielestäni lause tuolla ylempänä, että musiikkimaku paranee kun se laajenee. Onneksi ihmiseen "mahtuu" musiikkia kai rajattomasti.

Jees, toi laajeneminen on tosiaan munkin mielestä sitä kehitystä, mut se jos päättelee oman musiikkimaunsa muuttumisesta sen, miten ihmisen kuuluu kehittyä, nii onhan se jo aika H ja C.

Jaa-a. Kyllä mä myönnän olevani aikamoinen musiikkifasisti, vaikka toi musamaku nyt suht laaja onkin. Mutta ei tässä mitään kersana kuunneltuja juttuja viitti ruveta häpeilemään. Suurin osa niistä kuulostaa vieläkin ihan hyvältä.

It's only Rock n Roll but I like it!
 
Mä hurahin 6-vuotiaana Def Leppardiin ja Guns n Rosesiin. Vieläkin niitä kuuntelen. Ja paljon muuta. Hommahan johtui lähinnä siitä että meillä näkyi Sky Channel, Super Channel ja MTV. Katelin pirusti musaviedoita.
 
Mä olen samaa mieltä, että musiikkimaku kehittyy kun se laajenee. Mulla laajeni siten, että luin (tavasin) mm. Guitar Worldin numeroa vuodelta 92, jossa Hetfield ja joku Tony Iommi jahoivat musiikista. Black Sabbath? Kokeillaan........

Oma musamaku on laajentunut metallista bluesiin -> southern rockiin ja countryyn (outlaw). Countryyn tykästymestä saa syyttää Roots-osastoa. Sitä kautta on tullut tutustuttua yhteen sun toiseen artistiin. Mitään ei ole periaatteessa tippunut matkan varrella pois.
 
Seuraavaksi iskee luultavasti lujaa zydeko ja cajun.

Musiikkimaun kehityksen tuloksena meistä kaikista tulisi jazzmuusikoita! =D
 
Yyyy...
 
Ja se sanonta menee: "kaikki on pa*kaa paitsi jatsi, joka on tosi paa*kaa!"

"kaikki on pa*kaa paitsi jatsi, joka on tosi paa*kaa!"
 
paa*kaa?? PaaSkaa?? Mitä se tarkottaa?

paa*kaa?? PaaSkaa?? Mitä se tarkottaa?
 
Täysin rahatonta Ska musiikkia?

Onhan tossa tavallaan jonkinlainen pointti varsinkin, jos katsotaan jotakin vähemmän musiikkia harrastavan ihmisen musiikkimaun kehitystä, koska suuret mediathan työntävät kovastikin musiikkia rajatulle kohdeyleisllle. Esim. Frööbelin Palikat esiintyy lasten teltassa, Gimmel varhaisteineille, Trio Niskalaukaus kännisille ja Tapani Kansa tanssiville. Kyllä kai tämä voi kuvata jonkun ihmisen musiikillista kehitystä. Vai voiko?
 
Kaiken kaikkiaan pidän kuitenkin tuota naurettavana... Tämähän tekisi 70-luvulta lähtien heviä kuunnelleesta sitten todella vähä-älyisen.
 
Kuten jo aikaisemmin on sanottu musiikkimaun laajentumista (jos sitäkään) voidaan pitää merkkinä älyllisestä kehityksestä. No ainakin kypsymisestä.

Kaikki muu paitsi jatsi on p***aa!
 
Eikös tämä mennyt näin, että "Kaikki muu on paskaa, paitsi jazz, joka on todella paskaa."

Eikös tämä mennyt näin, että "Kaikki muu on paskaa, paitsi jazz, joka on todella paskaa."
 
Kaikki muu on paskaa, paitsi ripaska, joka on kansantanssi.

Hieman offtopic, mutta ei niin paljon kuin ripaska:
 
Se kyllä täytyy myöntää, että suuri osa nuorena diggaillusta musiikista olisi varmaan tänä päivänä kuunneltuna paskaa, mutta objektiivinen arvostelukyky on hävinnyt vuosien ja tuhansien kuuntelukertojen jälkeen ja siispä musiikki kuulostaa yhä hyvälle.
 
Olen huomannut tuon tilanteissa, joissa esim. olen kuullut pari levyä joltain bändiltä penskana ja ostan divarista kokeeksi saman bändin levyn, jota en ennen ole kuullut. Yllättäen kyseinen ostos kuulostaakin hirveälle kuralle verrattuna omistamiini levyihin, vaikka musiikin taso onkin todennäköisesti samaa luokkaa.

Musiikkimaku on niin henkilökohtainen asia, että siitä syntyy varmasti aina naljailua. Jos vaikkapa teini-ikäinen pojankloppi kuuntelee Saukin ja pikkuoravien levyjä koulun jälkeen, alkaa mieletön pään aukominen. Itse kuuntelin nuorena iskelmää ja kevytpoppia, nykyään särmikästä rokkia ja iskelmää, kevytpopista tulen sairaaksi.

itselle tuo "musamaun kehityksen" kulku on ollut vähintäänkin kiero.
ala-asteella tuli kuunneltua heviä (oikeasti ! judas priest,anthrax,g'n'r,metallica) sitten jossain välissä tuli 80-lopulla,90-alussa tekno jota sitten kuunneltiin kanssa. (huhuh),
ylä-asteella hevi vaan paheni ja minusta tuli pesunkestävä teinibläkkäri joka vihasi kaikkea missä ei ollut särökitaroita..yläaste loppui ja vähän menokin tasoittui,jossain välissä jostain syystä rupesin pitämään hiphopistakin ja elektronisesta musasta (!), hiljalleen sen kautta jotenkin löysin reggaen,jazzin ja funkin,hiphopin juuret oikeastaan,siitä hiljalleen laajeni ihan lukemattomiin genreihin tuo maku tavallaan,perinteisempään rokkiin,progempaan sellaisenn,lattariin...hevi on ollut aina ja tulee olemaan (LOL!),
nyt tulee kuunneltua kaikkea epämääräistä piipitystä,tekotaiteellista paskaa,vitunmoista mättöä,yliletkeää fiilistelyä,liikateknistä homoilua ja jotain muuta vielä...

Kyllähän ne vanhat kissit, waspit ja muut aina kuulostaa hyvälle, varsinkin päissään.
 
Musiikkimaun kehittyminen/laajentuminen varmaan riippuu aika paljon siitä että seuraako minkäverran alaa. Väkisinkinhän sieltä uudenlaiset jututkin alkaa kiinnostaa jos alan lehdet, ohjelmat, nettisivut yms. tsekkaa.
Kyllähän Saarioisten mikropizzakin on varmaan ihan hyvää pizzaa jos ei ole ikinä muuta saanut :/