Yleistä keskustelua musiikista ›

Joskus vuonna 1980 eräs poika toi ala-asteen musiikintunnille haitarin. Opettaja antoi jälki-istuntoa ja tiedotti vanhemmille, että pojan pitäisi keksiä jokin muu harrastus kuin syntisen haitarin soitto. Sama vanhapiika opettaja piti huolen, että äidinkielen tunneilla luettiin paljon raamattua. Tämä nyt ei tänne kuulu, mutta vieläkin suututtaa..

Huh, ei ollu ihan tuollaista, mutta kyllä muakin vituttaa muutamat maikat. Varsinkin äikänmaikat. Mulla oli paskat äikänmaikat 3. luokalta lukioon asti. Ei ihme, että kirjotin c:n äikästä.
 
Heh, alasteella mulla oli maikkana Teddy and the new Tigersin basisti. Helpotti noita musatunteja kummasti.

Muistan kyllä tuon ala-asteajan, ja sen kuinka ammattitaitoista se musiikkitoiminta opettajien kanssa oli. Oli joku kevätjuhla kun soitettiin bändillämme Joutsenlaulu ja Levoton tuhkimo. ; ) Ensiksi opettaja kasasi rummut "hieman kummallisesti". Lattiatomi oli virvelin paikalla, mutta haitsu oikein jne. Tämän jälkeen tämä samainen opettaja sanoi ammattitaitoisesti, että pitää tehdä soundcheck. Soundcheck olikin sitä, että testattiin kaikki soittimet ainoastaan erikseen, mutta ei koko bändiä yhtäaikaa. Ja vanhat opettajattaret tietenkin pitivät kitaran ja muut säädettävät soittimet suht hiljaisella, ettei lapsikultien korvat tuhoutuisi. Voitte kuvitella kuinka hyvin rummut peitti kaiken muun alleen. Saipahan kerrankin olla kaiken huomion kohde... : )
 
Samaisessa koulussa oli kerran Disco. Musiikki järjestettiin niin, että allekirjoittanut roudasi mankan juhlasalin näyttämölle, siihen joku paskaakin paskempi mikki kajarin kupeeseen, ja koko roska ajettiin keskusradion kautta ulos. Voin kertoa, että siitä oli matalat taajuudet kaukana. : )
 
Edit: Niin että terveisiä opettajille, jos tunnistaa!!

....nokkahuilua...tunnista tuntiin.

Me taas lauloimme, ilman säestystä. Välillä oli laulukokeita luokan edessä, ja opettaja haukkui suorituksen lyttyyn. Ei kait siinä sitten.

Koulu voi olla melko fasistinen paikka (olen ollut töissä koulussa), se on kovin pelottavaa, miten paljon valtaa yhdelle ihmiselle voi antaa.

Aah...Ikuiset tappelut opettajan kanssa.
mutta silti tuli 9-10 numeroa.
Soittaa en osannut kun kannelta ja nokkahuilua.
Laulaa kuulemma osasin.
Itse selitän sillä että lauluoin saman veisun joka vuosi.
Kyllä sen tyhmempikin oppii vetään hyvin.
-Lentäjän poika

Tavattomasti 3. -luokkalaisena harmitti se että napsahti jälki-istuntoa kun erehdyin sanoutumaan irti musiikkikerhosta.
 
Soittelin sitä syntistä haitaria ja musiikinopettaja (eli kerhon vetäjä) oli ilmeisesti sopinut "keikkoja" jonkin verran tulevaisuuteenkin...
 
Myöhemmin kuulin että kyseinen opettaja oli saanut siirron hieman syrjäisemmälle koululle... Oikeus tapahtui ainakin osittain :-)

Eipä noilla ala-asteen musiikintunneilla muuta oppinut ku nuotit ja hieman soittaan nokkahuilua. Tunneilla oli enemmänkin negatiivinen vaikutus musiikkiin suhtautumiseen koska ala-asteella ei tullut mieleenkään alkaa soittamaan mitään instrumenttia, kiinnostus heräsi vasta yläasteen lopussa ja lukion ekalla. Lukiossakaan numero ei ollut koskaan kasia parempi teki sitten mitä tahansa koska opettajalla oli tapana antaa eturivin tytöille ysit ja takarivin pojille kasit, soitto- tai laulukokeita ei juurikaan pidetty.

Mutta jos nuotit on jäänyt käteen sieltä, niin sehän on jo tosi paljon.

Jostain syystä musiikin opiskelu koulussa (itse asiassa jo kerhossa. Lopetin musiikkileikkikerhon kesken) on ollut vastenmielistä. Ja myöhemminkin vain pakolliset kurssit.
 
Ja mites kävi? Enhän mä nykyään muuta tekään kun joko soitan, kuuntelen tai luen musaa.
 
Hassua miten elämä heittelee.

Ala-asteella pruskoulussa, oli musiikki hirveää pakkopullanokkahuilua. Viidennestä luokasta yhdeksänteen olin Steiner-koulussa, missä musiikintunnin olivat lähinnä oleskelua, mutta kaikki rytmi yms. harjoitukset tehtiin aina.
 
Aika paljon huollettavaa olisi kyllä opetuksessa. Lukiossa oli sentään paljon paremmin, kun sekä oppilaat, että opettaja olivat motivoituneempia.

Hehheh..meidän ala-asteen mussanmaikka (Syrjälän ala-aste 90-luvun alussa, äijän nimi oli ja on Maukka) oli myös koulun ainoo opettaja joka ns. osas käyttää tietokonetta. Olin varmaan viidennellä tai kuudennella kun se äijä joutu pulaan että mitenkäs näitä ARJ-paketteja avataan, hoidin homman sitten. En käyny vuoden aikana kun ehkä kolmella musiikin tunnilla, loput lintsailtiin jossain mutta jostain helvetin syystä se musiikki oli silti 8 =)
 
Puolueellista toimintaa sanon minä mutta nämä on niitä ainoita hauskoja muistoja peruskoulusta =D

Mä sain kuudennella jälki-istuntoa, kun soitin rumpuja musiikkiluokassa. Ja eikä sekään mitään kauheeta mäiskimistä ollut, kun osasin jo sentään peruskompin. :D

Mua vitutti ala-asteella nokkahuilun soitto ja eräänä kauniina rankkasadepäivänä heitin sen ikkunasta (avonaisesta) pihalle. Maikka skitsathi _hiukan_ ja sain tunnin jälkimaukkaan plus tietenkin hakea sen nokkahuilun sieltä pihalta. En ilmestynyt musiikin tunnille, ennen kuin pääsin pienryhmään. Siellä saikin sitten vähän kanteletta soittaa ja rumpua paukuttaa. Ala-asteen musiikki numero muistaakseni 7, kun kuudennelta päästiin.
 
Inhoan nokkahuiluja tänäkin päivänä. Silti omaistan yhden sellaisen. Kai.

No minä itse vihasin musiikkia ala-asteella opettajan ja sen nokkahuilun soitannon(en ollut silloin kiinnostunut vielä musiikista). Eli siis meni aika huonohkosti tuo ala-asteen musiikki. Nykyään on 10 =)
 
EDIT: Ala-asteen musiikki ei oikeen motivoi oppilaita, siellä pitäisi olla hauskaa että motivoi.

Meillä näyttäis sitten olevan suomen ala-asteiden parhaimmistoon kuuluvaa musiikinopetusta. Ainakaan mitään negatiiviista ei jäänyt käteen. Paitsi ehkä se, kun ei saatukaan soittaa kummioppilaille Metallicaa. Kitaran perusteet opeteltiin, nuotteja ja jopa intervalleja... Tietysti vielä soitettiin ja laulettiin vähän kaikennäköistä musiikkia. Laulukokeita oli vain muutama.

Ala-asteella oli kyllä tosiaan lähes tulkoon pelkkää nokkahuilun soittoa. Joskus sai jopa rumpujakin paukuttaa. Opin ala-asteella kyllä vähän nuotteja, jotka olen kyllä onnistunut unohtamaan lähes täysin. Joskus vedettiin jotain yhteislaulua ja opettaja pimputteli pianoa.
Yläasteella sain sitten kitaran käteen ja innostuin musiikista oikein kunnolla. Sen jälkeen on numerokin ollut kiitettävää, vaikka en ole edes kovin kummoinen soittaja.

Ala-asteen musiikkiopetus on suoraan sanoen perseseestä. Kalkkikset laulattaa lasten lauluja kaikki vuodet ja kuudennella luokalla lauletaan "aikuisempaa" musiikkia kaksi viikkoa (ja Beatlesia ja Elvistä tietenkin (hyvää musaa nyt, mutta ei ollut silloin))...kokemusta on!!

Musiikkitunnit olivat kyllä koulussa monille aikamoista pakkopullaa ellei joku instrumentti, oli se sitten laulu tai joku soitin, kiinnostanut.
 
Itsekin sain vasta kitaransoiton aloitettuani musiikkitunneista ilon irti. Ei siellä kyllä käytännössä oppinut juurikaan mitään, ehkä soinnun tai pari olisi kitaralla oppinut jos niitä ei olisi ennestään tiennyt. Mutta kivoja kipaleita siellä sai soitella. :)