Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Minkälaiset levynkannet ovat olleet mielestänne hyviä sisällöltään ja tyyliltään? Voisiko upea paketti jopa kompensoida huonoa musiikkia? Entä tuleeko mieleen levynkansia, jotka eivät sovi ollenkaan levyn musiikilliseen sisältöön?
 
Mikä on levynkansien merkitys? Kuinka oleellista lopulta on miltä kannet näyttävät?

Vanhoissa jazz-älpyissä on hienot ja usein tunnelmalliset kannet.
 
Yhdessä vaiheessä ärsytti 60/70-lukulaisen "hassun" fontin ja graafisen asun käyttö joka paikassa. Sitä kun käytettiin semmoisissakin jutuissa joilla ei ole yhtään mitään yhteyttä niihin.
 
ELi kun vastaan alkoi tulla punk-levyjä, jotka näyttävät disko-kokoelmilta, alkoi risomaan.
 
Ja mitä kansien suunnitteluun tulee, niin muusikko voi olla kyllä vaikuttamassa niiden tekemiseen, mutta taiteilijalle suotakoon tietty vapaus tässä. Tosin kyllähän taiteilijan on lopputuolos hyväksyttävä.

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Mun mielestäni kannessakin pitäisi toteutua jonkun näkemys; jos bändillä on hyvä yhteinen näkemys siitä miltä levyn pitäisi näyttää, niin mikä ettei sitä näkemystä toteutettaisi. Tai sitten voi tosiaan antaa taiteilijalle ihan vapaat kädet, olettaen toki että kyseinen taiteilja ymmärtää bändin tuotantoa ja tuntee sitä maailmaa, johon levy on menossa.
 
Niitä sellaisia "tää on kiva mutta saisko tähän johonkin vähän keltaista kun se on rumpalin uuden tyttöystävän lempiväri"-mallisia kompromisseja välttäisin.

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Jotain täydellisen vapauden ja kontrolloidun käskemisen väliltä. Eli vaikka siten, että taiteilija saa sanoitukset ja äänimateriaalin, tekee muutamia luonnosehdotuksia ja artisti joko hyväksyy jonkin kuningasidean tai esittää parannusehdotuksia ja omia näkökantojaan. Toki artistin kannattaa kertoa, jos on jokin selkeä visio levyn tunnelmasta jne.
 
Minkälaiset levynkannet ovat olleet mielestänne hyviä sisällöltään ja tyyliltään?
 
Klassiset Pink Floydit, Ultra Bran levynkannet ja monet Pusheadin tuotokset. Ylipäätään sellaiset, jotka nähdessään muodostaa kuvan levystä ja levyä kuunnellessa huomaa kannen tukevan sisältöä.
 
Voisiko upea paketti jopa kompensoida huonoa musiikkia?
 
Siihen asti kun levyn soittaa ensi kerran, ei pidempään. Toki hienoja LP-levyjä voisi kuvitella keräävänsä ihan koristeeksikin, mutta kyllä levyt ovat kokonaisuuksia, hyvää musiikkia pitää tukea hyvä kansitaide.
 
Entä tuleeko mieleen levynkansia, jotka eivät sovi ollenkaan levyn musiikilliseen sisältöön?
 
YUP:n Lauluja metsästä. Ehdottomasti. Näyttää vain jonkin graafikon portfoliolta. Ei mitään punaista lankaa IMHO.
 
Mikä on levynkansien merkitys? Kuinka oleellista lopulta on miltä kannet näyttävät?
 
Minulle visuaalisena ihmisenä ne ovat lähes yhtä tärkeitä kuin itse musiikki, ne kaksi asiaa tukevat toisiaan. Ihan liian vähän panostetaan kansiin!

Ihan liian vähän panostetaan kansiin!
 
Onko nykyisellä CD aikakaudella suurtakaan merkitystä kansitaiteella? Vanhoista vinyyleistä löytää vielä vuosien jälkeenkin hienoja yksityiskohtia puhumattakaan avautuvista kansista, sisäpusseista ja levyn etiketeistä.
 
Mutta varsinaiseen kysymykseen. Jättäisin artistille vain vapauden hyväksyä/hylätä kansiehdotelman.

Metalli-levyissä on monesti todella hienot levynkannet, esim. uusin dimmu (toisaalta niillä on kyllä ollut aika paljon rahaa käytettävissä niihin).
 
Kansitaitelijalla on varmasti vaikea ammatti :) Pitää tehdä taideteos joka on koko bändin mielestä hieno.

Kyllä kansilla on merkitystä. Se että ne viitsitään tehdä kunnolla, kertoo mielestäni myös bändin itsekunnioituksesta ja muustakin mentaliteetista jotain. Ettei kanteen vaan läntätä jotain hirveetä viidessä sekunnissa tietokoneella tehtyä kuvaa, vaan ymmärretään että taidetta ne ovat levynkannetkin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Leevi and the Leavings.
 
Itseäni suorastaan vituttaa, kun vastaan tulee tylsä tai mitäänsanomaton levynkansi. Simppelikin on usein kaunista; aina vain se on piristävää nähdä kansi jossa rokkenroll-bändi nojaa nahkarotsit päällä tiiliseinään.
 
Mutta suuri on ketutus silloinkin, kun tulee ostettua levy pelkän hienon kannen perusteella (tosin nykyään onneksi harvemmin) ja sisältö osoittautuu kauheaksi tuubaksi. Kun muutaman kerran on sellaista heräteostosta kironnut, niin on kyllä tullut mieleen että levy-yhtiö ja bändi/artisti ovat oivaltaneet ainakin sen totuuden, että nättiin pakettiin kääritty paskakin käy kaupaksi.
 
EDIT: Niin, ja minä kyllä pillastuisin aivan täysin, jos en saisi olla mukana suunnittelemassa kantta oman bändin levyyn. Niin tärkeä juttu se kuitenkin on niiden mielikuvien kannalta joita bändi herättää, että sitä ei mikään taiteilijanplanttu vetäisi omasta päästä.

Kyllä kansilla on merkitystä. Se että ne viitsitään tehdä kunnolla, kertoo mielestäni myös bändin itsekunnioituksesta ja muustakin mentaliteetista jotain. Ettei kanteen vaan läntätä jotain hirveetä viidessä sekunnissa tietokoneella tehtyä kuvaa, vaan ymmärretään että taidetta ne ovat levynkannetkin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa
snip
 
Hih. Toi Teräsbetonin demon kansi ainakin antaa ihan hyvän käsityksen siitä mitä saaman pitää.
Varsinaisen levyn kannesta on tietysti huono vielä sanoa mitään ;) mutta odotukset ovat korkealla.
:)

Kyllähän kansitaiteilija yleensä valitaan siksi, että bändi on joistain hänen duuneistaan tykännyt, siispä sen alustavan kansikeskustelun jälkeen olis ihan hyvä antaa hänen sitä visiota noudattaa.
 
Kansitaiteilija ei muuten välttämättä pahastu, jos artisti tuo omia osiaan kanteen; kansikuvaa, typografiaa, vaikka raakaluonnoksenkin. Päin vastoin, ainakin musta on hauska toteuttaa jonkun muun visio esiin parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Sen sijaan jotain aivan kammottavaa on, kun artisti sinnikkäästi tahtoo kaikki levyn osa-alueet kerralla kuvaan. Hectorock I ja vaikka Marillionin ekat levyt ovat tästä karmea esimerkki, vaikka kannet tehneistä taiteilijoista pidänkin.
 
Sama henkilö ei muuten oo ollenkaan aina paras mahdollinen valokuvan ottaja, taidemaalari ja typografian tekijä. Näitä juttuja voi ja saa jakaakin. Mitä itse on tullut esiin, varsinkaan aivan huippukuvaajat eivät usein halua millään lailla puuttua typografiaan, kunhan kuvan fiilis ei kärsi.

Kyllä minä ainakin pidän kansitaidetta ihan osana sitä levyä, mutta en silti osta levyjä koskaan kannen perusteella, eikä levy, joka sisältää hyvää musiikkia jää kaupan hyllylle tökerön kannen takia. Tämä on toki aika itsestäänselvyys.
 
Sen sijaan jotain aivan kammottavaa on, kun artisti sinnikkäästi tahtoo kaikki levyn osa-alueet kerralla kuvaan.
 
Tämä pitää paikkansa, jos kannesta tulee sekava ja tyylitön tuon takia. Itse kyllä tykkään siitä, että levyä kuunnellessa voi esim. sanoituksista bongata jotain siitä kannesta, esim. Wigwamin Nuclear Nightclub.
 
Tällaisista nykyaikaisista tietokoneilla tehdyistä, usein futuristisista ja hirveän "cooleista" kansista en tykkää. Juuri tuo aiemmin mainittu "lahjapaperiin kääritty roska"-periaate vallitsee liikaa.

Kyllä minä ainakin pidän kansitaidetta ihan osana sitä levyä, mutta en silti osta levyjä koskaan kannen perusteella, eikä levy, joka sisältää hyvää musiikkia jää kaupan hyllylle tökerön kannen takia. Tämä on toki aika itsestäänselvyys.
 
Ei itsestäänselvyys ollenkaan. Itse kerään käytettyjen halpalevyjen laarista kaikki missä on kiva kansi, vielä parempi jos tekstit on jollain oudolla kielellä, ja pyydän kauppiasta soittamaan pätkän jokaista. Jos ei soita, ostan sokkona.
 
Hm. Mutta tietysti enssijaisesti ostan levyjä, joista tiedän ainakin jonkun nimen krediiteissä.

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Riippuu varmaan hyvin paljon tilanteesta ja bändistä. Omasta mielestäni taiteilijalle pitää antaa vapautta luoda sellaista kuin tahtoo, mutta toki tuollaisessa kansitaiteessa on tärkeää, että artisti on tuotokseen tyytyväinen...
 
Minkälaiset levynkannet ovat olleet mielestänne hyviä sisällöltään ja tyyliltään? Voisiko upea paketti jopa kompensoida huonoa musiikkia? Entä tuleeko mieleen levynkansia, jotka eivät sovi ollenkaan levyn musiikilliseen sisältöön?
 
Mikä on levynkansien merkitys? Kuinka oleellista lopulta on miltä kannet näyttävät?
 
Minulle levyn kansilla on merkitystä. Yksi syy miksi poltetut levyt näyttävät naurettavilta. Poltetuissa levyissä levy on ruma ja harva jaksaa alkuperäisen näköisiä kansia kyhätä. Joihinkin poltettuihin levyihin on tosin itse tullut suunniteltua tyylikkäitä kansia. Mutta siis aiheeseen. Joskus pelkkä levyn kansi saattaa tehdä suurenkin vaikutuksen. Eihän se toki musiikkia korvaa, mutta on se hienoa jos bändi näkee vaivaa myös sen eteen, että levy näyttää kauniilta. Leevi and the Leavingsin levyn kannet ovat usein varsin kauniita ja HIMin Deep Shadows and Brilliant Highlights on todella tyylikäs...
 
Tuossa HIMin tapauksessa oli lähellä, että levyn kannen kauneus joutui korvaamaan musiikin. Kun ostin levyn sellaiseen muoviin pakattuna ja sitten ajoin 60 kilometriä kotiin, (silloin asuin vielä maalla) niin kotona kun repi levyn muoveista, niin eihän siellä sitten mitään levyä edes ollut. Kyllä hatutti... Ei muuta kuin takaisin auton rattiin ja vaihtamaaan koteloa sellaiseen josta löytyisi jotain sisältä...
 
Edit: Lainaukset meni vähän penkin alle

Sadistik Exekutionin johtava mielipuoli Rok on tehnyt omalle orkesterilleen loistavaa jälkeä musiikkipuolen lisäksi myös kansitaiteen saralla, kannattaa tutustua.

Kun ensimmäisen kerran huomasin isukin hyllyiltä King Crimsonin "In the Court of the Crimson King" LPn, niin jäinpä siihen tuijottamaan silmät pyöreinä, kunnes Skitsofrenian kylästämän pollani pohjalta ääni huusi minulle: "Pistä se s*atana pyörimään!" ja siitä päivästä lähtien mikään ei ole enää ollut samanlaista kuin ennen.

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Jos ammattilainen on palkattu tekemään levynkannet, niin periaatteessa olisi erittäin fiksua antaa hänelle työrauha.
 
Minkälaiset levynkannet ovat olleet mielestänne hyviä sisällöltään ja tyyliltään? Voisiko upea paketti jopa kompensoida huonoa musiikkia? Entä tuleeko mieleen levynkansia, jotka eivät sovi ollenkaan levyn musiikilliseen sisältöön?
 
Kannet tehdään yleensä ihan liian otsa rypyssä...ei mitään huumoria tai säväkkyyttä tai yleensäkään mitään erottuvaa.
 
Toinen ja se keskeinen ongelma on se, että CD-formaatti on ollut tuhoisa levyjen kansille. Nykyään mä en osta CD:tä kuin joskus todella todella todella harvoin, koska kannet on niin paskat.
 
Mutta vinyylilevyistä...:
 
Mä olen pitänyt aina Alice Cooperin vanhemman tuotannon levynkansista (Love It to Death, Killer, Billion Dollar Babies, School's Out, Greatest Hits, Welcome To My Nightmare) - hitto ne rokkaa!
 
Rolling Stonesin High Tides and Green Grassin ja Jimi Hendrixin Bold As Loven kannet on myös tosi makeat. Beach Boysin Pet Soundsissa on myös kannet, jotka saavat ihon kananlihalle - tosi viattomat.
 
Mötley Crüen Too Fast For Loven kansi on vitun huvittava parodia Rollareiden Sticky Fingersistä. (Juhani, varaudu pienoiseen lookin muutokseen pian :-D...mulla tuli tästä pieni idea...).. Mötleyllä on muuten tosi hauskat levyn kannet Shout At Devilissä ja Girls, Girls, Girlsillä.
 
Mikä on levynkansien merkitys? Kuinka oleellista lopulta on miltä kannet näyttävät?
 
Varmaan ei minkäänlaista merkitystä sen jälkeen, kun vinyylilevyjen aikakausi päättyi. Tosin CD-bokseilla on vielä visuaalista arvoakin - se on ihan oma juttunsa.
 
Periaatteessa mä jättäisin levyn kokonaan kansitta niin kauan kuin CD-formaatille ei tule mitään vaihtoehtoa. Laittaisin vain tyylikkäällä etikellä pinnoitetun CD-levyn paksuun läpinäkyvään muovitaskuun, johon painattaisin vain keskeisimmän infon levystä ja nettiosoitteen, josta voi käydä imuroimassa lyriikat ja tsekkaamassa osoitteen, josta levyn voi tilata vinyyliversiona :-)

Kuinka paljon mielestänne levyn kansitaiteilijalle pitäisi antaa vapautta omalle taiteelliselle näkemykselle kansia tehdessään? Vai tuleeko hänen vain orjallisesti tehdä tasan niinkuin artisti käskee/haluaa?
 
Artisti maksaa! Niinhän sanoi jo Kummelitkin aikoinaan.
 
Levyn kannet ovat taidetta, itselläkin on levyhyllyssä muutamakin levy joka on tullut ostettua ihan kansien takia ( näitä levyjä ei sitten juuremmite ole kuunneltu taikka ainakaan välttämättä toista kertaa ).
 
Kai levy kaupassakin voi tehdä heräte- ostoksia, syynä sitten vaikka levyn upea kansi kuva. Esim. Meat Loafin Dead Ringer- levyn kansi sykähdyttää vielä tänäkin päivänä, levystä puhumattakaan.
 
Jos taiteilija saa inspiraationsa musiikista, olisi ainakin itseni mielestä aika maireaa saada levyn kanteen kuva jonka taiteilija on nähnyt musiikissa.
 
Tai noh, tämähän on vain minun mielipiteeni.

Jos taiteilija saa inspiraationsa musiikista, olisi ainakin itseni mielestä aika maireaa saada levyn kanteen kuva jonka taiteilija on nähnyt musiikissa.
 
Tää se yleensä onkin lähtökohta jo ekoissa neuvotteluissa. Ennen ensimmäistäkään bändin kanssa palaveeraamista saa yleensä nauhan tai raakamiksauksen / puolivalmiin levyn kuullakseen, ja sen kuuntelee silmät kiinni ja tekee ekan skissin siitä.
 
Aina sitä skissiä ei kehtaa viedä näytille, kuten 80/90-lukujen taitteessa erään kotimaisen yhtyeen tapauksessa, mun luonnoslehtiöön oli ilmestynyt hyisellä Jäämerellä, jäälautalla, öisessä räntäsateessa yksinään ammuva lehmä. Ja siinä bändissä oli vielä naissolisti... no, bändikin hajosi ennen kuin levyä ehdittiin saada markkinoille (hienon kannen mä siihen lopulta tein).
 
Joskus taas se eka skissi skannataan suoraan levyn kanneksi ja väritetään. Näinkin on käynyt.

Onko muuten LP:n painatus vinyylille kalliimpaa, kuin CD:lle?
 
Ainakin hinnat ovat julkaisuissa lähemmäs samat.

Onko muuten LP:n painatus vinyylille kalliimpaa, kuin CD:lle?
 
Ainakin hinnat ovat julkaisuissa lähemmäs samat.
 
Kyllä, vinyyli-LP:n valmistuskustannukset ovat moninkertaiset, lisäksi masterointikin täytyy tehdä eri lailla.
 
Vähittäismyyntihinta määräytyi aikoinaan vinyylin reaalikustannusten mukaan, eikä näy sieltä paljon pudonneen...

Kyllä kannet tuo varsinkin hyvään levyyn puolet lisää.
Minun mielestä varsinkinuusien bändien kannattaisi panostaa kansiin ja yleensäkin levyn sisältöön. ne kustannukset mitä levyn kansien tekoon menee on yleensä kuitenkin niitä pienimpiä (varsinkin jos tekee itse tai joku tuttu puoli-ilmaiseksi). Ja sillä saa kumminkin paljon lisää informaatiota annettua bändistä jos ei ole ihmisille muuten tuttu. Esimerkiksi musavideo pitäisi minun mielestäni löytyä jokaisen bändin levyltä jolla semmoinen on ja jos ei ole niin kannattaisi tehdä, vaikka suomessa niillä ei ehkä nykyään ole niinkään merkitystä, mutta ne antaa kumminkin bändistä paremman kuvan kuuntelijalle.

p.s.Tämä niille jotka arvostaa muutakin kun vain sitä mitä korvasta menee sisään..