Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen tässä jo jonkun aikaa ihmetellyt sitä, että eikö näillä suomeksi räppäävillä tyypeillä ole ollenkaan mitään omaa juttua. Kaikki vaan vääntää koko ajan aivan samalta kuulostavia kappaleita, aiheet on samoja ja muutenkaan ei näitä toisistaan erotu, kun kaikki on niin persoonattomia. Myös nämä biisit, jotka radiossa soivat ovat samasta muotista tehtyjä hittislovariräpäytyksiä. Joku muija rääkyy kertsissä ja on sellaista tyttöpoika lyriikka. Eli eikö suomalaisilla hiphopin tekijöillä ole enää mitään sanottavaa eikä taitoa keksiä mitään muuta?? Tällä menolla tämä buumi menee nopeasti ohi. Miksi ainoastaan englanniksi tekevät suomalaiset hiphopin tekijät uskaltavat tehdä jotain uutta?? Nähtävästi niillä on oikeasti jotain musiikkillisia visioita eikä ainoastaan tuottaa samaa paskaa koko ajan.

No hei, etsä tajuu et se on niinq siistii ku kaikki voi dusata omaa shittii ja olla niinq cool ku voi sanoo et hei, "meitsiki niinq räbää ja sillai tiäxä?"...
 
Niin. Samaa oon pohtinut itsekin. On niitä poikkeuksiakin tosin mutta suurin osa on valitettavasti tätä harmaata massaa. Mutta päteekö tää muka vaan suomiräppiin? Mietipäs nyt vaikkapa nuoria metallimusiikin harrastajia jne. Kumma kun niitä ei ikinä dissata vaan aina vaan hiphopin jne. edustajia. Olisko oma lehmä ojassa niin suurella osalla tän foorumin käyttäjistä? ;)

Jabbe on oikeassa.
 
Jos ruvataan pinnallisesti katsomaan, niin räp, pop, rock, tekno, reggae, latin ja jazz polkevat kaikki paikallaan.
 
Vähän kun tunkeutuu syvemmälle niin kyllä sieltä uuttakin löytyy.

Olen tässä jo jonkun aikaa ihmetellyt sitä, että eikö näillä suomeksi räppäävillä tyypeillä ole ollenkaan mitään omaa juttua. Kaikki vaan vääntää koko ajan aivan samalta kuulostavia kappaleita, aiheet on samoja ja muutenkaan ei näitä toisistaan erotu, kun kaikki on niin persoonattomia. Myös nämä biisit, jotka radiossa soivat ovat samasta muotista tehtyjä hittislovariräpäytyksiä. Joku muija rääkyy kertsissä ja on sellaista tyttöpoika lyriikka. Eli eikö suomalaisilla hiphopin tekijöillä ole enää mitään sanottavaa eikä taitoa keksiä mitään muuta??
 
Kyllä on. Kuuntelepa vaikka Juhani-nimisen hepun tekemisiä. Ei tosin ole kovin tunnettu, ehkäpä juuri sen vuoksi että tekee valtavirrasta poikkeavaa juttua.

Jabbe on oikeassa.
 
Jos ruvataan pinnallisesti katsomaan, niin räp, pop, rock, tekno, reggae, latin ja jazz polkevat kaikki paikallaan.
 
Vähän kun tunkeutuu syvemmälle niin kyllä sieltä uuttakin löytyy.
 
Valitettavasti mainstream on paskaa. Mutta ihan oikeasti, mä tunnen _hyvin_ harvoja muusikoita joilla on pientäkään intoa tehdä mitään omaa. Siis ei ketään edes kiinnosta joku "oma juttu". Näitä wannabe-hoppareita, COB-metallisteja ja opistojatsareita kyllä riittää. Kohta ollaan varmaan siinä tilanteessa, että meillä on maa täynnä ylikoulutettuja harrastelijoita jotka tekevät kulutusmusiikkia tai soittavat covereja/plagiaatteja. Tähänkö tässä ollaan menossa?

Mutta päteekö tää muka vaan suomiräppiin? Mietipäs nyt vaikkapa nuoria metallimusiikin harrastajia jne. Kumma kun niitä ei ikinä dissata vaan aina vaan hiphopin jne. edustajia. Olisko oma lehmä ojassa niin suurella osalla tän foorumin käyttäjistä? ;)
 
Kyllä mä ainakin epäilen aina tai lähes aina musiikin lahjoja ja soittotaitoa kun vastaan tulee 14-18 v. mustiksi värjätyillä pitkillä hiuksillaan.onneksi myös osa niistä osaa oikeesti soittaa ja on näkemystä tehä vähän omiakin juttuja.kuhan ei vaan jäis omaperäisyys siihen että kirjottaa biisin johonkin muuhun sävellajiin ku E:hen :)

Kyllä mä ainakin epäilen aina tai lähes aina musiikin lahjoja ja soittotaitoa kun vastaan tulee 14-18 v. mustiksi värjätyillä pitkillä hiuksillaan.
 
Näitähän riittää. Ihan oikeasti, varmaan joka kolmas 14-18v. poika soittaa kitaraa ja just jotain metallia/punkkia. Ja joka toinen räppää tai tekee konemusaa. Ja samalla häpäisevät koko genren.
 
onneksi myös osa niistä osaa oikeesti soittaa ja on näkemystä tehä vähän omiakin juttuja.
 
Soittotaitoa nyt löytyy onneksi suht monelta, mutta niitä omia juttuja on _todella_ harvassa. Tai jos joku on mielestään erilainen ja luova musiikin tekijä, niin olisi kiva tietää. Missä maan alla ne sitten on kun ei ole näkynyt?
 
Älkää käsittäkö väärin. Varmaan tästä saa sellasen kuvan et mun mielestä ei sais ollenkaan harrastaa noita juttuja. Musiikki on sentään hyvä ihan harrastuksena ja onhan se siistiä tehdä omaa räppiä/teknoa/metallia/poppia jne., mutta se mikä harmittaa on että kun 99% on tällaisia mielikuvituksettomia harrastelijoita. Ja jos näistä joku vielä pääsee pinnalle ja radiosoittoon niin.... niin. :)

Kohta ollaan varmaan siinä tilanteessa, että meillä on maa täynnä ylikoulutettuja harrastelijoita jotka tekevät kulutusmusiikkia tai soittavat covereja/plagiaatteja. Tähänkö tässä ollaan menossa?
 
Tässä sitä ollaan oltu jo vaikka kuinka kauan. Musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen tekniikkakeskeinen suuntaus antaa hyvin vähän eväitä luomiseen ja oman ilmaisun kehittämiseen. Tämä sitten johtaa siihen, että suurin osa menettää koulutuksessa oman ilmaisun ja rupeaa uskomaan siihen, että hyvä muusikko on sellainen jolla on loistava tekniikka - vähät siitä että kuulostaa ihan samalta kuin kaikki muutkin (sehän on vaan hyvä!).

Joo ei musiikki ole kivaa. Myydään rensselit kirpparilla ja aletaan harrastamaan astangajoogaa.

Rap on puhetta musiikin päälle. Se ei anna mahdollisuutta pelata laulumelodioilla.Rapin olennainen osuus on sanoissa.Musiikillinen anti on varsin mitätön ja kokonaan rytmin puolella.
 
IMHO

Valitettavasti mainstream on paskaa. Mutta ihan oikeasti, mä tunnen _hyvin_ harvoja muusikoita joilla on pientäkään intoa tehdä mitään omaa. Siis ei ketään edes kiinnosta joku "oma juttu". Näitä wannabe-hoppareita, COB-metallisteja ja opistojatsareita kyllä riittää. Kohta ollaan varmaan siinä tilanteessa, että meillä on maa täynnä ylikoulutettuja harrastelijoita jotka tekevät kulutusmusiikkia tai soittavat covereja/plagiaatteja. Tähänkö tässä ollaan menossa?
 
Nii-in.
 
Musiikkia voi "osata" vaikka kuinka olematta ertyisen luova. Tästä voi hypätä suomalaisen musiikkikoulutuksen tasoon helposti: Nykyään kyllä saadaan aikaiseksi kovatasoisia muusikoita, mutta usein ovat sangen hegettömiä tapauksia. Eli tässä nyt pitää irroittaa tekninen ja musiikillinen taito luovuudesta. Ensimmäisiä voi olla vaikka kuinka ja samalla olla täysin köyhä jälkimmäisen suhteen.
 
edit: ups, Mikael ehti ensin.

Tässä sitä ollaan oltu jo vaikka kuinka kauan.
 
Totta tuokin. Mut mä oon kato vasta niin nuori (perhana taas tää ikään vetoaminen, antakaas nyt hei vielä säälipisteitä..), et alan vasta heräillä tähän todellisuuteen. Emmä oikein tiedä millasta oli pienten piirien soittelu joskus 70-luvulla. :)
 
Musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen tekniikkakeskeinen suuntaus antaa hyvin vähän eväitä luomiseen ja oman ilmaisun kehittämiseen. Tämä sitten johtaa siihen, että suurin osa menettää koulutuksessa oman ilmaisun ja rupeaa uskomaan siihen, että hyvä muusikko on sellainen jolla on loistava tekniikka - vähät siitä että kuulostaa ihan samalta kuin kaikki muutkin (sehän on vaan hyvä!).
 
Hmm... mitähän tapahtuisi jos yhtäkkiä musiikkiopistoista rupeaisikin löytymään oikeasti luovia muusikoita? Arvostettaisiinko heitä kenties enemmän vaiko vähemmän kuin näitä teknisiä muusikoita? Vai onko taide katoava luonnonvara?
 
Kuitenkin voidaan puhua nykyään kehityksen pysähtyneen. Sanokaapas viimeisin uusi musiikkityyli? Hmm.. varmaan joku rap tms. on niitä isoimpia mullistuksia. Ja mihin sekin on mennyt? Hohhoijaa.

Sanokaapas viimeisin uusi musiikkityyli?
 
Se on toi lattari vaikutteinen nu-metal west coast räp vaikutteilla Itä-Brasiliasta.

Se on toi lattari vaikutteinen nu-metal west coast räp vaikutteilla Itä-Brasiliasta.
 
Ootko varma? Mut hei, mites olis nu-polska Koilis-Kirgisiasta?
 
Hmm.. tulikin muuten mieleeni: mitähän uutta tyyliä tuo kaikkien rakastama One MC, One Delay -hittirenkutus edustaisi?
 
Taitaa olla kuitenkin nuo tyylien fuusioitumat, tai oikeastaan "genrettömyys" olla päivän sana. Ainakin tän suuntaista kehitystä vois olla havaittavissa.

Hmm.. tulikin muuten mieleeni: mitähän uutta tyyliä tuo kaikkien rakastama One MC, One Delay -hittirenkutus edustaisi?
 
Taukkihoppia.
 
Pitemmän päälle äärimmäisen rasittava biisi. Ei enää pysty ees ZZ Toppia kuuntelemaan niin kuin ennen. Prkl.

Taukkihoppia.
 
Pitemmän päälle äärimmäisen rasittava biisi. Ei enää pysty ees ZZ Toppia kuuntelemaan niin kuin ennen. Prkl.
 
Pitemmän päälle nimenomaan. Ensimmäistä kertaa kun kuulin niin diggasin kybällä. Nyt ei enää pysty kuuntelemaan, perhanan YleX!
 
Kuitenkin, DJBB on yksi hyvä esimerkki tuosta "genrettömyydestä" mistä puhuin. Tietääkseni kun eivät ole koskaan paljoa miettineet että "minkäs genren biisi seuraavaks tehdään?" vaan tekevät vaan sitä miltä tuntuu. Vaikutteet toki näkyy, ja esim. onhan tuo hiphop aika vahva osa Johsoneidenkin musiikkia, mutta ei sitä ihan perus'hopiksi voi luokitella.
 
Tuolla tavalla IMHO tulee kaikkein omaperäisintä musiikkia, kun ei liikoja mieti genrejen rajoja vaan tekee vaan sitä mitä tuntuu että haluaa tehdä. Tuohon meilläkin (Jamstream) tuo homma aika pitkälti perustuu kuten myös omassa musiikinteossani. Vai onko tää sitten väärä lähestymistapa?
 
Mulla on vaan jotenkin sellanen fiilis, että loppujen lopuksi yleisökin diggaa ihan oikeasti vain "musiikista", ei vaikkapa "eastside-hiphopista" tai "deathmetallista" tai vaikkapa "popista". Vai?

Taitaa olla kuitenkin nuo tyylien fuusioitumat, tai oikeastaan "genrettömyys" olla päivän sana. Ainakin tän suuntaista kehitystä vois olla havaittavissa.
 
No tämmöseenhän populaarimusiikin näennäiset "genret" pitkälti perustuu. Otetaan joku etninen musiikkityyli ja muokataan sitä (tietoisesti tai tiedostamatta) sopivaksi suuren yleisön makuun.

No tämmöseenhän populaarimusiikin näennäiset "genret" pitkälti perustuu. Otetaan joku etninen musiikkityyli ja muokataan sitä (tietoisesti tai tiedostamatta) sopivaksi suuren yleisön makuun.
 
Äh. Mä en tarkoittanut nyt tätä: "Hei, entäs jos yhdistettäis räp ja metalli, _sehän voisi mennä kaupaksi_..." -genrefuusiota, vaan ihan puhtaasti vain sitä että ei edes mieti jotain genrerajoja. Esim. "ei nyt mitään jazzia voi metalliin sekoittaa!" -tyylinen kapeakatseisuus voitaisiin mun puolesta unohtaa. Jotenkin hankala selittää. Tai no sanotaan vaikka näin:
 
"Genrellä ei ole väliä, kunhan se kuulostaa hyvälle."

Jotenkin hankala selittää. Tai no sanotaan vaikka näin:
 
"Genrellä ei ole väliä, kunhan se kuulostaa hyvälle."
 
Juuh, mä lainasin hiukan tyhmästi tuota sun juttuasi. Ei ollut tarkoitus ottaa lainkaan siihen kantaa, vaan kommentoida tuota "genre" -ajattelua yleensä. No hard feelings? :-)

"Genrellä ei ole väliä, kunhan se kuulostaa hyvälle."
 
Tulee mieleen äänittäjämiksaajan kommentti. Mä mietiskelin ääneen hyvää ideaani.
 
- heh, tähän olis hauska laittaa guiro.
- eikä olis
- kuinni?
- ei tää oo mitään sambaa
 
Mun mielestä se oli hyvä idis.