Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun taas otin kitaran käteen puolen vuoden tauon jälkeen ja aloin soittamaan, mietin, että mistä saisin uusia ideoita, löytäisin uutta musiikkia ja miten sivistäisin musiikin tietämystä.
Minulle musiikki on ollut lähinnä sen kuuntelua ja siitä nauttimista. Kitaralla sitten soitan covereita random riffejä tms., joskus laulankin. Kavereiden kautta tai satunnaisesti netistä löytämällä olen tärmännyt uusiin artisteihin ja lisännyt ne musiikki arkistooni, mutta nyt tuntuu että olen jumissa.
 
Tavoitteena minulla on oppia tekemään omaa musiikkia kitaralla ja kirjoittaa sanoituksia ja motivaatiota löytyykin suunnattomasti, mutta inspiraation kohdalla törmään seinään. Tuntuu, ettei minulla ole mitään ideoita ja jos keksin jotain, se kuulostaa tylsältä ja ei nappaa samalla tavalla kuin kuulen jonkun toisen artistin kappaleen.
 
Osittain syytän tästä itseäni siltä kannalta, etten mielestäni ole ollenkaan luova persoona ja toisaalta sitä, että en perehdy enempää esim. artisteihin, välineisiin ja tyyleihin, mutta tuntuu ettei se tule ollenkaan luonnostaan toisin kuin joillekin tuntemilleni ihmisille.
 
Viimeiseksi koitan heittää tähän tiivistävän kysymyksen, eli mitä teidän mielestä kannattaa tehdä löytääkseen inspiraatiota musiikkiin ja onko tällaisella "ei luovalla" henkilöllä mahdollisuuksia tehdä omia kappaleita?

Kaltsu K: Viimeiseksi koitan heittää tähän tiivistävän kysymyksen, eli mitä teidän mielestä kannattaa tehdä löytääkseen inspiraatiota musiikkiin ja onko tällaisella "ei luovalla" henkilöllä mahdollisuuksia tehdä omia kappaleita?
 
Ensimmäiseen auttaa monenlaisen musan kuuntelu ja jälkimmäiseen kyllä.
 
Itseäni auttoi eri genreihin (edes pintapuoleisesti) tutustuminen. Esmes http://www.worldmusic.net/store/browse/label/rough-guide/ kokoelmalevyjen sekä YouTuben avulla. Monasti niistä jotakin kiinnostavaa bongaa ja tekee mieli kokeilla niitä "omiin biiseihin." Jotkut asiat toimivat, toiset taas ei. Mut tulee ainakin ajateltua niitä ja kokeiltua.
 
Jos kuuntelee vaan tietynlaista musaa, omat biisit alkavat pian kuulostamaan vaan puolivillaisilta genren pastisseilta. Biisienteon oppii tekemällä biisejä sekä kuuntelemalla ajatuksella muiden biisejä. Esmes bongailee hyviä sointukulkuja, sovituksia sun muita. Sitä kautta kehittyy oma tyyli. Se vaatii työtä, työtä ja vielä kerran Seppo Hovia.

Aika tärkeää olisi yrittää ilmaista jotakin musiikin avulla. Jos vain ajattelee mitä osia, skaaloja, sointuja tms. pitäisi käyttää niin se ei välttämättä toimi. Eli jälkimmäisessä ihminen tavallaan katsoo ulkoa päin musiikkia kohti, mutta kun musiikki on ilmaisua niin se tulee sisältä ulospäin. Taidemaalauksessa on monesti sama ongelma, ihmiset ei ilmaise jotakin tunnetta tai tilannetta, vaan yrittävät maalata jotakin tietyllä tavalla, käyttäen tiettyjä värejä ja tyylejä, jotka on keksitty joskus.

Huumeet auttavat eivätkä ole niin vaarallisia edes kuin mitä sanotaan

Sergei Fallinen: Huumeet auttavat eivätkä ole niin vaarallisia edes kuin mitä sanotaan
 
Juu, oma neula mukaan niin hyvin menee.
 
Kai jonkinnäköinen järjestelmällisyys tosiaan on myös hyvästä - olkoon vaikka genreen tutustuminen, jonkun/joidenkin biisien kunnollinen opetteleminen, että tietää mitä siinä oikeasti tapahtuu, kvinttiympyrällä leikkiminen tai mikä nyt kiinostaakin. Mutta ei siis vähän sieltä ja täältä ja ilman johtolankaa, vaan miettii vaikka mikä toimii, miksi se toimii jne.
 
E: ja vielä, toki voi tehdä biisejä, mutta kelpuuttaako luomuksensa itse, hmm, ehkei niin helppoa, mutta aina voi antaa aihioiden hautua ja kokeilla eri versioita samasta ideasta. Jokuhan niistäkin usein toimii paremmin kuin muut versiot.

Emmää tiä.
 
Koklaa vaikka tehä pastisseja muiden biiseistä. Se on luovampi tapa opiskella musiikin kieltä ja usein innostaa omaan juttuun kun omia ideoita tulee sitä kautta puolivahingossa.
 
Kato leffoja ja pelaa pelejä. Käy tekemässä jotain mitä et oo tehnyt. Kokeile huumeita. Kuse housuun kännissä. Käy suihkussa ilman valoja. Yritä jotain unelmies eukkoo, joka lopulta kakkaa sun sydämeen. Osallistu Internetin biisintekohaasteisiin (fawm.org on kova).
 
Kaikki riippuu vähän siitäkin, että haluatko tehdä blues-biisin vai jotain babymetallia. Jos suurta suunnitelmaa ei ole, niin tee vaan kaikkee jännää. Tai älä tee mitään kuukauteen ja kato mielenkiinnosta millasta sit tulee. Taiteilija ei voi hävitä. Jos on esim. genrestä visio, niin hakeudu sille stereotyypillisten asioiden pariin - vaikka kornienkin. Eli jos teet sotametallia, niin (sodi tai) kattele Internetissä beheading-videoita tms. Kyse on siitä, että oppii ajamaan itseään kuin Pacific Rimin Jaegeria.
 
Käy keikoilla. Käy varsinkin jos sulla ei oo kavereita, joiden kans soitat. Keikoilla korostuu musiikin merkitys ja se, että musiikki on kommunikaatiota.
 
Perusta bändi.
 
Mutta siis inspiraatiota ei kannata välttämättä hakea/odottaa. Eikä sitä tarvita. Tee huvikseen paskaa niinku me muutki.

Hiljaisuus.
 
Olemalla kuuntelematta mitään musiikkia.

Pop Corn: Hiljaisuus.
 
Olemalla kuuntelematta mitään musiikkia.
 
Tovin päästä huomaat, että kuulet silti jotain koko ajan. Yksi ratkaisu ongelmaan on, että rupeat kuuntelemaan kaikkea musiikkina. Lisätietoja antaa John Cage.

öl m: Tovin päästä huomaat, että kuulet silti jotain koko ajan.
 
Enhän sitä väittänytkään.
 
Yksi ratkaisu ongelmaan on, että rupeat kuuntelemaan kaikkea musiikkina. Lisätietoja antaa John Cage.
 
Eiku tarkoitus oli nimenomaan päästä eroon musiikillisesta ajattelusta. Vähän niinku periaatteella että mitä vähemmän valosaastetta, sitä paremmin näkee tähdet.

"Piece of Mindin" tai "Master of Puppetsin" keskittynyt kuunteleminen alusta loppuun auttaa joka kerta

Kuuntelen Melartinia pakahtumistarkoituksessa.

Pop Corn: Eiku tarkoitus oli nimenomaan päästä eroon musiikillisesta ajattelusta.
 
Musiikillisesta ajattelusta pääsee eroon esim. meditoimalla. Hiljaisuus ei useinkaan auta, vaan voi päinvastoin kiihdyttää musiikillista ajattelua. Itse suosin Cagen metodia, joka tavallaan nostaa musiikillisen ajattelun sille seuraavalla tasolle.

öl m: Musiikillisesta ajattelusta pääsee eroon esim. meditoimalla. Hiljaisuus ei useinkaan auta, vaan voi päinvastoin kiihdyttää musiikillista ajattelua. Itse suosin Cagen metodia, joka tavallaan nostaa musiikillisen ajattelun sille seuraavalla tasolle.
 
Ehkä se kuitenkin on niin, että inspiroidumme kukin aika eri asioista.
 
Kerroin omani.

Pop Corn: Ehkä se kuitenkin on niin, että inspiroidumme kukin aika eri asioista.
 
Kerroin omani.
 
Näinhän se toki on.

Harrastustoiminnan suhteen sivistyminen tai siihen pyrkiminen tapahtuu aika pitkälle sitä mukaa kun jokin juttu tarttuu korvaan ja alkaa kiinnostaa niin paljon, että sitä pitää päästä kuuntelemaan ja/tai soittamaan. Duuniperäinen sivistäminen sitten yleensä tarkoittaa "kotiläksyjen tekemistä" ennen uuden proggiksen alkua ja joskus näistäkin tarttuu jotakin sinne omien sydänverijuttujen puolelle.
 
Inspiraation eteen kannattaa ensisijaisesti työstää omaa avoimuutta ja pitää aistit valppaina. Oli kyse sitten musasta, omista tai kuulluista keskusteluista tai satunnaisista ympäröivän maailman äänistä, kaikkialta löytyy oikeina ja joskus väärinäkin hetkinä aivan älyttömästi hienoja ja kiehtovia asioita. Kuuntele, lue, soita, laula, koe, varasta jo tehdyistä asioista ideoita ja jalosta niitä.
 
Ja itsekseen juttuja pyöritellessä kannattaa alkumetreillä unohtaa kaikenlainen itsekritiikki täysin ja antaa ideoiden tulla ulos. Kyllä sieltä sitten karsiutuu kliseisesti jyvät akanoista. Luovuus on myös oikeasti pirun suhteellista; siinä missä muiden tekemisiä seuraamalla voi inspiroitua, voi siitä myös äityä aivan turhanpäiväisiä lukkoja tekemiseen. Jos et ole luova samalla tapaa kuin joku toinen, se ei tarkoita, ettetkö olisi luova.
 
Ja tämän epämääräisen jorinan päätteeksi heittäisin semmoisen omalla kohdalla toimineen tärpin, että soittajana kannattaa diggailun kohteita kaivaa muidenkin kuin sen oman pääinstrumentin taitajista ja myös oikeasti paneutua sitäkin kautta musatyylien estetiikkaan, oli kyse sitten hardcore-punkista, tango nuevosta tai mistä hyvänsä.