Olen tuumiskellut ja ihmetellyt sitä, kun meikällä on moniaita ommii kappaleita, mut niiden työstämisessä nuoteiksi ja puhumattakaan siitä, että kakskätisesti sitten vielä soittaisin. 34-vuotiaana opin kovan pakerruksen kautta soittamaan 10-sormijärjestelmää konekirjoituksessa. Mutta tuon matemaattisen systeemin ymmärtäminen ja oikeaoppinen sormisujuttaminen koskettimille. Haitaria vähän joskus kokeilein, mutta melkoinen murikka kantaa se selässä. Ja kun yritin vetää haitaria aukia, meinas keuhkot haleta. Se tuo keyboard on.. siinä kun nappia painaa, ei tarvi tehdä mitään. Soittaa omia sovituksiaan mitä koneeseen on valmistuksessa laitettu. Englanninkielinen manuaali ei osu päähän. Vaikka meikä laulaa ja viheltää ja siltä väliltä omia kaikenlaisii kappaleita, on se prosessi jotenkin vielä ladattava kiintolevylle nuppiin.
Sanokaapa kaikki te jotka veivaatte ties minkäkinlaisia instrumentteja, miten mää voisin saaha ihteni pinnimään musiikin harmaan teorian kanssa ja takomaan aaronia aasta ööhön ja käymään kaikki harjoitteet, et olisin kiikkutuoli-ikään mennessä valmis työstämään omia kappaleita?
Aikanaan kun olin poijan kloppi, isäukko olis laittana pianokouluun, mutta ei. Nyt sitten vyöryy melodiat kavalkadeina mieleni syövereissä.. vain mankalle..
Ehkä pöytälaatikkosäveltäjiä kuin -kirjoittajiakin on pilvin pimein. Ja niistä jotkut ani harvat tulevat joskus julki.
Oikein hyvää pikkujoulua kaikille teille korpien ja kaupunkien soittajat! Pitäkää huolta että sävel soi, eikä jää laatikkoon.
Minä lähden tästä saunaan.
Moi Tapsa |
kuuluisa
