Yleistä keskustelua musiikista ›

Jotkut sanovat, että entisaikojen nauhoitusten laatu on huono, koska studiotekniikka oli heidän mielestään huonoa ja alkeellista, noin hieman kärjistettynä. Varmasti on niitä huonojakin nauhoituksia vanhalta ajalta kuten kaikilta muiltakin, mutta itse tykkään ihan 1960-1970 luvun levyjen soundeista.
 
Haluaisin myös nostaa esiin esimerkkitapauksia. Progemies Steven Wilson on Yesin valtuutuksella hoitanut viime vuosina blu ray audio levyillä tapahtuvaa uudelleenjulkaisua Yesin varhaisista klassikkoalbumeista. Olen ostanut kaikki nuo julkaisut eli:
 
The Yes Album
Fragile
Close To The Edge
Tales From Topographic Oceans
Relayer
 
En välitä 5.1 surround miksauksista, vaan kuuntelen aina perinteisen 2.0 stereon, joka on dumpattu ilman jälkiprosessointia analogiselta master-nauhalta. Omasta mielestäni näiden äänitteiden soundimaailma on niin lähellä "täydellistä" kuin voi olla.
 
The Yes Album on vuodelta 1971, muut siitä vähän eteenpäin.
 
Oletteko kuulleet näitä ja mitä mieltä olette ylipäänsä vanhan ajan soundeista esimerkiksi ihan vinyylilevyillä?

Laama666: The Yes Album on vuodelta 1971, muut siitä vähän eteenpäin.
 
Oletteko kuulleet näitä ja mitä mieltä olette ylipäänsä vanhan ajan soundeista esimerkiksi ihan vinyylilevyillä?
 
En ole noita painoksia kuullut, mutta Yes Albumin 70-luvun vinyyli-reissue soi tuossa perjantaina siivousmusiikkina ja muistan pohtineeni, kuinka voisin digata enemmänkin progesta, jos saundissa saisi olla yhtä paljon räkää kuin tällä läpimurtoalbumilla. Sama pätee nyt ainakin Fragileen ja Close to the Edgeen, mitkä ovat kovasti soineet. Verrokkina toisesta päästä käyköön sitten vaikka herra Wilsonin uutusalbumi, jota kuuntelin duunimatkalla parin raidan verran ja päätin, että hienon kuuloista, mutta vaarantuntuahan noin pitkälle hiotussa tuotteessa ei enää juurikaan ole.
 
Summa summarum: nautin progeni jatkossakin räällä ja hiellä höystettynä (Disclaimer: yllä oma subjektiivinen mielipide)

Sehän on vähän makuasia, että mikä soundi on mihinkin tarkoitukseen paras. Joskus on hyvä, että kaikki kuuluu mahdollisimman selkeästi ja toisinaan sopiva tuhruisuus luo tunnelmaa. Esimerkiksi jotkin vanhat jatsilevyt tai toisaalta Led Zeppelinin levyt on äänitetty niin hienoilla soundeilla, että en keksi, miten ne nykyaikanakaan saisi kuulostamaan paremmalta.
 
Yesin musassa on jokin inhottava vivahde josta syystä en yrityksistä huolimatta ole innostunut kuuntelemaan sitä! Vaikka bassosounditkin ovat hienot.

pliksu: En ole noita painoksia kuullut, mutta Yes Albumin 70-luvun vinyyli-reissue soi tuossa perjantaina siivousmusiikkina ja muistan pohtineeni, kuinka voisin digata enemmänkin progesta, jos saundissa saisi olla yhtä paljon räkää kuin tällä läpimurtoalbumilla
 
Olen tykännyt varhaisista Santanan albumeista musiikin ja soundin osalta jo alle kouluikäisestä alkaen kun kuuntelin isäni levyjä kuulokkeilla tuolloin 1970-luvulla.
 
Santana 3 julkaistiin muistaakseni 1971 ja nyt tässä pari vuotta sitten kai jätkät kokoontuivat taas yhteen yli 40 vuoden tauon jälkeen, ja he tekivät levyn Santana 4, jonka pitäisi olla henkinen jatko tuolle kolmoselle. Biisit on kuitenkin huonompia kuten odottaa saattaa, mutta myös soundimaailma on tyystin erilainen.
 
Nelonen kuulostaa modernilta ja jotenkin väärältä ollakseen jatkoa noilla alkuvuosien albumeille. Jos on tottunut moderniin soundiin, tämä ei ehkä haittaa, mutta itse petyin kyllä.

Kefiiri: Yesin musassa on jokin inhottava vivahde josta syystä en yrityksistä huolimatta ole innostunut kuuntelemaan sitä! Vaikka bassosounditkin ovat hienot.
 
Makuasia, mutta jos ylipäänsä progesta tykkää, niin yleensä Yes kuulunee suosikkien joukkoon. Itsestä tuntuu, että noilla klassikkolevyillä haluttiin ensisijaisesti tehdä hienoja sävellyksiä eikä itsetarkoituksellisesti esitellä kuinka hyviä he ovat soittamaan. Siis taide edellä, tekniikka vain apuvälineenä sen toteuttamiseen.
 
Tosin Tales From Topographic Oceans noista mainituista jakaa paljon mielipiteitä ihan jopa Yesin soittajien välillä. Toisten mielestä huippua, toisten mielestä puuduttavaa roskaa.

Laama666: Nelonen kuulostaa modernilta ja jotenkin väärältä ollakseen jatkoa noilla alkuvuosien albumeille. Jos on tottunut moderniin soundiin, tämä ei ehkä haittaa, mutta itse petyin kyllä.
 
Pistin tuon Santana IV:n soimaan Spotifystä, eikä se ollenkaan hassummalta kuulosta. Ensimmäisillä levyillä toki on niin timanttisia klassikoita, että vellihousuisempi porukka olisi jättänyt "jatko-osan" teon sikseen.
 
Santanan kitarasointi ainakin on vähemmän rakeinen kuin noilla vanhoilla levyillä. Halutessaan varmaan olisi sen vanhankin soinnin saanut matkituksi. Olihan se vanha soundi tavallaan eloisampi, mutta hienosti ja tunnistettavasti papparainen silti vinguttelee. Ja pitää tyylinsä.
 
Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin en osaa pitää vanhempien Santana-levyjen sointia yksiselitteisesti parempana. Ehkä olisi toisin, jos olisin herkimmässä iässä altistunut niille.

Kaikkina aikoina on tehty helvetin hyviä äänityksiä, miksauksia ja masterointeja. Joskus miksaus tapahtui soittajien sijoittautumisella, joskus jälkikäteen. Toisinaan raakaäänitykset kuulostavat niin hyviltä, ettei niihin tarvitse koskea enää sen jälkeen. Olen kuullut lumoavan hyvin soivaa kamaa gramofonilta ja hyvän kuuloista kamaa jopa Spotifystä. Informaation määrä vain on lisääntynyt äänitteissä.

Aina voi tehdä kysymyksen: kuunteletko musiikkia vai kohinaa?
 
Tekninen paremmuus äänitteessä ei minusta ole koskaan ollut este jonkin kappaleen vanhemman version kuuntelulle. Mustavalkoelokuvan värittäminen voi tuoda elokuvaan uusia sävyjä muussakin, kuin värimielessä mutta välttämätöntähän se ei ole. Remasterointi on välillä "ihan kiva juttu" muttei sisältö edelleenkään merkittävästi muutu.

Kefiiri: Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin en osaa pitää vanhempien Santana-levyjen sointia yksiselitteisesti parempana. Ehkä olisi toisin, jos olisin herkimmässä iässä altistunut niille.
 
Juu, eihän nämä ole yksiselitteisiä juttuja. Sille, joka kuulee Santana 4 levyn eikä ole tottunut niihin originaaleihin soundeihin, ei levy varmaan tunnu yhtään oudolta.

Kuuntelin The Yes Albumia... aika kivaltahan sekin kuulosti, ei lainkaan ylituotetulta, se on aina plussaa.

Laama666:
Jotkut sanovat, että entisaikojen nauhoitusten laatu on huono, koska sn välitä 5.1 surround miksauksista, vaan kuuntelen aina perinteisen 2.0 stereon, joka on dumpattu ilman jälkiprosessointia analogiselta master-nauhalta. Omasta mielestäni näiden äänitteiden soundimaailma on niin lähellä "täydellistä" kuin voi olla.
 
The Yes Album on vuodelta 1971, muut siitä vähän eteenpäin.
 
Oletteko kuulleet näitä ja mitä mieltä olette ylipäänsä vanhan ajan soundeista esimerkiksi ihan vinyylilevyillä?
 
Minulla on Tales from...5.1 , joka onkin ainut versio siitä jota jaksaa kuunnella, muut vain 2003 Rhino julkaisuna joihin olen ollut niin tyytyväinen etten vielä ole hankkinut 5.1.nä.
Vinyyli on aina hyvä kaikissa paitsi tuossa Talesissa jota en enää kuuntelu muuna kuin viispisteykkösenä.
Harmittaa että Yes teki myöhemmin OYE albumin , mutta pidän uusimmista FLY FROM HERE ja Heaven and Earth .

Dave Dangerous: Minulla on Tales from...5.1 , joka onkin ainut versio siitä jota jaksaa kuunnella, muut vain 2003 Rhino julkaisuna joihin olen ollut niin tyytyväinen etten vielä ole hankkinut 5.1.nä.
Vinyyli on aina hyvä kaikissa paitsi tuossa Talesissa jota en enää kuuntelu muuna kuin viispisteykkösenä.
Harmittaa että Yes teki myöhemmin OYE albumin , mutta pidän uusimmista FLY FROM HERE ja Heaven and Earth .
 
Itse olen kuullut tuon uusimman kerran ja en pitänyt siitä.
 
Close To The Edge oli ensimmäinen blu ray audio levyni. Kuuntelin levyn heti kolme kertaa putkeen kun sain sen. And You And I:ssä kuulostaa siltä kuin Howe aloittelisi akustisella kitaralla suoraan olohuoneessani ja kun Anderson alkaa laulaa, mielenliikutus on valtavaa luokkaa! :-D

Laama666: Itse olen kuullut tuon uusimman kerran ja en pitänyt siitä.
 
Close To The Edge oli ensimmäinen blu ray audio levyni. Kuuntelin levyn heti kolme kertaa putkeen kun sain sen. And You And I:ssä kuulostaa siltä kuin Howe aloittelisi akustisella kitaralla suoraan olohuoneessani ja kun Anderson alkaa laulaa, mielenliikutus on valtavaa luokkaa! :-D
 
Tämäpäs sattuma, tulin juuri autosta jossa soi viimeisenä And You And I ja ajattelin että "TÄMÄHÄN ON OIKEASTAAN PARAS YES BIISI"

Kokeilin antaa uuden mahdollisuuden sille Santana 4 levylle. Pistin CD:n soimaan. Ei tämä huonokaan ole.

Laama666: Laama666: Neal Schon on yhtä hyvä kitaristi kuin Santana. Liittyessään Santanaan hän oli vain 16 tai 17!!!
 
Mielestäni parhaimmistoa Santanalta:
 
Santana
Abraxas
Santana 3
Carlos Santana & Buddy Miles: Live!
 
Sitten sitä henkisempää Sri Chinmoyn innoittamaa jazz-fuusiokauden materiaalia:
 
Caravanserai
Welcome
Borboletta
 
Carlos Santana & John McLaughlin: Love, Devotion, Surrender
 
Welcome kelanauhalta kuunneltuna on melkoinen elämys! Minulla on nuo muutkin kelanauhoina, todellisia aarteita.

Ilmainen Spotify tekee hulluksi aivopesemällä mainoksilla. Kuuntelin Welcome levyä ja kesken tuli taas jotain sponsorin mainoksia. Ja kun mainos oli ohi, Spotify ei osannut jatkaa levyä oikeasta kohdasta, vaan hyppäsi kokonaan väärään levyyn. :-)

Laama666: Ilmainen Spotify tekee hulluksi aivopesemällä mainoksilla. Kuuntelin Welcome levyä ja kesken tuli taas jotain sponsorin mainoksia. Ja kun mainos oli ohi, Spotify ei osannut jatkaa levyä oikeasta kohdasta, vaan hyppäsi kokonaan väärään levyyn. :-)
 
Valitat ilmaisen palvelun laadusta ja ihmettelet että palvelussa esitetään mainoksia?

sustain65: Valitat ilmaisen palvelun laadusta ja ihmettelet että palvelussa esitetään mainoksia?
 
No, lähinnä totesin. Vaimolla on maksettu tunnus sinne, jota voisin kyllä käyttää, mutta käytän palvelua sen verran harvoin, että en jaksa kirjautua sinne.

Ei ne mainoksetkaan, vaan se kappaleiden soittaminen levyltä satunnaisessa järjestyksessä. Mutta en valita, onhan se huikeaa että tuommoinen palvelu on tarjolla.

Kefiiri: Ei ne mainoksetkaan, vaan se kappaleiden soittaminen levyltä satunnaisessa järjestyksessä. Mutta en valita, onhan se huikeaa että tuommoinen palvelu on tarjolla.
 
Minä sain kyllä kappaleet järjestyksessä, mutta mainostauko tuli ennen Flame Sky biisiä ja sen jälkeen Spotify pomppasi väärälle levylle. Kai se pitää aina kirjautua sisään saadakseen jotain järkeä tuohon.
 
Welcome esimerkiksi on suunniteltu siten, että se pitää kuunnella oikeassa järjestyksessä, kappalejärjestys on mietitty ja edellinen biisi usein sulautuu seuraavan alkuun. Shuffle ei siis kelpaa.
 
Mietin äsken huvikseni kumpi on ekologisempaa: Kuunnella CD-levyä vai streamata levy Spotifystä? Jätin levyn valmistuskustannukset laskuista pois.
 
Kyse siis sähkönkulutuksesta: CD-levyä soitettaessa soitin kuluttaa sähköä, samoin vahvistin. Spotifyn kohdalla sähköä kuluttavia osia on paljon, joista kaikkia ei tiedäkään. Spotifyn palvelinkone lähettää dataa, ja kun data kulkee läpi maailman, se menee useiden reitittimien läpi, joista jokainen vie hieman sähköä kun paketit kulkevat niiden läpi. Ja kotona se soitinta ajava tietokone vie hieman sähköä, ja vahvistin jos stereoista kuunnellaan kuten CD-levyä.
 
Onhan Spotifyn etuna iso tarjonta.