Yleistä keskustelua musiikista ›

En tiedä olenko ainoa, mutta itsestä Suomen musiikkikulttuuri näyttää tällä hetkellä aika rajalliselta ja ahtaalta. Varmaan noin 90% bändeistä soittaa jonkinlaista metallia tai heviä. Sitten on vähän punkkibändejä ja progea sekä hiphopia/räppiä. Tietenkin on sitten erikseen hää- ja bilebändit. En mitenkään inhoa noita genrejä, mutta onko tuo tosiaan kaikki mitä tässä maassa on musiikin suhteen?
 
Ja toinen ongelma on se että aloittelevia bändejä vaikuttaa olevan vähän. Useat yhtyeet koostuvat puoliammattilaisista/ammattilaisista, jotka ovat soittaneet ties kuinka kauan yhdessä. Nuoria tekijöitä näyttää olevan vähän. Jos tuo on todellisuus, niin mikä on sitten suomalaisen musiikin tulevaisuus? Vai onko sitä edes? Itse olen 25 ja vaikuttaa siltä että ainakaan itseä nuorempia soittajia ei juuri näy. Pääasiassa porukkaa näyttää olevan päälle kolmekymppisiä tai vanhempia.
 
Mikä on muiden kokemus? Onko Suomi tosiaan musiikillisesti hyvin rajoittunut maa vai kuvittelenko vain?
 
Ja itse olen myös hakenut vuosikausia bändiä ja aina törmännyt samaan ongelmaan; hevibändien yliedustukseen ja vaihtoehtojen puutteeseen. Itsehän tykkäisin vaan soitella rennolla otteella vaihtoehtorokkia, indietä, bluesia tai punkkia (ei ihan hc:ta kuitenkaan).

Suomen top 50 -lista esim. Spotifyssa ei kyllä lainkaan heijastele sitä että "90% bändeistä soittaa jonkinlaista metallia tai heviä". Joten siinä mielessä kotimaan musiikkikulttuuri ei nyt ole metallin tai hevin valloittama. Toki, siitä tämänhetkisestä listakamasta ei monenkaan artistin kohdalla voida puhua "bändistä". "Oikeilla soittimilla" soittavista bändeistä merkittävä osa tekee kyllä juuri tuota raskaampaa osastoa.
 
Lyhykäisesti, minusta tilanne on se, että tänään trendikäs musa ei ole bändisoittoon perustuvaa ja bändisoittoon perustuva rock (classic, hevi, metalli, alt. rock ja indiekin) on isolta osalta sellainen vähän vanhempien herrojen ja rouvien harrastusta, kuten meikäläisen tapauksessa. Nuoremmat tykkää suomeksi lauletusta iskelmästä ja hiphopista, EDM:stä ja muusta bilemusasta. Eipä sellaiseen rock-bändejä tarvitse perustaa. Ihan noin karkeasti ja rajusti yleistäen.

sustain65: Suomen top 50 -lista esim. Spotifyssa ei kyllä lainkaan heijastele sitä että "90% bändeistä soittaa jonkinlaista metallia tai heviä". Joten siinä mielessä kotimaan musiikkikulttuuri ei nyt ole metallin tai hevin valloittama. Toki, siitä tämänhetkisestä listakamasta ei monenkaan artistin kohdalla voida puhua "bändistä". "Oikeilla soittimilla" soittavista bändeistä merkittävä osa tekee kyllä juuri tuota raskaampaa osastoa.
 
Lyhykäisesti, minusta tilanne on se, että tänään trendikäs musa ei ole bändisoittoon perustuvaa ja bändisoittoon perustuva rock (classic, hevi, metalli, alt. rock ja indiekin) on isolta osalta sellainen vähän vanhempien herrojen ja rouvien harrastusta, kuten meikäläisen tapauksessa. Nuoremmat tykkää suomeksi lauletusta iskelmästä ja hiphopista, EDM:stä ja muusta bilemusasta. Eipä sellaiseen rock-bändejä tarvitse perustaa. Ihan noin karkeasti ja rajusti yleistäen.
 
Joo. Listamusahan on aina ihan eri juttu kun se mitä "ruohonjuuritasolla" tehdään. Ja iso osa listahiteistä tulee ulkomailta. Ainakin siis jos puhutaan siitä myydyimmästä musiikista. Jos katsoo taas tilastoja ihan kaikista Suomessa soittavista ja keikkaa tekevistä yhtyeistä, niin siitä kyllä poikkeuksellisen suuri osa sijoittuu raskaan musiikin puolelle. Eihän Suomea turhaan kustuta "hevin luvatuksi maaksi". Ja monet tunnetuimmat suomalaisbändit edustavat samaa genreä.
 
Taitaa se tosiaan olla niin että bändimusa on jäämässä marginaaliin. Mutta onko sama tilanne muualla? Kun kyllä itse kuuntelen paljon uutta bändimusaa. Ulkomailta vaikuttaa tulevan ties kuinka paljon ihan bändimusaakin, eikä vaan elektronista. Ja aina kun olen sattunut ulkomailla käymään keikoilla, niin on tullut vastaan valtavirran ulkopuolella olevia, vaihtoehtoista bändimusaa soittavia yhtyeitä. Ja tekijät eivät ole mitenkään säännöstään olleet keski-ikäisiä, vaan nuorempaa polvea on näkynyt.
 
Ehkä Suomessa on sitten vaan se että tekijöitä on niin vähän että suurta kirjoa ei vaan voi olla. Ehkä määrä synnyttää aina lopulta laatua ja monipuolisuutta.

Ei kyllä omasta mielestä ole rajallinen. Kaikkea löytyy. Mikä rajoittaa näkemästä/kuulemasta? Demo-osastollakin näyttää suurin osa olevan rock/pop, ei metal.

Viime vuosikymmenellä haluttiin lätkä- tai rokkitähdiksi, tällä vuosikymmenellä videobloggareiksi. Näin se vaan menee.

Suomen musakulttuurin rajat kiinni!

Sergei Fallinen: Suomen musakulttuurin rajat kiinni!
 
Olis muuten raju buusti suomalaisille muusikoille.
 
5 vuoteen ei sais ostaa, kuunnella eikä tuoda ulkomaista musiikkia tänne.
 
Hittolainen, totahan pitää lähteä ajamaan!
 
**OOOTTEEEKS TE valmiitä Menestymääääään!!*** Kädet**Ilmaan***

Kyl se metallimusiikki tietenkin on suomalaisten makuuhuone-muusikkojen ykkösvalinta, eikä radioonkaan pääse muulla kuin suomipopilla.
Silti, musta tuntuu et suomen musakulttuuri on päivastoin rikastunut viime vuosina yllättävän paljon. Käy kattoo pieniä klubikeikkoja, sieltä ne löytää.

Musta taas tuntuu, että bändimaailmassa tapahtuu rokin saralla ihan tosi paljon. Ehkä jopa enemmän kuin muutama vuosi sitten. Musta ainakin tuntuu, että on vaikeampi päättää mitä loistavista bändeistä kysyisi yhteiskeikoille kuin että niitä bändejä ei olisi.
 
Toisaalta yleisöä on vaikea saada keikoille eikä livenä soitettu rokki omaa minkäänlaista houkuttelevaa huomioarvoa sinänsä. Myös keikkoja on hankalampi saada, kun keikkapaikkojen määrä on laskenut. Tää tietenkin johtuu siitä, että bändejä on niin tolkuttoman paljon edelleen.
 
Kyllä mä luotan kuitenkin siihen, että hyvät biisit ja kovat keikat edelleen kiinnostavat. Promoon vaan pitää nähdä itse aika paljon vaivaa ennen kuin erottuu pienbändien harmaasta massasta.

sinikettu: Silti, musta tuntuu et suomen musakulttuuri on päivastoin rikastunut viime vuosina yllättävän paljon. Käy kattoo pieniä klubikeikkoja, sieltä ne löytää.
 
Just näin. Ja pitää myös muistaa se että ei noilla listoilla oo hirveästi tekemistä musakulttuurin kanssa, ne on vaan bisneslukemia ja se pieni otanta joka nousee esille. Isoillle massoille tuntuu uppoavan just nyt muu kuin perinteinen bändimusa mutta väliäkö tuolla, yksi sykli muiden joukossa menossa. Trendit tulee ja trendit menee. Itestäni tuntuu että viime vuosina on pullahtanut esille todella hyviä juttuja kuten Jukka Nousiaisen jutut, Teemu Bergmanin jutut, Saimaa, Litku Klemetti, Lokit, mitä kaikkia näitä nyt on. Kaikki tekevät omaehtoista ja kiinnostavaa kamaa jonka funktio jotain ihan muuta kuin "kaikki kädet ilmaan nyt öööy!". Jos suomalaista musiikkia tarkastelee vain hittilistojen kautta niin ei ihme että tilanne voi näyttää siltä että sillä ei ole tulevaisuutta.

aivokuolio: Just näin. Ja pitää myös muistaa se että ei noilla listoilla oo hirveästi tekemistä musakulttuurin kanssa, ne on vaan bisneslukemia ja se pieni otanta joka nousee esille. Isoillle massoille tuntuu uppoavan just nyt muu kuin perinteinen bändimusa mutta väliäkö tuolla, yksi sykli muiden joukossa menossa. Trendit tulee ja trendit menee. Itestäni tuntuu että viime vuosina on pullahtanut esille todella hyviä juttuja kuten Jukka Nousiaisen jutut, Teemu Bergmanin jutut, Saimaa, Litku Klemetti, Lokit, mitä kaikkia näitä nyt on. Kaikki tekevät omaehtoista ja kiinnostavaa kamaa jonka funktio jotain ihan muuta kuin "kaikki kädet ilmaan nyt öööy!". Jos suomalaista musiikkia tarkastelee vain hittilistojen kautta niin ei ihme että tilanne voi näyttää siltä että sillä ei ole tulevaisuutta.
 
Hah! Meinasin just kirjoittaa saman jutun. Just noi kaikki ja paljon muita, hienoa ja tuoreen kuuloista meininkiä. Ei mitään hätää.

Olisin taipuvainen uskomaan, että mitä moninaisinta ja kummallisintakin musaa tehdään Suomessa vaikka kuinka paljon. Sen löytämisessä vaan saattaa olla vähän puuhaa, kun ei sitä miltään soittolistoilta tai radiosta löydy.
Kun aikanaan ostelin mainiota brittiläistä Prog-lehteä (kuopattu?), niin ihmettelin, kun joka numerossa esiteltiin joku suomalainen bändi, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Kun puhutaan Suomen musiikkikulttuurin rajallisuudesta, niin katsokaapa vaikka Helsingin juhlaviikkojen tarjontaa. Tässä ketjussa on tarkasteltu niin kapeaa sektoria musiikin alueelta.

En ihan allekirjoita. Ja onko "bändejä" edes enää? Eikö yleisempää nykyään tunnu olevan joku Erinin tai vaikkapa Abreun kaltainen yksittäinen "poppari", jonka taustalla soittaa hänelle koostettu kokoonpano (eli bändi, heh)?
 
Ja miten niin, "listamusa tulee ulkomailta"? Kyllä mulla on sellainen fiilis, että Suomessa ovat jo usemman vuoden roikkuneet kärjessä nimenomaan Sannin tai Haloo Helsingin tyyppiset kotimaiset artistit?
 
Toinen kulma: jazz. Suomalainen jazzmusiikki on ja on ollut aivan maailman kärkeä, ja sillä puolella on jopa tunkua artisteista ja bändeistä. Niitä ainakin piisaa metallin lisäksi ;)

Kalmo: Olisin taipuvainen uskomaan, että mitä moninaisinta ja kummallisintakin musaa tehdään Suomessa vaikka kuinka paljon. Sen löytämisessä vaan saattaa olla vähän puuhaa, kun ei sitä miltään soittolistoilta tai radiosta löydy.
Kun aikanaan ostelin mainiota brittiläistä Prog-lehteä (kuopattu?), niin ihmettelin, kun joka numerossa esiteltiin joku suomalainen bändi, josta en ollut koskaan kuullutkaan.
 
Toki tehdään. Bändisoittoon perustuva musa ei vaan ole niin voimakkaasti näkyvissä kuin joinakin menneinä vuosikymmeninä. Kultajyvien löytämiseksi täytyy nähdä vaivaa. Toisaalta, nyt mahdollisuudet tutustua helposti uuteen musaan ovat huimasti paremmat kuin esim. 10-15 vuotta sitten. Itse olen kyllä kotimaisen bändimusan suhteen tipahtanut paljolti pois kärryiltä, koska on muutama vuosi tullut kuunneltua monenlaista ulkomaista musaa enemmän. (Ja nuo tässä ketjussa mainitut muutamat artistit eivät ole oikein iskeneet.) Itse asiassa, tämähän on hyvä ketju, kun ravistaa itseä kotimaisen tarjonnan suuntaan.

lukethesis: En ihan allekirjoita. Ja onko "bändejä" edes enää? Eikö yleisempää nykyään tunnu olevan joku Erinin tai vaikkapa Abreun kaltainen yksittäinen "poppari", jonka taustalla soittaa hänelle koostettu kokoonpano (eli bändi, heh)?
 
Ja miten niin, "listamusa tulee ulkomailta"? Kyllä mulla on sellainen fiilis, että Suomessa ovat jo usemman vuoden roikkuneet kärjessä nimenomaan Sannin tai Haloo Helsingin tyyppiset kotimaiset artistit?

Osittain aihetta liippaava artikkeli yle.fi:ssä on:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/ … glanninkielinen-kotimainen-musiikki
 
(ottamatta kantaa artikkelin sisältöön)

Joskus 1996 hujakoilla oli silleen et metalli-hommat oli niitä speedyn ja sakun hommia mitä katseltiin inhoten alaspäin. Vittu mä vihaan kummeleita!!!
No joo sitten tais meno mennä vähän parempaan suuntaan kun tuli Nightwishit ja Bodomit. Tai olihan silloin Stratovariuskin.
Voihan se tympiä jos nappais soittaa muuta kuin niitä tavanomaisia heviä tai punkkia.

Hyvä ja aiheellinen aloitus. Itseäkin harmittaa, että valtaosa bänditoiminnasta on paljolti metallimusaa. Itse soittaisin mielelläni jotain paljon groovimpaa, mutta eipä tunnu suomalaisia sellaisen musan soittaminen kiinnostavan. Sellainen mielikuva ainakin on syntynyt. Toivottavasti olen väärässä.
 
Edittinä vielä, että vuosituhannen vaihteessa tuntui olevan suomalaisen musiikin vahva kausi, jollaista ei ole sen jälkeen näkynyt. Silloin tuli jotenkin laajemmalla skaalalla idearikkaampaa musaa, kuin nyt. Nykyisin on ihan kivoja biisejä, mutta ne rajoittuu just siihen ihan kivaan. Aiemmin biiseissä ole paljon enemmän persoonallisuutta. Ehkä uusi renessanssi koetaan taas muutaman vuoden päästä? Jää nähtäväksi

insight: Hyvä ja aiheellinen aloitus. Itseäkin harmittaa, että valtaosa bänditoiminnasta on paljolti metallimusaa. Itse soittaisin mielelläni jotain paljon groovimpaa, mutta eipä tunnu suomalaisia sellaisen musan soittaminen kiinnostavan. Sellainen mielikuva ainakin on syntynyt. Toivottavasti olen väärässä.
 
Mielestäni olet (onneksi) väärässä. Varmaan se kaveripiiri vaikuttaa siihen, miltä bänditoiminta vaikuttaa, mut kyllähän kaikenlaisia bändejä on. Riittää ku katsoo jotain Loosen, Semifinalin tai Lepakkomiehen keikkatarjontaa Helsingissä. Aika pieni osa siitä on metallia.
 
insight: Edittinä vielä, että vuosituhannen vaihteessa tuntui olevan suomalaisen musiikin vahva kausi, jollaista ei ole sen jälkeen näkynyt. Silloin tuli jotenkin laajemmalla skaalalla idearikkaampaa musaa, kuin nyt. Nykyisin on ihan kivoja biisejä, mutta ne rajoittuu just siihen ihan kivaan. Aiemmin biiseissä ole paljon enemmän persoonallisuutta. Ehkä uusi renessanssi koetaan taas muutaman vuoden päästä? Jää nähtäväksi
 
Vuosituhannen vaihteessa tais olla jonkinlainen kitararockin vahva kausi ja pinnalla oli monia tosi isoja bändejä. Tän vuosikymmenen iso juttu ei oo ollut kitararock, mut kyllähän kokoajan on tehty kiinnostavaa rokkia. Nyt ehkä jopa enenevissä määrin. Vaikka isot festarit luottaisivatkin pitkälti muuhun kuin rokkiin, Suomi on täynnä pienempiä festareita, joiden tarjonnasta löytyy vaikka mitä kiinnostavaa.

suomi on tosiaan musiikin suhteen hyvin rajoitttunut maa kun ajatellaan että länsinaapurissakin arvostetaan ja levytetään enemmän unohdettuja klassikosäveltäjiä kuin suomessa jossa tehdään vain laadullisesti halpahintaista ja populaaria täysin paskaa ja sekundaa tremolo sibbaa vaikka arkistoon pölyttymään jääneitä sinfonikkoja on suomessakin moninkertainen määrä joista jotkut ovat olleet sangen tuotteliaitakin kuten saikkola kymmenellä sinfoniallaan ja vielä useammalla sinfonietallaan. Kun lainasin aikoinaan kirjastosta suomalaisten säveltäjien sinfonioita palautin hetimiten kaikkien muiden nykysäveltäjien levyt takaisin tuukkasen melodiikaltaan kaunista meri sinfoniaa ja leiviskän polyfonista tonaalisuuden rajapuomit ylittävää kolmosta lukuunottamatta ja klamia. Niiden lisäksi fougstedt, aaltonen, pesonen, melartin, linnala, ranta etc kiinnostavat sibaa paljon enemmän. Sääski sinfonia on myös mainio uusklassismin edustajana. Ja tokkiisa lingon kavaljeere kavaljeeri sinfonia vaskien joutusine marssitytmeineen puiden burleskissa polyfoniassaan tehnee eetwarttia klassismia fanittaville. Ylen aarkistosta löytyy fougstedtin johtama kantanauhatallenne.