Yleistä keskustelua musiikista ›

Moikka,
 
Löytyisikö täältä intoa ja osaamista analyseeraamiseen? Vanha, kulunutkin biisiklassikko, Earth, Wind & Firen September, tuli äsken radiosta. Kun nyt vanhalla iällä olen alkanut tehdä itse musaa, vanhoja, tuttuja biisejä tulee kuunneltua uudella tavalla, yrittää ymmärtää, miksi joku kuulostaa hyvältä, miksi joku kuulostaa huonolta, mikä saa biisin toimimaan, mikä pilaa biisin, yms. Vaan kun ei ole itsellä ole oikein osaamista eikä musiikillista sivistystä, tuntuu usein, ettei osaa löytää olennaisia juttuja, saati pukea niitä sanoiksi.
 
September groovaa ja svengaa, levyversio kuulostaa aivan virheettömältä, ja kaiken lisäksi bändi tekee saman livenä, kaikki iskut tulevat täsmälleen kohdalleen, torvet tuuttaavat tsiljardisosasekunnin tarkkuudella, kaikki palaset tuntuvat olevan aivan täydellisen kohdallaan. Ja kaiken tämän tarkkuuden vastapainoksi svengi on vangitsevan letkeä, imee mukaansa, kuulostaa helpolta ja rennolta, homma ei kuulosta ylirittämiseltä eikä ylituotetulta.
 
Mutta mihin ne iskut tulevat, miten tämä tehdään? Miksi svengi on niin vangitseva, miksi melodia toimii, miksi biisin rakenne toimii, miksi lyriikka toimii, miksi kaikki toimii niin hyvin?
 
On varmaan tyhmiä kysymyksiä monen mielestä, mutta yrittäkää kestää, onhan juhannus. Hyvää juhannusta!
 
https://youtu.be/Gs069dndIYk

Makuasioita kai. Minusta tuo ei ole mikään erikoisen hyvä biisi.

Euphonium: Makuasioita kai. Minusta tuo ei ole mikään erikoisen hyvä biisi.
 
Nimenomaan. Menee samaan kusenpolttamimpien konsaläpsyttelystankkujen kategoriaan kuin jotkut I Wish ja Sir Duke.

rokkijuha: Moikka,
 
...
 
https://youtu.be/Gs069dndIYk
 
Jos on tarkkaan sovitettu ja soittajat osaa hommansa niin se jäänee sinne subjektiivisten kokemusten piiriin se hyvyys ja huonous. Tässä tyylilajissa se rytminen tarkkuus lienee a ja o. Garagerokki sallii enemmän löysää ja silti voi toimia, siis subjektiivisesti.

Septemberissä voi olla semmoinen taika, että yhtye oli tehnyt paljon yhdessä livenä ja levyllä jo tuolloin. Piinkova ammattilaisuus yhdistettynä "hyvään meininkiin" tekevät siitä sen. Klikkiähän eivät käyttäneet. Se ei ole itseisarvo, mutta kukin tehkööt sillä tiedolla mitä tahtoo.
 
Sinänsä komppaan ylläolevia, on EFW:ltä parempiakin biisejä (vaikka sitä on kyllä hauska soittaa), eikä ne torvijututkaan levyversiossa täysin maaliin mene.
 
Semmoinen sävellyksellinen juju siinä äkkiseltään piilee, ettei duurin toonika tule koskaan. Melodia on sinänsä todella pirteä, ja vaikka 6. asteella käydäänkin, ei läpikuultava duurifiilis häivy vaikka itse 1. asteella ei käydä koskaan. Samaa ilmiötä on mm. Ain't no mountain high enoughissa.

Mun mielestä pirun kova biisi hienolta bändiltä. Sinänsä en koe tarvetta kuunnella tuota liian analyyttisesti.

Epämuusikko:
 
Semmoinen sävellyksellinen juju siinä äkkiseltään piilee, ettei duurin toonika tule koskaan. Melodia on sinänsä todella pirteä, ja vaikka 6. asteella käydäänkin, ei läpikuultava duurifiilis häivy vaikka itse 1. asteella ei käydä koskaan. Samaa ilmiötä on mm. Ain't no mountain high enoughissa.
 
Voisiko tätä kutsua hissimusiikki-kaavaksi?

evo: Voisiko tätä kutsua hissimusiikki-kaavaksi?
 
Ei voida. Jotkut käyttävät siitä jostain versiosta nimitystä Implied Tonality, mutta en tiedä voidaanko nyt sitä nimeä käyttää koska "mollin toonika" on välillä käytössä.
 
Knower-yhtye viljenee sovituksissaan sitä. Myöskin On Every Streetin kitarajankkaus menee moisesti. Mielestäni (en ala tarkistamaan).
 
Dr Dominant tai Rantsu voisivat jatkaa tästä.

Epämuusikko: Ei voida. Jotkut käyttävät siitä jostain versiosta nimitystä Implied Tonality, mutta en tiedä voidaanko nyt sitä nimeä käyttää koska "mollin toonika" on välillä käytössä.
 
Knower-yhtye viljenee sovituksissaan sitä. Myöskin On Every Streetin kitarajankkaus menee moisesti. Mielestäni (en ala tarkistamaan).
 
Dr Dominant tai Rantsu voisivat jatkaa tästä.
 
Kiitos hienoista kommenteista! Näissäkin on sulateltavaa, kun joudun vähän opiskelemaan, että edes ymmärrän, mitä sanotaan.
 
En minäkään ihan ykkössuosikkinani tuota bändiä ja biisiä ole ikinä pitänyt, mutta on siinä kumminkin niin monta timantinkovaa elementtiä, että en voi olla kadehtimatta osaamista.
 
Onko muiden tekemien ja esittämien biisien analysoinnista hyötyä, jos haluaa kehittyä itse biisintekijänä? En tiedä. Onko? Ainakin esitysten suhteen siitä on taatusti hyötyä, että ymmärtää, mikä muilla toimii, mikä ei.
 
Minulla on lähinnä tuossa musiikin esittämisessä ongelmana osua oikeisiin nuotteihin oikeaan aikaan, ja kun siitä lähtökohdasta yrittää tehdä itse hyvää musiikkia, säveltää, sanoittaa ja sovittaa, ei se helppoa ole. Kaikki konstit on otettava käyttöön.

rokkijuha: Onko muiden tekemien ja esittämien biisien analysoinnista hyötyä, jos haluaa kehittyä itse biisintekijänä? En tiedä. Onko? Ainakin esitysten suhteen siitä on taatusti hyötyä, että ymmärtää, mikä muilla toimii, mikä ei.
 
Yhdellä sanalla: On.
 
Jos tietää mitkä toimivat ja mitkä ei sekä miltä mikäkin kuulostaa, niin ei siitä voi olla kuin hyötyä.

Funkånaut: Yhdellä sanalla: On.
 
Jos tietää mitkä toimivat ja mitkä ei sekä miltä mikäkin kuulostaa, niin ei siitä voi olla kuin hyötyä.
 
Juu. En ole tainnut kuulla puheena olevaa kappaletta koskaan, (puhaltimia sisältävä musa on aina epäilyttävää), mutta täytyypä kunnella. Jospa tuolla toonikanvälttelykikalla olisi käyttöä itsellekin.
 
No nyt kuuntelin niin pitkään kuin jaksoin, tuttu renkutushan se olikin.

rokkijuha: Onko muiden tekemien ja esittämien biisien analysoinnista hyötyä, jos haluaa kehittyä itse biisintekijänä?
 
Voit käyttää tehokkaasti aikasi tuottamalla kelvottomia virheitä. Vaihtoehtona on opiskella muitten tekemiä onnistumisia ja virheitä. Musiikin opiskelun yksi hyvin tärkeä puoli on hyödyntää traditiota eli historiaa. Siis kaikkea sitä, mitä on jo saatu aikaan.

Radio Suomen loistavassa Klassikkokäräjät -ohjelmassa analysoitiin juuri tätä hittiä.
 
http://areena.yle.fi/1-4156133
 
Kannattaa ehdottomasti kuunnella myös seuraavan biisin kuvailu Tapani Ripatin toimesta. Huikeaa...

leka:
Kannattaa ehdottomasti kuunnella myös seuraavan biisin kuvailu Tapani Ripatin toimesta. Huikeaa...
 
Kuuntelin joskus jotain arvio-ohjelmaa jossa Hra Ripatti laukoi yhtä sun toista. Meni jokseenkin fiilikset kys. hahmosta. Mikälie juttu ollu, en halua muistella.

Epämuusikko: Kuuntelin joskus jotain arvio-ohjelmaa jossa Hra Ripatti laukoi yhtä sun toista. Meni jokseenkin fiilikset kys. hahmosta. Mikälie juttu ollu, en halua muistella.
 
Ripattia ei pidä ottaa liian vakavasti!

Tapani Ripatti, sillä viikset vipatti.