Yleistä keskustelua musiikista ›

Aloin yhtäkkiä pohtimaan nykymusiikin tilaa, ja tajusin kuinka harvassa kantaaottava musiikki on. Mainstreamissähän tämä "kapina" ja "sanoma" ovat räppimusiikin alaisena, mutta entäs underground? Pohdittuani tajusin sen, että ug musiikissa "sanoma" kulkee myös räpissä. Mukaan tosin on tullut reggaeta, joka tosin on valjastettu räpäytyksen uudenlaiseksi rytmittäjäksi..
 
Voiko muka olla niin että nykymusiikki on kangistunut täydelliseksi listapopiksi? Ja että tämän päivän mainstreamin suurin sanoma on se että Pikku - G laulaa siitä kuinka hienoa on olla pieni isojen joukossa? Vai poteeko rockin "kapina" vain 70 ja 80-lukujen aikaisten seikkailujen aiheuttamaa krapulaa?

Et sitten ole punkkia kuunnellut?
 
Kyllä mun mielestä kantaaottavuutta löytyy edelleen liki jokaisesta popmusiikin lajista. Ei se ole mikään räppärien tai vasemmistoanarkistien yksinoikeus. Asiat kun voi sanoa monella tapaa, joko suoraan tai sitten ei ihan niin suoraan.

Hm.
 
Kantaaottavuus ei välttämättä tarkoita julistamista ja pää punaisena kohkaamista. Muutenkin ilmapiiri on nykyään toisenlainen kuin vaikkapa 70-luvulla ja asiat voidaan ottaa esille muutenkin kuin punakynällä alleviivaamalla ja huutamalla.
 
Ihmettelen muuten miksi otsikkona on "Nykymusiikin uskottavuus" jos aiheena on nykymusiikin kantaaottavuus.

Kyllähän sitä kantaaottavuutta löytyy. Viimeisin mitä nyt tulee mieleen on Apulannan Hiekka-levy kokonaisuudessaan. Mutta kyllähän se vähän niin on että nää musiikin pääaihet on (ja ollut on ollut jo aika pitkään):
 
1.Oi beibi mä tykkään susta
2.Oi beibi mikset sä tykkää musta
3.Oi beibi älä jätä mua
4.Oi beibi mä jätän sut
5.Oi beibi sori et petin sua
6.Oi beibi miks sä petit mua
 
Ja sit tää suomalaisten vakio:
 
7.Viina on niin perkeleen jees

Et sitten ole punkkia kuunnellut?
 
Voi kyllä olen, itsekin soitin pitkään punk-bändissä, mutta tuli valitettavasti todettua että kaikki oli aina soittimien hakkaamista, huutamista, ylistyslauluja kaljalle ja SYSTEEMI KUSEE VITTU SAATANA!!!!!! Angstinen karjuminen on hyvin vakuuttavaa...

Ihmettelen muuten miksi otsikkona on "Nykymusiikin uskottavuus" jos aiheena on nykymusiikin kantaaottavuus.
 
Osittainen virhe (ota huomioon milloin aloitin yksinäisen kapinani...) Mutta, tuumin että kantaaottava musiikki on myös uskottavaa. Otetaanpa esimerkiksi rakas Antti "Poropoita" Ruisku-Tuisku. Jos koko tuotannon suurin sisältö on: "jee, mä niinq bääse laulaa, ja mun feissi o zit niinq kaikkial, ihq!", niin voidaanko sitä vakavasti kutsua uskottavaksi musiikiksi?

Osittainen virhe (ota huomioon milloin aloitin yksinäisen kapinani...) Mutta, tuumin että kantaaottava musiikki on myös uskottavaa. Otetaanpa esimerkiksi rakas Antti "Poropoita" Ruisku-Tuisku. Jos koko tuotannon suurin sisältö on: "jee, mä niinq bääse laulaa, ja mun feissi o zit niinq kaikkial, ihq!", niin voidaanko sitä vakavasti kutsua uskottavaksi musiikiksi?
 
Tuosta uskottavuudesta tehdään nyt aika isoa numeroa.. Jos kaikki musiikki olisi kriittistä ja kantaa ottavaa, niin sitten taas pitäisi alkaa karsia niitä, jotka ovat vähiten kantaa ottavia ja nauraa niille.
 
Se, että Antti Tuisku laulaa vähän kevyempää, eikä niin yhteiskuntakriittistä musiikkia, on aivan ymmärrettävää. Tuollaisellekin musiikille on kuitenkin helvetinmoinen kysyntä olemassa... Maailmaan mahtuu kuitenkin aika paljon erilaista musiikkia ja on se vaan helvetin hyvä, ettei kaikki musiikki ole niin kantaaottavaa... Nyt on aina ilo huomata, kuinka jollain on jotain sanottavaa...
 
Ja toisaalta moni onnistuu vielä kätkemään sen sanottavansa aika hyvin... Vaatii aikaa huomata, mitä artisti yrittää sanoa...

Miksi kaikilla tuntuu olevan jokin ongelma Antti Tuiskun kanssa? Millä tavalla se on teiltä pois jos joku menestyy tai ainakin yrittää menestyä semmoisella musiikilla mikä teitä ei miellytä? Alkaa ilmeisesti Mamban aikakausi loppua ja thronelle kiipeää Antti Tuisku.

Miksi kaikilla tuntuu olevan jokin ongelma Antti Tuiskun kanssa? Millä tavalla se on teiltä pois jos joku menestyy tai ainakin yrittää menestyä semmoisella musiikilla mikä teitä ei miellytä? Alkaa ilmeisesti Mamban aikakausi loppua ja thronelle kiipeää Antti Tuisku.
 
Mun mielestä siinä kiteytyy se, että nykymusiikkimaailmassa määrää enemmän ulkonäkö kuin musikaalisuus.

Mun mielestä siinä kiteytyy se, että nykymusiikkimaailmassa määrää enemmän ulkonäkö kuin musikaalisuus.
 
Ja se kaikki on nyt kiinni juuri Antti Tuiskusta? Elkää haukkuko uusimpia vaan niitä jotka sen aloitti. Vitun Elvis!

Musiikin kantaaottavuus ja uskottavuus ei mielestäni kulje käsikädessä. Useimmiten voimakkaasti kantaaottava musiikki ei ole minusta esteettisiltä arvoiltaan kovin korkea luokkaista. En arvosta punkin enkä rapin musiikkillisia ansioita hirveästi. Eli monet bändit joilla on oikeasti asiaa, eivät ole musiikkillisesti järin uskottavaa tavaraa. Kun taas monet bändit jotka tekevät erinomaisen hyvää musiikkia laulavat pelkää hölynpölyä. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Miksi kaikilla tuntuu olevan jokin ongelma Antti Tuiskun kanssa?
 
Se on paskaa?

Mitä helvettiä on uskottava musiikki?
 
Noin 99% bändeistä, joita menneinä vuosikymmeninä pidettiin todella tärkeinä, ovat tänä päivänä nostalgiaa tai eivät välttämättä edes sitä. Ja aivan samoin tulee tapahtumaan noin 99% nykyisistä "tosi tärkeistä" ja "merkittävistä" bändeistä. Ja sitten taas vanha kellarissa valittaa kun "...perkele meillä meni niin saatanan lujaa vuonna -03 ja nyt meistä ei enää tykkää naapurin mummokaan, kyllä musiikin tila on niin kamalaa nykyään!".
 
Se on vaan musiikkia, populaarikulttuuria. Kyllä 60- ja 70-luvuillakin on ollut ihan vaikkapa Antti Tuiskuun rinnastettavia artisteja (esimerkiksi Engelbert Humberdinck, joka lauloi biisin Please release me, tuttu mm. Fast ShowŽn tunnarista). Kyseinen artisti piti muistaakseni Beatlesin Strawberry Fieldsin poissa Britannian sinkkulistan ykköspaikalta. Saatan muistaa väärinkin, että mikä Beatlesien biisi se nyt olikaan.
 
Mutta takasin pointtiin... eikun ei mulla mitään pointtia ollutkaan. Hyvää kesän odotusta, rantapallot esiin ja iloista musiikkia soimaan, ei siitä kannata mitään elämän tarkoitusta etsiä. Tulee vielä paha mieli kun 35-vuotiaana tosirokkarina huomaa, että katos perkele kaikilla muilla on ihan oikea elämä paitsi mulla.
 
Jatkakaa.

Aloin yhtäkkiä pohtimaan nykymusiikin tilaa, ja tajusin kuinka harvassa kantaaottava musiikki on. Mainstreamissähän tämä "kapina" ja "sanoma" ovat räppimusiikin alaisena, mutta entäs underground? Pohdittuani tajusin sen, että ug musiikissa "sanoma" kulkee myös räpissä. Mukaan tosin on tullut reggaeta, joka tosin on valjastettu räpäytyksen uudenlaiseksi rytmittäjäksi..
 
Voiko muka olla niin että nykymusiikki on kangistunut täydelliseksi listapopiksi? Ja että tämän päivän mainstreamin suurin sanoma on se että Pikku - G laulaa siitä kuinka hienoa on olla pieni isojen joukossa? Vai poteeko rockin "kapina" vain 70 ja 80-lukujen aikaisten seikkailujen aiheuttamaa krapulaa?
 
No onhan se näin, että kylmä sota on ohi. Selvä jako oikeaan ja vasempaan ei ole enää selvästi olemassa, eikä merkitse kovin paljoa. Demokratia voitti kylmän sodan ja demokratian kantavana voimana on se, että hyväksytään kaikki mahdolliset mielipiteet ja elämäntavat ja sulatetaan ne yhdeksi ja samaksi pinnalliseksi puuroksi. Poliittisesti kantaaoekttava musiikki on jäänyt täten vain vanhaksi kuriositeetiksi (Agit Prop) jolle sen omat tekijätkin nauravat. Ainoa aate, jota demokratian sisällä voi 'vakavasti' toitottaa on populistinen "maailmanrauha jee jee rakastetaan toisiamme" tyyppinen naivistinen toitotus.
 
Nyt eletään sodassa voittaneen järjestelmän aikakautta ja täten kaikki tehdään sen pinnallisilla ehdoilla. Vaikka listapoppia on aina ollut olemassa, ei se ole aina ollut yhtä vallitsevassa asemassa, kuin nykyään. Vaikka rap-musiikissakin on oma sanomansa, voi olla varma, etteivät hoppariteinit niinkään siitä piittaa, vaan ottavat siitä elämäänsä lähinnä lökäpöksyt ja gangsta-asenteen.
 
Nyt eletään Aguilera-aikaa.. live with it tai suunnitellaan terroristi-isku mtv:n konttoreihin. =)

Se on paskaa?
 
Ja jopa niin paskaa että sitä on _pakko kuunnella_ ja sitten toitottaa sitä vielä mnetissä?

Voi kyllä olen, itsekin soitin pitkään punk-bändissä, mutta tuli valitettavasti todettua että kaikki oli aina soittimien hakkaamista, huutamista, ylistyslauluja kaljalle ja SYSTEEMI KUSEE VITTU SAATANA!!!!!! Angstinen karjuminen on hyvin vakuuttavaa...

Onneks toi sun punk-bändin kuvaus ei koske kaikkea punkiksi luokiteltavaa. Tulipa muuten nähtyä Kuljun työväentalolla Vastavirran vappubileissä semmonen pumppu kun Akupunktio. Kolme sälliä, vanhin oli kolmetoistavuotias. Toi sun kuvaus ei sopinu ees siihen. Yhteissoitto toimi hyvin ja biisit oli hyviä. Sanoituksetkin oli hyviä. Nuorna vitsa väännettävä.
Tsekatkaa muuten joskus Kohu-63 jos ei oo tuttu. Tai käykää kattomassa keikalla ni uskotte kyllä että laulaja tarkoittaa ihan joka sanaa minkä laulaa.

Et sitten ole punkkia kuunnellut?
 
Asian ytimessä.

Mun mielestä siinä kiteytyy se, että nykymusiikkimaailmassa määrää enemmän ulkonäkö kuin musikaalisuus.
 
Eiköhän tuo tosiasia ole kiteytynyt jo paljon ennen Antti Tuiskun astumista musiikkiareenoille...
 
Se on paskaa?
 
Ja paskaa ei ole ennen Antti Tuiskua ollut?
 
Ja jopa niin paskaa että sitä on _pakko kuunnella_ ja sitten toitottaa sitä vielä mnetissä?
 
Tässä on hyvä pointti. Ainakin kahdessa eri ketjussa hehkutettiin, että Antti Tuiskun video on levyraadissa. Jos se on paskaa, niin kannattaako siitä edes mainita? Onhan se tietysti kiva kataa sitä paskaa nuoren miehen niskaan, mutta karu totuus taitaa olla se, että tässä tilanteessa, sekä Antti Tuisku että levy-yhtiö ovat tyytyväisiä sekä tietysti Tuiskun fanit. Kärsijöitä ovat sitten nämä, joiden on pakko joka tilanteessa haukkua Tuiskua...

Sitä minä en ymmärrä, miksi nykyajan listahitit ovat lähestulkoon suurimmaksi osaksi mitäänsanomattomia r&b-tuotoksia ja raiskauksia vanhoista klassikoista(useimmiten vieläpä samassa paketissa). Minne on kadonnut taito tehdä omia, kestäviä melodioita?

Ja se kaikki on nyt kiinni juuri Antti Tuiskusta? Elkää haukkuko uusimpia vaan niitä jotka sen aloitti. Vitun Elvis!
 
Vitun Lasse Liemola!!

Ja se kaikki on nyt kiinni juuri Antti Tuiskusta? Elkää haukkuko uusimpia vaan niitä jotka sen aloitti. Vitun Elvis!
 
Häh.. ja kaikki nämä vuodet olen ollut siinä uskossa että Elvis oli musikaalinen, hyvä-ääninen ja ammattitaitoinen artisti :( Lanteen vatkaukset yms. sinänsä tois'aikaiset jutut voi jättää omaan arvoonsa, jollei sitten satu kuulumaan siihen ryhmään joka "katselee" musaa.