Yleistä keskustelua musiikista ›

eli minkäslainen tämä lehti on? Onko jokin musiikkimaailman 7 päivää vai jotain tasokkaampaa? Kokemuksia. Mielipiteitä? yms. yms.

Minä pidin Rumbaa boikotissa muutaman vuoden, koska kyllästyin siinä viljeltävään sisäpiirivitsailuun ja Mauri Sariolan ja Tahko Pihkalan haukkumiseen. Viime vuonna kuitenkin aloin taas lehteä ostaa. Sisäpiirin vitsit ovat jääneet (T. Saarniemeä lukuunottamatta) pois, mutta harvoin siinä tällaiselle vanhalle jäärälle mitään luettavaa on. Paitsi levyarvostelut ja tiedot tulevista julkaisuista.
 
Asiapitoinen lehti se on, ei missään nimessä mikään 7-päivää. Se on vain suunnattu vähän nuoremmille ja avarakatseisimmille lukijoille kuin esim. minä.

eli minkäslainen tämä lehti on? Onko jokin musiikkimaailman 7 päivää vai jotain tasokkaampaa? Kokemuksia. Mielipiteitä? yms. yms.
 
Rumba on "rockin ajankohtaislehti", ja siinä on periaatteessa vähän tuoreempia ja urbaanimpia juttuja kuin Soundissa, ja vähän mainstreamimpia kuin Suessa, mutta kiinnostaako se sua riippuu aikapaljon siitä, miten tän hetken musiikkikenttä White Stripeseineen Hiveseineen elektroineen sua ylipäätänsä kiinnostaa.
 
Kannattaa ostaa pari irtonumeroa, ja päätellä niistä.

Sisäpiirin vitsit ovat jääneet (T. Saarniemeä lukuunottamatta) pois,
 
Yllätyt varmaan, mutta "Timsuli" on ihan oikea henkilö, ei sisäpiirijuttua ollenkaan. Sariola-Pihkala -osastosta vastannut henkilö taas on nykyään erään suuren uutistoimiston palveluksessa, ja parantanut sen musiikkiuutistarjontaa n-kertaiseksi.

Yllätyt varmaan, mutta "Timsuli" on ihan oikea henkilö, ei sisäpiirijuttua ollenkaan. Sariola-Pihkala -osastosta vastannut henkilö taas on nykyään erään suuren uutistoimiston palveluksessa, ja parantanut sen musiikkiuutistarjontaa n-kertaiseksi.
 
En ylläty, tiedän jopa henkilön, joka tuntee ko. tyypin... Mutta en ymmärrä, miksi joka helevetin lehdessä pitää olla sen äijän yleisönosastokirjoitus, vaikka hänellä ei todellakaan ole aina mitään järkevää sanottavaa. Kirjoittaisi vaikka musiikista eikä itsestään ja Turun yliopistoelämästä. Tietoa ja asiantuntemusta "Timsulilla" luulisi olevan, tai elämänkokemusta ainakin, jos ei muuta.
 
Ja Eerola on hyvä kirjoittaja ja asiantunteva tyyppi (ja kova Beatles-fani, mikä on aina plussaa), mutta silti ne ainaiset Sariola-Pihkala-Nylonbeat -jutut alkoivat nyppiä meiksiä ihan tosissaan. Onneksi ne ovat lehdestä jääneet pois. Mutta minähän olenkin täydellisen huumorintajuton pelle, eli ei kannata välittää näistä valituksista.

Ja jos musiikkitekniikka ja pro-haastattelut kiinnostavat, niin kannattaa tarkistaa Riffin tarjonta. Itse pidän ko. lehteä varsin oivana pakettina. Rytmistä en tykkää.

No näistä suomalaisista musiikkilehdistä kun valitaan niin Rumba kolahtakoon tästäkin lähtien laatikkooni. Lehti on kyllä mielestäni parin viime vuoden aikana huonontunut, eli surkeutunut muutaman asian osalta.
Ulkoasu on nykyään ärsyttävä, siinä jotain samaa kuin Like-uutisissa.
Eivätkä ne sisäpiirin vitsit sieltä kokonaan ole poistuneet. Joka numerossahan saa lueskella kuinka joku toinen lehden toimittaja on sammunut johonkin. Tai esimerkiksi tämän perjantain lehti, jossa Nisse M:n palstasta jäi päällimmäisenä mieliini se, että joku toimittaja oli muuttanut johonkin toiseen paikkaan jonkun toisen toimittajan naapuriin ja tietenkin Helsingissä. Ketämukakiinnostaa? Eli toimituksen sisäinen huumori on hauskaa toimituksessa. Ei muualla.
 
Ja sitten se kaikkein hirvein pommi. Pari vuotta sitten ne perkeleet lopettivat Rumba-ristikon. Mitä normaali ihminen puuhaa ilman sitä vessassa istuessaan. Häh? Törkiätä.
 
Niin, tuossahan oli vain ne huonot puolet, eikä nekään loppujen lopuksi kovin huonoja ole. Hyvä lehtihän se on ja ainakin minä olen sen avulla muutamaan bändiin tutustunut aikoinani.

Mulle tulee Rumba, Soundi ja Riffi ja noista kaksi viimeksimainittua tulee kyllä luettua paljon paremmin kuin Rumba. Onhan Rumbassakin hyviä juttuja, mutta aika usein tulee myös sellaisia "ei oikein mitään luettavaa" -lehtiä. Soundissa on yleensä aina jotain mielenkiintoista.

Käy vaikka kirjastossa vertailemassa... itse luen tuollaiset lehdet (yleensä) siellä, koska ei ole oikein rahaa käyttää tommoiseen...

Itekin tilaan Riffiä ja Soundia.
 
Riffissä on hyvää asiaa, mutta kirjoitusvirheiden määrä ärsyttää. varsinkin Hynnisen arvosteluissa on kosolti yhdyssana.

eli minkäslainen tämä lehti on? Onko jokin musiikkimaailman 7 päivää vai jotain tasokkaampaa? Kokemuksia. Mielipiteitä? yms. yms.
 
-Rumba olisi hyvä lehti, mikäli se edes yrittäisi jättää sen sisäpiirihuumorin pois. Olen oppinut tuntemaan useamman toimittajan ja avustajan ko. lehdestä ja samalla huomannut millainen piiri Rumbaa tekee. Juttuja tehdään sumeilematta kavereiden bändeistä jatkuvalla syötöllä.
 
Esim. päätoimittaja Aaltonen on tehnyt kaikista Kallion kaljakavereistaan ylistyshaastattelun jokaisesta vuorollaan, sama koskee Lähdettä, joka kehuu ja antaa arvosteluissa hyvät pointsit kavereidensa bändeille jne jne. Sitten taas levyarvostelussa hyvät pojot saaneen bändin basisti kirjoittaa positiivisen keikka-arvostelun kaverinsa bändistä ja sitä rataa. Piiri ei ole edes kovin suuri, mutta se tosiaan on olemassa ja siihen päässeitä ei Rumbassa kritisoida. Lisäksi esim. Nousussa-palstan bändeistä 2/3 on jonkun toimittajan kaverin bändi, eikä se pelkästään johdu siitä, että toimittajalla olisi paljon kavereita. Lisäksi toimittajilla on pakonomainen tarve kehuskella tuntemillansa muusikoilla. Tämä taas ehkä kertoo toimituksen ikärakenteesta.
 
En ole katkera wannabe-muusikko, mutta lopetin silti Rumban tilaamisen siinä vaiheessa, kun aloin päästä perille tästä keskinäisten kehujen kerhosta. Lisäksi lehti on äärettömän Helsinki-keskeinen eikä Suomeen edes taida kuulua kuin HKI, TRE jaTKU.
 
Rumba on omalla tavallaan hieno lehti, mutta maineensa orja - vaikka Bon Jovi tekisi kuinka hienon levyn, se saisi Rumbassa 0 pistettä. Enkä ole BJ-fani :)

Jatketaanpa nyt hieman valittamista uusimmasta Rumbasta. Sivulla 34 on Kotiteollisuuden Nosturin keikasta arvostelu. Neitonen nimeltään Hanna Backända on kirjoittajana. Lukekaapa juttu, voi hyvänen aika! Miten päätoimittaja voi päästää yhtään mihinkään lehteen tuollaista tekstiä. Ei menisi läpi edes Nalle Puhin yleisönosastolla. Ja tämä ei nyt missään nimessä tarkoita arvostelun sisältöä, vaan kieltä. Juttuhan on täysin sekava. Ilmeisesti toimittaja yrittää olla hauska ja nokkela, mutta heittää journalistisen kirveensä kaivoon moisessa yrityksessä.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen vielä; Kyllä, Rumba kannattaa tilata. Saapahan piru raamattua lukeakseen. ;)

Jatketaanpa nyt hieman valittamista uusimmasta Rumbasta. Sivulla 34 on Kotiteollisuuden Nosturin keikasta arvostelu.
 
Kiinnitin samaan asiaan huomiota. Jutusta lähes puolet käsitteli jotain ihan muuta kuin itse konserttia. Tajunnanviralle ja esseille on Rumbassakin omat paikkansa. Esim. Samuli Knuuti kirjoittelee niitä hyvin ansiokkaasti, vaikka en uskokaan, että kenelläkään voi oikeasti olla sellainen musiikkimaku kuin Samulilla...

Olen oppinut tuntemaan useamman toimittajan ja avustajan
 
Sama täällä ja uskoisin että Rumbaa tehdään ihan puhtaasti hyvän rock-henkisen musiikkijournalismin hengessä.
Olen aika eri mieltä tuosta kavereiden bändien ylistämisestä. Eihän sillä Suomen kokoisessa maassa kovin pitkälle pötkittäisi. Ja miten sitten pitäisi toimia, jos piirit on oikeasti niin pienet, että ihmiset tuntee toisiansa? Muistan heti tapauksen, jossa ko. lehden avustaja haukkui ystävänsä bändin äänitteen todella lyttyyn. Kyse oli puhtaasti musiikillisista arvoista, ystävyys ei kärsinyt.
 
Helsinkikeskeisyys ei yllätä, eikös lehti ole aina korostanut sitä, että se tehdään Helsingissä? (en ole varma, tämä on oletus - en kaiva nyt kirjastosta 20 vuosikertaa...:))
Mutta kyllähän siinä Stadin lisäksi muitakin kaupunkeja käsitellään kuin Tre ja Tku, että ei nyt liiotella.

Mutta kyllähän siinä Stadin lisäksi muitakin kaupunkeja käsitellään kuin Tre ja Tku, että ei nyt liiotella.
 
"Rockin ajankohtaislehti - Rumba"
 
Ei siis "Kaupunkien ajankohtaislehti - Rumba"
 
Jotenkin kolahtaa korvaan. Miten rock voi olla riippuvainen jostain kaupungista?

 
Jotenkin kolahtaa korvaan. Miten rock voi olla riippuvainen jostain kaupungista?
 
Niin, sitä minäkin ihmettelen.
Tarkoitin siis vaan, että toimitus on Helsingissä ja
se tietysti näkyy aivan, kuin se näkyisi jos toimitus olisi jossain muualla. Helsingissä operoi myös valtaosa (suurista) levy-yhtiöistä ja esim. keikkaraporttien tekeminen usein kovin kaukaa voisi tulla aika kalliiksi.
Tosin nyt liikun puhtaasti mutu-tuntumalla, joten odotellaan, että joku rumbalainen osallistuu keskusteluun.

-Rumba olisi hyvä lehti, mikäli se edes yrittäisi jättää sen sisäpiirihuumorin pois. Olen oppinut tuntemaan useamman toimittajan ja avustajan ko. lehdestä ja samalla huomannut millainen piiri Rumbaa tekee. Juttuja tehdään sumeilematta kavereiden bändeistä jatkuvalla syötöllä.
 
Esim. päätoimittaja Aaltonen on tehnyt kaikista Kallion kaljakavereistaan ylistyshaastattelun jokaisesta vuorollaan, sama koskee Lähdettä, joka kehuu ja antaa arvosteluissa hyvät pointsit kavereidensa bändeille jne jne. Sitten taas levyarvostelussa hyvät pojot saaneen bändin basisti kirjoittaa positiivisen keikka-arvostelun kaverinsa bändistä ja sitä rataa. Piiri ei ole edes kovin suuri, mutta se tosiaan on olemassa ja siihen päässeitä ei Rumbassa kritisoida. Lisäksi esim. Nousussa-palstan bändeistä 2/3 on jonkun toimittajan kaverin bändi, eikä se pelkästään johdu siitä, että toimittajalla olisi paljon kavereita. Lisäksi toimittajilla on pakonomainen tarve kehuskella tuntemillansa muusikoilla. Tämä taas ehkä kertoo toimituksen ikärakenteesta.
 
En ole katkera wannabe-muusikko, mutta lopetin silti Rumban tilaamisen siinä vaiheessa, kun aloin päästä perille tästä keskinäisten kehujen kerhosta. Lisäksi lehti on äärettömän Helsinki-keskeinen eikä Suomeen edes taida kuulua kuin HKI, TRE jaTKU.

 
Hmm, minusta vaikuttaa juuri siltä, että olisit katkera wannabe-muusikko, joka ei ole saanut tungettua bändiään Nousussa-palstalle tms. Esität aika raskaita syytöksiä, joten olisi kiva kuulla esimerkki jokaisesta "tietämästäsi" asiasta.
 
Ensiksi tapaukset Aaltonen ja Lähde, mistä bändeistä on kysymys? Mitä bändejä on tuossa sisäpiirissä ja onko toimituksessa annettu muka jokin direktiivi, jonka mukaan niitä ei saa kehua? 2/3 Nousussa-bändeistä toimittajien kavereiden bändejä? HMM... Kenellä toimittajilla on tarve kehua tuntemillaan bändeillä? Esimerkkejä! Millainen toimituksen ikärakenne pitäisi rockin ajankohtaislehdessä olla? Kaikkien pitäisi olla keski-ikäisiä, kyynisiä besserwissereitä?
 
Oletko ajatellut, että valtaosa Suomen a) bändeistä, b) levy-yhtiöistä ja c) keikoista on Helsingissä? Turku ja Tampere tulevat perässä, mutta enpä usko että ketään kiinnostaisi joku Parikkalan skeneraportti. Festarit on kuitenkin raportoitu kattavasti kautta maan, ja esimerkiksi joensuulaisten bändien tekemisistä ja Kerubin kuolemasta on puhuttu paljon.
 
Lopuksi, keitökähän ne tuntemasi toimittajat ja avustajat ovat?
 
Ketkä ovat muuten suosikkikirjoittajianne ko. lehdestä?

Rumba on "rockin ajankohtaislehti", ja siinä on periaatteessa vähän tuoreempia ja urbaanimpia juttuja kuin Soundissa, ja vähän mainstreamimpia kuin Suessa, mutta kiinnostaako se sua riippuu aikapaljon siitä, miten tän hetken musiikkikenttä White Stripeseineen Hiveseineen elektroineen sua ylipäätänsä kiinnostaa.
 
Kannattaa ostaa pari irtonumeroa, ja päätellä niistä.
 
Mun mielestä Rumbassa on ennen kaikkea helvetin paljon paremmin kirjoitettuja juttuja kuin Suessa. Lehtien linjassa nyt ei enää hirvittävästi eroa ole, Rumba on tietysti paremmin ajan tasalla tiuhemman ilmestymistahdin takia.
 
Nykyisen päätoimittajan aloittama trendi, jossa tehdään NME:n tyyliin ilmiöjournalismia ja tietoisesti nostetaan joitakin bändejä (esim. Flaming Sideburns) ei yksinkertaisesti toimi tämän kokoisessa maassa. Muuten Rumba on kyllä viime vuosien aikana parantanut otettaan huomattavasti, lehti oli kyllä melkoisen alamaissa jokunen vuosi sitten.
 
Soundia taas vaivaa tietty jämähtäneisyys Popeda-Metallica-osastolle ja liika Tampere- ja Poko-keskeisyys. Eikä niitä helvetin kahdeksansivuisia paskoja käännösjuttuja jostain Rolling Stonesta tai Spinistä jaksa lukea.

Mulla meni hermot Rumbaan alkuvuodesta kun se tuli miten sattuu, joskus jopa ajallaan, mutta useammin vasta seuraavaan viikon maanantaina tai tiistaina (pahimmillaan vasta torstaina). Ei tämä Tampere nyt niin perämetsää ole että noin kauan saisi lehden tulo kestää. Peruutin tilauksen ja selaan nykyään kaupassa läpi.