Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen aina ihmetellyt käännöskappaleiden suosiota Suomessa. Vielä sen ymmärsi toimivan 50-60-luvulla, kun mitään nuorten populaarikulttuuria ei oikein ollut Suomessa vielä. Tuntuu vain siltä, että moni on jämähtänyt sinne. En nyt jaksa tätä pohtia tarkemmin, toivon vain, että porukka heittäis ajatuksiaan aiheeseen liittyen ja ehkä oppisin ymmärtämään ilmiötä ja saamaan siitä jotain iloakin.
 
Otan nyt esimerkkinä Jussi and the Boys -yhtyeen. Tiedän pari päälle viiskymppistä, joille tuo tuntuu olevan jotain sitä aidointa musiikkia. Ymmärrän tietenkin, että nuoruusvuodet jää mieleen pysyvästi. Kaikki kunnia Raittisen veljeksille ja heidän monipuoliselle (omalla tavallaan) ja pitkälle uralleen. Kuitenkin tietyt asiat häiritsee tässä kulttuurin lajissa. Miksi soittaa 40 vuotta käännösbiisejä? Laulajanakaan ei mitään huipputasoa. Soitto nyt varmasti kulkee riittävästi, mutta ei siinäkään taida mitään omaperäisyyttä olla. Ja sitten yleisön ja median asenne - lainaan nyt pari lausetta tuolta muusikoiden.netin keikkatunnelmat-alueelta:
 
"..jolloin lavalle jäi Jussi & The Boys. The Boysien setissä tai seteissä kuultiin lähes kaikki Boys-klassikot Pretty womanista All my lovingiin. Yhtyeen soolokitaristi Eero Lupari teki muhun suuren vaikutuksen rennolla tyylillään, mutta kuitenkin rautaisella ammattitaidollaan, hänen kaulassaan roikkui valkoinen Strato. The Boysien toinen kitaristi Jari Metsberg oli selvästi myös vireessä Telecasterinsa kanssa.."
 
Boys-klassikot? Ja mitä hemmetin väliä on kitaran värillä?
 
"..Agentsien jälkeen oli jälleen vuorossa The Boys joka soitteli omaa tuotantoaan, lähinnä Elvistä ja muita käännös biisejä.."
 
Mitä tuossa tarkoitetaan?
 
"..Tapahtuma kesti kokonaisuudessaan 3,5 tuntia.."
 
Itsekin saisin leppoisasti 3,5 tuntia kulumaan soittamalla pari toivelaulukirjaa läpi. Ajatuksia?

toimisikohan vielä tänä päivänä? siitä vaan kääntämään suomeksi ison maailman hittejä. pitäisivät kyllä huumorimiehenä.

toimisikohan vielä tänä päivänä?
 
Toimii.

Toimii.
 
Jeps. Rantokos se sillä Twainin veisulla? Viime vuoden hittikappaleita.

Käännösbiisejähän oli paljonkin 50/60-luvulla, mutta ehdottomasti myös 70-luvulla. Varmaan 2/3 70-luvun legendaarisista Finnhitseistä on ulkomaalaista alkuperää. Miettikääpä jotain Kirkan alkupään tuotantoa tai Frederikiä. Eipä ole pojilla kovin montaa "omaa" hittiä.
 
Homman jujuhan on siinä, että 50-70 -luvuilla tietoyhteiskunta ei ollut ihan vielä tällä mallilla eikä MTV tai YleX suoltanut hittejä 24/7.
 
Suuri osa ns. Finnhitseistä on eurooppalaista alkuperää olevia biisejä, jotka olivat kotimaassaan kovia hittejä, mutta eivät ehkä Suomessa niin paljon kuultuja ja puhkikuluneita. Ne tulivat suomenkielisinä silloin usein ensimmäistä kertaa suomalaisille tutuiksi.
 
Jussi & the Boys ja moni muu tekivät tavallaan pioneerityötä. Bongasivat ulkomaan radioasemilta hittejä ja tekivät niistä omat versionsa. Ilman näitä suomiversioita biisit olisivat jääneet monelta kokonaan kuulematta. Eikä "Kaunis nainen" ole lainkaan huono versio Pretty womanistä.
 
Nykypäivänä suomeksi kääntäminen onkin sitten hieman hankalampi juttu. Miettikääpä jotain Sheidiä (?) laulamassa Shania Twainin 6000 kertaa Novalta kuultua hittiä kököillä suomisanoilla. Ei ole itku kaukana.
 
Väittäisin myös, että osa vanhoista Finnhitseistä toimii paremmin nimenomaan suomeksi kuin biisin alkuperäiskielellä, esimerkkeinä esim. Vasten auringon siltaa tai Hetki lyö. Veikkaan, että 95% tämän threadin lukijoista ei osaa edes sanoa biisien alkuperäisnimiä ja esittäjiä ilman lunttilappua.

Mielenkiintoinen aihe.Tottahan tuo on ettei Eero ja Jussi/Jussi and the Boys ole omalla materiaalilla pahemmin juhlinut.Kuinka muuten itse asiassa on - onko heillä yhtään omia biisejä?
 
Kai se aika tekee tehtävänsä.Itse olen ollut huomaavinani ,että kun aikaa kuluu tarpeeksi niin arvostustakin. Ja mitä tuohon "omaan tuotantoon" tulee niin viilaanpa hieman pilkkua:Jokin aika sitten julkaistiin muistaakseni jazz(?) -muusikko Jukka Perkon levy jonka nimi taisi olla "plays music of Olavi Virta" ja aika usein kuulee puhuttavan Olavi Virran kappaleista vaikka kyse on useimmiten hänen esittämistään kappaleista.
 
Itse arvostan aina ns. omat kappaleensa säveltäviä artisteja pelkkiä laina-biisejä esittävien yläpuolelle.
 
Niin paljon kuin Pulliaisen kitaroinnista diggaankin.

Olen aina ihmetellyt käännöskappaleiden suosiota Suomessa.
 
97% maailman popartisteista on sellaisia, että heidän _pitäisi_ pysyä lainabiiseissä, eikä saastuttaa maailmaa omilla "sävelteoksillaan".
Ei kaikki ole Dylaneita tai Lennoneita... Mutta perkele ne urpot eivät sitä tajua.
 
EDIT:
Ai niin: Musta taas Eero ja Jussi ovat Suomen parhaita vokalisteja, miehellä pitää olla miehen ääni. Sukkahousukastraatit ovat sitten asia erikseen...;)

97% maailman popartisteista on sellaisia, että heidän _pitäisi_ pysyä käännösbiiseissä, eikä saastuttaa maailmaa omilla "sävelteoksillaan".
Ei kaikki ole Dylaneita tai Lennoneita... Mutta perkele ne urpot eivät sitä tajua.
 
Olen samaa mieltä siitä, ettei suomalaisten popartistien pitäisi saastuttaa maailmaa omilla sävelteoksillaan. Olen kuitenkin myös sitä mieltä ettei suomalaisten artistien pitäisi saastuttaa maailmaa myöskään käännösbiiseillään.
 
Jussi Raittiselta pitäisi vetää taiteilijaeläke takaisin. Ei rock'n'roll cover-biisien tekeminen ole taidetta. Jos joku huomaa että ulkomailla on joku hyvä biisi, joka ei ole tunnettu suomessa niin tällöin voi tehdä "pioneerityötä" ilmoittamalla asiasta jollekin DJ:lle, eikä rahastamalla jollain paskacoverilla. Tietysti sekin, että jos en olisi kuullut "Hetki Lyö" tai monia muita biisejä niin en usko että olisin oleellisesti köyhempi. Rock'n'Roll klassikot nyt tunnettaisiin joka tapauksessa.

Entäs jos Raittisen Jussin aloittaessa ei ollut DJ:tä, joka imuttaa biisin DC++:lla ja soittaa sen illalla baarissa?
 
Aika kitkerää kommenttia miehestä, jonka sentään sanotaan tuoneen rock 'n' rollin Suomeen. Vaikka lainabiisejä soittikin.
 
Tutustukaapa Jee Jee Jee, Suomirockin historia -kirjaan.

Itse arvostan aina ns. omat kappaleensa säveltäviä artisteja pelkkiä laina-biisejä esittävien yläpuolelle.
 
Mä taas en. Mun mielestäni rock´n rollin ydin on kokonaisuus bändi-biisi ja siitä sitten tulee oma soundi jos on tullakseen.
 
PS. Ei kannata sanoa, että "entäs Neil Young tai joku muu lauluntekijä", koska hyö sopivat ihan mainiosti tohon kategoriointiin.

Jussi Raittiselta pitäisi vetää taiteilijaeläke takaisin. Ei rock'n'roll cover-biisien tekeminen ole taidetta... Tietysti sekin, että jos en olisi kuullut "Hetki Lyö" tai monia muita biisejä niin en usko että olisin oleellisesti köyhempi. Rock'n'Roll klassikot nyt tunnettaisiin joka tapauksessa.
 
Kaikenlaista.

Mielenkiintoinen aihe.Tottahan tuo on ettei Eero ja Jussi/Jussi and the Boys ole omalla materiaalilla pahemmin juhlinut.Kuinka muuten itse asiassa on - onko heillä yhtään omia biisejä?
 

 
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2 … ltaja.php?Id=Raittinen+Paavo+Juhani
 
Tuossa on ilmeisesti Jussin sävellykset. Uransahan perustuukin ihan muihin ansioihin.
 
Mielenkiintoisia kommentteja tullut, täytyy myöntää. Tavallaan kunnioitukseni Jussia kohtaan on noussut, mutta luulen, että tulen aina vierastamaan tuota musiikkikulttuurin osa-aluetta. Ja mielestäni median tulisi enemmän kiinnittää huomiota taustoihin biisien takana.

Jussi Raittiselta pitäisi vetää taiteilijaeläke takaisin. Ei rock'n'roll cover-biisien tekeminen ole taidetta.
 
Ei sitä tuosta syystä myönnetty. Kyllä Jussin ansiot ovat ihan muualla kuin säveltämisessä tai coveroinnissa. Jussi on sangen ansioitunut tekstittäjä ja suomentaja, sekä artistien aseman parantajana ja puolustajana pitkän päivätyönsä tehnyt.
 
Rokin tunnetuksi tekemisestä on kyllä kuulunut eriäviä mielipiteitä muilta vuonna '56 kehissä olleilta soittajakavereilta, eli aivan yleispätevää tietoa ei oo, että rokki olis tullut suomeen vain ja ainoastaan Raittisen veljesten kautta. Mutta sehän on toinen asia, ja vaikea arvioida nykypäivän näkökulmasta siksikin, ettei se yleisö silloin mitään rokkia halunnut kuulla, huttua sen piti olla, jos mieli keikoille päästä...

Meikäläinen arvostaa Raittisia aivan älyttömästi. Se duuni mitä veljekset ovat musiikin (ja muusikoiden) eteen tehneet on valtava. Tuhansia ja tuhansia keikkoja eri kokoonpanoissa vaikka toisinaan Jussin psoriasis on äitynyt todella pahaksi ja mies on joutunut bassottelemaan hanskat kädessä silti on keikolle lähdetty. Jussi taitaa myös olla ainoa suomalainen kuka on levyttänyt seuraavanlaisella kokoonpanolla mistä löytyy monta tuttua nimeä ainakin Elvarin ystäville:
 
Jussi Raittinen: laulu
Reggie Young: sähkökitara (lead)
Scotty Moore: sähkökitara (Tuottaja)
Ray Edenton, akustinen kitara
Kaj Westerlund: piano
Bob Moore: basso
D.J.Fontana: rummut
Buddy Spicher: viulu
Weldon Myric: steel kitara
The Jordanaires: taustalaulu
Linda Hargove: taustalaulu
 
Eero taas on tunnetumpi monipuolisuudestaan, häneltä taipuu sujuvasti kantri, blues tai rock'n roll. Eeron kymmenen vuotta sitten julkaistu CD Mies matkallaan (mukana myös omaa tuotantoa) on ehdottomasti meikäläisen "autiosaarilevyjä" Takavuosina Eero oli tuottamassa joitain 50's rock bändejä suomeen (en tiedä jatkuuko tämä toiminta nykyään).
 
Metsämökin tonttu tulee mieleeni ainakin boys originaalina (KW:n säv/san)

Pepen "Rööperiin" on oiva kotimainen versio "Penny Lane"-Beatles-biisistä. Mitä mieltä hemmot ovat?

Tuttu rekkakuski selvitti aikoinaan, että tuo käännösjuttu oli tärkeä asia siksikin, ettei vanhempi ikäpolvi hallinnut englanninkieltä. Sanoituspuoli on kuitenkin tarkka juttu Suomessa, kuten jokainen Juicea kuunnellut tietää.
 
Nykyään kun pirpanat ovat monikielisiä, kuunnellaan jutut mieluummin alkuperäiskielellä ja jopa omat biisit väännetään englanniksi. O tempora, o mores.

Ajatuksia?
 
Kimin kanssa ollaan yleensä aika pitkälti asioista samoilla linjoilla, mutta nyt täytyy sanoa että olen ihan eri mieltä.
 
Ehkä tähän liittyy se, että diggaan klassista musiikkia paljon. Mä näen sen, että kappaleen säveltäjä ja esittäjä ovat eri henkilöitä, aivan luonnollisena asiana. Tulkinta on oma taiteenlajinsa, jonka päälle omaa matskua tekevien soittajien kuulee toisinaan sylkevän. Mun täytyy sanoa, että en tajua miksi. Esimerkiksi klassisen musan soittajat joita diggaan ovat mun silmissäni ja korvissani enemmän taiteilijoita kuin vallan monet popparit konsanaan. Vaikka muiden säveltämää matskua esittävätkin.
 
Täytyy myös muistaa, että kevyen musan artistit jotka myös kirjoittavat esittämänsä matskun ovat suhteellisen uusi ilmiö. Miettikääpä tuosta vinkkelistä sitä aikaa, kun nyt parjattu Raittisen Jussi aloitteli uraansa. Paitsi rokissa, Raittiset olivat myös The Soundsissa ollessaan rautalankamusan pioneereja - ja kovinkin kapinallista meininkiä aikanaan oli tuo...
 
Mä sanoisin, että mun arvostuksessani kyse on ylipäätään lisäarvosta jota artisti tuo mukaan juttuun. Mä tottakai arvostan hyvää biisinkirjoitusta, tapahtuipa se bändin sisällä tai ulkona. Hämmennetäänpä soppaa vähän: väitän, että vaikka sävellys tietyllä tavalla lähtökohta sävelteoksen synnylle onkin, voivat monet muut jutut voivat olla joskus jopa tärkeämpiä: ajatellaanpa nyt vaikka Elvistä. Tai Sex Pistolsia. Tai Raittisen Jussia.
 
Toisinaan muuten sävelteosten alueellinen esittäminen - kuten vaikka käännösiskelmien - tuo jo sellaisenaan lisäarvoa touhuun. Täytyy muistaa, että maailmassa voidaan tulkita uudestaan paljon muutakin musaa kuin sitä pahinta soittolistahuttua. Esim. monet klassisen musiikin artistit tuovat sellaista harvinaista matskua ihmisten kuuluville jota nämä eivät muuten ehkä koskaan kuulisi. Jonkun toisen säveltämän kappaleen esittäminen voi olla merkittävää kulttuurityötä, ja se usein onkin juuri sitä. Niinkuin nyt vaikka Raittisilla.

Kyseiset lainaukset on mun tekstistä joten perustelen kirjoituksiani.
 

"..jolloin lavalle jäi Jussi & The Boys. The Boysien setissä tai seteissä kuultiin lähes kaikki Boys-klassikot Pretty womanista All my lovingiin. Yhtyeen soolokitaristi Eero Lupari teki muhun suuren vaikutuksen rennolla tyylillään, mutta kuitenkin rautaisella ammattitaidollaan, hänen kaulassaan roikkui valkoinen Strato. The Boysien toinen kitaristi Jari Metsberg oli selvästi myös vireessä Telecasterinsa kanssa.."
 
Boys-klassikot? Ja mitä hemmetin väliä on kitaran värillä?
 
Boys-klassikolla tarkoitan juuri Raittisten KÄÄNNÖSBIISEJÄ kuten Kaunis nainen, Kaikki rakkautein ja Hän kuudentoista on. Mielestäni nämä biisit ovat The Boys-yhtyeen klassikoita vaikka ovatkin käännösbiisejä, mutta silti usein heidän suomentamia ja meillä suomessa esittämiä. Aivan kuten esim. Moskovan valot, Salattu suru ja Varjojen yö on Agents klassikoita vaikka yksikään ei ole heidän tekemänsä biisi eikä edes sanoittama.
 
Kitaramalli, mikitys, vahvari ja kitaran värikin kiinnostavat usein samanhenkisiä ihmisiä näissä piireissä. Sitä paitsi tuo kitaran väri ei liity mitenkään sun sanomaan tossa viestissäsi.
 
"..Agentsien jälkeen oli jälleen vuorossa The Boys joka soitteli omaa tuotantoaan, lähinnä Elvistä ja muita käännös biisejä.."
 
Mitä tuossa tarkoitetaan?
 
Agents-yhtye esiintyy á 1h jonka jälkeen Agents-yhtye poistuu lavalta jonka jälkeen samalle lavalle tulee esiintymään The Boys joka esittää/laulaa/soittaa sitä "omaa" tuotantoaan joka tarkoittaa käytännössä Elvis, Beatles ja vaikka chuck Berry käännöksiä.
 

 
"..Tapahtuma kesti kokonaisuudessaan 3,5 tuntia.."
 
Itsekin saisin leppoisasti 3,5 tuntia kulumaan soittamalla pari toivelaulukirjaa läpi. Ajatuksia?
 
Aivan, mutta sanotaan näin, että Agents-yhtye on melko hyvä livenä ja bändiä josta tykkää niin varmasti jaksaa kyllä kuunnella vaikka Agentsillakaan ei setissään ole yhtään ikiomaa omatekemäänsä laulua.
 
Oman sanani haluan vielä sanoa tästä käännösbiisien pumppaamisesta. Mun mielestä 50- ja 60-luku edustaa ylivoimaisesti parasta aikakautta länsimaisessa musiikissa ja olisi sääli jos nämä biisit jäisivät unholaan ja vailla esittämistä kunhan sen vain tekee tyylillä kuten Agentsin kohdalla uskaltaisin väittää, että näin on. Tikkurilan jäähallilta poistui tuon 3,5 tuntisen setin jälkeen pari tuhatta aika tyytyväisen oloista ihmistä ikähaarukka n.5-75 vuotta.
 
Paavi, sinua minä en ilmeisesti musiikkimaullani pysty miellyttämään, mutta ei kai se ole tarkoituskaan?
 
Et selvästikkään pitänyt kirjoittamastani jutusta joten käyppä laittamassa miinus niin olet päässyt "vaikuttamaan".

Pepen "Rööperiin" on oiva kotimainen versio "Penny Lane"-Beatles-biisistä. Mitä mieltä hemmot ovat?
 
Aivan kamala. Ei suomenkielisessä versiossa ole sitä meininkiä mitä on enkunkielisessä. Mutta eipä enklanniksikaan oikein uppoo vaikka biitlesdiggari oon

Itsekin saisin leppoisasti 3,5 tuntia kulumaan soittamalla pari toivelaulukirjaa läpi. Ajatuksia?
 
Saisit varmasti, mutta vedäppä Valtti Areenalle parituhatta kuulijaa jotka nauttivat esityksestäsi ja maksavat siitä vielä 20 euroa lipulta, eli jotain ko. bändeissä on oltava kun kuulijakunta on aika laaja ja yleisö tykkäsi.
 
ps. Boys ja Agents eivät saaneet lipputuloista senttiäkään sillä tuotto meni Malmin palloseuran c-junioreille.