Yleistä keskustelua musiikista ›

Helvetinmoinen tappeluhan tästäkin syntyy, mutta yritetään. Ottakaa huomioon, että seuraava teksti on vain minun omaa mielipidettäni, ei siis tarvitse vetää hernettä nenään:
 
Mietin tuossa bändejä, jotka vaihtavat musiikkityyliä esim. jonkun jäsenen erottua poppoosta, tultuaan vanhoiksi tai jostain muusta syystä.
Mietin ja mietin, että onko tuollaisten tyylimuutosten seurauksena syntynyt mitään hyvää? Aika usein ns. muuttunut bändi ei meikäläisen korvissa enää kuulosta hyvältä, johtuu sitten siitä vanhasta totutusta musiikista, liian radikaalista muutoksesta tai sitten siitä, että homma ei vain toimi.
Esim. CMX:n muutos Kanniaisen häivyttyä ei ollut mieleeni. Peippo on kyllä helvetin hyvä rumpali, mutta musiikki ko. orkesterilla vain muuttui enemmän geneerisen rockmoskan suuntaan, ennen kuin kaatui omaan progenokkeluuteensa. Joitakin hyviä biisejä CMX:ltä vieläkin tulee, mutta levyt ja meininki kokonaisuutena ei minua enää puhuttele.
Sitten vaikka Red Hot Chili Peppers. joka on onnistunut suunnan muutoksessaan kerran, mutta toinen kerta kustiin. One Hot Minutella musa siirtyi suorempaan rokkiin Navarron mukana, mutta silti pidän levystä ja sen edeltäjistä aivan helvetisti. Sitten kun Frusciante otettiin takaisin mukaan, niin kaikista tuli yht'äkkiä helvetin munattomia vanhoja fabuja, jotka juuri ja juuri pystyvät kyhäämään poppia, joka on vain häivähdys vanhasta loistosta. Jos bändi siis oli Blood Sugar Sex Magikin aikoihin kallion kokoinen kivikova kulli, niin nykyään jäljellä on vain rotan kokoinen lerppa, joka ei nouse enää millään pystyyn.
Toisilla sitten esim. miehistön vaihdokset eivät vaikuta mitenkään. Primuksessa on esim. soittanut vähän väliä kaksi rumpalia, eikä meno ole minun korvissani muuttunut yhtään huonommaksi.
Beastie Boyskin aloitti HC:lla ja siirtyi yllättävän luontevasti hiphopiin. Kumpikin materiaali iskee minuun, vaikkakin myönnän, että noita HC-juttuja kuunnellessa on sellainen pieni pilke silmäkulmassa. Mutta varmaan on ollut jätkillä soittaessakin.
Summa summarum, aika pitkälle ottaa päähän jos kuulee jostakin bändistä jonkun häipyneen/kuolleen/whatever, kun se melko usein tietää sitä, että aletaan soittamaan jotain hemmetin new agea (ei millään pahalla new age-fanit), eikä tajuta pistää pillejä suosilla pussiin. Liian monet bändit kusevat vanhan hienon imagonsa päälle paikkaamalla jäsenistöään uusilla miehillä tai muuten alkamalla muuttaa bändin linjaa liian radikaalisti. Kehitys kuuluu tietysti bändin musiikkiin, mutta silti mielestäni pitäisi älytä hajota suosilla. Sitä paitsi tässä viime aikoinahan on muutamien wanhojen bändien tuhkista noussut ihan kelpo kokoonpanoja, joten sikälikin pitäisin tuota hajoamista suosiollisempana.

Tähän voi kommentoida vaikka tämmöisellä virkkeellä: "Tragedia nimeltä Sepultura".
 
Siinä meni maailman kaikkien aikojen paras bändi piloille.

Äh, minusta pitää saada tehdä mitä haluavat. Jos joku nirppanokka hermostuu bändin uudesta tyylistä, niin so what? Jos bändi on terveellä pohjalla, niin se on jäsenilleen muutakin kuin rahantekokone. Se on myös kaveripiiri, ja tiivis sellainen. Miksi se pitäisi sitten hajoittaa... Jos se vaikka menettäisikin vanhoja faneja se on ihan sama jos uusia tulee tilalle.

Heh heh. King Crimson. Onkos bändillä nyt seitsemän eri inkarnaatiota, ja kaikki enemmän tai vähemmän toimivia.

Miles Davis. Yksilötaso on eri asia kuin bänditaso, mutta kuitenkin.
 
Edit: meinasi tulla yhdyssana virhe!

Toisaalta pitää ymmärtää artistin henkistä kasvua, ei voi olettaa että parikymppisen innolla aloittanut ihminen tekee pitkän uransa aikana täysin samanlaista musiikkia..
 
Enemmänkin kuuntelija haluaa että artisti ei muutu!
 
Tulee mieleen Grateful Dead, Ani DiFranco ja vaikka vielä the Beatles.. Kyllä mun mielestä Beatlesin musiikki muuttui LSD:n myötä kullaksi ; )
 
RHCP:tä en koskaan ole pitänyt minään mutta pätee juttu kai siihenkin..

onneksi ainakin pantera 80-luvulla otti phil anselmon ääntelehtimään bändiinsä ja anselmohan sanoi välittömästi että pojat nyt loppui toi paskan tekeminen (soittivat jotain kasarihirnuntaa)
 
sitten tekivät parhaimpia metallilevyjä 90-luvulla
 
tuosta cmx:stä täytyy myös ottaa huomioon, että ne teki myös aika kuraa hc:tä ennen varsinaista uraa. pilke silmäkulmassa tulee niitäkin kuunneltua, mutta eiväthän ne mitään hyviä levyjä ole. sinänsä ainakin kiva että vaihtoivat tyyliään.
 
mutta joo, rhcp floppas kyllä uusimmalla vedollaan. sen jo kaik ties, eikä siitä sen enempää.

Pop-muusikoilla on sellainen kaari, että jossain vaiheessa tulee vielä hyvää tuotantoa ja sitten tulee sitä huonoa. Jos tyylivaihdos osuu siihen hyvään aikaan, niin sitten se voi onnistua.

Jepu jeee. Kaikkia ei voi miellyttää. Itseäni ei tyylin vaihdokset yleensä ota päähän. Enemmänkin se jos bändi "väsähtää". Hyvänä esimerkkinä Guns n roses joka mielestäni väsähti helvetin pahasti. Samoin Hellacopters kahden ekan levyn jälkeen.
OIkeestaan ainoa "tyylinvaihdos" joka ottaa pääähän on AC/DC Bon Scotin kuoltua, kun tuo Johnson tuli laulajaksi. Ja oikeestaan myös metallica, jota en oo voinu sietää mustan levyn jälkeen (ja tästä tulee varmaan vihaisia vastapalloja) .
CMXstä taas pidän nykyisellään. Kanniaisen rummuttelu oli mielestäni suhteellisen munatonta ja tylsää vaikka sävellyksissä ei silloin(kaan) ollut mitään vikaa

Sitten vaikka Red Hot Chili Peppers. joka on onnistunut suunnan muutoksessaan kerran, mutta toinen kerta kustiin. One Hot Minutella musa siirtyi suorempaan rokkiin Navarron mukana, mutta silti pidän levystä ja sen edeltäjistä aivan helvetisti. Sitten kun Frusciante otettiin takaisin mukaan, niin kaikista tuli yht'äkkiä helvetin munattomia vanhoja fabuja, jotka juuri ja juuri pystyvät kyhäämään poppia, joka on vain häivähdys vanhasta loistosta.

 
Alunperin Frusciante toi mun mielestä aika paljon selkeyttä ja "kunnollisia" biisejä hommaan Mothers Milkin myötä. Sitä ennen levyt oli paljon niitä sekoiluja ja runoja yms. Miehen palattua kehiin odotin samanlaista tason nostoa Navarron mättämisen jälkeen, mutta eipä sieltä mitään kehuttavaa ole tullut. Viimesintä en enään edes ostanut, eikä se edellinenkään paljoa ole kulunut. Melkein olis tosiaan sen Navarron pitänyt ennemmin. Tämähän on vain minun suppea mielipiteeni, ja ne myydyt levyt puhuvat omaa kieltään. Monikohan niistä kuitenkin on myyty vanhan maineen perusteella?
 
Tyylimuutos riippuu tietty paljon siitä lähteneen kaverin merkityksestä biisienrakennukseen.
Onhan sekin vähän hullua, että tavallaan sitoo itsensä tekemään aina väkisin samanlaista musaa vaikka tekisi mieli vaihtaa tyyliä. Oikeastaan enemmän mua ärsyttää ostaa huono "samanlainen" levy. Monestihan sitä ostaa bändin levyn, kun se edellinen oli kerran hyvä.

Kyllä todellakin Metallica. Mustan levyn jälkeen on tullu niin kauheeta paskaa että....

Edit: meinasi tulla yhdyssana virhe!
 
Se kirjoitetaan tietenkin yhdys sana-virhe.
 
Asiaan:
Ihan kärkeen voisin sanoa, että CMX on kuitenkin muuttunut joka levyn välillä sen verran, etten vedä sen enempää viivaa rumpalinvaihdoksen kohdalle kuin minnekään muualle. Vainajala upposi aikanaan, mutta nykyään tulee kuunneltua vain Dinosaurus stereophonicusta, jossa kuulee mm. vähän mielenkiintoisempaa rummuttelua kuin edeltäjillä. Vaati keskivertoa enemmän totuttelua tosin. Isohaara on tylsä IMHO, Aion ei aukene, ei (ko. biisi on kyllä tykki).
 
Mutta miksi minkään bändin pitäisi hajota? Sellaisen vaatiminen on lapsellista omistamishalua. "Toi on mun bändi ja ne soittaa mun lempimusaa." Voihan siinä tuntea itsensä petetyksi, jos sieltä ei tulekaan enää sitä samaa vanhaa jaskaa, tai sitten tulee muuten vaan jaskaa. Voi myös miettiä siltä kannalta, että kukin bändin jäsen on musikofiili yksilö, jolla sattuu olemaan tuttu, hyväksi havaittu porukka ympärillä, ja bändillä on valmiiksi nimi, niin siinähän soittelee mitä tykkää. Mitä sitten jos vanhoja faneja närästää? Samalla perusteella kaikkien miljoonien bändien, joista joku ei pidä, pitäisi myydä soittimensa ja alkaa perunakauppiaiksi.
 
Aina kun bändistä tulee kuuluisa, sen jäsenet saavat leiman. Bändin hajottua, jäsenten hakeutuessa uusiin projekteihin, leima kulkee mukana ja jätkä (tai muija) on ikuisesti Se Metallican Kitaristi. (Ellei uudesta bändistä tule vieläkin kuuluisampi tai merkittävämpi.) Siinä mielessä on ihan sama, hajoaako "pilalle mennyt" bändi, vaihtaako nimeä, vai jatkaako samalla nimellä uuden kaman kera. Tyypit on joka tapauksessa menny pilalle tai väsähtäny tai menny ehkä liian pitkälle.

Minua säälittää bändit, jotka veivaavat 20 vuotta samanlaista musiikkia samalla tyylillä samoille faneille. Kuitenkin, yleensähän ihminen muuttuu ajan kuluessa ja on jotenkin teennäistä, jos bändi, joka soittaa vuosia yhdessä, ei muutu.
Hyvänä esimerkkinä The Beatles, olisikohan bändi mitenkään erityisen legendaarinen, jos äijät olisivat soittaneet kymmenen vuotta pelkkää she loves youta (jee jee jee) moppitukat hulmuten.
 
Teini- tyttönä muistan, mikä haloo nousi, kun Metallican papat leikkasivat letin lyhyeksi ja muuttivat musiikkityyliään. Itseasiassa minulle kolahti Metallica vasta tuolloin, koska minussa herätti arvostusta se, että äijät uskalsivat muuttua ajan ja iän mukana. Ne bändit, jotka edelleen vääntävät heviä pillifarkuissa permanentatun karvakuontalon kera, kärsivät minun silmissäni suurta uskottavuuspulaa.
 
Minun mielestäni musiikki on taidetta ja taiteilijalle on suotava vapaus ilmaista itseään just niinkuin tämä itse tahtoo. Valitettavasti populaarikulttuurissa tämä taide- puoli on unohtunut musiikin tekemisestä. Monissa tapauksissa siis. En yleistä :Q

Minua säälittää bändit, jotka veivaavat 20 vuotta samanlaista musiikkia samalla tyylillä samoille faneille. Kuitenkin, yleensähän ihminen muuttuu ajan kuluessa ja on jotenkin teennäistä, jos bändi, joka soittaa vuosia yhdessä, ei muutu.
Hyvänä esimerkkinä The Beatles, olisikohan bändi mitenkään erityisen legendaarinen, jos äijät olisivat soittaneet kymmenen vuotta pelkkää she loves youta (jee jee jee) moppitukat hulmuten.
 
Teini- tyttönä muistan, mikä haloo nousi, kun Metallican papat leikkasivat letin lyhyeksi ja muuttivat musiikkityyliään. Itseasiassa minulle kolahti Metallica vasta tuolloin, koska minussa herätti arvostusta se, että äijät uskalsivat muuttua ajan ja iän mukana. Ne bändit, jotka edelleen vääntävät heviä pillifarkuissa permanentatun karvakuontalon kera, kärsivät minun silmissäni suurta uskottavuuspulaa.
 
Minun mielestäni musiikki on taidetta ja taiteilijalle on suotava vapaus ilmaista itseään just niinkuin tämä itse tahtoo. Valitettavasti populaarikulttuurissa tämä taide- puoli on unohtunut musiikin tekemisestä. Monissa tapauksissa siis. En yleistä :Q
 
Noh jos musa pysyy hyvänä vaikka ei tyyli muuttuisikaan niin miksi pitäisi niin radikaalisti muuttua? Jos tykkää tehä ja on hyvä tehdä semmosta musaa mitä on 20 vuoden ajan tehnyt rakkaudesta musiikkiin niin mitä vikaa siinä on. Mietippä mitä ne fanit haluavat. Siihen alkuperäiseen tyyliin ne rakastuvat niin miksi ne haluaisivat bändin muuttuvan? Mua ei ainakaan haittaa yhtään että yks bändi vetää samalla tyylillä vaikka koko uran jos biiseistä saa yhä hyviä fiiliksiä. Voihan se olla et jotkut ei tykkää et on koko ajan samanlaist matskuu levyillä mut maailmassa on varmasti muitakin bändejä joita voi kuunnella jos alkaa kyllästyttämään alkuperäinen meininki.

"Oho, nyt se Peter sitten päätti lähteä. No ei hätiä mitiä, minäpä soittelen runpuja ja laulelen niin pystytään jatkamaan."

Noh jos musa pysyy hyvänä vaikka ei tyyli muuttuisikaan niin miksi pitäisi niin radikaalisti muuttua? Jos tykkää tehä ja on hyvä tehdä semmosta musaa mitä on 20 vuoden ajan tehnyt rakkaudesta musiikkiin niin mitä vikaa siinä on. Mietippä mitä ne fanit haluavat. Siihen alkuperäiseen tyyliin ne rakastuvat niin miksi ne haluaisivat bändin muuttuvan? Mua ei ainakaan haittaa yhtään että yks bändi vetää samalla tyylillä vaikka koko uran jos biiseistä saa yhä hyviä fiiliksiä. Voihan se olla et jotkut ei tykkää et on koko ajan samanlaist matskuu levyillä mut maailmassa on varmasti muitakin bändejä joita voi kuunnella jos alkaa kyllästyttämään alkuperäinen meininki.
 
Olet oikeassa. En tarkoittanut sitä, että bändien olisi jotenkin pakko muuttua, mutta tuo nyt oli minun mielipiteeni ja minä arvostan bändejä, jotka uskaltavat muuttaa tyyliään, jos itsestä siltä tuntuu.
Onhan niitäkin bändejä, jotka muuttuvat aina trendien mukana ja sekös vasta koomista on, hohhohhoo

Tuskin oli mistään varsinaisesta päätöksestä kyse, mutta kyllä Danzigin neljän ekan levyn täydellinen kokoonpano voitti sen jälkeiset 10-0.
Sää vaihtuu, mutta onneksi Motörhead pysyy.

Tuskin oli mistään varsinaisesta päätöksestä kyse, mutta kyllä Danzigin neljän ekan levyn täydellinen kokoonpano voitti sen jälkeiset 10-0.
Sää vaihtuu, mutta onneksi Motörhead pysyy.
 
Tää oli hyvä!

Aika kova esimerkki on myös tarina "Cypress Hill".
 
Aloittaja sai haukuttua RHCP:tä joka taas minun mielestäni on kasvanut erittäin hienosti ja tekee aina vain hienoa hienompia levyjä. Voi tietysti sanoa että ovat pettäneet vanhat faninsa tai vanhan tyylinsä, mutta harva yhtye pystyy miellyttämään niin monia. Koska moni joka tykästyi esim Californication levyyn ei tuskin pidä heidän varhaisvaiheitaan minään.

Teini- tyttönä muistan, mikä haloo nousi, kun Metallican papat leikkasivat letin lyhyeksi ja muuttivat musiikkityyliään. Itseasiassa minulle kolahti Metallica vasta tuolloin, koska minussa herätti arvostusta se, että äijät uskalsivat muuttua ajan ja iän mukana. Ne bändit, jotka edelleen vääntävät heviä pillifarkuissa permanentatun karvakuontalon kera, kärsivät minun silmissäni suurta uskottavuuspulaa.
 
Voi tosiaan olla myös että akainkuluessa yhtyeen mielipiteet säilyy. Ei siis myöskään ole pakko muuttua ajankuluessa jos ei vain muutu. Tärkeintä on kai että tekee omannäköistään musiikkia. Jos miehet tai no tytöt ovat itsessään luonnollisia löysissä farkuissa ja pipossa ja soittavat hiphoppia tai pitkät tukat hulmuten rokkia on se ihan ok. Yleisö päättää loppujen lopuksi mitä kuuntelee ja artistit tekee mitä tekee.
 
Aika kyyninen puheenaihe loppujen lopuksi.