Yleistä keskustelua musiikista ›

Joo-o. Oon 56-vee. Mää yritin ja yritän laajentaa tajuntaani.Ilman kemikaaleja ja musiikillisesti.Nyt vaan toi illallinen Cheek-tarjonta meni täysin ohi. Ei saa mitään otetta.Esim. Palefacen lyriikat on toimineet omalla kohdalla hyvin ja kaikenlaista genreä tulee kuunneltua.
Nuorempana potki Ramones ja muukin punk, Zeppelin ja Ac/Dc , nyt mm Mari Boine tai Paula Koivuniemi. Viimeksi kuuntelin Martikaisen Luotettujen miehien loistavaa levyä. Konsta Jylhä toimii aina. Vaan mikä mullon vikana et tietyt jutut on kuin pala saippuaa , ei vaan saa otetta ? Kaikki hehkuttaa miten hyvä Cheek on ja mää aattelen et Dave Lindholm ja Edu Kettunen ei oo lööpeissä mut ne on aikas bueno !
Makuasioita ? Joo ja älkää kiistelkö.

Semmoista se on, ei sedät ymmärrä. Musiikin harrastaminen pitäisi lopettaa jossain kolmenkymmenenviiden vuoden hujakoilla. Sen jälkeen voi keskittyä raivoamaan poutapilville.

Voi veikkonen, 56v on jo sen ikäinen, ettei tarvitse ymmärtääkään kaikkia tämän päivän kotkotuksia. Viidenkymmenen villityksen jälkeen voi keskittyä siihen mikä itseä kiinnostaa.
 
Kokeile klassista, toimii aina. Tai lähesty asiaa vaikka kuuntelemalla kuinka upea on esim. Rammsteinin Mein Herz brennt kappale pianolla. Tässä alkuperäinen https://www.youtube.com/watch?v=Uq41Fmw5CGI ja perään pianoversio https://www.youtube.com/watch?v=SV6cxVCI5mg
 
Benjamin Clementine on kummajainen positiivisessa mielessä, joka ei välttämättä ihan räkänokalle putoa, mutta vähän elämää nähnyt voi saada siitä irti vaikka mitä fiboja. Esimerkiksi Condolence on upea ja ennakkoluuloton veto https://www.youtube.com/watch?v=a68KJWe_Tfk Myös sen melodia on puhutteleva https://www.youtube.com/watch?v=FcFLUcdI9hk
 
Voi myös mennä suoraan asiaan vaikka hiljentymällä suuren taiteen ääressä, tyyliin Rachmaninovin legia Op 3 https://www.youtube.com/watch?v=Wx3ZTAQ6boo
 
Tämmöttöös.

Maailmaansa voi laajentaa kun ymmärtää, että radioissa soiva poppi on vain pieni hitunen koko maailman musiikista.

Mäkin yritin eilen ihan viimeisen kerran tosissaan, tätä Cheekkiä, vaikka en oo vielä ees viittäkymmentä. Siis käytin kaiken analyyttisen asenteeni lähestyäkseni Tiihosen musiikkia sillai rennosti katsoen eilistä telkkarikonserttia. On sitä tässä jo yhtä ja toista tehty, syöty chilejä ja näin pois päin.
 
Ei vittu vaan pysty. Liian hapokasta. Karmeeta paskaa. Monet näkyy kyllä diggaavan, se vapaus heille suotakoon. Palefacehan on suorastaan einoleino tähän Tiihosen tuotantoon verrattuna.

shuffle: Mäkin yritin eilen ihan viimeisen kerran tosissaan, tätä Cheekkiä, vaikka en oo vielä ees viittäkymmentä. Siis käytin kaiken analyyttisen asenteeni lähestyäkseni Tiihosen musiikkia sillai rennosti katsoen eilistä telkkarikonserttia. On sitä tässä jo yhtä ja toista tehty, syöty chilejä ja näin pois päin.
 
Ei vittu vaan pysty. Liian hapokasta. Karmeeta paskaa. Monet näkyy kyllä diggaavan, se vapaus heille suotakoon. Palefacehan on suorastaan einoleino tähän Tiihosen tuotantoon verrattuna.
 
Vitun hyvin sanottu. Mä nostan hattua tälle jäbälle kun osaa tehdä rahaa.
Musiikin kanssa tällä vaan ei ole mitään tekemistä. Saati mielestäni räpin kanssa.
Tai sitten mä en ymmärrä nykyräppiä jota suolletaan joka puolella.
Toista se oli se aito ysärimeno jossa lyriikatkin riimitti. Enää ei tarvi.
Kuinka vaan, enempi näyttää yleisesti siltä että ihmisillä ei ole musiikkimakua ja mitään orkesterin voimin soitettua ei paljon enää arvosteta. Keikoille mennään katsomaan kärjistettynä läppäriä. Ainoastaan isot vanhat bändit vetää stadionit tukkoon.
Mikään vähänkään pienempi ei myy enää mitään.

teukka: Vitun hyvin sanottu. Keikoille mennään katsomaan kärjistettynä läppäriä.
 
Sällin bändi osallistui talvella seudun bandstand-kisaan. Heidän välierästään ja finaalin voitoon asti meni neljän pojan räppiporukka jossa yks "soitti" kännykkää... siis musataustat tuli sieltä. Sanoista/sanomasta ei saanu muuta selvää kuin fuck ja vittu ja yms voimasanat,,,
 
No sällin bändi jäi niihin välieriin , mutta pääsivät kuitenkin rock academyyn, jossa pääsevät mm levyn ja videon tekoon ja ens kesänä johonki festareille, biisintekokursseille yms yms... Rappi pojista ei olekaan sitten kuuluu mitään.
 
Mitä itseen tulee suhteeseen rapmusaan, niin kyllä kanava vaihtuu. No olenhan jo vanha yli viiskymppinen humppapieru.

Juu kannattaa kuunnella vain Chris Reaa, Totoa ja Gary Moorea.

artope: Mitä itseen tulee suhteeseen rapmusaan, niin kyllä kanava vaihtuu.
 
Tälle "en ymmärrä räppiä"-osastolle on olemassa jo ketjunsa. Aloittaja ei vaikuta olevan yhtä rajoittunut tapaus.

Joo kyllä ennen kaikki oli paremmin niinkuin aina on ollut näisseo.

Juu ei tässä 50+ iässä tarvitsekaan yrittää ymmärtää kaikkea musaa. Kuuntelee vaan sitä mistä diggaa.
Toki meikä yrittää kuunnella avoimin korvin kaikkea, ettei jämähdä niihin iänikuisiin zeppeliineihin, purpleen ja stonesiin. Mutta pakko ei oo kaikkea tajuta jos ei nappaa. Muut tajutkoon.
Hommasin just spotify premiumin, mikä kyllä helpottaa itselleni uuteen musaan tutustumista. Nyt haasteena on lähinnä oma laiskuus erilaisiin tekosyihin verhottuna.

Kasarilla, jos papat muistaa, oli vähän aikaa sellainen kun sigue-sigue sputnik. Ei sekään ny ihan niihin musiikillisiin ansiohin perustunu. Ettei tuon mainitun cheekin lähestymistapa viihdeteollisuuteen mikään uusi ole. Esimerkkejä löytyyy muitakin kun kaivelee muistinsa lokeroita. Vielä vanhemmat papat muistanee, jos se vielä sujuu, vastaavia 60-luvulta.

Kummityttö on Cheek-fani ja sen takia olen vierestä ilmiötä seuraillut, eilenkin ohimennen TV:n kautta. Rouva lähetystä katsoi ja kehui yleisömäärää jne. Sanoin, että näköjään joo, mutten minä tuosta mitään ymmärrrä mutta ei varmaan tarvitsekaan.
Ja tosiaan, ei vaan pysty. Mutta kuten rockiakin ja mitä tahansa musaa, myös rap-musaa on hyvää ja huonoa.
 
Cheek on selkeästi tietyn ikäisten tyttöjen fanituksen kohde. Musiikki on ehkä siinä toissijaista. Itsellänikin on ns. fanitus-bändejä ja sitten sellaisia bändejä/artisteja, joiden musaa ja tekemisiä arvostan ja osaa kuuntelenkin. Sitten on sellaisia, joiden annan enemmän vaikuttaa itseeni, jolloin ollaan lähempänä fani-suhdetta. Esim. jotain Wigwamia menen ensi kuussa tsekkaamaan ihan vaan musiikin ja tunnelman takia. Esim. Stonesin tai Sabbathin kohdalla on paljon muutakin jo pelissä.
 
"Sukupolvikokemus" on kliseinen termi, mutten keksi tähän nyt parempaakaan. Itse en löydä Cheekistä mitään kiinnostavaa muuten kuin täysin ulkopuolisena ilmiön ihmettelijänä.

Eihän Cheekissä ja hänen menestymisessään ole mitään ihmeellistä. Tarttuvia pop-biisejä, yksinkertaista "räppiä", jossa kaikki pysyvät mukana, sopiva naama ja imago, hyvin markkinoitu ja pitkään tehnyt töitä hommansa eteen.
 
En minäkään Cheekistä hirveästi tykkää musiikillisesti, mutta komean uran on tehnyt kaveri ja se on aika harvassa nykypäivänä. Varsinkin Suomessa. Ja ilman mitään Idolsseja yms.
 
Eli peukku ylös Cheekille, vaikka paskaa onkin.

Olisi mitä paskaa tahansa, kunhan riittäisi oma musiikki edes suunnilleen täyttämään sen oman keikan. Erikoinen ilmiö tämä, että haalitaan koko maan artistit suunnilleen Katri Helenaa myöten yhteiskeikalle kun ei oma persoona ja materiaali riitä. Mutta koko nykyaikahan on muovia ja valhetta. Mielikuvia ja tehosteita. Ihan mitä ikinä rahalla saadaan niin hankitaan kiinnittämään yleisön huomio pois siitä mitä ei ole vaikka pitäisi olla-. Nillin nillin.
Mutta se on vaan hyvä asia että lapsilla riittää sukupolvesta toiseen fanituksen kohteita. Emme me ole mitään tuomitsemaan ketään.

Cheek. No comments.

seppo69: Ja ilman mitään Idolsseja yms.
 
Ei siitä kyllä kukaan ollut kuullut ennen Vain Elämäätä.

Ei kai sitä Chekkiä kukaan kuuntelekaan. Nehän vain menee isoille keikoille, sama kuka siellä efektien keskellä yskii. Pääasia että juhlatunnelma ja pari lasia sihijuomaa.
Olihan tuo telsustakäsin aika hirveätä, mutta se ei sulje sitä pois että paikallaolijoilla oli varmaan hyvä flengis.

lmu2002: Ei kai sitä Chekkiä kukaan kuuntelekaan.
 
Kyllä siellä yleisön joukossa useampi suu lauloi sanoja mukana. Varmaan varta vasten tuota konserttia varten opetelleet.

Ysäri-eurodancen hyvissä melodioissa ei rap-osuus haittaa. Raptorilla ja Pääkkösillä on hyviä rap-biisejä, unohtamatta Juicen Siniristiloppua ja Mikko Alatalon Maailmanlopun meininkiä. Muuta puolustettavaa en rap-genrestä löydä. Paleface on kuulema 2010-luvun Irwin. Kestäisköhän kuunnella vai meneekö liian hapokkaaksi.